Väsynyt

Mulla on vaan yksi lapsi, mutta siltikin tunnen itseni joskus hyvin väsyneeksi ja turhautuneeksi. Tunnen itseni pelkäksi kodinhoitajaksi joskus. Tuntuu, että minulla ja miehelläni menee kaikki energia ja aika vauvaan, ettei yhteistä aikaa jää ollenkaan. Eikä sitä paljon jääkään. Seksiäkään ei yleensä arkena jaksa harrastaa, koska illalla molemmat ovat niin väsyneitä.

Omaan jaksamiseeni auttaa se, että ajattelen tämän tilanteen olevan vain väliaikaista. Vauva on nyt pieni ja vaatii paljon, mutta sutä kestää vain aikansa. Tiedän, että kotona olokin päättyy joskus. Sen ajatuksen voimalla jaksan. Ja välillä pääsen yksin käymään jossain, kun mies hoitaa vauvaa. Sekin piristää. Ja ystävien tapaaminen piritää todella paljon..! Jaksamista sinulle!:)

mutta miksi lisää lapsia?
Jos olet tympääntynyt KAIKKEEN ja väsynyt, niin tuskin se vauva helpottaa tilannetta.
Itselläni on viisi lasta ja koitan helpottaa arkeani niin, ettei väsymys iskisi.
Onko sinulla ajastettava pyykinpesukone? Jos ei niin lataa pyykit kuitenkin jo illalla koneeseen niin voit käynnistää sen aamulla ensimmäiseksi kun heräät. Aamutouhujen jälkeen voitkin ripustella pyykit. Itse en edes viitsi silitellä arkivaatteita, vaan viikkaan ne suoraan koppaan narulta etteivät edes paljoa rypisty.
Ruuanlaitossa säästän aikaa tekemällä patoja. Aineet vaan pataan ja uuniin hautumaan, ei tarvitse kytätä vieressä. Ruuan valmistuessa voi tehdä vaikka mitä, vaikka lähteä kyläilemään tai sinne kauppareissuun. Ihanaa kun on ruoka valmista kun tulee kotiin! Tuon padan voi tehdä jääkaappiin jo edellisenä iltana jos tietää lähtevänsä johonkin seuraavana päivänä.
Vähennä tavaraa! Lapsillakin on yleensä paljon leluja, joilla eivät edes leiki. Anna eteenpäin tai myy kirpparilla.
Itselläni ei ole ollut oikeastaan "omaa aikaa", aika vähän on ollut kodin ulkopuolisia harrastuksia. Minulle "oma aika" on puutarhanhoitoa, jossa lapsetkin ovat "apuna". Samaten sitten kun lapset menevät nukkumaan, voin lukea tai tehdä jotain sellaista johon haluan hiljaisuutta. Tosin meillä on vanhin lapsi jo aikuinen, joten menen ennen vanhimpia lapsia jo nukkumaan. ;o)
Tsemppiä sinulle joka tapauksessa! Muista, ettei kaikkea tarvitse ehtiäkkään, nauti lapsistasi!
Mieluummin iloinen äiti ja likaiset ikkunat kuin kiukkuinen äiti ja puhtaat ikkunat!

Itse helpotan arkea pienellä suunnittelulla ja etukäteen tehdyllä työllä. Esim. mietin mitä suurin piirtein ensiviikolla syödään ja käyn 2 kertaa viikossa kaupassa. Valmistan uuniruokia ja kastikkeita. Kun tekee esim. kastiketta isomman satsin kerralla niin sitä voi lämmitellä osissa ja tehdä vaan lisäkkeen erikseen.
Laitan usein perunat hellalle, kun mennään ulos ja hellan vitoselle (meillä hellan teho 1-9) ja, kun tulemme sisälle perunat ovat ruvenneet kiehumaan ja ovat jopa melkein kypsiä ja sitten vaan lämmitän sen soosin.
Jos haluan leipoa, yritän tehdä sellaisia leipomuksia esim. piirakka, mitä voi esivalmistella. Pohjan voi tehdä ed. päivänä ja laittaa vuokaan ja jääkaappiin. Täytteet vaan päälle ja uuniin seuraavana päivänä. Sämpylätaikinankin voi tehdä illalla jääkaappiin ja leipoa vasta seuraavana päivänä.
Pyykin laitan ed. iltana koneeseen ja pesuaineet myös, aamulla vaan nappaan koneen päälle. Kun kone on pessyt avaan luukun ja pyykit voi odottaa koneessa muutaman tunnin jos en ehdi niitä juuri silloin ripustaa.

