Hei, olen jo jonkin aikaa kierrellyt ja kaarrellut ympäri suomi24:n epilepsiakeskusteluja, näytätte olevan aika viisasta kansaa, pakko myöntää :)
Miten juuri sinä sait tietää epilepsiastasi, kenelle kerroit siitä, vai kerroitko kenellekään?
Minä en viitsi mennä lääkärin puheille ainakaan vielä, koska en ole varma että olisiko minulla tuo kyseinen sairaus. Minulla ei nimittäin (ainakaan tietääkseni) ole ollut minkäänlaisia kouristeluja, mutta minulla esiintyy hyvin usein päänsärkyä, heikotusta (pysyn tajuissani, mutta päätä alkaa särkeä ja silmissä pimenee, pakko istua alas tai asettua makaamaan maahan) ja olen menettänyt tajuntanikin vain kolmisen kertaa tämän vuoden aikana.
Olen 15-vuotias tyttö, ettäs tiedätte.
Ei kai minulla mitään epilepsiaa voi olla, kun kaikki on noin vähäistä?
Minulla esiintyy heikotusta lähes päivittäin; kesken kirjanlukua, tv:n katsomista, usein myös kesken urheilusuoritusta ja joskus en edes osaa yhdistää sitä mihinkään tekemääni.
Onko kellään ollut samanlaista, vai olenko ihan turhaan huolissani, niin kuin epäilen?
Ps. Niin, ja ainakaan äitini suvun puolella ei ole esiintynyt epilepsiaa, isän kylläkin.
Miten juuri sinä sait tietää epilepsiastasi, kenelle kerroit siitä, vai kerroitko kenellekään?
Minä en viitsi mennä lääkärin puheille ainakaan vielä, koska en ole varma että olisiko minulla tuo kyseinen sairaus. Minulla ei nimittäin (ainakaan tietääkseni) ole ollut minkäänlaisia kouristeluja, mutta minulla esiintyy hyvin usein päänsärkyä, heikotusta (pysyn tajuissani, mutta päätä alkaa särkeä ja silmissä pimenee, pakko istua alas tai asettua makaamaan maahan) ja olen menettänyt tajuntanikin vain kolmisen kertaa tämän vuoden aikana.
Olen 15-vuotias tyttö, ettäs tiedätte.
Ei kai minulla mitään epilepsiaa voi olla, kun kaikki on noin vähäistä?
Minulla esiintyy heikotusta lähes päivittäin; kesken kirjanlukua, tv:n katsomista, usein myös kesken urheilusuoritusta ja joskus en edes osaa yhdistää sitä mihinkään tekemääni.
Onko kellään ollut samanlaista, vai olenko ihan turhaan huolissani, niin kuin epäilen?
Ps. Niin, ja ainakaan äitini suvun puolella ei ole esiintynyt epilepsiaa, isän kylläkin.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Sanoisinpa, että mene nyt ihmeessä lääkäriin, koska ei tuo ihan normaalilta kuulosta.
Epilepsia tai ei, mutta tuo voi olla merkki monesta mustakin ikävästä asiasta. Varmaa on, että lääkärissä käynti ei ainakaan pahenna asiaa. Sen sijaan viivyttely voi joksus olla kohtalokasta.
Lapseni olivat joskus myös nuoria ja muistan heidän valvoneen hyvin myöhään joka yö, teetkö samaa? samoin ruokailu erittäin niukkaa ja varsinkin ..no eipä juuri mitään aamuisin, huh.. teetkö samoin?
Aamiainen on päivän tärkein.
Säännöllinen uni vielä tuossä iässä.
Jos oireilet, mene lääkäriin.
Onko isälläsi epi vai hänen suvussaan?
toistan minäkin, mene lääkäriin! Me olemme kyllä varsin viisaita =) , mutta ei taida täällä olla ainuttakaan, joka pystyisi diagnoosin sulle tekemään. On varmasti moniakin eri vaihtoehtoja eikä epi taida olla edes pahin (anteeks pelottelu!).
Juttele vanhemmillesi ja menette vaikka yhdessä lääkärille, tai jos se tuntuu tyhmälle niin yksinäs sitten - terveyskeskuksesta on ihan hyvä aloittaa. Lääkärisi päättää sitten jatkosta, luultavasti ensin labrakokeita ja niiden tulosten perusteella mahdollisesti sitten lähete eteenpäin.
