*Toiveikas*

Kaikille niille "kohtalotovereille", joilla on paha olla. Itse olen kärsinyt masennuksesta ajoittain pari, kolme vuotta ja viime viikolla napsahti päässä et nyt en enää jaksa. En halua tuhota omaa elämääni, sekä läheisteni ja koska olen vielä nuori, haluan elää elämää täysillä ja nauttia siitä.

Joten hain apua. Soitin omalle terv.keskuslääkärille, sain ajan ja kerroin miten asiat ovat, eli melko huonosti. Hän antoi mielialalääkkeitä (joita aloitin popsimaan tänään) ja lähetteen psykiatrin vastaanotolle. Sinne menossa ensi pe.. ja pakko sanoa että nyt jo tulevaisuus näyttää valoisammalta. Hyvä olo, että sain jotain aikaan. Että ehkä se tästä.

Ei kannata jäädä piehtaroimaan omaan pahaan oloon (kuten tein itsekkin kauan aikaa). Siinä vaan kuluttaa omia/läheisten voimavaroja ja elämä vilahtaa ohitse. En tarkoita että kaikille tämä olisi ratkaisu tms. mutta kyllä se kannattaa hakea apua.
Olet sen ansainnut!
2255
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

"Joten hain apua. Soitin omalle terv.keskuslääkärille, sain ajan ja kerroin miten asiat ovat, eli melko huonosti. Hän antoi mielialalääkkeitä (joita aloitin popsimaan tänään) ja lähetteen psykiatrin vastaanotolle. Sinne menossa ensi pe.. ja pakko sanoa että nyt jo tulevaisuus näyttää valoisammalta. Hyvä olo, että sain jotain aikaan. Että ehkä se tästä."

No onneksi olkoon, aloittelija. Sain mäkin haettua apua n. vuosi sitten ja olihan siinä se "alkuinnostus" että jeeee nyt alkaa meneen varmasti paremmin. Ja kyllähän se hetken vähän paremmalta olotila vaikuttikin, kunnes nyt taas viimeaikoina oltu vähintään yhtä maassa. Psykon kanssa ei ole edistystä tapahtunut aikoihin, se on vaan sitä samojen asioiden jauhamista. Eikä tunnu olevan väliä jättääkö pillerit napsimatta, yhtä tyhjän kanssa niitäkin syö.

Äänestä
  • No.. saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan! Ehkä olen onnekkaampi kuin sinä olet ollut ja saan elämästä kiinni pitkästä aikaa :)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Mimmu kirjoitti:

Kaikille niille "kohtalotovereille", joilla on paha olla. Itse olen kärsinyt masennuksesta ajoittain pari, kolme vuotta ja viime viikolla napsahti päässä et nyt en enää jaksa. En halua tuhota omaa elämääni, sekä läheisteni ja koska olen vielä nuori, haluan elää elämää täysillä ja nauttia siitä.

Joten hain apua. Soitin omalle terv.keskuslääkärille, sain ajan ja kerroin miten asiat ovat, eli melko huonosti. Hän antoi mielialalääkkeitä (joita aloitin popsimaan tänään) ja lähetteen psykiatrin vastaanotolle. Sinne menossa ensi pe.. ja pakko sanoa että nyt jo tulevaisuus näyttää valoisammalta. Hyvä olo, että sain jotain aikaan. Että ehkä se tästä.

Ei kannata jäädä piehtaroimaan omaan pahaan oloon (kuten tein itsekkin kauan aikaa). Siinä vaan kuluttaa omia/läheisten voimavaroja ja elämä vilahtaa ohitse. En tarkoita että kaikille tämä olisi ratkaisu tms. mutta kyllä se kannattaa hakea apua.
Olet sen ansainnut!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu