Hei kaikki uskovaiset! Mulla olis sellainen asia kysyttävänä, että onko kukaan teistä uskovaisista kasvanut epäuskoisessa kodissa ja liikkunut vain epäuskoisten ympyröissä, ja tehnyt parannuksen vasta aikuisena? Olen itse tullut siihen tulokseen että haluaisin tehdä parannuksen ja uskoa synnit anteeksi mutta minulla ei ole mitään kontakteja uskovaisiin. Ei ole uskossa olevia ystäviä joiden kanssa uskoa jakaa ja vanhempani ovat ateisteja eivätkä halua kuulla uskon asioista. Kuuntelen seuroja netistä aina kun voin ( nytkin suviseurat tuli tarkkaan kuunneltua :) )Elikkä, jos joku teistä on ollut samassa veneessä niin jouduitteko kärsimään yksinäisyydestä parannuksen tehtyänne ja kuinka radikaalisti elämänne muuttui jokapäiväisessä elämän pyörityksessä ja kuinka pian löytyi "saattomiehiä" matkan varrelle. Olen ison ratkaisun edessä ja toivoisin mhdollisimman asiallisia vastauksia:) Kiitos jo etukäteen!
VEEÄLLÄKSI?
neiti etsivä
585875
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 58
Vanhimmat
Sinähän olet jo veeällä!
Kun uskot veeällän julistaman synteinpäästön omalle kohdallesi, niin olet vl. Vaikka yleisestä saarnasta suviseurojen aikana.
Sitten hengenhedelmänä lähdet seuroihin ja muihin tilaisuuksiin. Sanot jumalanterveen ja menet mukaan!
Mitä vielä ihmettelet? Ihan kuin olisit kysellyt samaa ennenkin? Mikä sinua estää? Saattomiehiä ja -naisia saat varmasti, kun sanot, että haluat olla uskovainen eli vl.
En kysynyt, miten tulen VL.ksi vaan miten elämä muuttuu, jos tekee parannuksen. En ole koskaan täällä kysynyt yhtikäs mitään ennen tätä kysymystäni ja en kysele vastaisuudessakaan, kunhan saan kuulla muiden vastaavassa tilanteessa joskus olleiden kokemuksia, että saisin rohkaisua ratkaisulleni.
minunkaan kohdallani. Minä tein parannuksen maailmasta lukioaikana. Jätin poikaystäväni ja keskityin täysin voimin vl-seurakunnan toimintaan. Nyt en enää vl. En jaksanut. En ollut kai sopiva siihen laumaan...
uskossa?
että jos uskon vuoksi menttää jotakin, hän saa sen satakertaiseti takasin.
Pyydä Jumalalta voimaa. Haluna muistaa sinua.
Älä välitä jos täällä joku vastaa tylysti. Täällä on provoja. Ja jotku vaan tekeytyy täällä VL:ksi
tarvi olla jos ei halua. :)
En ole uskoani voinut heittää pois. Vaikka vl-usko lähti. On ollut vain yksinäisempää ja kodittomampaa ja paljon muutakin...
Jos asut Keski-Suomessa, voisin lähteä "metsästämään" sun kanssa sulle uutta kotia :) Jumalan lapsethan kaikki kuuluvat Jumalan seurakuntaan, mutta yksin ei ole hyvä olla, ja usko saattaa horjua, jos ei ole matkaystäviä.
Itse kuulun helluntaiseurakuntaan, mutta muitakin mahdollisuuksia on, esim. vapaakirkko, baptistikirkko tai luterilaisen seurakunnan evankeliset jne.
Kirjoita [email protected]
Minulla on hieman samanlainen tausta. Vl:stä lähdön jälkeen tuntui yksinäiseltä. Ei niin, että olisin kaivannut takaisin. Mutta uskonasioiden saaminen järjestykseen vei aikansa. Huomaa, että en kirjoita: saaminen uudelleen järjestykseen, sillä en kokenut vljuttua myöskään omakseni.
Nyt menee hienosti ja saan elää rauhassa. En tunnusta mitään liikettä tai lahkoa.
Siispä voimia sinulle oikein paljon!!!
Pidetään mielessä:) Kiitos vastauksesta!
eräs ateistinen sukulaiseni sai parannuksen armon, kun alkoi lukemaan Raamattua väittelymielellä ja sain jopa siunatakkin. Koskaan ei kiitetä ihmistä, vaan aina Jumalaa.
Täällä on ainakin jokunen parannuksen tehnyt, joten kyselehän, jos kiinnostaa:
www.vlfoorumi.tk
Voimia on tarvittu ja tarvitaan vielä.
Niin kauan kuin elämää, se aika ei lähde mielestä eikä jätä kylmäksi.
Tosin joskus pukkaa vielä tuskan hikeä ja kyyneleitä.
Mutta silti on elettävä ja kestettävä...
Voimia sinullekin!
Mutta kiitos ystävällisistä sanoistasi!
Tiedän ja tunnen uskovia ihmisiä. Se riittää tällä hetkellä. Olen saanut apua heiltä.
