Miten ihmeessä kukaan ei koskaan täällä kerro miten ihania treenikavereita ja ystäviä "sakemanni-porukoista"löytyy..?Meiän kentällä ainakin tsempataan toisiamme ihan oikeesti ja vaihdellaan hyväksi havaittuja käytännön neuvoja..Tääl ku lukee näit juttui ni ei uskois et ollaan ees täyspäisii ihmisii me saksanp.koirien omistajat...onneks ehdin selailee näit vaa lomalla..ja sillonki vaa sillon ku on super-tylsää..kiitos mun treeni-kamuille ja meidän molareille...Loman jälkeen nähdään...kerätään voimii tuleviin kisoihin.
miten ihmeessä.....
3xkoiruus
3552
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Treenikaverit on juuri sellaisia kuin ansaitsenkin, samoin vihamiehet, joita saattavat olla ne entiset treenikaverit, jotka taasen kohtapuoliin muuttuvatkin mukaviksi.
Joskus tätä asiaa tullut itsemielessä filosofoitua niinkin, että me koiraharrastajat emme kykene elämään yhdessä emmekä erilläänkään,
Olemme kuin veteen kaadettua öljyä, pikkasen kun sekottaa niin kaikki on erillään, mutta ennenpitkää taasen yhdessä.
Siksi mitään varsinaisia "siltojenpolttamisia" ei kannata harrastaa, ottaa lunkisti ja asiat lutviutuu.
Tämä koiraharrastus, kun on kuitenkin "tunneasia" aika pitkälti ja me ihmiset otetaan herneitä nenuun aika herkästi, jos meidän koirista jotain hankalasti sanotaan, tai tulee väärinkäsityksiä jne.
Minulla on treeniporukoita oikeastaan useitakin, koska kokoan ne itse sellasista ihmisistä joiden tiedän viihtyvän keskenään (kulloinkin :D ), ainoastaan puruporukka on sitten sen maalimiehen heiniä.
Niin ja meinasi ihan unohtua kyllä ne KAIKKI on ihania ihmisiä, jokainen varmaan parastaan yrittää ja tarkottaa.
Niin noh, suomalainen taitaa olla sellainen, joka ei juuri kiitoksen sanaa jakele (eikä osaa ottaa vastaankaan, yleensä). Kyllä meillä ainakin on ne lukuisat eri porukat, joissa tulee pyörittyä oikein mukavia ja hyvin toimivia. Aina on niitä ihmisiä, jotka ei tykkää toisistaan, mutta eihän kaikista tarvikaan tykätä. Riittää, kun tulevat toimeen keskenään. Monesti siellä reeneissä sitten loukkaannutaan, kun "vetäjä" (kulloisenkin reenin vetäjä, olkoon vaikka mokke suojelussa) antaakin ei niin ruusuista palautetta. Näyttää monesti siltä, että ihmiset suhtautuvat koiriinsa kohdistuvaan negat. palautteseen paljon huonommin kuin vastaavaan itseensä kohdistuvaan palautteeseen. Toisaalta, palautettahan kannattaisi kuunnella ja siitä yrittää ottaa opikseen ja kasvaa. Monesti me reenarit vaan unohdetaan, että se aika, minkä ne vetäjät käyttävät meidän ja meidän koiriemme kanssa, on pois ko. vetäjän omalta perheeltä, koirilta, muilta harrastuksilta. Vähintä, mitä vois tehdä on kuunnella palaute loppuun asti ja sitten yrittää hioa ongelma kuntoon.
Noh, meni vähän sivusta, mutta siis, jos ei ole liian herkkähipiäinen, niin yleensä reeniporukoissa pärjää. Avoimmuus ja sosiaalisuus luonnollisestikin auttavat, niin kuin kait muillakin elämän aloilla?
kuopissa ole mikään hyvä trenaata ainakaan tottista.... henkilökemia ei toimi ohjaajan kanssa ja hän onkin sanonut minulle ettei hän mielellään treenaa minua... en kuulemaole spl henkinen!!!!