Kaipaan omaa aikaa ja otankin sitä. Vaikka joskus lähden ilman lapsia kauppaan tai kahville istuksimaan. Pieni kävelylenkki tekee myös hyvää. Meillä on ollut joskus mieheni serkkutyttö katsomassa lapsia, niin olen saanut mm. jumpatuksi kotona rauhassa.
Ja joskus jos tuntuu, että tympii todella, niin en tee mitään. Ostan kaupasta puolivalmista ja pakastekasviksia ym. mikä helpottaa ruoantekoa. En stressaa siivouksesta ja teen vaan välttämättömät kotihommat. Sitten taas kun vierys on sopiva niin minulla on tarmoa tehdä vaikka mitä.
Aluksi äitinä otin paineita siitä, että en aina ole hyvällä tuulella ja, että en aina jaksa kotikuvioita, mutta nyt vaan relaan silloin ja odottelen vireystason nousua. Olen myös oppinut pyytämään apua silloin, kun laiskottaa tai tympii.
Olen myös huomannut, että jos menee liian myöhään nukkumaan usean päivän ajan niin alkaa tympimään helpommin.

No, sinä olet raskaana, se katos on sitten asia erikseen! Koita saada apua kotihommiin ja vaikka MLL: hoitaja silloin tällöin katsomaan lapsia!

täälläkin, nyt olis todella tauon paikka...odotan kuolujen alkua kun kuuta nousevaa. Pennut ei muuta tee ku tappelee ja ite oon väsäyny kun mikä, vauvaa ahdistaa helle.
Todellakin luova tauko kaksin miehen kanssa olisi paikallaan...

hyvällä omalla tunnolla?Minä en,josta johtuu joskus väsy ja tökkiminen.
Eli antais niiden pyykkien odottaa ja söis valmisruokaa yhen tai vaikka kaksikin päivää,syötäväksihän ne on tehty.
Antas kaiken vaan olla vähän aikaa.
Lötköttäis vaan sohvalla tai pihalla ja katselis lasten leikkejä/tappelua tai olis mukana niiden kanssa nyt eikä kohta kun oon tehny tämän homman.
Mulla kyllä riittää usein kun pääsen yksin siis ihan yksin saunaan,ettei edes mieskään ole siellä,koska sekin "vaatii" siellä sitten useimmiten jotain jos kahdestaan joskus
päästään:)
No,vielä tää nyt kaiken kaikkiaan ihan siedettävää on ollut...aika aikaa kutakin,aurinkoista jatkoa sulle:)

Kaikkeen leipääntyy joskus, perheeseenkin. Pienten lasten kanssa äiti on oikeasti niin kiinni, että toisinaan tuntuu kuristuvansa. Jaksaminen on rakennettava pienistä paloista ja yritettävä nähdä miten pikkuhiljaa lasten kasvaessa saa pientä liikkumavaraa... tosin lasten ollessa pieniä ihmettelin monasti miten ihmeessä toisten lapset tuntuvat kasvavan paljon nopeammin kun oma pesueeni tuntui junnaavan alle kouluikäisinä tupla-ajan...
Auttaa kyllä huomattavasti kun saa rutiinit kulkemaan niin, etteivät rasita ylimääräistä. Todellakin suunnittelu ja esivalmistelu helpottaa paljonkin. Ruuanlaitossa meilläkin ovat tavallisia padat ja samaan vuokaan pakatut kana ja riisi tai liha ja perunat, isot wokkipannulliset vihanneksia, kalaa tai lihaa ja nuudeleita ym. Siivoamisen osalta olen hellittänyt vuosien aikana ja todennut ettei se siivo siitä mihinkään karkaa. En siivoa siivoamisen takia vaan viihtyvyyden takia kun katson sen tarpeelliseksi. Pidän remontoinnista, joten jos toisinaan onkin talossa sotkuista ovat seinät ainakin kunnon maalissa ja paikat ehjiä. Jaksamisen kannalta tärkeää on ollut se, että teen kotonani mitä tykkään ilman roolirajoja ja toteutan äitiyttäni siten kuin se minun luonteella luonnistuu asettamatta itselleni keinotekoisia suoriturajoja. Riittää, että lapset ovat tyytyväisiä ja riittävän huollettuja.
Minulle opiskelu on ollut voimavara. Se etäännyttää ja elvyttää henkisesti. Opiskelulla vältin lasten pienenä ollessa tunteen, että jään kaiken ulkopuolelle ja olen joutunut luopumaan perheen hyväksi muista tärkeistä unelmista. Kun aloitin opiskelun sain jotain itselleni ja aloin jaksaa paremmin. Onnellista on jos löytää itselleen sellaisen "jutun", joka antaa voimia, tunteen yksilöllisestä arvosta ja pystyvyydestä. Jollekin se on opiskelu, jollekin liikunta ja urheilu, käsityöt, kirjoittaminen, mikä vain.

..käyhän kattomassa tuolla chätin puolella ja juttele mukavia mukavien ihmisten kanssa - se rentouttaa... :o)