tein tosi tyhmästi tänään...tulin ulkoo ja tietty heti puntarille kattoon olinko laihtunu ja olinki 800grammaa sitte päätin ilosena et en syö enää tänää nii on kiva herätä, hetken päästä olin jo keittiössä syömässä jäätelöö :( meni siinä sit muutaki...ja aika paljo :( paino nousi 800grammaa ja nyt oon jumpannu...tehny vatsalihas liikkeitä noin 200 ja kaikkee muuta, aamulla pitäis lähtee juokseen...ja tää kaikki vaan koska en voi oksentaa ku muita on kotona...voi että, et voi elämä ottaa päähän...
mitä te yleensä teette jos ette pysty jostain syystä oksentaan mut pakko on kuluttaa? mitä tai miten urheilette ja kauan???
mun niin tarvis saada 10 kg pois...miten ne saa kuukaudessa??? haluisin tietty myös parantuu...mut miten se on mahollista jos aina paino ja laihutus pyörii mielessä? enpä usko et ajatuksii voi estää..
tällä hetkellä mä oon niin vihanen itelleni ja vihaan tätä läski vartaloo...ei tää kuulu olla mun..mä inhoon itteeni...mä vihaan sitä ku en voi ajatella ku laihuttamista ja silti en pysty siihen..mä oon paska kaikessa...tuntuu et nää läskit on toinen henkilö ja et mun sisällä on joku joka tekee kaiken toisin ku tahtoisin...joku joka pakottaa syömään vaikken tahtois...
onko kellään muulla tällasii ajatuksii vai oonko lopullisesti seonnu???
mitä te yleensä teette jos ette pysty jostain syystä oksentaan mut pakko on kuluttaa? mitä tai miten urheilette ja kauan???
mun niin tarvis saada 10 kg pois...miten ne saa kuukaudessa??? haluisin tietty myös parantuu...mut miten se on mahollista jos aina paino ja laihutus pyörii mielessä? enpä usko et ajatuksii voi estää..
tällä hetkellä mä oon niin vihanen itelleni ja vihaan tätä läski vartaloo...ei tää kuulu olla mun..mä inhoon itteeni...mä vihaan sitä ku en voi ajatella ku laihuttamista ja silti en pysty siihen..mä oon paska kaikessa...tuntuu et nää läskit on toinen henkilö ja et mun sisällä on joku joka tekee kaiken toisin ku tahtoisin...joku joka pakottaa syömään vaikken tahtois...
onko kellään muulla tällasii ajatuksii vai oonko lopullisesti seonnu???
Vastaukset 5
Vanhimmat
mulla on välillä ihan sama juttu. huomaan laihtuneeni ja sit taas löydän itteni pakonomaisesti ahmimasta ruokaa. tää kierre on jo jatkunu vuosia..välillä pidän 'syömättömyys päiviä' ja syön ehkä 300kcal päivässä. Ja sitten välillä taas menee sellaset 2000kcal päivässä.
menee ihan ääripäästä toiseen,joko kaikki tai sitten ei mitään. kammottaa ajatellakin kui paljon oon nyt lihonnu viime aikoina ja todellakaa et ole ainoo jolla laihdutus ja ruoka pyörii mieles 24/7. oksentanu en onneks oo,oon vaan kuitannu ahmimis päivät syömättömyydellä ja litkimällä vettä/vihreää teetä monia litroja.
painoindeksi nyt on jotain 21, luku selvästi kasvaa mitä lähemmäs syksyä mennää. ei hyvä ja liikuntaa en ees jaksa harrastaa.
pääsiskin tästä eroon ja osais ahmiessa ahmia kohtuudella eikä vetää ihan övereitä. elimistö ja ruuansulatus kiittää varmaa kovasti terveellisistä elämätavoista..
jos en pysty oksentamaan silloin, kun olen jotain herkkuja syönyt (eli porukat kotona) ahdistun kamalasti ja lähden lenkille, ja sitten olen syömättä seuraavan päivän.