Voisin mailata pari sanaa silti sullekin.
Mailia odotellen! Siunausta!
Voisitko valottaa tarkemmin minkälaisilla argumenteilla käänsit ateistin pään?
päätänsä kääntänyt, vaan sen teki yksin Jumala. Jumala antaa mielenmuutoksen ja parannuksen armon. Ei siihen auta edes teologiset keskustelut. Keskustele vaikka ky. palstalla as. omaisen kanssa.
Kertoisitko konkreettisesti mitä asioita ihminen menettää kun liittyy vl-seurakuntaan, ta, alkaa vl-uskovaiseksi?
Sen tiedän, että hänen täytyy katkaista suhteensa maailmallisiin ystäviinsä ja sukulaisiinsa kolmen vuoden sisällä, jos nekin ei käänny "tähän oikeaan uskoon"
Hän ei saa enää käydä elokuvissa, ei katsella televisiota kuten ennen.
Hän ei saa enää kysellä Jumalasta, vaan hänen täytyy vaan uskoa kyselemättä se, mitä saarnaajat opettaa.
Hän ei saa enää meikata, eikä värjätä hiuksia ja hänen tulee luopua koruistaan.
Hän ei saa rukoilla ystäviensä kanssa ääneen, vaan hänen täytyy hiljaa mielessään rukoilla ja ystävien kanssa ei ääneen rukoilla saa.
raamatun lukemisesta hänen täytyy luopua tai ainakain vähentää Raamatun lukemista ja sen sijaan hänen täytyy alkaa KUUNNELLA saarnaajia.
Hän ei saa julistaa evankeliumia kuten vääräuskoiset, vaan hänen täytyy alkaa ajatella siten, että muut häntä pilkkaavat hänen oikean uskonsa tähden (vaikka kukaan ei häntä pilkkaisi).
Hänen täytyy alkaa ajatella maailmallisista ihmisistä kielteisesti ja negatiivisesti ja ymmärtää, että oikein eläviä ja arvostettavia ja rakastettavia ihmisiä ovat vain ne, joilla on tämä sama usko.
Hänen siis täytyy luopua vilpittömästä mielestään, kyselevästä ja avoimesta sydämestään ja vilpittömästä rakkauden kyvystään.
Mitä muuta vielä?
Tiedän että tuo lista mistä tulee luopua, on aivan asiaton. Ei sukulaisista ja ystävistä tarvitse luopua, eikä oikeastaan mistään. Se tulee vain sitten itsestään, että joku asia ei kiinnosta tai ei tunnu enää oikealle, ja sen sitten jättää. Samat sukulaiset minulla on edelleenkin, ja samat ystävät, uusiakin ystäviä on tullut parannuksen myötä.
Aluksi suku voi hiukan kysellä ja oudostella, kun heillä on tietenkin ne samat harhaluulot, joita vl:sta mieluusti viljellään. Sitten kun elämä jatkuu ja et ala toteeenpanna näitä harhaluuloja, he kysyvät, että etkö tehnytkään parannusta vai etkö ole oikeasti uskomassa. Tai että oletko sinä sellainen vapaamielinen uskovainen. Siinä on sitten sellainen paikka, jossa voi kertoa vl-uskosta ja korjata harhaluuloja.
Jos olet etsivällä mielellä, käy ihmeessä seuroissa. Kuuntele ja katsele. On luvattu että etsivä löytää.
Kiitos asiallisesta vastauksestasi!
ylläpitäjänä tai ollenkaan?
Etsi itsellesi sellainen hengellinen koti, jossa opetetaan Jumalan sanaa ilman vääristelyjä ja jossa ei saarnata omaan korvasyyhyyn.
Silloin Jumala on "kaverinasi", kun teet maallista matkaa.
Päätöksesi on iso. Kuten olet lukenut, muutamat ovat tehneet parannuksen vl-joukkoon ja sitten muutaman vuoden kuluttua jättäneet joukon, mutta silti uskonsa säilyttäneet.
Vl-joukossa on paljon kirjoittamattomia sääntöjä, joitten noudattaminen on joukossa pysymisen ehto, ei kuitenkaa uskovaisena pysymisen ehto. Huomaa näitten ero:)
Ensimäiseksi sinun on luovuttava tv:stäsi ja meikeistäsi, korvakoruistasi (jos niitä on). Mikäli sitten joskus saat vl-aviomiehen, et saa käyttää ehkäisyä ja siksi sinun on henkisesti valmistauduttava siihen, että saatte ehkä 10-15 lasta. Todennäköisesti koulutuksesi jä käyttämättä ja olet kotiäitinä n 20-25 vuotta.
Toisaalta, voi olla, ettet löydä elämänkumppania vl-joukoista, sillä naisia on paljon, ainakin kaksi kertaa niin paljon kuin miehiä. Tästä seuraa yksinäisten naisten suuri määrä, koska vl-ihmiset eivät saa mennä naimisiin muitten kuin omaan liikkeeseensä kuuluvan kanssa.
