http://fi.wikipedia.org/wiki/Juudaksen_evankeliumi
"Evankeliumin mukaan Jeesus pyysi Juudasta ilmiantamaan hänet roomalaisille viranomaisille. Evankeliumissa Jeesus sanoo Juudakselle: "Muut sukupolvet tulevat kiroamaan sinut — ja sinä tulet hallitsemaan heitä" (s. 46), ja että "Sinä tulet nousemaan heidän kaikkien ylitsensä. Sillä sinä tulet uhraamaan ihmisen joka pukee minut" (s. 56)."
"Evankeliumin mukaan Jeesus pyysi Juudasta ilmiantamaan hänet roomalaisille viranomaisille. Evankeliumissa Jeesus sanoo Juudakselle: "Muut sukupolvet tulevat kiroamaan sinut — ja sinä tulet hallitsemaan heitä" (s. 46), ja että "Sinä tulet nousemaan heidän kaikkien ylitsensä. Sillä sinä tulet uhraamaan ihmisen joka pukee minut" (s. 56)."
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei ole mikään evankeliumi vaan luulotelma ja huijaus. Piste.
Ovat luulotelmia, se ovatko ne huijauksia on uskon asia. Ensimmäinen eli Markus (joho muut evankeliumit perustuvat) mainitsee temppelin, joka rakennettiin vasta 70-luvulla jkr, eli se ei voinut olla Jeesuksen aikalaisen kirjoittama. Tuosta neljänkymmenen vuoden ajasta ovat sitten säilyneet Pavalin kirjeet, mutta ei paavali tuntenut Jeesuksen elämästä kuin kuoleman ristillä, ylösnousemuksen ja taivaaseen nousemisen ja paavali uskoi näidenkin olevan myyttisiä ja tapahtuneen muualla kuin tässä maailmassa.
Nikean kirkolliskokoushan ne "oikeat" evankeliumit loppujen lopuksi valitsi. Historiallisena aineistona ne ovat täysin mitättömiä ja uskon itse niiden olleen jälkikäteen luotuja Jeesuksen pyhyyttä korostavia tarinoita. Mitään totuuttahan niissä ei voi olla, törkeimpänä esimerkkinä Pontius Pilatus vapauttamassa tunnettua roomalaisten murhaajaa. Jeesushan kumminkin saa 19/22 sankaripistettä jättäen taaksensa mm. Herkuleksen, Perseuksen ja tunnetun naisten/miesten-mies Zeuksen.
Tarinahan evankeliumi vain on, eikä edes yhtä kaunis, hauska tai opettava kuin vaikka kreikkalaiset jumaltarut.
Jerusalemin temppelin tuhosivat roomalaiset sotajoukot v. 70 jKr., joten kyllä se oli olemassa Jeesuksen aikana (Se oli ns. II temppeli, koska aiempi oli tuhottu babylonialaisten toimesta satoja vuosi aiemmin. Juutalaiset rakensivat uuden temppelin palatessaan pakkosiirtolaisuudesta Persian valta-aikana.)
Paavali oli opiskelemassa Jerusalemissa jo Jeesuksen elinaikana. Ensimmäisen kosketuksensa kristinuskoon hän sai pian Jeesuksen kuoleman jälkeen, kun ihmiset kivitivät marttyyri Stefanuksen kuoliaaksi...Paavali vartioi silloin kivittäjien vaatteita (hänestä tuli kristitty vasta myöhemmin).
Nikean kirkolliskokous ei valinnut evankeliumeja, koska oikeastaan koko Uuden Testamentin sisältö oli yleisesti varmistynyt ja hyväksytty jo paljon aiemmin. Ns. Muratorin kaanon n. 185jKr. tunsi jo kaikki nykyisen Ut:n kirjat nykyisessä järjestyksessä.
Varsinainen asia v. 325 Nikeassa oli kolminaisuusopin vahvistaminen. Keisari Konstantinus Suuri kutsui tämän kirkolliskokouksen koolle Hosius Kordubalaisen ja paavi Sylvester I:n suosituksesta, koska areiolaisuus herätti suuria erimielisyyksiä kirkossa. Areios väitti, että Poika, Kristus, oli luotu olento. Kokouksessa Areios tuomittiin harhaoppiseksi, sekä muotoiltiin Raamatun pohjalta kristillinen kolminaisuusoppi: "Jumala on kolmiyhteinen - Isä, Poika ja Pyhä Henki. Kolme persoonaa, mutta vain yksi Jumala."
Uuden Testamentin virallistaminen tapahtui vasta myöhemmin. Lyhyesti sanottuna Uuden testamentin kirjat kirjoitettiin noin vuosina 50 - 125 kreikaksi. Kirjojen kirjoittajat olivat Jeesuksen opetuslapsia, tai opetuslasten seuraajia ja työtovereita. Lopullisesti Uuteen testamenttiin kuuluvien kirjojen kokoelma virallistettin Karthagossa 397jKr. Sen osat olivat toki olleet kristittyjen yleisessä käytössä koko ajan ennen kanonisointia.
MUTTA nykyisin da Vinci-koodin yms. seurauksena kaikenlainen historian väärentely on lisännyt harrastajiensa määrää. Tässä linkki yhdelle "vaihtoehtosivustolle", josta löytää mielestään historian tulkintaa:
http://www.taivaansusi.net/historia/arcana.html
Tässä taas sille vastaväitteitä:
http://www.teolinst.fi/tiedotteet/Da Vinci -koodi.html
Hyvää kirjallisuuskesän jatkoa kaikille.
