Itellä on yläasteesta asti vaivannut ujous ja joskus tuntuu että se pilaa elämän kun ei uskalla tutustua keneenkään tyttöön eikä mennä edes jutteleen. Omasta mielestäni hieman ujommat ja persoonallisemmat tytöt ovat paljon kiinnostavampia kuin suositut hölösuut, jotka ei epäröi puhua. Mitä sitten jos ei kokoajan jauha paskaa tai ole erityisen sosiaalinen? Aina kaikki on vaan sanonu että mussa on jotain vikaa kun oon niin hiljanen oudommassa porukassa. Aina kuulee että miksi oot tuollanen? En vaan jaksa enää kuunnella semmosta. Ujoudessa ei mielestäni ole mitään muuta huonoa, kuin se että sosiaalinen kanssakäyminen tyttöjen kanssa on niin PIRUN vaikeaa vaikka kuinka kiinnostaisi! Haluaisin päästä tutustumaan johonkin söpöön ujoon tyttöön kunnolla ja jakaa asioita tämän kanssa.. Mikä neuvoksi?
Ujot tytöt söpömpiä
Ujo poika 87
183438
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mun mielestä ujoudessa ei ole mitään huonoa. Päin vastoin. Se on vaan hyvä kun ei kokoajan hölötä mitään ihan täysin turhaa. Mulle tulee ainakin kaikista tosi sosiaalista pojista aika huonokin kuva, kun ne vaan jauhaa paskaa ja sekoilee. Ne ujommat vaan katselee sivusta ja niille on helpompi jutella. Mulla on sama ongelma et jos olen porukassa missä on outoja tyyppejä, niin en puhu mitään ja kaikki vaan sanoo et puhu nyt säkin jotain. Mut se vaan on niin vaikea sanoa yhtään mitään ku pelkää et kaikki alkaa pitämään ihan urpona. Mut häntä pystyyn vaan, ei ne tytöt pure ;) Koita vaan etsiä sellainen tyttö käsiisi mikä vaikuttaa vähän ujommalta, mene vaikka kysymään kelloa ja sanot jotain kivaa sille. Ihan mitä vaan. Vaikka et onpas sulla kiva paita. Ja kyllä jos sillä tytöllä on yhtään älliä päässä niin se tajuaa sanoa jotain takasin. Ja juttelet vaan ihan kaikesta yleisestä, mulle ainakin kävi niin et aloin vaan jutella yhen pojan kanssa autoista ja sit vaan kaikesta muustakin ihan käsittämättömästä. Ja nyt me ollaan ihan vaan kavereita enkä ees tiedä miten niin kävi. :) Mut tosiaan se on niin helppo tässä munkin sanoa et olet vaan ihan iisisti ja menet vaan tytön luo ja vaikka kysyt jotain, ku mä en itse todellakaan uskaltaisi. Johtuu siitä aika lailla ku pelkään mitä ihmiset ajttelee mun ulkonäöstä ja et jos ne vaikka nauraa...
ujot pojat on ehdottomasti söpömpiä, kuin ne jotka naama punasena on jatkuvasti jokeltelemassa.Ei siinä mitään, jos on asiaa, mutta kun usein sitä punaista lankaa ei juuri löydy:D
Mut niin, kuten sanoit, voi olla aika turhauttavaa molemmille osapuolille toisen tai molempien ujous..kun mitään ei saa tehtyä, vaikka haluais.Itsellä menny monta juttua ohi just ton takia..Hassua tässä on se, etten mä "normaaleissa" olosuhteissa nyt ihan niin ujo ole, mut jos paikalla on joku kiinnostava poika, niin...no liukenen vaan paikalta.Joka tietenkin sit antaa sen kuvan, ettei mua kiinnostais.
