Vahinko lapsia ei olekaan vaan jokaisella on tarkoitus.
" Olen vielä melko nuori näin monen pienen lapsen äidiksi. Viimeksi neljännen syntymän aikaan sainkin monenlaista kommenttia. Se lienee tuttua monelle meistä uskovaisista äideistä. Sairaalassa ja neuvolassa on kysytty useaan kertaan, miten sinä jaksat? Sitä olen itsekin monesti miettinyt. On ollut alamäkiä, paljonkin. Mutta sitten sitä on huomannut, kuinka pienet asiat saavat päivästä onnellisen. Lapsen hymy tai halaus. Sanat: sinä olet ihana äiti! Minusta ei ole ollut tarpeeksi rohkeaa vastaamaan näille kysyjille, että kyllä taivaan Isä siunaa lastensa elämän, mutta näin olen useasti ajatellut.
Kun on oikein vaikeaa, olisi hyvä jos läheinen ihminen olisi muistuttamassa, että ei tarvitse jaksaa kuin yksi päivä kerrallaan. Se riittää. Saa luottaa taivaallisen Isän johdatukseen kaikissa asioissa. Lapset ovat Jumalan lahja, jokainen heistä. Vaikka lapsia annettaisiin paljonkin, yksikään heistä ei ole vahinko. Voi käydä mielessä: miksi me saamme näin monta, että voimat tuntuvat loppuvan, ja toisille ei anneta yhtään.
Jumalalla on tähänkin asiaan jokin tarkoitus. Olen ollut välillä voimieni äärirajoilla, mutta näin jälkikäteen ymmärtänyt, että taivaan Isä antaa koettelemuksia jokaiselle, ettemme liikaa kiintyisi maailmaan. Jumala on antanut viisautta lääkäreille. Nykyään on mahdollisuudet hoitaa masennus ja uupumus niin että toiset paranevat ja toiset jaksavat lääkkeiden avulla.
Juuri uupumus voi viedä ajatuksia väärään suuntaan. Miten helpottaisi, jos nyt saisi vähän levähtää. Helposti tulee suuri kiusaus järkeilyyn ottaa lasten lukumäärä omiin käsiin. Emme kuitenkaan halua uskovaisina lähteä pohtimaan montako lasta on tarpeeksi, sillä usko on ja pysyy aina samana, vaikka maailma muuttuu.
Ajatella, kuinka turvallisesti saamme jättää turhat huolet jaksamisestamme Korkeimman käteen. Saamme uskoa niin kuin pieni lapsi, joka ei epäile, että Jumala kyllä pitää meistä huolen ja antaa voimia. Muistan, kuinka uupuneena ajattelin, että voimat loppuvat, vaikka on luvattu, että ne eivät lopu. Jälkikäteen huomasin, että kyllä Jumala kuuli rukoukseni ja nosti.
Pauliina Karppinen "
" Olen vielä melko nuori näin monen pienen lapsen äidiksi. Viimeksi neljännen syntymän aikaan sainkin monenlaista kommenttia. Se lienee tuttua monelle meistä uskovaisista äideistä. Sairaalassa ja neuvolassa on kysytty useaan kertaan, miten sinä jaksat? Sitä olen itsekin monesti miettinyt. On ollut alamäkiä, paljonkin. Mutta sitten sitä on huomannut, kuinka pienet asiat saavat päivästä onnellisen. Lapsen hymy tai halaus. Sanat: sinä olet ihana äiti! Minusta ei ole ollut tarpeeksi rohkeaa vastaamaan näille kysyjille, että kyllä taivaan Isä siunaa lastensa elämän, mutta näin olen useasti ajatellut.
Kun on oikein vaikeaa, olisi hyvä jos läheinen ihminen olisi muistuttamassa, että ei tarvitse jaksaa kuin yksi päivä kerrallaan. Se riittää. Saa luottaa taivaallisen Isän johdatukseen kaikissa asioissa. Lapset ovat Jumalan lahja, jokainen heistä. Vaikka lapsia annettaisiin paljonkin, yksikään heistä ei ole vahinko. Voi käydä mielessä: miksi me saamme näin monta, että voimat tuntuvat loppuvan, ja toisille ei anneta yhtään.
Jumalalla on tähänkin asiaan jokin tarkoitus. Olen ollut välillä voimieni äärirajoilla, mutta näin jälkikäteen ymmärtänyt, että taivaan Isä antaa koettelemuksia jokaiselle, ettemme liikaa kiintyisi maailmaan. Jumala on antanut viisautta lääkäreille. Nykyään on mahdollisuudet hoitaa masennus ja uupumus niin että toiset paranevat ja toiset jaksavat lääkkeiden avulla.