Odottamalla saat vaan turhaa lisävaivaa. Minä itse salasin epini kaikilta vuosien ajan, ja voin sanoa ettei se ole hyvä idea. Lisäksi kun sinulla saattaa olla joku muu juttu, mahdollisesti vaikka sellainen joka etenee rivakasti? Mene lääkäriin ja kerro sitten vaikka meille täällä kuinka kävi...täällä on kuuntelevia silmiä =)
Rohkeasti vaan!
Isälläni ei ole epilepsiaa,
ja en valvo myöhään, koska pitää aamuisin ehtiä lenkille. Ihan tavalliselleko lääkärille pitäisi varata aika, vai esim. terveyskeskuskeen tai jotain vastaavaa?
Omalääkärijärjestelmä on varmaan teillä olemassa paikkakunnallanne.
Eli omaan terveyskeskukseen missä tavallisesti olet tai perheesi on käynyt.
Sieltä, jos tarvetta jatkotutkimuksiin, kirjoitetaan eteenpäin lähete neurologille.
Suosittelen varaan ajan tk-lääkärille, ja jos aihetta ilmenee niin kyllä hän laittaa paprut eteenpäin. Ennen ku sinne päädyt niin laita aina ylös ku sulla on tommonen "outo olo".
Oireet ei välttämättä ole epilepsiaa vaan ne voi olla vaikka migreeniä. Vaihtoehtoja on niin monia, että toi lääkäri ne parhaiten selvittää.
Olin silloin lukiossa kun "pahat olot" alkoivat. Yhtäkiä minua alkoi huimaamaan tosi pahasti, oksetti, joskus ihan oksensinkin. Oksetti niin pahasti, etten voinut liikkua tai oksennus lensi. Pystyin vaan makaamaan paikoillani, jos vaihdoin asentoa heti oksetti ja jouduin keskittymään siihen ettei se tulisi. Kerran saunaan meno kesti puoli tuntia sen vuoksi kun jouduin palaamaan aina takaisin penkille istumaan, jotta oksetus väistyisi ja taas uusi yritys. Kävin monesti vessassakin ja odotin josko se tulisi.. EI. Lopulta tympiinnyin ja työnsin sormet kurkkuun (en ollut sitä ikinä uskaltanut tehdä, enkä sen jälkeenkään) ja pakosti oksensin. Olo helpottui ja pääsin lopultakin saunaan.
Toinen esimerkki koulun liikuntatunnilla, kun pelattiin sählyä: juoksin kentällä ja yhtäkkiä aivan varoittamatta jalat pettivät ja lösähdin kontilleni lattiaan.. siitä alkoi taas huimaus ja paha olo. Pahaan oloon söin jopa matkapahoinvointilääkkeitä, jotka tuntuivat auttavan, jos otti tarpeeksi ajoissa ennen pahaa oloa.
Kävin pariinkin kertaan koulun tgerveydenhoitajalla, joka otti vain verikokeet ja sanoi kaikki kunnossa. Ammattikouluun päästyäni aloin pyörtyilemään ja saamaan poissaolokohtauksia. Kävin siellä terveydenhoitajalla mieheni painostuksesta koska pyörtyilin jo liian usein. Siellä tilanteeni otettiin vakavasti ja hän varasi minulle lääkäriajan. Lääkäri antoi lähetteen keskussairaalaan, josta tuli kutsu uni-eeg:hen. Soittoaika annettiin monen kuukauden päähän. Kuitenkin jo muutaman päivän päästä soitettiin sieltä, että pitää heti tulla neurologin vastaanotolle. Diagnoosi oli epilepsia ja sain lääkityksen. Kesti vuosia että lääkitykseni saatiin kohdalleen ja nyt olenkin ollut yli vuoden täysin kohtaukseton.. olo tuntuu luksukselta.
Varaa ihmeessä aika, jotta saat varmuuden..
Samoin, kuin nimimerkillä "mie vain", minullekin tuli mieleen migreeni kun luin kertomustasi. Tuollainen monimuotoinen oireilu voi tosiaan olla melkein mitä vain (ihan vaaratontakin), mutta kannattaa käydä tutkituttamassa itsensä niin saa mielenrauhan itselleen.
Hyvää kesää sinulle!
K.S
moniakin asioita, mutta teen näin kysymys muodossa vastauksen:
1. Urheilet -onko lihakset kireellä ja sitä kautta aivoverenkierto häiriintyy.
2. Olet nuori ja kehittyvässä iässä -voiko syynä olla se -pituuskasvu/mahdollinen hormonihäiriö(myönnän etten tiedä Naisten hormonitasapainosta mitään, mutta tuli mieleen tämä mahdollisuus).