Ei se elämä aina ole rillumareitä...:)
Minulla on tapana hermostua jos näen jonkun pojan esim. vilkuilevan minua ja useimmiten pyrin poistumaan paikalta ja sitten kotona taas murehdin sitä, että tulen koko loppuelämäni elämään yksin. En osaa edes kuvitella itseäni seurustelusuhteessa. En pystyisi sellaiseen. Tasan ei käy onnen lahjat kun joillekin on luotu tämä inhottava ujous. On se söpöä juu, mutta kantaja siitä usein jollakin tapaa kärsii.
Ja minuakin ihmetyttää todella miksi AINA ujolle pitää kommentoida hänen hiljaisuuttaan. Ujo kun lähinnä nolostuu niistä kommenteista, emme me halua kuulla sitä ainaista "Olet niin hiljanen/kylläpä olet ujo/sano ny sinäki jotain/veikö kissa kielen?"-jauhamista. Tiedän kyllä ihan itsekin, että olen ujo.
en ikinä pystyisi kuvittelemaan itseäni seurustelusuhteeseen...se on ihan hirveetä kun ujous iskee just aina poikien läsnäollessa ja just varsinkin sillon kun joku vilkuilee..en yleensä ole hirveän ujo ihmisten seurassa lukuun ottamatta tätä kauheaa jännitystä ja ujoutta poikien seurassa...juu tasan ei todella käy onnenlahjat:/
ujot pojat ovat todellakin hottiksempia (varsinkin jos ovat taiteellisia) kuin nämä "sosiaaliset" sekoilijat..
NAM!
en piä itteeni ujona ja ammattini takia joudun
olemaan päivittäin tekemisissä ihmisten kanssa.
puhelen mielläni ihmisten kanssa :)
minulla on vain yksi ongelma. en ole yleensä ujo
miesten seurassa,mutta heti kun huomaan että joku
on kiinnostunut ittestäni menen lukkoon.
tulen hyvin juttuun miesten
kanssa,mutta se ärsyttää että kun huomaan että
joku on kiinnostunut minusta
ja huomaan katselevani itsekkin 'sillä silmällä'
toista menen lukkoon. jos toinen tulee ja yrittää
tehä tuttavuutta olen kuin tuppisuu ja vastaukseni
ovat erittäin lyhyitä ja väkinäisiä. jälkikäteen
hävettää,kun annan itsetäni sillä tavalla
vaikuteen ettei vois vähempää kiinostaa kun en puhu kunnolla.:/
Voipi olla, että ujous pojassa söpöä, mutta se ei paljon poikaa lohduta. kun miehien kuitenkin odotetaan tekevän aloite. Sixi me ujot "pojat" yleensä jäädäänkin yksin:(
mutta se mix vastasin oli, että mulla ihan sama juttu olen hauka ja sosiaalinen persoona siihen asti kun paikalle saapuu kiinnostava tyttö. Kaverit nauraa aina miten mun jutut loppuu kun seinään ja naamalle tulee ilme, jonka itse tuntee turvallisex, mutta jolta hymyä ei löydä enää mikroskoopillakaan:)
niin niin, mutta jos ei ujoo poikaa rohkase saattaa sen päässä pyörii vaan seuraavaa;)
Kun en katso sinua
Katseesi tutkii minua
kun katson sinuun
Et katso minuun
kun et katso minua
kaipaan sinua
kun en katso sinua
kaipaatko minua
ja siihen se sitten jääkin. heh
Muakin vaivaa tuo ujous aika pahasti, joten päätin kerran kokeilla nettiä.. Heti tärppäsi sellainen mielenkiintoisen oloinen tyttö, joka ei polttanut tai juonut ollenkaan. Pikkuhiljaa mailailtiin jonkin verran, kunnes hän pyysi mua leffaa kattomaan, oli kuulemma käyttämättä pari leffalippua. Ja sitten.. siis asiaan, ette haluu varmaan edes kuulla KOKO juttua, meillä synkkasi hyvin ja siitä seurasi melkein vuoden mittainen seurustelusuhde. Ja kyllä, hän oli tosi söpö, ehkä söpöintä oli se, ettei hän itse sitä tiennyt. :) Eli jos ei livenä juttu luista, niin ootko kokeillut netin kautta sitten?