Kysymys oli nimenomaan kyseisen temppelin tuhoamisesta, tarkastin asian käyttämästäni lähteestä. Se oltiin mainittu Markuksen evankeliumissa ja yleensä evakeliumeiden kirjoittaminen sijoitetaan vieläkin myöhemmäksi.
Paavali oli Jerusalemissa jo Jeesuksen aikana ja roomalaisena oli siten mukana juutalaisten kapinointia vastustamassa. Tässä porukassa oli mukana myös Jeesuksesta puhuvia "kristittyjä". Lainausmerkeissä, koska nimitys tuli käyttöön vasta pitkän ajan kuluttua.
Ei Paavalin kirjeissä mainita mitään, mitä Jeesus olisi tehnyt tai sanonut ristiinnaulitsemisen, ylösnousemuksen ja taivaasen nousemise lisäksi. Ei Paavali tiennyt oikeasta kansankiihottajasta nimeltä Jeesus. "If Jesus had been on earth, he would not even have been a priest" Hebrews 8:4 englanniksi kun en suomenkielistä jaksa alkaa metsästämään.
Ja nyt taas kerrataan evankeliumin oikeaa merkitystä. Ne olivat "hyviä uutisia" eli symbolein ja pakana-usko viittauksin maustettua sankaritarua, joka oli tuolloin hyvin yleistä. Tuskin Markus itse ajatteli kirjoittavansa historiaa, hän vain kertoi tarinan messiaasta ja hänen elämästään. Samanlaisia hyviä uutisia ovat tuottaneet myös muut tuon alueen messiaat. Jeesuksen tarinassa ei ole historialliselta kannalta mitään mielenkiintoista, toisin kuin seurauksissa. Tämä on avarakatseinen kuva historiasta, ei väärentelyä. Olen oikeasti pahoillani sekaannuksestani temppelin suhteen.
"Uuden Testamentin virallistaminen tapahtui vasta myöhemmin. Lyhyesti sanottuna Uuden testamentin kirjat kirjoitettiin noin vuosina 50 - 125 kreikaksi. Kirjojen kirjoittajat olivat Jeesuksen opetuslapsia, tai opetuslasten seuraajia ja työtovereita."
Mitään Jeesuksen elämästä kertovia tekstejä ei ole löytynyt tuolta ajalta. Ja sitten kaivoit Da Vinci koodin mukaan tähän touhuun..
En ole lukenut kirjaa, mutta katsoin elokuvan. Tarina on suorastaan karmea, juoni kehittyy monessa kohdassa todella typerästi ja kuulemma kirjassa on sama homma. En todellakaan pitänyt koko tekeleestä ja moinen sensaation hakuisuus ällöttää, varsinkin kun koko homma oltiin todettu kusetukseksi yli kymmenen vuotta sitten.
Sitten taas pieni kommentti netissä julkaisuun liittyen. Urleissa ei ole välejä. Tiedän, ettei kyseessä ole oma kirjoituksesi, mutta kaikille tätä viestiä lukeville muistutukseksi selkeiden osoitteiden hyödyllisyydestä: käyttäkää osoitteessa tai palvelimella olevan tiedoston nimessä "_" normaalin välin sijaan. missä tahansa osoitteessa antaa huonon ensivaikutelman jo ennen sivun aukaisua.
Temppeli OK. Inhimillinen moka (Itselleni liiankin tuttu :-)-
Mutta niistä lähteistä. Väitin, että tekstit on kirjoitettu n. 50-125 jKr kreikaksi (tosin en viittisinyt mainita, että jotkin pitävät mahdollisena osittaista arameankielistä esitekstiä esim. Matteuksen evankeliumin suhteen) Sanoit: "Mitään Jeesuksen elämästä kertovia tekstejä ei ole löytynyt tuolta ajalta."
Otaksun, että tarkoitat elämänkertaa, et mainintoja Jeesuksesta. Nimittäin mainintoja kyllä on. Tässä lyhyt lista joistakin: Non biblical accounts of
New Testament events and/or people
Following is a list of extra biblical (outside of the Bible) references of biblical events, places, etc. The list is not exhaustive but is very representative of what is available.
1.
Flavius Josephus (AD 37?-101?, a Jewish historian) mentions John the Baptist and Herod - Antiquities, Book 18, ch. 5, par. 2
1.
"Now some of the Jews thought that the destruction of Herod's army came from God, and that very justly, as a punishment of what he did against John, that was called the Baptist: for Herod slew him, who was a good man, and commanded the Jews to exercise virtue, both as to righteousness towards one another, and piety towards God, and so to come to baptism; for that the washing [with water] would be acceptable to him, if they made use of it, not in order to the putting away [or the remission] of some sins [only], but for the purification of the body; supposing still that the soul was thoroughly purified beforehand by righteousness."
2.
Flavius Josephus (AD 37?-101?) mentions Jesus - Antiquities, Book 18, ch. 3, par. 3.
1.
Now there was about this time Jesus, a wise man, if it be lawful to call him a man; for he was a doer of wonderful works, a teacher of such men as receive the truth with pleasure. He drew over to him both many of the Jews and many of the Gentiles. He was [the] Christ. And when Pilate, at the suggestion of the principal men amongst us, had condemned him to the cross, (9) those that loved him at the first did not forsake him; for he appeared to them alive again the third day; (10) as the divine prophets had foretold these and ten thousand other wonderful things concerning him. And the tribe of Christians, so named from him, are not extinct at this day.
1.
There is debate among scholars as to the authenticity of this quote since it is so favorable to Jesus. For more information on this, please see Regarding the quotes from the historian Josephus about Jesus
3.
