Tämä kirjoitus on ensisijaisesti suunnattu sinulle, joka haluat uskoa, että Jumala voi auttaa ja parantaa.
Sinulle joka et usko sanon - tätä ei ole pakko lukea.
Haluan kirjoittaa sinulle jolla on jokin ahdistus tai kiusa, piina tai pakkomielle, itsemurha-ajatuksia.
Opetan sinulle parantumisen rukousta.
Sinä voit näin turvaten Jeesuksen sovitus-työhön, rukoilla parantumista sen kautta joka päivä:
Voit rukoilla näin sanoen !
"Kiitos Jeesus, että sinä kannoit sairauteni ruumiissasi ristille. Uskon että sinun haavojesi kautta minut on parannettu ja minun ei tarvitse kantaa mitään kirousta, piinaa tai kiusaa, koska
sinä Jeesus otit sairauteni päällesi ristille.
"SINUN HAAVOJESI KAUTTA MINULLE KUULUU TÄYSI RAUHA JA VAPAUS".
"JEESUKSEN NIMEEN JA VEREEN TURVATEN MYÖS IRTISANOUDUN KAIKISTA PAKKO JA ITSETUHO AJATUKSISTA".
"TUNNUSTAN MYÖS SUULLANI ETTÄ JEESUS KRISTUS ON HERRA".
Näin voit rukoilla parantumista ja tunnustaa Jeesuksen Kristuksen voittoa omaan elämäsi ylle, joka aamu, joka päivä. Jatka uskossa, tulet pian kokemaan, kuinka RAUHA ja VAPAUS alkaa vaikuttamaan elämässäsi. USKO AINOASTAAN JA SINÄ VOIT PARANTUA.
Näin raamatussa luvataan, se että Jeesus Kristus otti meidän kipumme päälleen, että me saisimme omistaa rauhan:
JESAJA 53:
Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?
Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet.
Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.
Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.
Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä.
Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.
Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.
Sinulle joka et usko sanon - tätä ei ole pakko lukea.
Haluan kirjoittaa sinulle jolla on jokin ahdistus tai kiusa, piina tai pakkomielle, itsemurha-ajatuksia.
Opetan sinulle parantumisen rukousta.
Sinä voit näin turvaten Jeesuksen sovitus-työhön, rukoilla parantumista sen kautta joka päivä:
Voit rukoilla näin sanoen !
"Kiitos Jeesus, että sinä kannoit sairauteni ruumiissasi ristille. Uskon että sinun haavojesi kautta minut on parannettu ja minun ei tarvitse kantaa mitään kirousta, piinaa tai kiusaa, koska
sinä Jeesus otit sairauteni päällesi ristille.
"SINUN HAAVOJESI KAUTTA MINULLE KUULUU TÄYSI RAUHA JA VAPAUS".
"JEESUKSEN NIMEEN JA VEREEN TURVATEN MYÖS IRTISANOUDUN KAIKISTA PAKKO JA ITSETUHO AJATUKSISTA".
"TUNNUSTAN MYÖS SUULLANI ETTÄ JEESUS KRISTUS ON HERRA".
Näin voit rukoilla parantumista ja tunnustaa Jeesuksen Kristuksen voittoa omaan elämäsi ylle, joka aamu, joka päivä. Jatka uskossa, tulet pian kokemaan, kuinka RAUHA ja VAPAUS alkaa vaikuttamaan elämässäsi. USKO AINOASTAAN JA SINÄ VOIT PARANTUA.
Näin raamatussa luvataan, se että Jeesus Kristus otti meidän kipumme päälleen, että me saisimme omistaa rauhan:
JESAJA 53:
Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?
Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet.
Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.
Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.
Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä.
Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.
Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Niin, luin sittenkin vaikka en uskovainen olekkaan. Minusta on ihan hyvä jos joku pääsee masennuksesta Jumalan tai uskonnon avulla. Meillä on yksi elämä (täällä maanpäällä), ja jos masennuksesta pääsee konstilla millä hyvänsä, ei se voi ainakaan pahentaa asiaa.
