Minulla on oikean puolimmaisessa kyljessä kasvain, ja olen vasta 15wee=(
miten kerron perheen jäsenilleni kun he eivät tiedä..entä poika kaverille...?
pelottaa...
miten kerron perheen jäsenilleni kun he eivät tiedä..entä poika kaverille...?
pelottaa...
Vastaukset 13
Vanhimmat
ketokaa vaikka vain ehotuksia..jooko..?
..sinun kannattaa kertoa heille pian. Saat heiltä tukea ja apua. Tarvitset lähimmäisiäsi.
Oletko käynyt lääkärissä tutkituttamassa kasvaimen?
Joka tapauksessa, kerro heille. Anna heille mahdollisuus auttaa sinua vaikeina aikoina. Kertominen on raskasta, mutta se kannattaa.
-taiju-
olen käynyt lääkärissä..
Kerro lääkärillä käynnistäsi ja tuloksista läheisillesi, on sitten kevyempi hengittää
Mikä "kasvain" tässä on oikein kyseessä? Syöpäkö? Luussa? Lihaksessa? Mahtaako olla ihan oma diagnoosi?
Jos kyseessä on todella syöpäkasvain, vanhempasi kutsutaan neuvottelemaan hoidosta joka tapauksessa, koska olet alaikäinen. Eihän syöpää pelkällä lääkärissäkäynnillä voida diagnosoida. Syöpä voidaan varmasti todeta vasta, kun ontologi on tutkinut leikatun kasvaimen, ja tällöin hoito aloitetaan välittömästi. Eikä leikkaukseen edes ryhdytä ilman että vanhemmat tietävät, tiedottamisesta pitää sairaala viimeistään huolen.
Jos taas kyseessä on hyvänlaatuinen kasvain, ei se kai muille kuulukaan - paisi jos päädytään leikkaushoitoon.
siis tarkotin sillä sitä että en ole kertonut äidilleni vain isälleni siitä..ja isä tietää siitä että minulla on se...ja äidille on tosi vaikea kertoa siitä,...ja sisaruksilleni ja poika kaverille.. en minä mikään tyhmä ole että salaisin sitä molemmilta vanhemmiltani..
Kuulostaa erittäin omituiselta että isäsi tietää "siitä" (siis mistä!?!?) mutta äitisi ei. Minä ainakin ottaisin avioeron jos mieheni salaisi minulta omaa lastani koskevan näin tärkeän asian.
Pistä isäsi kertomaan. Eipä tarvitse itsesi miettiä.
Minusta tuntuu entistä vahvemmin että koko juttu on täyttä puppua.
ne on jo eronneet..=( eikä ole puheväleissä
Oletko kertonut jo?
Toivon sinun kertoneen, sillä kuten ennemmin jo sanoin tarvitset läheistesi tukea...
Voimia sinulle...
-taiju-
joo olen kertonut.. kiitos..=)
Mulla oli 2vuotta sitten kun olin 17v, sama syöpä mikä saku koivulla oli eli Non-Hodgkinin lymfooma.
Ja sain todella paljon tukea läheisiltäni, ilman heitä olisi ollut paljon rankempaa. Joten suosittelen että välittömästi kerrot läheisillesi asiasta. Kun olin täysin terve niin kyllä sen jälkeen alon miettiä että mikä elämässä tarkeää, ja hyvin on menny.
Hyvää jatkoa kaikille syöpäpotilaille ja voimia.
Voisitko leikkiä vähemmän vakavilla asioilla? Nämä sun kysymykset ja vastaukset ovat niin paksua puppua ja valhetta, että ei näihinb vanha Erkkikään usko! Häpeäisit vähän.
moi!
mä tiiän ton tunteen että pelkää kertoa vanhemmille tai poikaystävälle. Se varmaan vain helpottais sua enemmän jos voisit kertoa sen perheelles ja musta tuntuu että ne ottais sairautesi paremmin vastaan jos kerrot sen. ja perheesi varmasti pysyy myös sun tukena eli ei kannata pelkää kertomusta! poikaystäväsi varmasti ymmärtää ja kerro se nätisti jos se ei ymmärrä niin tiiät et se jätkä ei oo sua ikinä rakastanu oikeesti! mä tiiän ton tunteen sillä mun kaveri sairastui leukemiaan ja sain nyt vasta eilen puhelimitse tietää ja sillä on enään puol vuotta elinaikaa.. ja sen jätkäkaveri ymmärsi sen lämpösesti ja on yhä kihloissa. joten mä saan nyt vaan odottaa hyvästejä mun kaverin kanssa ja mä tiiän et toi tuntuu pahalle!
voimisia!!!!!!!!