"mä vihaan sitä ku en voi ajatella ku laihuttamista ja silti en pysty siihen..mä oon paska kaikessa...tuntuu et nää läskit on toinen henkilö ja et mun sisällä on joku joka tekee kaiken toisin ku tahtoisin...joku joka pakottaa syömään vaikken tahtois..."
samat ajatukset mullakii :( inhoon näitä ihroja enemmä ku mitään (ja muutekii kaikkea ittessäni) ja nää vie kaiken ilon mun elämästä. ja nyt mulla on toi into liikkumiseekii taas menny.. ei oo energiaa liikkua ku ei syö kunnolla. ei vaa jaksa enää.
mulla on kans toi, et jos huomaan laihtuneeni, sit oon kauheen pirtee ja päätän olla syömättä, mut sit mä en pystykää just sillo olemaa syömättä, vaik ens se olis ollu iha helppoa. sit tulee niin älyttömän paha olo, ja itseinho.
Hei
Ei ehkä kannata yrittää 10 kiloa kuukaudessa
tipuuttaa,jos on taipumustakaan bulimiaan.
Noin suuri pudotus vaatisi todella pientä
kalorimäärää/päivä,jolloin lihakset vaan kärsisi,
ja voipi olla,että jatkoa ajatellen lihoisit vaan
herkemmin.
Itse entisenä bulimikkona tiedän tunteen,kun
hyvin alkaneet laihikset kaatuu -yleensä-iltaisin
kauheisiin ahmimiskohtauksiin:D Kannattaakin
päivän aikana syödä parin-kolmen tunnin välein
jotain ihan pientä (omena,jogurttia kera
kauraleseiden,riisiä yms.) jolloin ihan armoton
nälkä ei pääse yllättämään. Muutamassa päivässä
tottuu jo tuollaiseen ruokarytmiin.
Toinen hyvä keino on kasata lautaselleen puolet
siitä,mitä on ennen syönyt. Pitemmän päälle se jo
laihduttaa.
Oksentaminen on hyvä lopettaa,koska vain harvat
ovat niin "hyviä" oksentajia,että kykenisivät
oksaamaan enemmän kuin 2/3 syömästään ruoasta.
Itse lopetin oksentamisen ajatellessani,että
kun olen syönyt kolme suklaapatukkaa,luultavasti
aina yksi jää vatsaan.:) eli ei kovin kannattavaa
laihduttamista. Ja toisaalta pari viikkoa
oksentamatta ja naamakin näyttää jopa ihmisen
naamalta! ^^ Enää ei heikota ja ruuansulatuskin
alkaa vähitellen toimimaan. Hampaiden kiille
on jo aika menetetty,mutta elämää ei :)
Liikuntaan sen sijaan kannattaa panostaa,vaikka
niin,että aina kun tekee mieli ahmia,lähtee ulos.
Tunnin lenkki auttaa kummasti,eikä ruokaa tee
edes mieli kunnon rehkimisen jälkeen. Kaikki
liikunta on aina eteenpäin ja ensimmäisenä
tietokone kiinni kesäksi ja pihalle. Ottamaan
vaikka aurinkoa,ompahan jääkaappi kauempana.
Ja kannattaa muistaa,että yhden kilon lihomiseen
vaaditaan n.7000 kaloria,eli muutama jäätelö
kesässä ei vielä laivaa kaada :)
Aika itsestään selvyyksiä tässä latelin,
mutta toivottavasti oli vähän apua. (:
Hauskaa kesää kaikille!
Itsellä tuntuu oksentamiseeni/ahmimiseeni/laihduttamiseen ja niiden kesken pyörivään kierteeseen liittyvän tietynlainen tulevaisuuden pelko. En uskalla elää sitä elämää joka olisi normaalia. Voimat ei riitä siihen. Pystyn nyt syyttämään kaikesta ikävistä asioista elämässäni tätä bulimiaani. Eli en uskalla/halua parantua. Pidän kurjuudesta... sairasta kun tarkemmin ajattelee