Mutta vakavasti, lääkehoitoa kaipaava potilas tarvitsee myös tuota lääkärin apua.
Mukava suhtautumistapa. Luulen että sinun tavalla ajatteleva ihminen voi löytää helposti ulospääsyn mistä tahansa vaikeudesta. Koska et ole liian ennakkoluuloinen. Rukousta voi testata, toimiiko vai ei. Missään tapauksessa en sano, että lääkkeet tulisi lopettaa. SE ON VAARALLISTA TEHDÄ NIIN. Lääketiede on tosi siunaus ihmisille. Mutta myöskin muut apukeinot. Itselleni rukous on ollut mahtava piristyskeino ja ase masennusta vastaan.
kerro lisää
Sanot että kerro lisää. Voisitko sanoa mistä haluat lisää tietoa?. Toivottavasti kirjoitukseni tuo ihmisille TOIVOA pimeyden keskelle.
edelliseen viestiisi "piristä itseäsi" ja aika masentavasti, siinä en maininnut mitään omasta uskostani, koska siten oisin ehkä lisännyt jonkun kanssaihmisen epäuskoa Jumalan olemassaoloon. Olen ollut uskossa rippikoulusta asti. Kotikasvatus oli ei-uskontoa ollenkaan. Vaihtelevalla menestyksellä olen tätä uskoa ylläpitänyt. Nyt vanhemmalla iällä vasta kiinnittänyt asiaan enemmän huomiota kun lapset maailmalla ja elän yksin. Kun sain masennuksen ja sen myötä elämänhalu/laatu meni alaspäin ajattelin että, Jumala ei ole pätkääkään kiinnostunut miten just mulla menee kun sallii kaiken mahdollisen vastoinkäymisten koetella minua. Ei ole elämä vieläkään suuria positiivisia kokemuksia antanut, lääkkeitä syön edelleen ja kun maanpäällinen elämä helvettiä niin, eipä kuolemakaan pelota. Silti rukoilen joka päivä ja monta kertaakin, sillä uskon kestävän rukouksen voimaan. Uskoa ei voi muille tyrkyttää jos ei oma elämä todista sitä. Rukous vaatii sinnikästä jasamista jatkaa vaikka tuloksia ei heti näkyisikään. Olen nytkin tosi masentunut, ahdistunut ja kärsin ajoittain paniikkihäiriöistä mut elän päivän kerrallaan ja vaikka tiedän etten kait parane koskaan, jaksan yhä uskoa että, Jumala kantaa yli vaikeidenkin päivien ja ehkä mulle on tarpeen sit olla tällainen pysyäkseni Hänen lähellään, kun kukaan ihminen ei voi auttaa. Aikaa sekavaa kirjoitusta, mutta toivon ettei kukaan masentunut tms. vedä tästä vääriä johtopäätöksiä ja ala jotain Jumalanpilkka herjoja heittään, sillä jokainen uskoo johonkin ja jokaisella siihen myös oma vapaa tahto.
tommosta sontaa jaksa edes lukea. Luuletko, etten olis rukoulemistaki jo kokeillut? Jos se helevetin jumala olis olemassa niin eiköhän tässä olis olotilat parantuneet jo aikoja sitten.