Mutta mutta, onneksi uskovaisia on muissakin joukoissa:) Niissä ei useinkaan ole tiukkoja elämäntapasääntöjä, vaikka nekään eivät hyväksy syntiä. Muualla vain synti rajoitetaan siihen, mitä Raamattu sanoo, eli lähinnä 10 käskyn laki.
Kun eivät ole itse löytäneet Jumalan armoa elämäänsä. Mene ihmeessä seuroihin, kun sydämessäsi tunnet niin!
tutustuu niin on vain yksi lauma josta käydään Jumalan luo taivaaseen. Jokainen teistä tätä palstaa lukevakin tietää sen vaikka toista yrittätte hädissään kirjoitella. Maailmasta tulette aina pilkkaa saamaan.
Jumala tuntee omansa. Ei ole se lauma ihmissilmin nähtävissä oleva lauma.
Tosin varmasti osa myös vanhoillislestadiolaisista pääsee taivaaseen. Jos he ovat Jeesuksen omia. Pelkästään se että on VL, ei pelasta. Jos Jeesus ei tunnusta omakseen, ei häntä tunnusta Isäkään taivaassa.
On vain yksi usko, joka pelastaa. "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut." Uskovatko vanhoillislestadiolaiset Jeesukseen? Joittenkin tekstit kertovat ikäänkuin uskoisivat, jotkut taas ikäänkuin eivät.
Ja joillekin VL-usko on lähestulkoon "epäjumala". He puhuvat uskosta Jeesukseen vähemmän. Miksi?
On se vaan jännää, että joka ongelmaan tarjotaan patenttiratkaisuksi seuroja...
Toinen vakiotermi on pilkkaaja. Kukaan ei vielä ole määritellyt, mikä on pilkka ja kuka on pilkkaaja. Hedelmällinen keskustelu syntyy vasta, kun käsitteillä on yhteinen sisältö.
"on vain yksi lauma josta käydään Jumalan luo taivaaseen"
Tuota jaksetaan jorista kerrasta toiseen. Ja edelleen käsitteitä määrittelemättä. On yksi joukko, joka matkaa taivaaseen, toinen joukko pääsee helvettiin. Kolmatta ei liene. Molemmissa joukoissa on osajoukkoja, joita voidaan kutsua nimillä 'hellarit', 'lestat', 'peruslutkut', 'baptistit' jne jne. Ei luulisi joukko-opinkaan olevan vaikeaa.
No varjopuolensa on varmasti kaikella. Korvakorut ja telkkari on kuitenkin aika pieniä asioita luovuttaviksi ( ei oo korviksia ja en meikkaa... )Ehkäisy asia on tietysti ajatuksia herättävä mutta ei pidä mennä asioiden edelle. Voipihan se olla, ettei Taivaan Isä anna puolisoa, joten lapsikatraasta on silloin turha haaveilla:) mutta kiitos vastauksestasi!
kyseisestä jutusta. Mä olen kasvanut ns.normaaliuskovaisessa perheessä=kirkossa käytiin kastejuhlassa, häissä ja hautajaisissa. Sain parannuksen armon aikuisena. Mun elämä muuttui vain hyvään suuntaan. En elänyt omasta mielestäni kovin epätavallista elämää enne parannusta ja kaikki piti olla ihan hyvin. Kuitenkin jokin sisältö puuttui elämästä ja tottahan se oli rauha Taivaan Isän kanssa. Kaikki ystäväni ja sukulaiseni otti asia hyvin vastaan. Muutama peruskysymys koskien telkkaria, pesukonetta ja alkoholia ja siinä se oli. Mä olin siinä suhteessa onnellisessa asemassa, että sain saattomiehen ja sitäkautta pääsin hyvin tutustuamaan muihinkin uskovaisiin. Toisaalta kyllä Taivaan Isä omistaan huolen pitää ja kavereita saa varmasti ja sen oman saattomiehenkin. Yksinäisyyttä ei joudu tässä joukossa kokemaan. Onhan kaikilla sama päämäärä, taivas. Ja kaikki sen tietää kuin hankalaa se on ilman tätä joukkoa. Seurakuntaäiti. Ja kaikki iloitsevat siitä että joku saa parannuksen. Siksikin tämä on niin ihanaa että vielä näin vuosienkin jälkeen voi vain olla kiitollinen.
Jokaiselta paikkakunnalta löytyy kyllä varmasti rauhanyhdistys, minne voit mennä ja siellä on uskovaisia. Ja jos ei ihan paikkakunnalla ole niin lähinaapurista voi katella. Kurkkaappa www.srk.oulu.net. Siellä on kaikki yhdistykset.
Voimia ja avointa mieltä. Jumalan kutsuun on hyvä vastata :).
" Muutama peruskysymys koskien telkkaria, pesukonetta ja alkoholia ja siinä se oli."