Flavius Josephus (AD 37?-101?) mentions James, the brother of Jesus - Antiquities, Book 20, ch. 9.
1.
"Festus was now dead, and Albinus was but upon the road; so he assembled the sanhedrim of judges, and brought before them the brother of Jesus, who was called Christ, whose name was James, and some others, [or, some of his companions]; and when he had formed an accusation against them as breakers of the law, he delivered them to be stoned: but as for those who seemed the most equitable of the citizens, and such as were the most uneasy at the breach of the laws, they disliked what was done."
4.
Flavius Josephus (AD 37?-101?) mentions Ananias the High Priest who was mentioned in Acts 23:2
1.
Now as soon as Albinus was come to the city of Jerusalem, he used all his endeavors and care that the country might be kept in peace, and this by destroying many of the Sicarii. But as for the high priest, Ananias (25) he increased in glory every day, and this to a great degree, and had obtained the favor and esteem of the citizens in a signal manner; for he was a great hoarder up of money
2.
Acts 23:2, "And the high priest Ananias commanded those standing beside him to strike him [Paul] on the mouth."
5.
Tacitus (A.D. c.55-A.D. c.117, Roman historian) mentions "christus" who is Jesus - Annals 15.44
1.
"Consequently, to get rid of the report, Nero fastened the guilt and inflicted the most exquisite tortures on a class hated for their abominations, called Christians by the populace. Christus, from whom the name had its origin, suffered the extreme penalty during the reign of Tiberius at the hands of one of our procurators, Pontius Pilatus, and a most mischievous superstition, thus checked for the moment, again broke out not only in Judea, the first source of the evil, but even in Rome, where all things hideous and shameful from every part of the world find their centre and become popular."
1.
Ref. from http://classics.mit.edu/Tacitus/annals.mb.txt
6.
Thallus Circa AD 52, eclipse of the sun. Thallus wrote a history of the Eastern Mediterranean world from the Trojan War to his own time. His writings are only found as citations by others. Julius Africanus who wrote about AD 221 mentioned Thallus' account of an eclipse of the sun.
1.
"On the whole world there pressed a most fearful darkness; and the rocks were rent by an earthquake, and many places in Judea and other districts were thrown down. This darkness Thallus, in the third book of his History, calls, as appears to me without reason, an eclipse of the sun."
1.
Is this a reference to the eclipse at the crucifixion? Luke 23:44-45, "And it was now about the sixth hour, and darkness fell over the whole land until the ninth hour, 45 the sun being obscured; and the veil of the temple was torn in two."
2.
The oddity is that Jesus' crucifixion occurred at the Passover which was a full moon. It is not possible for a solar eclipse to occur at a full moon. Note that Julius Africanus draws the conclusion that Thallus' mentioning of the eclipse was describing the one at Jesus' crucifixion. It may not have been.
3.
Julius Africanus, Extant Writings, XVIII in the Ante–Nicene Fathers, ed. by Alexander Roberts and James Donaldson (Grand Rapids: Eerdmans, 1973), vol. VI, p. 130. as cited in Habermas, Gary R., The Historical Jesus: Ancient Evidence for the Life of Christ, (Joplin, MO: College Press Publishing Company) 1996.
7.
Pliny the Younger mentioned Christ. Pliny was governor of Bithynia in Asia Minor. Pliny wrote ten books. The tenth around AD 112.
1.
"They (the Christians) were in the habit of meeting on a certain fixed day before it was light, when they sang in alternate verses a hymn to Christ, as to a god, and bound themselves by a solemn oath, not to any wicked deeds, but never to commit any fraud, theft or adultery, never to falsify their word, nor deny a trust when they should be called upon to deliver it up; after which it was their custom to separate, and then reassemble to partake of food—but food of an ordinary and innocent kind."
1.
Pliny, Letters, transl. by William Melmoth, rev. by W.M.L. Hutchinson (Cambridge: Harvard Univ. Press, 1935), vol. II, X:96 as cited in Habermas, Gary R., The Historical Jesus: Ancient Evidence for the Life of Christ, (Joplin, MO: College Press Publishing Company) 1996.
8.
The Talmud
1.
"On the eve of the Passover Yeshu was hanged. For forty days before the execution took place, a herald went forth and cried, "He is going forth to be stoned because he has practiced sorcery and enticed Israel to apostasy. Any one who can say anything in his favor, let him come forward and plead on his behalf." But since nothing was brought forward in his favor he was hanged on the eve of the Passover!"
1.
Gal. 3:13, "Christ hath redeemed us from the curse of the law, being made a curse for us: for it is written, Cursed is every one that hangeth on a tree."
2.
Luke 22:1, "Now the Feast of Unleavened Bread, which is called the Passover, was approaching. 2And the chief priests and the scribes were seeking how they might put Him to death; for they were afraid of the people."
3.
This quotation was taken from the reading in The Babylonian Talmud, transl. by I. Epstein (London: Soncino, 1935), vol. III, Sanhedrin 43a, p. 281 as cited in Habermas, Gary R., The Historical Jesus: Ancient Evidence for the Life of Christ, (Joplin, MO: College Press Publishing Company) 1996.
9.
Lucian (circa 120-after 180) mentions Jesus. Greek writer and rhetorician.
1.
"The Christians, you know, worship a man to this day—the distinguished personage who introduced their novel rites, and was crucified on that account. . . . You see, these misguided creatures start with the general conviction that they are immortal for all time, which explains the contempt of death and voluntary self-devotion which are so common among them; and then it was impressed on them by their original lawgiver that they are all brothers, from the moment that they are converted, and deny the gods of Greece, and worship the crucified sage, and live after his laws. All this they take quite on faith, with the result that they despise all worldly goods alike, regarding them merely as common property."