Juuri uupumus voi viedä ajatuksia väärään suuntaan. Miten helpottaisi, jos nyt saisi vähän levähtää. Helposti tulee suuri kiusaus järkeilyyn ottaa lasten lukumäärä omiin käsiin. Emme kuitenkaan halua uskovaisina lähteä pohtimaan montako lasta on tarpeeksi, sillä usko on ja pysyy aina samana, vaikka maailma muuttuu.
Ajatella, kuinka turvallisesti saamme jättää turhat huolet jaksamisestamme Korkeimman käteen. Saamme uskoa niin kuin pieni lapsi, joka ei epäile, että Jumala kyllä pitää meistä huolen ja antaa voimia. Muistan, kuinka uupuneena ajattelin, että voimat loppuvat, vaikka on luvattu, että ne eivät lopu. Jälkikäteen huomasin, että kyllä Jumala kuuli rukoukseni ja nosti.
Pauliina Karppinen "
Vastaukset 21
Vanhimmat
jumalanlapsena eli siis uskovaisena, myös epäuskoisten lapset. Ja jotka on tapettu abortin kautta, ja epäuskoisten lapset on päässeet taivaaseen ( vaikka ne on tapettu abortin kautta ).
kuinka paljon parempi, jos ei tarvitse tänne syntyäkään... Tosin abortti on äidille, isälle, lääkärille... syntiä.
Sitten joku vl saa 10 lasta, ja puolet heistä menee maailmaan ja joutuu helvettiin kuollessaan... Tätä joskus mietin. Parempi kai olla menemättä naimisiin ja "tekemättä" lapsia.
Jos ennen syntymää saisi valita, haluaako maailmaan elämään, ja kerrottaisiin että 99% todennäköisyydellä joutuu helvettiin kuoleman jälkeen, haluaisin mieluummin olla syntymättä. Mitä on 80 vuoden elo maanpäällä, joka ei pääsääntöisesti ole edes mukavaa, ja sen jälkeen joutua ikuisiksi ajoiksi helvettiin?
Tästä voi tehdä helposti johtopäätöksiä...
ajattelet. Ei helvettiin joudu vaan se on oma valinta. Eli valitse elämä tai kuolema.
Aikaisemminhan täällä toitotettiin, että ei ole ihmisellä ratkaisumahdollisuutta, vaan osan Jumala valitsee, osan hylkää.
uskoa ristin sovitus työhön vai et. Että Jeesus sovitti jokaisen ihmisen synnit kuolemallaan kärsimisellään ristin puulla.
Toki haluan.
Missä on helvetti? Miksi Jumala, joka on kaikkivaltias ja kaikkihyvä, haluaisi itse luomansa ihmistaimen jonnekin sellaiseen?? Höpsistä.
" Nykyään on mahdollisuudet hoitaa masennus ja uupumus niin että toiset paranevat ja toiset jaksavat lääkkeiden avulla."
Mutta yhtä lailla on nykyään mahdollisuudet estää se, että ei tule liian tiheään tahtiin raskaaksi. Miksi tämä vaihtoehto on teille niin mahdoton ajatus? Sekin on uupumuksen hoitamista, että ei "kylvä siementä joka peltoon". Ei jokaista naisen kypsynyttä munasolua tarvitse yrittää hedelmöittää...!
Jotkut pitävät kotieläimilläänkin välivuosia, eli eivät käytä sitä siemennettävänä esim. sen terveydentilan takia. Miksi ihmisestä ei välitetä yhtä paljon? Miksi ihmisemon on "pakko" olla kaiken aikaa altis uudelle raskaudelle, vaikka hän olisi nääntyä ja uupua?
Käsi sydämelle: Kumpi on suurempi synti: estää naisen raskaaksitulo vai olla estämättä hänen ylirasitukseen tai masennukseen sairastuminen?
että sinä olet ymmärtänyt raamatun väärin. Että jos siellä lukee, että lisääntykää ja täyttäkää maa, ei siellä lue, että kaikkien nimi täytyy olla -------.
Isäni oli entinen vl. silloin. Hän kielisi nuorena uskon, kun epäuskoinen tyttö tuli hänen elämäänsä.
Mutta siitä huolimatta lapsirajotusta ei isä hyväksynyt vaikka usko oli mennyt.
Ja kun äiti sitä olis halunut, niin isä ilmaisi oman kantansa ja ei hyväksynyt sitä.
Niin, äitikin on kuudentoista lapsen äiti.
Molemmat saivat parannuksen armon kuitenkin jo kun kaikki lapset oli syntyneet.