PESUKONETTA??????????
lestadiolaiset eivät saa pitää edestä täytettävää pesukonetta. vrt. televisio
Suuret kiitokset sinulle rohkaisevasta ja kivasta kirjoituksesta!
käymään eri hengellisissä tilaisuuksissa ja "haistele ilmaa". Älä suoraan hyppää suden suuhun (= vanhoillislestadiolaisuus).
Siunausta elämääsi!
Hmmm... noh en pelkää susia:)
sinua. Enempää en voi tehdä puolestasi. En voi suositella kenellekään hengelliseksi kodiksi yhteisöä, joka opettaa selkeitä Raamatun vastaisia oppeja.
Voit suositella mitä tahansa, aivan erilaillakin opettavia liikkeitä ja VL:ää sanot sudeksi;)
Mutta se vain on niin, että Pyhä Henki opettaa yhdellätavalla. Meitä vastaan yritetään kaikenlaisia bloggejakin perustaa, niin se vain todistaa tämän uskon oikeellisuutta. Sitä on mahdoton sotia tutkainta vastaan.
Olen käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti vl-seuroissa viiden vuoden ajan. Olen vieraillut turistina myös suviseuroissa. Omalta vakaumukseltani olen perus-ev.-lut. On totta, että tietyt asiat saavat aina uudestaan ja uudestaan palaamaan vl-seuroihin.
Seurapuheista saa valtavasti voimaa uskoon. Laulaminen ison seurakunnan kanssa on kerrassaan mainiota. Taivastoivo, jota puheet että laulut kasvattavat on rohkaisevaa. Ja se, että kaikki synnit on lupa uskoa anteeksi, on parasta. Ja matkan viat - se on mainiosti sanottu.
Negatiivinen puoli on ehkä vl-yhteisön sisäänpäinlämpeäminen, eli olen usein kirjaimellisesti ulkopuolinen, vaikka ilmoituksissa "kaikki ovat tervetulleita". Tämä asia on kuitenkin pinnallinen - tärkeintä on oma henkilökohtainen uskosi.
Toivotan Jumalan siunausta valintoihisi!
-ankka
Tuota samaa minäkin olen tuntenut ja kokenut seuroja kuunnellessa. Olen myös ev.lut muuten. On ihanaa laulaa virsiä yhdessä ja seurapuheet totisesti antavat voimaa uskomiseen. Kyllä kirkkosaarnatkin on ihan jees mutta seuroissa on se juttu...
Nythän sen paljastit, että olet jo vl.
Mistä ihmeen isosta ratkaisusta puhuit ja kyselit?
Ei kai uskon perusasia ole, miten laumaan tai seurakuntaan liitytään! Mutta sehän on kai veeällille sama asia?
Olet jo saanut voimaa uskomiseen, miksi et saisi sitä myös vl-ryhmään liittymiseen? Se on sinusta itsestäsikin kiinni.
Lueppa avaukseni tarkemmin. Siellä paljastin jo ensi tilassa että kuuntelen seuroja netin kautta aina kun voin:) Yritätkö saada mut kiinni jostain provoilusta vai mikä mättää kun asenteesi on niin vihamielinen?
Luin sen uudeelleen.
En kai tajua ajatuksiasi.
Mutta jos koet vl-uskon oikeaksi, miksi epäröit? Mukaan vain.
Jumala sinua varjelkoon tiukkahenkisiltä veeälliltä!
sain parannuksen armon nuorena eikä kukaan perheestäni eikä suvustani ollut uskomassa. Sain kokea heidän puoleltaan paljon pilkkaa ja vastustusta ja minut suljettiin aika totaalisesti sukuyhteisön ulkopuolelle ja myös taloudellisissa asioissa kohdeltiin tosi epäoikeudenmukaisesti. kuitenkin Jumala joka on lupauksissaan uskollinen, on antanut paljon rakkaita saattajia, veljiä ja sisaria, avoipuolison rakkaat ihanat lapset ja vielä aivan käsittämättömän suuren ajallisenkin siunauksen.
kun aikanani sain parannuksen armon, ei kukaan minulle sanonut: et saa enää tehdä sitä tai tätä. kyllä omatunto aikanaan rupesi neuvomaan mikä on sellaista, joka erottaa Jumalasta ja jota kannattaa karttaa. Ei meillä ole lakikirjaa, vaikka täällä niin väitetään.
Kuitenkin kaikkein suurin onneni on olla Jumalan lapsi ja kulkea onnellisena ja vapaana rauha ja ilo sydämellä. Joka päivä on Taivaan Isä hoitanut ja kantanut ja uskon, että Hän suuressa rakkaudessaan vie kerran perille taivaan kotiin.
Mene rohkeasti seuroihin ja voit mennä juttelemaan vapaasti myös vanhempien uskovaisten kanssa. Älä usko niitä valheita joita täällä meistä kirjoitetaan.
Ihana ja onnellinen kertomus .Jumala vie kyllä meidät perille, kun pidämme tämän uskon loppuun asti. Onnellista taivasmatkaa sinulle ja perheellesi !