1.
Lucian, The Death of Peregrine, 11–13, in The Works of Lucian of Samosata, transl. by H.W. Fowler and F.G. Fowler, 4 vols. (Oxford: Clarendon, 1949), vol. 4, as cited in Habermas, Gary R., The Historical Jesus: Ancient Evidence for the Life of Christ, (Joplin, MO: College Press Publishing Company) 1996.
2.
Though Lucian opposed Christianity, he acknowledges Jesus, that Jesus was crucified, that Christians worship him, and that this was done by faith.
___________________
Sources
* McDowell, Josh, Evidence that Demands a Verdict, San Bernardino, CA, Here's Life Publishers, Inc. 1979.
* Habermas, Gary R., The Historical Jesus: Ancient Evidence for the Life of Christ, (Joplin, MO: College Press Publishing Company) 1996.
* Encarta on the Web at http://encarta.msn.com .
http://www.carm.org/bible/extrabiblical_accounts.htm
Paavalin kirjeet ajoitetaan 50-60jKr. luvuille.Evankeliumit ajoitetaan yleensä 70-90jKr luvuille...johtuu juuri tuosta temppelin hävitys maininnasta. Eihän sitä toki voi etukateen mainita vai mitä? Ei vaikka rabbiinissa lähteissä mainitaan kuinka eräs rabbi sanoi jo 40v. ennen hävitystä tietävänsä, että temppeli tullaan tuhoamaan. Juttu liittyy siihen, että temppelin ovi aukeni itsestään n. 30jKr ja sitä pidettiin merkkinä Jumalan läsnäolon lähtemisenä temppelistä...Tuomion airut siis.
Lopuksi lisäisin tämän ajatuksen. Ensimmäiset Jeesuksen seuraajat olivat juutalaisia. He eivät missään tapauksessa olisi ottaneet malleja itselleen pakanallisista heeroksista selittäessään uskonsa kohdetta. Epäsuora todiste tämän väitteen puolesta on esim. se, että kun kristittyjen vainot myöhemmin aloitettiin Rooman valtakunnassa, kristittyjä ei sekoitettu esim. (roomalais)Mithran palvojiin. Nykyäänhän näkee melko paljonkin sitä, että väitetään kristittyjen ehtoollisen vieton tulleen Mitran palvojilta (ja pätee muidenkin tapojen uskomusten selittämiseen. esim ylösnousemus liitetään pakanallisiin hedelmällisyyskultteihin, joissa oli kuoleva ja ylösnouseva hedelmällisyyden jumala. Tätäkin vastaan voidaan väittää, koska esim. uusplatonilainen filosofi Celsus kohdisti hyökkäyksensä selvästi kristinuskon käsityksiä vastaan, eikä sekoittanut niitä muiden uskomusten kanssa, niin kristinuskon sisältö oli omaleimaista, vaikka käytetyt sanat olivatkin yleisiä Esim. kristityt puhuvat Jumalasta ja muslimit puhuvat Jumalasta ja hindut puhuvat (jostakin) jumalasta ja kaikki puhuvat eri asiasta, eikä sekaantumista tule...ulkopuoliset sitten erikseen).
Juudaksen evankeliumi – gnostilaista sekauskontoa
Timo Eskola, TT, dos.
Uusi evankeliumilöytö on päässyt nopeasti lehtien palstoille kaikkialla maailmassa. Kätevästi juuri pääsiäisen alla julkistettu tekstikäärö tarjoaa uuden käsityksen pääsiäisen tapahtumista. Egyptistä peräisin olevaa Juudaksen evankeliumia voidaan tulkita niin, että Juudas oli Jeesuksen paras ystävä. Juudas toimi pääsiäisenä niin, kuin Jeesus halusi hänen salaisen suunnitelman mukaan toimivankin. Tällaisten tekstien kohdalla ei ole syytä myötäillä median yksipuolisia ja joskus hysteerisiltä kuulostavia otsikoita, vaan kysyä yksinkertaisesti, mitä teksti pitää sisällään.
Evankeliumilöydön luonne
Julkisuuteen tuotu teksti on ainakin tiedon julkaisseen tutkijaryhmän mukaan vanha. Juudaksen evankeliumi on kirkkoisien tuntema teksti, mutta siitä ei ole aikaisemmin löydetty yhtään kopiota. Nyt löydetty teksti vaikuttaa aidolta, vaikka tällä alalla on viime vuosina kieltämättä törmätty myös huijauksiin. Tekstissä ei ole mitään niin yllättävää, että sitä tulisi pitää pelkkänä kohua hakevana huijauksena.
Kyseessä on egyptiläinen papyruskirja (koodeksi), jonka 66 sivua sisältävät monta katkelmaa antiikkisista teksteistä – tosin melko pahasti turmeltuneena. Se on ajoitettu 300-luvulle. Kyseessä on mahdollisesti käännös kreikankielisestä lähteestä, joka saattaa olla noin sata vuotta varhaisempi. Tosin tällaisten asioiden varmistaminen tiedeyhteisössä tulee viemään aikansa.
Tekstin toi esille National Geographic Society, joka tunnetaan kuuluisasta lehdestään. Itse teksti on kierrellyt tutkijoilla 1970-luvulta lähtien, mutta nyt varsin asiantunteva ryhmä on arvioinut sen ja kirjoittanut aiheesta kirjan.