He molemmat näki, että ei ole voinut täyttää Jumalan tahtoa. Ja se teki heistä syntisiä.
Sanoisin, että kyllä uskovaisena haluan omia vanhempia kunnioittaa.
Mutta antasin sellaisen neuvon kaikille vl:ille, että katsois sen oman aviopuolison omien keskuudesta.
Kyllä niin ristiriitaista on ollut lapsuus, kun kahdesta eri leiristä on vanhemmat. Ja eikä isä ollut onnellinen eikä myöskään äiti avioliitossa.
Vasta yli kahdeksankymmenen vuoden ikäsenä äiti sanoi että ei heillä enää ollut isän kansa hankaluuksia.Oli tämä minulle melkoinen yllätys.
Ajattelen, että tarvitseeko sitä lapsille kaikki kertoa. Ja että eikö niitä lapsia pitäis säästää, eikä heidän varmaan kaikkea tarvi tietää vanhempiensa suhteesta.
Niin voimakkaat tunteen purkaukset tuli ja riidat välillä, että kyllä sitä lapsena kärsi siitä kovasti.
Nämä välienselvittelyt yleensä loppui siihen, että isä meni kapakkaan ja joi. Ja koko perhe kärsi siitä.
Ja sain aina äidiltäni kuulla, että kuinka mies ei ymmärrä naista. Mutta myös isän puolelta naisen tyhmyydestä.
Minä kadun, että päästin äitini niin lähelle. En nuorena osannut puolustaa itseäni tarpeeksi. Siitä vanhempien kunnioittamista käsitettä käytettiin meillä väärin.
Minulla meinas mennä oma liittoni mennä pilalle äitin höpötysten vuoksi.
Kun olin nuori, niin en tämän seurakuksena meinannut uskaltaa edes poikakaveria ajatella. Kun vanhempieni suhde oli niin ristiriitainen.
Ja kun menin naimisiin, tämä äitin asenne jatkui, ja minulle ja hän sittenkin vielä puhui, kunka mies ei ymmärrä.
Sama oli miehen äitin puolelta kun menimme naimisiin. Hän kävi sanomassa; että kyllä sinä vielä kadut.
Olisin tarvinnut muuta, enemmän vastalievottuna äitinä ja vaimona.
Mieheni vanhemmat oli entisiä vl:iä, mutta silloin kun meidät vihittiin he olivat molemmat kieltäneet uskon Mieheni äiti teki kyllä parannuksen ennen kuolemaa.
Mutta kun hänen isää lähetettiin uskovaiset puhujat puhuttelemaan. Niin siellä oli mieheni sisko, joka sanoi, että isällä on asiat kunnossa.
Tuntui kamalalta, että minäkin yritin appivanhemmilleni puhua uskosat ja tarjota sitä. Mutta ei se kelvannut.
Äitini oli pienestä perheestä, ja oli tottunut saamaan tahtonsa läpi isäni oli heikko sille jos nainen itki.
Minunkin kohdalla, kun hän öiti väärin opetti hänellä oli niin vahva luonne, että hänelle ei sanottu vastaan. Luulin, aikasemmin että isällä oli vahva luonne. Vasta vanhempana näin, että isän käytös johtui äitistä monesti. Ja hänen oli pakko tehdä monesti kuten äiti halusi.
Ja luulin aina lapsena kun äiti itki, että kaikki oli isän syytä. Ja että isä vaan oli paha.
Mutta näiinhän ei suinkaan ollut. Oen ymmärtänyt nyt, että kuinka isäni on herkkä. Mutta uskonkeiltäneenä ja katekroituneena hän sai peitettyä tämän puolen.
Mutta kai sitä hänenkin sydämmensä kovettui silloin aikanaa, syntien ja ylitsekäymisten kautta. Mutta joka kuitenkin, sydän alkoi muuttua kun sai parannuksen armon.
Ja huomasi, että sen seurakuksena isäni alkoi muuttua.
Minä muuten itse löysin jo nuorena tämän vl-uskon, eennekuin vanhempani. Ja minulla on vl-mies.
jos todella on äidin psyykkinen tai fyysinen terveys vaarassa, ei pidä synnyttää. Tämä on kai ihan yleinen käsitys uskovaisilla. Oman jaksamisen mukaan kuitenkin täytyy toimia. Korjatkaa joku jos väärä käsitys.
"Ei milloinkaan eikä missään muodossa ihmiselämän ehkäisy tule Jumalan lapsilla kysymykseenkään. Jumalan lapsina me tiedämme, että se on Pyhä asia Jumalan elämä, ja elämän mahdollisuudet on kätketyt juuri siemeneen. Siksi ei missään muodossa ehkäisyä ole hyväksytty. Vaikka niinkin kävisi että uskovainen äiti taikka lapsi kuolisi synnytyksessä, taikka odotusaikana, niin he pääsisivät taivaaseen."