Ihana kirjoitus! On kivaa kuulla muiden tuntoja ja kokemuksia. Juuri tätä kaipasinkin:)
VL:iä vastaan. Ja ei ottaneet ilolla vastaan uutista parannuksen teostani. Isäni yritti aivopestäkin, että sais minut käännytettyä, lukemalla minulle raamattua. Ja näyttämällä, että katso tuossa on noin.
Ja parannusken tekoaikanani, en päässyt juuri seuroihinkaan kun joskus.
Mutta Jumala oli kanssani, tunsin sen. Sain niin paljon armontuntemisia. Että vaikka kuinka vaikeaa oli, pidin sulana riemuna, että saan olla Jumalan lapsi. Ja armontuntemiset helpottivat uskonelämääni, että ne vaikeudet ei tuntuneet niin suurilta. Tuntui, että ihan kuin olisi ollut uskovaisten lellilapsi, kun heille joskus pääsi kertomaan omista vaikeuksista.
Uskoin että jos joku tekee parannuksen, niin vanhempani ovat varmaan viimisiä. Mutta kävikin toisin, he olivatkin ensimmäsiä. Ja ei kulunut kuin 1-2 vuotta kun hekin oli Jumalan lapsia.
Heille olikin tullut tunto, kun heidän lapset alkoi tehdä parannuksia, myös veljiäni ja sisariani, että he ovat rikkoneet Jumalaa vastaan.
Kiitos vastauksestasi! Mun vanhemmat ne ei kyllä parannusta tee, se on varmaa ja äiti ottaa yhteyttä uskontojen uhreihin mitä pikimmin kun kuulis aikeistani:) En siiskään oo enää ihan teini vaan 28-vuotias ja akateemisesti koulutettu mutta vanhempien ja ystävien asenteita tuntuu olevan mahdotonta muuttaa ja vakuuttaa heille, etten ole seonnut, vaan kuulen Jumalan kutsun:)
Pitkästä aikaa tulin katsomaan tätä palstaa. Yleensä olen lopettanut lukemisen parin aiheen jälkeen harmistuneena siitä, kuinka monet kirjoitukset täällä eivät perustu mihinkään tosiasioihin vaan vain stereotypioihin ja jotkut suorastaan vihamielisyyteen meitä vanhoillislestadiolaisia kohtaan. Koskaan aikaisemmin en myöskään ole tänne kirjoittanut, sillä en ole jaksanut alkaa väittelemään anonyymien vl-kriitikkojen kanssa. (Hyvä on, hyvä on, myönnän kirjoittavani itsekin nimimerkillä :) )
Nyt kuitenkin kirjoituksesi, Neiti Etsivä, oli sellainen, johon minun on suorastaan pakko vastata. Oli niin mukava lukea kirjoituksesi.
Ensimmäiseksi haluaisin muistuttaa sinua siitä, että usein ei kannata uskoa sitä, mitä tällä palstalla kirjoitetaan. Täällä monet varoittavat VL-piireissä vallitsevasta sisäänpäinkääntyneisyydestä, uskon ahdistavuudesta ja tekevät luetteloja tyyliin "näistä ja näistä asioista joudut luopumaan alkaessasi vl:ksi"
En jaksa näihin väitteisiin sen enempää puuttua muuta kuin kehoittamalla sinua itse tutkimaan ja ottamaan selvää asioista luotettavista lähteistä, niin kuin ilmeisesti olet tehnytkin. Parhaiten tämä onnistuu tutustumalla vanhoillislestadiolaisiin ja keskustelemalla henkilökohtaisesti. Sitähän kysymyksesi käsittelikin.
Nyt lopetan tämän vuodatuksen, anteeksi kauheasti :), ja yritän vastata kysymykseesi.
Itse olen uskovaisesta kodista ja saanut säilyä tässä kalliissa lapsuudenuskossa, joten en kuulu aikuisiällä parannuksen tehneisiin, joille kysymyksesi kohdistit mutta vastaan silti jotain.Toivottavasti ei haittaa.
En usko että joudut kokemaan yksinäisyyttä parannuksen tehtyäsi. Pikemminkin päinvastoin. Tosin joillain pienillä asuinpaikoilla voi olla vaikea löytää ikäisiään matkaystäviä. Mutta on hyvä muistaa, että uskon voi ja kannattaa keskustella kaiken ikäisten kanssa. Vaikka olisit luonteeltasi hyvin ujo ja uusien kontaktien solmiminen olisi vaikeaa, (mitä en kyllä kirjoituksistasi päätellen usko) niin sinun tulee silti yrittää rohkaista itseäsi menemään ennakkoluulottomasti mukaan paikkakuntasi uskovaisten toimintaan.