Mistä uudessa evankeliumissa sitten on kysymys? Juudaksen evankeliumi on varsin tavallinen, ehkä kolmannen vuosisadan alun gnostilainen kirjoitus. Tällaisia tekstejä tunnetaan entuudestaan jo suuri määrä, ja pääosa niistä on jopa käännetty suomeksi Ismo Dunderbergin ja Antti Marjasen toimittamassa käytännöllisessä kokoelmassa Nag Hammadin kätketty viisaus. Gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä (WSOY 2005). Nämä tekstit löydettiin Egyptistä jo vuosikymmeniä sitten. Tässä vaiheessa näyttää siltä, että löydetty koodeksi tulee samanlaisen uskonnollisuuden piiristä, mutta sisältää siis muutoin kadoksissa olleita katkelmia.
Juudaksen uusi rooli
Julkisuudessa on esille nostettu ennen kaikkea maailmanhistorian suurimpana petturina pidetty Juudas. Juudaksen rooli on tässä gnostilaisuuden suuntauksessa aivan toinen, kuin Raamatussa. Gnostilainen Juudas on Jeesuksen suosikkioppilas, joka yksin on tajunnut Jeesuksen opetusten ytimen. Lahkolaisryhmä haluaa korjata Raamatun opettaman jumalakäsityksen ja tuoda tilalle oman, mysteerinomaisen näkemyksensä.
Tällaisen kertomuksen kohdalla ei ole niinkään kiinnostavaa kuulla pelkästään sitä, että lahkossa ajateltiin Juudaksesta näin. Kiinnostavampaa on selvittää, miksi Juudaksella on tämä rooli. Mitä päämäärää silmällä pitäen Juudas pettää Jeesuksen Juudaksen evankeliumissa?
Juudaksella on tärkeä asema koko lyhyessä evankeliumissa. Jeesuksen sanotaan ensinnäkin opettaneen Juudakselle salaista taivaallista tietoa. Tämä koskee erityisesti käsitystä Jumalasta tai jumalista. Juudas ymmärtää, että tämän materiaalisen maailman luojajumala ei ole oikea taivaallinen jumala, vaan heikko tai jopa paha jumala. Oikea taivaallinen jumala taistelee tämän maailman jumalaa vastaan.
Lainaukset itse tekstistä osoittavat helposti, että tekstissä tuodaan esille gnostilaisuudelle tyypillinen ajatus maailmasta ja siinä toimivista jumaluuksista. Juudas sanoo Jeesukselle, että hän kyllä tietää Jeesuksen todellisen alkuperän: “Sinä olet Barbelon kuolemattomasta valtakunnasta. Minä en ole edes arvollinen lausumaan hänen nimeään, joka lähetti sinut.”
Barbelo oli yksi gnostilaisten taivaallisista jumaluuksista. Hänen nimensä esiintyy muissakin gnostilaisissa kirjoituksissa, joita löydettiin Nag Hammadista. Juudaksen evankeliumin Jeesus on siten käymässä kiivasta taistelua taivaallisten ja maallisten jumaluuksien välillä.
Siksi gnostilainen Juudas sijoitetaan evankeliumissa salaisen totuuden löytäjien kerhoon. Hän kuuluu historian suurten valaistuneiden joukkoon. Vanhan testamentin jumalan kanssa vaikeuksiin joutuneet Kain, Eesau ja Sodoman asukkaat ovat niitä Israelin suuria hahmoja, jotka olivat aikanaan ymmärtäneet kapinan merkityksen. Nyt Juudas on yksi heistä.
Juudaksen petos kuvataan evankeliumissa itse asiassa hyvin viitteellisesti. Juudaksen evankeliumin Jeesus lausuu yksinkertaisesti: “Sinä tulet olemaan suurempi kuin kukaan heistä. Sinä tulet uhraamaan sen miehen, johon minä olen pukeutunut.” Gnostilaisuuden mukaan sielu elää ruumiin vankilassa ja yrittää vapautua siitä. Tämän mallin mukaan Kristus-henki asui maallisen Jeesuksen ruumiissa. Juudas ei siis oikeasti pettäisi Kristusta, vaan vain juutalaisen Jeesuksen, johon Kristus-henki oli pukeutunut.
Myös kirkkoisä Irenaeus tunsi Juudaksen evankeliumin ja selitti sen ajatuksia kirjassaan harhaopeista. Vanhan testamentin Kain on gnostilaisten mukaan syntynyt taivaallisten voimien vaikutuksesta, ja siksi hänen alkuperänsä ei ole materiaalisessa maailmassa. Vastaavasti opetuslapsi Juudas osaa gnostilaisten mielestä tehdä eron maallisen ja taivaallisen välille. Siksi nämä kaksi olivat saman salatiedon tuntijoita.
Näin syntyy kertomuksen juoni. Sen mukaan Juudaksen kavallus on tuossa salaisessa evankeliumissa osa taivaallisen Kristuksen suunnitelmaa. Vaikka tämä logiikka ei enää avaudu kovin helposti meidän aikamme ihmisille, se on melko helppo selittää. Lähtökohtana on edellä esitetty ajatus kahdesta jumalasta. Pettäessään Jeesuksen Juudas huijaa vain materiaalisen maailman jumalaa. Hän on toisen, taivaallisen jumaluuden palvelija ja kapinoi maallista jumalaa vastaan. Tällä tavalla Juudas on gnostilaisessa evankeliumissa Kristus-Jeesuksen palvelija ja auttaa Kristus-henkeä pettämään pahaa luojajumalaa.
