En tiedä, tää ei varmistikaan kuulu tänne osastolle tää kirjoitus mutta luulen että te, jotka ootte sairastanut anoreksiaa tiedätte, tuntuuko tää yhtään tutulta. Oon 18 vuotias tyttö, 165 ja 55kg. Siis normaalipainoinen mutta mielestäni liian lihava. Pari vuotta sitten en juurikaan miettinyt syömisiäni.. Nyt ruoka ja oma vartalo on mielessä koko ajan. En ole lainkaan tyytyväinen itseeni ja vartalooni. Ainakaan alasti. Jotkin vaatteet päällä näytän ihan hyvältä mutta sitten tulee niitä hetkiä kun tuntuu että mikään ei mahdu päälle ja näytän ihan hirvittävältä kasalta. Reilu vuosi sitten erosin poikaystävästäni, jonka kanssa olin seurustellut n. 2,5 vuotta. Erossa oltiin vajaa vuosi. Nyt ollaan oltu taas yhdessä joulukuusta lähtien. Ero oli mulle tosi kova paikka. Lenkkeilen ja laihduinkin hiukan. Painoin jotakin 50 kg ja jo siitä äiti oli kovin huolissaan ja muutkin. Sanoivat että en ole lainkaan iloinen ja että pitäisi syödä. Mutta iloisuus tai siis sen puute johtui erosta. Ajattelin että en ole tarpeeksi hyvä. Tein kaikenlaisia vatsalihasliikkeitä yms. salaa muilta. Se oli pakko. Joka aamu herätä aikaisemmin jotta ehtisi jumpata ja illalla sama juttu. Olin silloin ehkä ihan tyytyväinen mutta halusin olla laihempi. Ihailin kaveriani joka oli laihtunut paljon. Kiloja kertyi kun aloimme taas seurustelemaan ja sain elämäniloni takaisin. Nyt kuitenkin ruoka ja liikkuminen on lähes koko ajan mielessä. Mielestäni mun tarvitsisi laihtua mutta itsekuri ei pidä. Voin olla syömättä päivän mutta sitten tulee kauhea himo kaikkiin ruokiin ja syö senkin edestä. Syömisen jälkeen tulee morkkis ja pari kertaa olen yrittänyt oksentaa (tiedän, anorektikot eivät tätä tee). Ja vielä, kun rakastan ruokaa. Tiedän että ei ole terveellistä olla syömättä mutta haluan laihtua. Tiedän että pitäisi liikkua enemmän kun kuluttaa jotta laihtuisi. Mutta haluan nopeasti laihtua ja myös pysyä siinä. Ahdistaa. Olen ruma.
mitä tää on?!
hopoy
4616
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Heippa.
Kuulostaa tutulta. Itse tunsin samanlaista oloa ollessani hieman nuorempi (nyt22). Tosin olin tuolloin reilusti alipainoinen luonnostaan, mutta tunsin silti itseni lihavaksi. Nyt olen lihonut noista ajoista vuodessa n 15 kg, joista en ole iloinen mutta oppinut hyväksymään ne. Tavoitteena pudottaa pois n. 5kg jolloin vielä normaalipainon sisällä. Älä kiellä itseltäsi syömistä, se aiheuttaa vain lankeemuksia myöhemmin. Kiinnitä sen sijaan huomiota ruoan laatuun (esim. rasvaisuuteen) ja yritä elää hieman terveellisemmin, luultavasti painokin putoaa pikkuhiljaa ja asettuu sopivalle tasolle.
Aika turhasta kaikki sulle huolissaan oli ku painoit silloin 50 kiloo. Oon sua kaks sentii pisempi ja painan tasan 50. Eikä kukaan valita. Paitsi äite (oon muka liian tikku!!!??)
Iloinen elämänasenne ja pari ylimääräistäkin kiloa on paljon ihaltavampaa katsella kun laihaa ja treenattua mutta äkäistä naista,usko pois!
Mikään ei ole juuri ällömpää kun tosi laiha ja kiukkunen tyttö,joka yrittää laihduttaa ja muka parantaa elämänlaatuaan.
Ite olen paljon tyytyväisempi kun saan syödä normaalisti ja olen vähän pyöreämpi. Ennen olin tosi hoikka ja kireä..
Tiedän miltä toi tuntuu mutta toi on oikeasti vain sun kuvitelmaa!Jos aattelisit järkevästi et edes haluaisin olla laiha ja vaikka kuinka sä aattelisit miten niin ihmiset pitää normaalin näkösistä ihmisistä ja nyt muutenkin kun sanot oman painosi niin se on juuri ihannepaino sun mittaselle jos haluut olla hoikka niin se on sun oma vikasi eikä siinä voi auttaa kukaan muu kuin sinä itse ehkä sun pitäis ajatella jotenki epäitsekkäästi ja hyväksyä vaan ittesi,saat olla tosi onnellinen ettet ole ylipainoinen jotku on sellasii vaikka ne syö normaalisti,yritä vain hyväksyä ittesi jos ahdistaa niin ajattele epäitsekkäästi siitä tulee paljon parempi olo kuin siitä että yrittää laihduttaa vain saadakseen itselle hyvää oloa!Olen nimittäin kokenu se