Tässä sinulle eräs toimintamalli, jota voisit kokeilla:
Ensimmäinen askel uskovaisiin tutustumisessa voisi olla seuroihin meneminen. Mene rohkeasti paikkakuntasi rauhanyhdistykselle ja istu vaikka takapenkkiin. Puheen aikana kuunnellessasi voit samalla vaivihkaa vilkuilla ympärillesi ja etsiä mukavan näköisiä ihmisiä. Puheen loputtua menet eteiseen, minne ihmisiä alkaa kerääntyä. Siellä marssit puheen aikana valitsemiesi henkilön/henkilöiden luokse ja tervehdit rohkeasti Jumalan terveellä. Olethan ilmeisesti uskomassa aivan niin kuin me muutkin. Henkilöiden katsellessa sinua kummastuneena selität olevasi ensimmäistä kertaa seuroissa (ilmeisesti?) ja tehneesi äskettäin parannuksen. Sanot haluavasi tutustua paikkakunnan uskovaisiin. Henkilöt suhtautuvat sinuun lämmöllä ja rakkaudella ja tästä eteenpäin asiat kyllä varmasti järjestyvät, siitä olen varma.
On hyvä muistaa että seuroissa käy toisinaan myös ihmisiä, jotka eivät ole oikein uskomassa. Toivon, että satut osumaan aidosti uskovien ihmisten seuraan.
Toinen hyvä tapa, tosin enemmän rohkeutta vaativa, voisi toimia ainakin pienemmillä paikkakunnilla. Istut penkkiin puku päällä olevan herrasmiehen (todennäköisin puhuja) taakse. Kun puhujasetä käy pitämässä puheensa ja palaa paikalleen eteesi, nykäiset laulun aikana häntä rohkeasti hihasta ja kerrot tarinasi, pyydät saada keskustella uskon asioista sekä myös tutustua paikkakunnan ihmisiin. Tosin tavallisia ihmisiä ne puhujatkin ovat ja yhtä hyvin voit keskustella muidenkin kanssa myös uskon asioista. Mutta jos et osaa päättää kenen kanssa uskaltaisit mennä juttelemaan, voit aloittaa puhujasta. Mukavia miehiä ovat yleensä.
Huhhuh mikä stoori. Toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitin. Tässä tiivistelmä: "Ole ennakkoluuloton, mene rohkeasti seuroihin."
Lopuksi vielä pieni henkilökohtainen kysymys. Kauanko olet ollut kiinnostunut vanhoillislestadiolaisuudesta, sekä kuunnellut seuroja internetistä ym.? Käyttämästäsi sanastosta sekä siitä, kuinka hyvin olet perillä siitä, mitä vanhoillislestadiolaisuus todella on, päätellen jo pitemmän aikaa. Osuiko oikeaan?
Nyt lopetan ennen kuin kone hajoaa :P Kerrothan kuulumisiasi vaikka tällä palstalla?
No olipa hyvä kirjoitus! Kiitokset ja kumarrukset:) Annoit hyviä vinkkejä ja eikai tässä nyt sitten muuta kun seuroihin ja viivana.Arvasit oikein, etten ole kovin ujo ihminen, päinvastoin:) Mutta vakavasti puhuen, tuo "Jumalan terve!" askarruttaa: Voinko minäkin tervehtiä noin, vaikka olenkin vasta-alkaja tällä matkalla? Eikö tuohon tervehdykseen tarvittasi hieman enemmän kokemusta? Toinen asia mitä sinulta voinkin kysyä on siionin laulut ja niiden taitaminen. Virsien laulamisessa olen hyvä, mutta siionin lauluja en osaa lainkaan. Onko lauluja saatavana levyllä että kotona voisi kuunnella ja laulaa mukana? Paljon on mullakin näköjään asiaaa... :)
Kysyit minulta, kauanko olen ollut kiinnostunut vanhoillislestadiolaisuudesta: Noin puolitoista vuotta, vastaan. Olen etsiskellyt tietoa sieltä sun täältä ja seuroja aloitin kuuntelemaan n. vuosi sitten. Tietoa olen saanut joka lähtöön. On tullut kauhutarinoita vastaan, mutta myös ihania kertomuksia! Etsintä on kuitenkin tuottanut tulosta. Kiitos vielä kerran vastauksestasi. Jumalan rauhaa! ( menikö oikein?)
T: "neiti etsivä"
Jumalan kutsua ja uskoin kuten veeällät, halusin uskoa samoin ihan sydämestäni. Siinä kuuliaisuudessa meni vajaa kymmenen vuotta. Sitten pätkäsi vl-ohjeet kuin seinä vastaan. Sattui lakihenkinen aika ja armo oli kivenalla! En jaksanu taakkojen ja keksittyjen vaatimusten kanssa taivaltaa. Sanoin sen ja sain valita: kuuliasuus seurakunnalle tai ....
Valitsin tuon viimeksi mainitun.
Kristuksen eikä vl-harhaoppeja sekä armotonta sääntötaakkaa (jolla ei ole mitään tekemistä uskomisen kanssa).
Teit hyvän valinnan.
Hei!