ja kun vastaat että, olet rukoustakin koettanut niin sopiiko kysyä miten muuulla tavoin olet elämääsi muuttanut oletko noudattanut kymmentä käskyä ja kaikkia niitä, sillä niihin minusta kiteytyy koko Raamatun idea ja tietysti Jeesuksen lunastustyöhön mikä lie monelle kömpastuskysymys kans. Jos on "vähässä määrin vääryyttä tehnyt niin sama kun paljossakin. Itsekin olen masentunut, viillellyt itseäni ja itsariakin suunnitellut kun tuntunut, ettei yläkerras ketään ole, kun ei apua saa vaikka kuinka rukoilisi. Mutta kun edes ammattiauttajat eivät pysty auttaan ja lääkkeiden varas elettvä meikäläiselle saattakin päivittäinen, yksinkertainenkin asian toimittaminen tai tekeminen olevan tosi vaikeaa!eikä tämmöstä masennus-asiaa kukaan muu ymmärrä kuin se joka on vastaavassa tilanteessa. Silti luottamus Jumalaan säilynyt vaikka tilanteeni ei juuri muuttunut paremmaks. Olen kyllä saanut ja kokenut ihmeellisiä rukousvastyauksia, mutta se vaatisi jo niin paljon´palstatilaa et jääköön ja jos joku pitää mua luuserina tai pelkurina niin eipä haittaa. Oletteko miettinyt sellaista tilannetta että, kun ihminen on rikas, kaunis,terve ja menestyvä vailla vastoinkäymisiä niin eipä silloin tule et se vois olla Jumalan lahja, mut heti kun sairaus, köyhyys,suru ja kuolema tulee vastaan niin johan ollaan kovasti kysymässä' miksi Jumala sallii tällaista. Ihmettelen! Montakohan kiitosta olette Jumalle suoneet jos Joku asianne mennyt hyvin? Jaksamista vaan kaikille kärsiville kanssakulkijoille ja olkoon jokaisella oikeus uskoa mihin jos siitä on itselle jotain lohtua. Pahinta on solvata/loukata kenenkään vakaumusta. Tuleneeko siitä sit kirjoittajalle ilon, onnen tunne?
Kerran eräs mies mietti tätä yleistä kysymystä:
Miksi tuntuu olevan niin, että Jumala tuntuu olevan kaukana ja ikäänkuin salassa. Miksi Hän ei puutu ihmisten elämään suoraan ihmeillään. Onko Hän välinpitämätön ihmisten kärsimyksestä?
Hän päätti kysyä sitä sitten itse Jumalalta ja yllättäen hän saikin vastausta.
Hänelle nousi vastaus suoraan ajatukseen ja hän ymmärsi sitten paremmin miksi Jumala on joillekkin kaukainen ja löytämätön.
Vastaus on tämä: Jumala ei tule auttamaan kenenkään ihmisen elämää väkivalloin ilman, että ihminen itse sitä tahtoo. Jumala odottaa, että ihmiset pyytävät ja antavat Hänelle luvan auttaa. Hän haluaa kuulla mitä sinä haluat, että Hän sinulle tekisi !
Jumala ei siis ole kaukana kenestäkään, mutta koska ihmiset eivät usko, ano ja käänny Hänen puoleensa- Jumalalta puuttuu heidän suostumuksensa ja lupakirja auttaa ja parantaa.
Joten Jumala onkin itse-asiassa lähellä !
Minäkin pyydän ja joka päivä annan Jumalalle uuden luvan tulla auttamaan minua. Avaan Hänelle elämäni oven. Herra on joka hetki minua hyvin lähellä ja Hän on tullut uskollisesti auttamaan !
Raamattu kertoo siitä kuinka Jumala odottaa lupaa tulla elämääsi auttamaan sinua ja antamaan sinulle rauhan:
"Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.
Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa
Kiitos tästä kirjoituksesta! Joka ainoa sana on niin totta kuin voi olla. Kirjoitit tuossa sen ajatuksen lyhyesti ja ytimekkäästi, minkälainen Jumala on. Hän ei väkisin kenenkään elämään tule, mutta Hän auttaa niitä jotka Häntä avuksi rukoilevat. Niin tapahtui Jeesuksenkin ollessa maan päällä. Hän kulki ja opetti ihmisiä ja ne jotka tarvitsivat Jeesuksen apua, he huusivat Hänen peräänsä ja Hän tuli ja kysyi mitä apua he tarvitsivat ja hän auttoi avun tarpeessa olleita parhaalla mahdollisella tavalla, paremmin kuin ihminen. Jeesus on Jumalan Poika, joten Hän auttaa meitä parhaalla mahdollisella tavalla kun otamme Hänen apunsa vastaan uskoen että se tapahtuu :) Tämä elämä on meille polku, jonka aikana me valitsemme sen paikan missä me vietämme ikuisuutemme, sillä sielumme ei kuole. Jos me etsimme Jumalaa ja haluamme uskoa Häneen ja Jeesukseen Kristukseen, pyhittää elämämme uskolle sekä pitää Jeesuksen käskyt niin pääsemme taivaaseen. Jos emme pidä Jumalaa ja Jeesusta tärkeimpänä tässä elämässä, eipä Jumalakaan tunnusta meitä ja joudumme tuliseen järveen ikuisesti. Jokainen on varmaan joskus polttanut jonkin kohdan iholla tulessa tai jossain kuumassa, siinä on tuntunut tuskaa hetken aikaa tai pitemmän aikaa. Se on kuitenkin parantunut. Mutta helvetin kadotuksen liekki on moninkertaisesti kuumempi eikä se tuska lopu koskaan eikä sen liekki sammu koskaan. Se on todellisuus jota ei uskalleta kertoa ettei leimattaisi pelottelijaksi. Synnin palkka on kadotus. Jos ihminen ei luovu synnistä niin se vie mukanaan ihmisen sielun. Tämä ei ole kuitenkaan pelottelua vaan rakkaudellinen varoitus. Etsi Jumalaa kaikessa hädässäsi ja rukoile Jeesusta että Hän pesee sinun syntisi ja vääryytesi, tee parannus, että Hän pelastaa sinut kadotuksesta. Siksi Hän on Pelastaja ja Vapahtaja. Jeesus auttaa sinua jo tämän elämän aikana kun rukoilet ja pyydät Häntä auttamaan. Olen itse saanut Jeesukselta avun rukouksen kautta monta kertaa joten tiedän mistä puhun :)
ja rukousvastauksia olen omin silmin saanut todistaa lukemattomia.
Olin todella masentunut, jouduin luonnehäiriöisen, psykopaatin uhriksi lasteni kanssa.Ex-puolisostani paljastui naamionsa alta todellinen kiusaaja. Lopulta pakenimme henkemme edestä yhteisestä kodista, tai tarkemmmin ensin juoksivat lapset ja minä perässä.
Tapahtumista on kulunut nyt jo kohta kymmenen vuotta, mutta todellinen toipuminen alkoi vasta päästyämme pakoon. Elämämme oli todellakin hiuskarvan varassa, ja vieläkin kiitän Jumalaa siitä, että meidän perhe ei tullut yhdeksi niistä surullisen kuuluisista keltaisten lööppien "kassamangneeteista".Enkä enää ihmettele, miten sellaista pääsee tapahtumaan, miten ei kukaan toiminut ennenkuin oli liian myöhhäistä.
Olimme lasten kanssa masentuneita,postraumaoireisia monin tavoin. Keskittymisvaikeudet,muistihäiriöt, unihäiriöt, arvottomuuden tunteet, häpeä, syyllisyydentunne syyllistämisistä,ym. monet pelot(jotkut aiheellisiakin, sillä psykopaatti ei jätä uhrejaan rauhaan ennenkuin...)
Olennaista oli, että Jumala antoi lasten kokea ihmepelastumisia isänsä "kynsistä". Lapset alkoivat kertoa minulle, miten enkelit pelastivat ja tulivat estämään päällekarkauksia. Itse hämmentyneenä, vaikka väsyneenä olin, käsiini löysin kirjoituspöydän laatikosta poikani rippiraamatun. Avasin sen, ja teksti" Jumala on rakkaus, eikä rakkaudessa ole pelkoa, sillä pelko sisältää jo rangaistuksen.." lohdutti. Osasin ulkoa Isä meidän rukouksen jota rukoilin Jumalaa, sanoin, että et anna enempää kuin jaksamme kantaa, mutta nyt minusta tuntuu etten enempää jaksa. Rauha, jollaista en ole ennen kokenut levisi sydämeen ja sain rauhassa nukkua koko yön. Seuraavaksi sain avattua Raamatusta Psalmien kohdan 91. Siitä muodostui itselleni kohta, jonka lopulta osasin ulkoa, niin tärkeäksi se muodostui.