Päivämies 14.2.1979
Voiko olla totta?
Joitakin kuukausia sitten todettiin, että jos on "vaikea sairaus tai muu voittamaton este", ei tarvitse synnyttää. Vaikeita sairauksia ovat fyysisten sairauksien lisäksi psyykkiset sairaustilat, kuten uupumus eli burn out, joka saattaa hoitamattomana vahingoittaa aivoja pysyvästi.
Eli asennemuutosta on tapahtunut edes tämän verran.
Muuttumaton Jumalan valtakunnan oppiko?
Seliseli.
itsellä kaksi pientä lasta ja toisella koliikki ja toisella lähes kaikki mahdolliset allergiat.koliikkivauva(reilut3kk) valvottaa kaiki yöt ja olen aivan poikki!!!
nyt,kun edellisestä synnytyksestä on 13 viikkoa alkoi aamupahoinvointi..taas raskaana.
eipä hymyilytä.
miksi jotkut kärsivät lapsettomuudesta ja meille tulee enemmän kun jaksetaan?mieskin alkaa olla aika loppu kun lisäksi erittäin haastava työ.
välillä epäilen kaikkea..uskon asioita ja ennenkaikkea omaa henkistä ja fyysitä jaksamista.
lapset olen jaksanut hoitaa ainakin vaatettaa ja ruokkia aina hyvin ja ajallaan, mutta välillä äiti vain itkee vasten keittiön pöytää ja vanhempi tyttö katselee vierestä ihmeissään.
tunnen itseni niin huonoksi kun näyttää siltä että kaikki muut selviää lastensa kanssa helposti ja jaksavat.suviseuroissakin perheitä joilla kymmenen pientä ja äidillä pyöreä vatsa.kuinka ovat edes selvinneet paikalle?ja minä katselin kauhunsekaisin tuntein että ei...minä en pysty tuohon...
mistä saa voimaa kun ei jaksa???
onneksi on ystäviä ja miehen sukulaisia jotka auttavat.joskus kun saa nukutuksi ja pian kun miehellä alkaa loma,varmaan helpottaa.
hyvää kesää kaikille!!
voimaa ja jaksamista kaikille
Siis edellinen lapsi 13 viikkoa ja jo nyt raskaana!? Meillä aloitettiin seksielämä vasta 4 kuukauden kuluttua synnytyksestä ja käytettiin kumia lähes vuosi. En millään voisi tuohon rääkkiin itseäni pistää.
Toivottavasti jaksat. Hyvää kesää sinulle ja kukkasia :)
Mun sisko sanoi, että hän pärjää nyt paljon paremmin kuuden kanssa (joista viimeisimmät ovat kaksoset) kuin yhden kanssa aikoinaan. Eli luultavasti se helpottaa ajan myötä, oppii suhtautumaan ja kasvaa ihmisenä. Silloin kun on 2-3, on kaikista vaikeinta. Voimia oikein paljon teille, koko perheelle! Taivaan Isän kämmenellä olette.
luultavasti se helpottaa ajan myötä, oppii suhtautumaan ja kasvaa ihmisenä. - -
Vai niin.
Ootkos tullut ajatelleeksi, millaista on kasvaa 16 lapsen perheessä, jossain siellä keskellä, kun vanhemmilla ei ole aikaa, ymmärrystä eikä voimia huomata, rakastaa, opettaa tapoja, huolehtia... Ootkos miettinyt muun kuin vanhemopien kannalta tätä asiaa.
Hyvä ja tarpeellinen näkökulma, tuo lapsen, tulevan polven näkökulma!
Miltä lapsesta tuntuu, kun hän näkee etteivät vanhemmat kykene antamaan hänelle eivätkä nuoremmille sisaruksille sitä hoivaa, huomiota ja rakkautta joita jokainen lapsi tarvitsee kasvaakseen.
Monesti puhutaan eniten ruoasta ja vaatetuksesta. Se ei riitä! Jos se riittäisi, lapset saisivat sen lastenkodissakin.
Mitä varten perhe on olemassa? Antaakseen vahvan rakastavan ja huomioivan, rohkaisevan kasvupohjan yksilölle, uudelle ihmiselle.
Hän vie sen viestin omille lapsilleen. Jos hän ei saa rakkautta, hän on itse kyvytön omille lapsilleen ja puolisolleen sitä antamaan.
Sinulla itselläsi omakohtaista kokemusta asiasta?