Kirjoittanut: neiti etsivä 7.7.2006 klo 23.37
Kiitos vastauksestasi! Mun vanhemmat ne ei kyllä parannusta tee, se on varmaa ja äiti ottaa yhteyttä uskontojen uhreihin mitä pikimmin kun kuulis aikeistani:) En siiskään oo enää ihan teini vaan 28-vuotias ja akateemisesti koulutettu mutta vanhempien ja ystävien asenteita tuntuu olevan mahdotonta muuttaa ja vakuuttaa heille, etten ole seonnut, vaan kuulen Jumalan kutsun
Terv. Otsikko; Minä tein nuorena parannusen
"
minäkin kuuntelin
Kirjoittanut: aikoinani 8.7.2006 klo 11.57
Jumalan kutsua ja uskoin kuten veeällät, halusin uskoa samoin ihan sydämestäni. Siinä kuuliaisuudessa meni vajaa kymmenen vuotta. Sitten pätkäsi vl-ohjeet kuin seinä vastaan. Sattui lakihenkinen aika ja armo oli kivenalla! En jaksanu taakkojen ja keksittyjen vaatimusten kanssa taivaltaa. Sanoin sen ja sain valita: kuuliasuus seurakunnalle tai ....
Valitsin tuon viimeksi mainitun."
V: Minullekin on käynyt samoin, mutta olen selvinnyt:). Ja näillä palstoillakin kuten näkyy, että täälläkin syytellään toisia.
Olen kuitenkin ymmärtänyt, että tämä usko on oikea, ja että tämä on ihmisistä lähtevää.
Ja yritän olla tällaisista ihmisitä erossa, niin pääsee itse helpommalla. Itseä ei kannata västyttää.
Aikasemmin minäkin aina luulin,että se on aina minussa syy, jos joku jotakin sanoi.Ja aina olin valmis pyytämään anteeksi. Nyt olen oppinut, että senhän syy se on joka puhuu toisesta ihmisestä.
...
Ei uskonkilvoitus lopu siihen, että ajattelee löytäneensä Jumalan valtaKUNNAN. Se on uskovaisella kokoaikaista etsimistä eri elämän tilanteissa. Minulla tuli sama eteen kun vaadittiin kumartamaan väärää ja osoittamaan kuuliaisuutta muulle kuin omalle omalletunnolle ja nostetiiin seurakunta ohi sen. Ja vielä vaati ja neuvoi ohi Raamatun monessa kohdassa. Kuten esim. Lohet ovat asian paljastaneet.
Mutta yksittäinen uskovainen ei saanut silloin ajatella muuten kuin mitä seurakunta oli parhaaksi nähnyt, julkiparannukset ja nippeliohjeet arkipäivän valintoihin - autuuden ehtona.
Kuule, Neiti Etsivä.
Asia on niin, että kaikki uskovaiset ovat samanarvoisia. Eivät kauemmin uskomassa olleet ole yhtään parempia. Jos siis seuroja kuunnellessasi sydämestäsi olet uskonut syntisi anteeksi ja haluat uskoa niin kuin muutkin vanhoillislestadiolaiset, niin olet jo parannuksen tehnyt ja yhtä lailla uskomassa kuin muutkin. Oletko sen tehnyt, sen tietävät vain sinä itse sekä Taivaan Isä. Toki olisi hyvä keskustella myös henkilökohtaisesti muiden uskovaisten kanssa, sillä varmasti kaipaat neuvoja moniin asioihin. Etkä vain sinä sen takia että olet vasta parannuksen tehnyt, vaan myös me kaikki silloin tällöin joudumme kysymään uskonystäviltä neuvoa tai keskustelemaan asioista. Mutta älä ainakaan täällä ala kysymään neuvoa uskon asioihin, ethän!
En tiedä saako täällä mainostaa, mutta kun kerran kysyit niin kerron sitten, että SRK:lla on netissä kirjamyymälä. (www.srk-oulu.net) Sieltä voi tilata myös Siionin laulu-äänitteitä. Tosin valikoima näytti olevan nyt aika heikko. "Ei lakkaa kiitosääni" on ainakin hyvä levy, tosin siinä on myös virsiä. "Jumalan voimaan luottaen" -levyllä on uusia Siionin lauluja. Levy on hyvä, mutta uusia lauluja tuskin kovin paljon vielä lauletaan seuroissa, joten en tiedä onko hyvä ostos. Tai siis on toki, mutta voi löytyä parempiakin levyjä. Eivät ole ihan hirveän halpojakaan nuo levyt että omasta rahatilanteestahan se riippuu paljonko raaskii ostaa. Mutta ei kannata jännittää, laulut oppii nopeasti. Itse huomasin Suviseuroissa, että vaikka laulettiin uusia Siionin lauluja niin aivan outoa laulua pystyi jo kolmannen säkeistön kohdalla laulamaan kuin vanhaa tuttua. Sävelmät siis oppii nopeasti.