Simon Kyreneläinen ristillä
Juudaksen evankeliumin lukijoiden oletettiin ilmeisesti tietävän, että lahkon opetuksen mukaan todellinen Kristus eli taivaallinen Kristus-henki ei kuollut tai kärsinyt todellisesti ristillä. Muissa gnostilaisten evankeliumeissa opetettiin nimittäin niin. Gnostilaisillehan maallinen Jeesus ja taivallinen Kristus-henki olivat kaksi eri asiaa.
Juudas ei pettänyt Jeesusta siten todellisesti, vaan vain edellä mainitun suunnitelman toteuttamiseksi. Kun Jeesusta oltiin viemässä Golgatalle, Kristus-henki lähti Jeesuksesta. Eräiden gnostilaisten evankeliumien mukaan samalla tapahtui muutakin. Taivaallinen jumaluus vaihtoi nimittäin Jeesuksen ja Simon Kyreneläisen kehot keskenään. Ristillä kuolikin Simon, ei maallinen Jeesus.
Monissa gnostilaisten teksteissä kuvataan, miten taivaallinen Kristus-henki naureskelee yläilmoissa katsellessaan ristin tapahtumia. Ihmiset kuvittelevat voivansa ristiinnaulita todellisen jumaluuden, mutta surmaavatkin vain tavallisen juutalaisen. Näin Kristus-henki huijasi koko materiaalista maailmaa, ja Juudas oli tässä hänen apulaisensa.
Juudas, Da Vinci -koodi ja aikamme gnostilaisuus
Tieteen näkökulmasta Juudaksen evankeliumin opetus kuuluu melko tavanomaiseen Egyptissä vaikuttaneeseen lahkolaisuuteen. Se ajoittuu noin sata vuotta Uuden testamentin tapahtumia myöhemmäksi. Tekstin kirjoittaja yrittää järkeistää kristinuskon alkuperäistä sanomaa, jonka mukaan Jumalan Poika on tullut ihmiseksi ja kuolee todellisesti ristillä. Jumalan kuolema oli joidenkin mielestä suorastaan teoreettinen mahdottomuus.
Gnostilaisuuden uutta tulkintaa edisti myös se, että ryhmällä ei enää ollut Raamatu sisältämää käsitystä synnistä. Gnostilaisten mielestä ihminen ei tarvinnut sovitusta, vaan sen sijaan salaista tietoa jumalallisesta alkuperästään. Näkemys oli samankaltainen kuin nykyisillä New Age -aikakauden mystikoilla.
Niin yllättävältä kuin se saattaa tuntuakin, Juudaksen evankeliumi kuuluu samaan aatemaailmaan kuin suurta suosiota saanut Dan Brownin romaani Da Vinci -koodi. Molemmissa kuvataan yhteisöä, jossa suuri taivaallinen totuus paljastetaan vähitellen, erilaisia merkkejä tulkiten. Todellisen tiedon omistajia väitetään olevan vain vähän, ja he kertovat salaisuudet tarkoin valituille henkilöille.
Juudaksen evankeliumissa Juudas on tällainen taivaallisten salaisuuksien haltija. Jeesuksen sanotaan opettaneen hänelle henkilökohtaisesti taivallisen tiedon. Siksi hän auttaa Jeesusta toteuttamaan suuren huijauksen, jossa tämän maailman jumalaa vedetään nenästä.
Uusi evankeliumi ei siten mullista käsitystämme Raamatun Juudaksesta. Sen sijaan se muistuttaa, että ihmisillä on aina ollut tarve kirjoittaa joko uskonnollista tai maallista fiktiota taivaallisen salatiedon löytämisestä. Tässä suhteessa meidän aikamme ei ole kovinkaan kaukana antiikin Egyptistä.
Virheellisiä käsityksiä gnostilaisuudesta
Juudaksen evankeliumista käydyssä viime aikojen keskustelussa on esiintynyt monia tieteen kannalta virheellisiä väittämiä. Ensinnäkin on pohdittu näyttävästi sitä, miksi Juudaksen evankeliumia ei valittu Raamattuun.
Tuollainen kysymys ei ota ensinkään huomioon historiallista tutkimusta. Gnostilaiset evankeliumit syntyivät noin sata vuotta apostolien ajan jälkeen. Niillä ei ole mitään olennaista historiallista painoarvoa verrattuna Uuden testamentin evankeliumeihin. Uuden testamentin evankeliumit perustuvat Raamatun tieteellisen ja historiallisen tutkimuksen mukaan Jeesuksen ajan suulliseen perimätietoon, joka on ennen kirjallista vaihetta kulkenut kristillisen seurakunnan sisällä tiiviisti valvottuna opetuksena.
Lisäksi gnostilaiset evankeliumit edustavat sekauskontoa. Ne eivät ole osa kristinuskoa, kuten jotkut ovat väittäneet. Sen sijaan gnostilaisuudessa yhdisteltiin monen eri uskonnon aineksia. Maailmankuva oli kreikkalainen ja se tuotti myös ihmiskäsityksen. Tuossa uskonnossa halveksittiin ruumiillisuutta ja uskonto sijoitettiin vain henkiseksi asiaksi. Synnistä ja armosta ei enää puhuttu. Sen sijaan ihmisen puutteena pidettiin sitä, että hänelle ei ollut taivaallista tietoa, gnoosista. Siksi Juudaksen evankeliumissakin Juudaksen arvo perustui hänen saamaansa salatietoon.