Ajatellin tuntevana Jumalan ja pilkkasin niitä, jotka kertoivat Jeesuksesta ja hänen sovitustyönsä parantavasta, uudeksi tekevästä voimasta. Olin kirkossa kastettu ja monin tavoin tekemisissä kirkon toiminnoissa. Ero oli vain siinä, etten ollut henkilökohtaisesti kääntynyt Jumalan puoleen Jeesuksen nimessä, rukoillut tietoisesti Jeesuksen nimessä.
Uskon, että kun koko sydämestään etsii Jumalaa, Hän antaa löytää itsensä. Hädän hetkellä kun huutaa avuksensa Herraa, Hän vastaa.
Aloin luottamaan Jumalaan, voisi sanoa lasten esimerkistä. Meni viisi vuotta erilaisissa oikeudenkäynneissä, joskus sain nähdä miten psykopaatti kietoi valheisiinsa monia muitakin. Se helpotti myös antamaan anteeksi myös itselleni, naivius ja kyvyttömyys tunnistaa kiusaajia ei ollut vain minun ongelma.
Voiman sain rukouksen välityksellä ja se vahvisti uskoani ja lopulta teki tyhjäksi psykon yritykset jatkaa tuhojaan. Masennukseni kuivui kokoon, ilo ja rauha ovat tulleet sydämeeni. Ja kiitollisuus siitä, että olen saanut kokea paljon, nekin kokemukset jotka tuntuivat musertavan minut, ovat tuoneet siunausta(kärsivällisyyttä ym.) Ennenkaikkea olen sinut Jumalan kanssa, siinä on tullut tehneeksi rauhan myös itsensä ja toisten kanssa.
Samoin lasteni terapeutit ihmettelivät pari vuotta sitten, miten nopeaa lasten toipuminen on ollut, muistoja ovat ajat jolloin toivottomuus, unihäiriöt, keskittymiskyky, ja ne pelot, jotka olivat kauhean kuluttavia söivät elämänhalua ja piinasivat. Terapeutit sanoivat sen olevan paljolti minunkin ansiotani. Sanoin verkostopalaverissa, ei yksistään minun ja lasteni, vaan rukouksen voima, tunnustin että eron jälkeen on tullut vietettyä kosolti aikaa kädet ristissä.
Uskon, että samalla tavalla tämä on mahdollista kenelle tahansa, joka sydämestään etsii armahdusta, vapautusta ulkoisten tai sisäisten paineiden kalvaessa iloa ja vapautta elää ja vaikuttaa.
Ja ihan hyvä niin. On vain niin että pelkkä usko ei nykyaikana siirrä vuoria. Mut ihan kiva että meistä välitetään. Mäkin olen aika monen esirukouslistalla, se on kiva juttu se. Ja jos jotain positiivista tapahtuu minkä eteen on tehnyt monta vuotta töitä, niin Jessehän se siellä joka välittää taustalla, makee juttu se.
mutta voisitko nyt rukoilla palstalla kirjoittavien puolesta että saataisiin jonkun omakohtainen todistus paranemisesta?
Muuten ei oikein jaksaisi että kirjoitat tänne ohjeita (joita masentuneet ei jaksa noudattaa).
Joten rukoilethan!
Luit varmaankin oman paranemis/toipumuskokemukseni ja toivonkin, että se rohkaisee myös muita kipuilevia.
Minä rukoilen tätä samaa siunausta mitä olemme saaneet perheeni kanssa kokea kaikille viestin lukijoille Jeesuksen nimessä. Ei pelätä, uskotaan vaan. :))
Itse olen uskovainen. Jossain määrin kuitenkin on asioita, joita ei rukouksellakaan voi parantaa. Joskus masennus on osa ihan omaa persoonaakin. Aina rukous ei konkreettisesti "paranna". Minua se ainakin auttaa kestämään omaa sairauttani.
Haluan vielä lisätä, että kannattaa lukea Raamatusta Psalmeja.Rukoilemisen lisäksi.Suosittelen.Kannattaa kokeilla.