Kun mainostamaan alettiin niin kerron sitten vielä että kannattaisi ostaa SRK:n virsikirja varustettuna Siionin lauluilla. 21 € (Tosin muutaman vuoden kuluessa tulee laulu-uudistus jonka jälkeen saat taas ostaa uuden kirjan, mutta ei kai haittaa :) )
Sitten ehdottomasti suosittelen sinulle ja muillekin tällä palstalla kävijöille (erityisesti teille, jotka levitätte monenlaisia valheellisia huhuja ja tietoja totena) Juhani Uljaan kirjaa "Peltoon kätketty aarre", 15 €. "Kirja käsittelee lyhyesti kristillisen uskon ja elämän keskeisiä kysymyksiä, kuten Jumalan ilmoitusta, uskonvanhurskautta, sakramentteja, parannusta, seurakuntaa ja saarnavirkaa." On erittäin selkeä ja helppotajuinen teos uskomme perusteista. Toivoisin todella, että hankkisit sen.
Tässäpä tältä erää, nyt menen laittamaan ruokaa.
Jumalan rauhaa!
(meni oikein :))
Kiitos vinkeistäsi! Aionkin tilata levyn. Kävin SRK:n sivuilla ja siellä oli selkeet ohjeet, miten toimia. Hauskaa päivän jatkoa! Tuli kiire, pitää mennä:)
Aivan mielenkiinnosta kysyn: Olet kertonut kaksi tarinaa. Toisessa isäsi oli uskovainen ja meni naimisiin epäuskoisen naisen kanssa ja tappelivat koko elämänsä ajan. Puhuit seka-avioliitosta, joka ei tuo onnea. Tässä isä on nyt toisenlainen. Joten, kumpiko tarina on totta?
... haluan silti vielä pyytää sinua harkitsemaan.
Olet jo nähtävästi päätöksesi miltei tehnyt, eivätkä vl-liikkeen varjopuolet ole saaneet sinua varuilleen. Haluan kuitenkin vielä valottaa asian niitä puolia, joita et tässä vaiheessa haluaisi ajatella.
Todellinen Jumalan kutsu vetää aina Jumalan puoleen, ei mihinkään sellaiseen lahkoon/ryhmään, missä yhteisö nostetaan Jumalan asemaan.
Itse entisenä vl:nä ja sittemmin uskoon tulleena tiedän, mikä SUURI ERO on Rauhanyhdistyksen opin ja elävän kristinuskon välillä. Jumala varmasti kutsui minuakin jo nuoresta asti, mutta vl-liikkeen vaikutuspiirissä kuullut opetukset estivät minua löytämästä elävää yhteyttä Häneen.
Nyt tiedän, että vl-liikkeen oppi ei nykyisellään ole Jumalasta, vaan se on vahva eksytys, jossa pelastus Jeesuksessa Kristuksessa on korvattu yhteisön synninpäästöllä. En palaisi takaisin siihen aikaan mistään hinnasta, vapaus Kristuksessa ja yhteys Isään on niin kallis asia.
Yhteisössä saamasi lämpö tai uudet ystävät eivät muuta sitä, että mukaan liittyessäsi sidot omatuntosi sen sanelemiin sääntöihin. En tarkoita vain joitain ulkonaisia asioita (meikkiä ja korvakoruja en itsekään juuri käytä, luomu on kaunista!), vaan koko hengellistä mittakaavaa. On vakava asia heittää pois oma omatunto ja alistaa se ehdottoman kuuliaisuuden vaatimuksen alle.
Pyytäsin sinua lukemaan kirjan nimeltä "Uskolla alistetut", (Marianne Jansson & Riitta Lemmetyinen, Kirjapaja) siinä käydään läpi kahden toipumiskertomusta lakihenkisestä uskonnollisesta ryhmästä. Vaikka kyseessä ei ollut lestadiolaisuus tai muukaan Suomessa vaikuttava liike, niin samankaltaisuudet olivat järkyttäviä ja aivan hyppäsivät sivulta. Ainoa oikea yhteisö, valiojoukko, teoriassa ilmainen armo mutta käytännössä vaatimus ehdottomaan kuuliaisuuteen, monenlaista hengellistä väkivaltaa ym...
Siltä varalta, että joku luulee minun kirjoittavan katkeruudesta vl-liikettä kohtaan, voin kertoa, että en ole vuosiin ollut missään tekemisissä ko.liikkeen kanssa, enkä ole traumatisoitunut niiltä ajoilta sen paremmin kuin muistakaan vaikeuksista - kirjoittelun täällä aloitin tavallaan vahingossa, kun törmäsin tähän palstaan etsiessäni muita aiheita.
Jumala on nekin haavat parantanut, mitä muinoin koin, ja olen antanut anteeksi niille, jotka silloin tekivät minulle pahaa.
Muista, että todellinen Jumalan kutsu on kehotus tulla tuntemaan Hänet - suhteessa joka kestää silloinkin, kun ympärillä ei ole ihmisiä vetoavin sanoin ja tunnepitoisin kehotuksin.
Etsi ennen kaikkea Häntä, älä yhteisöä! Yksin Hänen käsiinsä kannattaa jättää koko elämä, sillä Hän on sinut luonut. Pyydä Häntä ohjaamaan sinut oikeaan hengelliseen kotiin.