Tämän päivän maailmasta löytyy gnostilaisuudelle hyvin läheisiä vertailukohtia. Tuo uskonto on ollut monelta osin samankaltaista kuin hindulaisuus. Uskonnollisen eliitin eli gurujen kanssa on etsitty ylimaallista viisautta. Pelastuksen on ajateltu olevan jonkinlaista sielun sulautumista taivaalliseen jumaluuteen. Ruumiillisuuden halveksunta on näkynyt esimerkiksi askeettisessa elämässä. Lisäksi taivaallisten jumaluuksien on ajateltu taistelevan maallisten voimien kanssa.
Jotkut ovat lisäksi esittäneet, että naisen asema olisi gnostilaisuudessa ollut parempi kuin kristillisissä seurakunnissa. Tämä on ilmeinen virhetulkinta. Esimerkiksi Tuomaan evankeliumin lauseissa todetaan: “Jokainen nainen, joka tekee itsensä mieheksi, pääsee sisälle taivasten valtakuntaan.” Tätä tuskin voi pitää kovinkaan feministisenä ohjelmanjulistuksena. Tutkijoiden mukaan gnostilaisuudessa oli sukupuoleton, androgyyninen ihanne. Varhaisessa seurakunnassa sen sijaan naisten asema oli jo hyvin toisenlainen kuin perinteisessä juutalaisuudessa. Vähitellen tämä alkoi näkyä myös yhteiskunnassa, jossa naisen arvostus kasvoi kristinuskon vaikutuksen myötä.
Olisiko jokin toisin, jos gnostilaisuus olisi “voittanut”?
Käydyssä keskustelussa on edelleen pohdittu, mikä länsimaissa olisi toisin, jos gnostilaisuus olisi voittanut kilpailun kristinuskon kanssa. Tutkijana on ensiksi todettava, että kristinusko ja gnostilaisuus eivät koskaan todellisesti kilpailleet sen paremmin määrässä kuin laadussa. Gnostilaisuus oli pienten ryhmien harrastus, eikä se todellisesti uhannut apostolisen kristinuskon asemaa. Itse kysymys on kylläkin kiinnostava, ja siitä voidaan esittää joitain näkemyksiä.
Ensinnäkin gnostilaisuudessa saattaisi hyvin todennäköisesti olla militantin itämaisen uskonnollisuuden piirteitä. Juudaksen evankeliumin sankarihan on valmis murhauttamaan “sen ihmisen”, johon Jeesus “on pukeutunut”. Gnostilaisuudessa uskontonsa tähden kuollut vapautuu ruumiillisuuden kahleista ja pääsee suoraan taivaalliseen iloon.
Lisäksi gnostilaisuudessa vallitsisi lähinnä hindulaisuuden kaltainen kamppailu pahan maallisen jumaluuden ja hyvän taivaallisen jumaluuden välillä. Kaikkea ihmisen aineelliseen hyvinvointiin liittyvää olisi väheksytty. Siksi talouselämämme näyttäisi taatusti hyvin toisenlaiselta, jos gnostilaisuudesta olisi tullut länsimaiden valtauskonto.
Aineellisen maailman halveksunnasta seuraa myös nykyihmisen näkökulmasta varsin arveluttava käsitys sosiaalisesta vastuusta. Koska ruumiillisella hyvinvoinnilla ei ole gnostilaisuudessa mitään arvoa, sosiaalihuolto ei todennäköisesti olisi Euroopassa koskaan kehittynyt. Terveydenhoitokin olisi ilmeisesti jäänyt lapsenkenkiin – kuten aikanaan kävi esimerkiksi Intiassa.
Tällainen vertailu herättää pohdintoja itse asiassa koko länsimaisesta kulttuurielämästä ja tiedemaailmasta. Koska gnostilaisuudessa tälle näkyvälle maailmalle ei anneta arvoa, eivät tieteet olisi sen piirissä kyenneet kasvamaan. Tilanne olisi varmaan tältäkin osalta ollut sama kuin vaikkapa Intiassa. Yhteiskunta olisi pikemminkin jakautunut jonkinlaisen kastilaitoksen mukaan ja henkis-hengellinen yläluokka valvoisi omia etujaan kykenemättä kuitenkaan panostamaan näkyvän maailman kehittämiseen.
Juudaksen evankeliumi herättää monia mielenkiintoisia pohdintoja sekä harhaoppien luonteesta että kristinuskon luonteesta. Itse uusi evankeliumi ei kerro mitään uutta Raamatun ajasta, mutta se kertoo uuden yksityiskohdan gnostilaisuudesta. Tekstien suuri ero Uudesta testamentista korostaa entisestään sitä, että varhainen kristillinen julistus oli avointa ja julkista. Kristityt julistivat synnin tuomiota ja armon tarjoamaa anteeksiantamusta. Pelastus ymmärrettiin ihmiseksi tulleen Kristuksen lahjaksi syntisille. Tämän sanoman kanssa gnostilaisuus ei kyennyt kilpailemaan.
Totuus Juudaksen evankeliumista
“Juudas ei ollutkaan petturi!” “Aihetta arvioida uudelleen kristinuskon perusteita.” Sopivasti pääsiäisen alla julkaistu Juudaksen evankeliumi puhuttaa kirkossa ja sen ulkopuolella. Miltä teksti näyttää tutkijan silmin? (Sana 18.5.2006)
Jo kirkkoisä Irenaeus viittaa 180-luvulla Juudaksen evankeliumiin. Nykyinen käsikirjoitus on koptinkielinen käännös ja ajoittuu 300-luvun taitteeseen. Se löydettiin Egyptistä 1970-luvulla ja palasia siitä liikkunee yhä antiikkimarkkinoilla. Pääosa tekstistä on vastikään saatu julkisuuteen eriskummallisten vaiheiden jälkeen. Teksti ei siis ole salatietoa, vaan se on jokaisen englannintaitoisen luettavissa internetissä.