Kaikkihan sen tietää että ujot, punastelevat ja herkästi itkevät tytöt on söpöjä. :) syy nuihin luuloihin saattaa olla aika pitkälti japanilainen anime teollisuus. joissa ujot kuvataan höpön söpö silmissään ja silmän aluset kokoajan punasena ja tippa silmäkulmassa.
nuorisomme
älykästä..
Ujot ovat myös vaikeasti tavoiteltavia. Heistä kun on vaikea saada mitään irti.
Ujot tytöt ovat söpömpiä ja kiinostavia. Mutta onnistun vain törmäämään noihin "hölösuihin".
Mutta olen myös kuullut että ujo ujo on tuhoon tuomittu yhdistelmä :)
...jokaisen oma mielipide.
jokainen juttu voi olla tuhoon tuomittu....
tai sitten onnistunut :)
no täältähän sä niitä ujoja löyät :)
täähän on täynnä kaikien ujojen ihmisten mietteitä.
jos et löyä muuta juttu seuraa muista tytöistä voit
tulla aina jutteleen mulle ;)
tohon sun kommenttiis ett mikä neuvoks ujouteen,
niin en osaa sanoa.
tykkään ite jutella kavereitten
kans ja muutenkin ihmisten kanssa.
mutta se että jos on kiinnostunut jostakusta ja
pitäs yrittää tehä tuttavuuta niin olen täysin
toivoton. vaikka kuinka kiinnostaa niin sanaa ei
tuu ja katse koko ajan maassa ku ei pysty
katsomaan jätkää silmiin....saati sanomaan jotain
järkevää.....ett ollaan kaikki aikalailla samas
jamas.....
että tsäänssit ujolle löytää samanhenkistä seuraa on aivan häviävän pienet. Jos ei viihdy ravintolassa, ei huvita harrastaa kuin itsekseen enimmäkseen siis, ei tulisi mieleenkään tyrkyttää juttuseuraa tuntemattomalle... ja jos joku tulisi tekemään tuttavuutta, en taatusti tekisi mitään lähtemätöntä vaikutusta. Silmät tasseina, suuvärkki kummallisesti mutrussa ja pälyily tossujen kärkiin alkaisi heti ja karkoitustoimenpiteet aloitettu :(
Aika helvetillistä oikeastaan tajuta, että tätä se sitten tulee olemaan. Ei ketään kenelle heittää typerimmät päähänpistonsa, nauraa ilkikurisesti maailman älyttömälle ihanuudelle ja ironialle. Istua auringon alla ja ujosti ottaa kädestä kiinni, silittää paidan alta selkää ja olla vaan hiljaa. Niin kuin ujo nyt vain tekee...
Vaikka ohikiitävästi iskee nämä tajuntaan nyrkin lailla, ei uskalla ajatella asiaa edes sinne päätepysäkille asti. Kurkkua kuristaa.
Tai mitä tässä valmistautua, itse asiassa olen jo yksinäinen.
No kuitenkin. Minäkään en mielestäni tee kehenkään ihmiseen minkäänlaista vaikutusta, etenkään miesten kanssa olen äärimmäisen vähäsanainen ja voin vaikuttaa töykeältä vaikken ole.
Minkäs teet kun baarit eivät todellakaan kiinnosta ja harrastukset hoidetaan yksin, ei minua kiinnosta minkäänlaiset kerhotoiminnat eikä joukkuelajit liikunnassa.
Että täällä on muitakin jotka ovat jo kauan sitten tajunneet, että tällaista se sitten tulee olemaan. Joskus sekopäisellä hetkellä saattaa joskus erehtyä saamaan päähänsä harhaisen kuvitelman ja näkee itsensä viiden vuoden päästä jonkun ihmisen kanssa mutta sitten tajuaa, että asiat eivät muutu.
Ei kannata enää kuvitella, että nämä minussa olevat vaikeudet (kuten ujous) muka haihtuisivat tai katoaisivat johonkin koska niin ei tapahdu.