3. Verenpaine -onko matala.
4. Vegetaristi.
5. Saatko tarvittavat vitamiinit päivittäin.
6. Miksi et ole jo mennyt lääkäriin, sillä terveyden kanssa EI PIDÄ leikkiä.
Kallistun kyllä parin kirjoittajan tekemään ratkaisuun migreenistä -muista kuitenkin ettemme ole lääkäreitä.
1. Urheilen
2. En ole kasvanut vuoteen, enkä luultavasti enää lainkaan.
3. Viime kerralla kun terveydenhoitaja mittasi, niin se oli aivan normaali, tosin tuostahan on aikaa jo vaikka kuinka.
4. 5. Olen vegetaristi, mutta en usko sen vaikuttavan asiaan, sillä olen käynyt ravintoterapeutilla että saisin kaikki tarvittavat aineet ja vitamiinit päivittäin.
6. Tuohon täytyy kyllä vastata, että olen epäillyt että tämä kaikki on aivan normaalia. Jos minä en puhu tästä kenellekään, niin miksi kukaan muukaan puhuisi? Olen nähnyt asian aivan luonnolliseksi.
Kai sitä sitten pitäisi hakeutua lääkäriin, vaikka luulen etteivät vanhemmat ole kovin innoissaan, eivät tykkää että aiheutan lisämenoja (ei se raha puussa kasva :D).
Kiitos kaikille todella paljon, ja hauskaa kesänjatkoa.
Raha ei todellakaan kasva puussa, mutta jos Sinulla mahdollisesti on jonkinasteinen sairaus päällä ja et sitä hoida, niin kuinka kalliiksi se tuleekaan.
Vielä kerran "Terveys ei ole myyntitavaraa".
Terveyden ja tutkimusten eteen kannattaa hiukan rahaa sijoittaa.
Ei paljoa naurata 30: ikäisenä kun on kunto pohjalukemissa.....
ei kenties olekaan tarvetta hetikohta hakeutua yksityiselle puolelle, terveyskeskusken kautta saat ihan kohtuuhintaan hoitoa ja tutkimuksia, eikä terveyttä tosiaankaan voi mitata rahalla!!!
Sen verran vielä sanon, että jos vanhempasi tuossa ajattelevat rahaa, niin eivätpä ole juuri paskankaan arvoisia vanhempina.
Minulla on kolme tytärtä ja jos tarve vaatii, niin heidän takiaan saisi mennä talo, rahat ja autot ja minut saa silputa kilon palasiksi.
Kysymys 1:sen vastaus puolitiehen.
Urheilen, mutta en niin paljoa että lihakset olisivat kireellä, toki ne joskus ovat, mutta tuo ei ole kuitenkaan kaikkein tavanomaisinta minulle.
moi muakin on ruvennu pelottaan et mitä jos mulla onkin EPILEPSIA kun kadulla kävellessä tai kaupassa rupeaa usein pyörryttämään ja on sekava olo!!! kaverini sai kerran meillä pahan epilepsia kohtauksen ja säikähdin sitä siitä asti oon vähän pelänny ja huimaus kohtausten jälkeen on tosiaan pelottanu,pelään et mulla on epilepsia ja kohtaus.olisi kivaa jos vaihdeltais kuulumisia täällä enemmänkin??? tiinu
kadulla kävelessä/kaupassa esintyvä huimaus on yleensä psyykkistä, jonkin asteista paniikkihäiriötä tai vastaavaa.
Viimeksi tänään tuli semmonen olotila, että päässä tuntui kun se olisi käynyt ylikierroksilla, oma puhekin kuulosti kauhean äänekkäältä ja nopeammalta kuin ennen ja tuntui että pään sisällä pauhasi, sydän tykytti vauhdilla jne.. Edellisestä kerrasta on ainakin kuukausi jos ei enemmänkin, joten tämä ei ole jokapäiväistä ollut ainakaan toistaiseksi.
Kyllä, olisi ihan kiva vaihdella kuulumisia enemmänkin, mutta täällä?
Paniikkia, sekään ei aluksi mulla tullut
päivittän ei edes viikottain.
Pikku hiljaa paheni ja paheni,
joten nyt jo mene lääkärille ja
kerro oireitasi sekä päivämäärät ylös
ja kuvaile tarkaan tuntemukset
joita tunnet olotilan aikana esim.
kauanko kestää...
Ota kaveri mukaan joka osaisi antaa
myös kuvauksen miten hän sen näki,
voi poiketa paljonkin siitä mitä
itseasiassa on tapahtunut.