Ei oikea
evankeliumi
Juudaksen evankeliumi ei ole varsinainen evankeliumi. Raamatun neljä laajaa evankeliumikirjaa sisältävät Jeesuksen opetuksia sekä kertomuksia hänen elämänsä varrelta, erityisesti kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Niiden lisäksi tunnetaan nimeltä viitisenkymmentä "evankeliumia", joista kuudentoista sisällöstä on tarkempaa tietoa.
Yksikään ei kuitenkaan muistuta muodoltaan Uuden testamentin evankeliumikirjoja. Myös Juudaksen "evankeliumi" on vain lyhyt novelli Jeesuksen viimeisistä päivistä.
Ei keskity
Juudakseen
Julkisuudessa teksti on kuvattu kertomuksena Juudaksen asemasta. Tämä on ymmärrettävää, sillä juuri hänen jännittävä persoonansa kiinnostaa meitä. Mutta kirjoittajien varsinainen kiinnostuksen aihe on muualla. Heidän ‘evankeliuminsa’ pääsanoma on tarjota salattua tietoa maailman synnystä ja siitä, keitä hahmoja oli mukana.
Näitä enkelivaltoja ovat Jaldabaoth, Saklas, Nebro, Barbelo, Sofia, Jobel ja kumppanit. Kyseiset hahmot kuten heidän kertomuksensakin ovat tutkijoille tuttuja monista gnostilaisista teksteistä. Juudas ja Jeesus kuuluvat kehyskertomukseen – he ovat vain hahmoja, joiden avulla salainen tieto maailman synnystä välitetään. Juudas ei ole myöskään erityinen sankari: kertomuksen lopussa hän kavaltaa Jeesuksen rahasta.
Ei kristillinen
teksti
Usko Jumalaan maailman luojana on olennainen osa kristinuskoa. Gnostilaisten kertomusten ajatus siitä, että erilaiset henkivallat olisivat luoneet maailman, ei kuulu varsinaisen kristinuskon piiriin. Gnostilainen hengellinen filosofia, jota tunnemme monista antiikin lähteistä, käytti pikemminkin eri uskontoja kasvualustanaan, mutta tarjosi niille omaa sisältöään.
Sen lähtökohta oli kovin toisenlainen: luoja ja luotu maailma ovat pahoja, vain harvat ja valitut voivat pelastua henkisempään todellisuuteen salaisen tiedon avulla. Nainen joutuu luonnostaan kadotukseen, varsinkin jos synnyttää lapsia... ei kuulosta kovin kristilliseltä.
Oliko Antti Rokka
venäläisten agentti?
Varhaisjuutalaiseen ja kristilliseenkin perinteeseen kuului innostua kirjallisuudesta tutuista jännittävistä hahmoista ja keksiä itse lisää. Tunnemme vaikkapa legendoja Henokista, Esrasta, Jeremiasta, Mooseksesta tai Jeesuksen lapsuudesta. Gnostilaisista oli mukava kääntää asiat päälaelleen, kun tarkoitus oli vastustaa apostolista uskoa.
Antti Rokka ilmestyy Tuntemattoman Sotilaan joukko-osastoon kuin tyhjästä. Hän yrittää heikentää joukkojen moraalia "sota on hävitty" -puheillaan, mutta ennen kuulusteluja hän saa merkillisen sopivasti kiinni arvokkaan sotavangin, ja säilyttää näin asemansa. Välillä hän tekee uskomattomia sankaritekoja ampuen yksin 40 venäläistä, mutta kuolivatko he oikeasti? Puuttuu vain Moskovan arkistoista löytyvä salattu dokumentti, joka osoittaisi epäilykset tosiksi. Juudaksen evankeliumi on kirjoitettu samassa hengessä.
Uusi testamentti
tuntee tapauksen
Ennen kuin innostutaan uudesta kristinuskon tulkinnasta, olisi hyvä muistaa, että jo monissa UT:n nuorimmista kirjoista otetaan kantaa siihen gnostilaistyyppiseen oppiin, jota Juudaksen evankeliumi kuvastaa. Kolossalaiskirjeen toinen luku vastustaa henkivalloista innostuneita, Toinen Pietarinkirje korostaa että pyhien kirjoitusten tulkinta kuuluu apostoliselle kirkolle, 1 Tim 2:11-15 käy keskustelua gnostilaisten oppien kanssa. Myös Roomalaiskirjeen khdeksannen luvun loppu kertoo, miten suhtautua henkivaltoihin ja muihin voimiin.
Vastoin yleistä väittämää Kirkko ei ollut alussa jakautunut moniin lahkoihin. Joka paikkakunnalla oli yleensä yksi seurakunta, jonka sisälle toki mahtui monenlaisia ajatuksia. Gnostilaiset ryhmät kuuluivat oikeastaan eri uskonnon piiriin.
Kristinuskon perusteita ei siis ole syytä arvioida uudelleen ainakaan tämän tekstin pohjalta. Sen sijaan se tarjoaa mielenkiintoista lisätietoa niistä opeista, joita Uusi testamentti vastustaa.
Lauri Thurén
Piirros Pekka Rahkonen
Kirjoittaja on Joensuun yliopiston eksegetiikan professori ja teologisen tiedekunnan dekaani.
Netissä
www9.nationalgeographic.com/lostgospel/_pdf/GospelofJudas.pdf