Eli semmoista kyselen, että onko täällä ketään joka on halunnut itse yksinhuoltajaksi? Siis itse olen esikoistani odottava nainen, ja tuleva yksinhuoltaja. Ajatusmaailmaani ei ole koskaan sopinut miestä ja lasta. Vain lapsi ja minä. Voi ehkä kuulostaa hullulta, mutta tämä on kolmen vuoden harkittu päätös, ja olen erittäin iloinen että näin kävi :)
halusitko vartavasten yksinhuoltajaksi?
hedelmäsokeri
8646
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oletpa itsekäs ihminen. Lapsi tarvitsee isän ja isän puolen sukulaiset.
Onnittelut raskaudesta! Toivottavasti kaikki menee hyvin.
Onko sulla vauvan isä mukana kuvioissa laisinkaan? Itselläni on sopimus erään miehen kanssa, että vauva tulee jos on tullakseen, vaikka emme (edes keskenämme) seurustelekaan (vannoutuneita yksineläjiä molemmat), ja isä on kuvioissa, mutta vain etänä. Toistaiseksi ei ole tärpännyt :(
Onnea sinulle!
Itse olen samanlainen, 29-vuotias akateeminen sinkkunainen. Kova vauvakuume on ollut päällä jo kolme vuotta. Ongelmani on kuitenkin se, etten ole etsimisestä huolimatta löytänyt ketään tervettä ja fiksua miestä, joka lapsen hankkimisessa pystyisi auttamaan...
Sinä olet onnekas :)
..elätätkö itse lapsen vai meinaatkos pyydellä elatuapua lapsen isältä? Entä oletko ajatellut, ettei lapsen hoito ksin ole aina mitään herkkua ja jos isää ei ole, ei ole vapaita viikonloppuna jne...? Sitten valitetaan kun väsyttää ja ei ole rahaa... Tiedän näitä tapauksia ja miten niissä on käynyt. Toivottavasti et ole seuraava sossun/lastensuojelun asiakas!
yksinhuoltajana, siis alusta saakka. Mies ei lasta halunnut, mutta päätin pitää, vaikka suhde loppui plussatestiin. Suoraan sanottuna jätin pillerit vain pois...
Poika menee nyt syksyllä kouluun, ja kahdestan ollaan elelty koko ajan. Menin takaisin töihin, kun poika oli vuoden ja vaikkei mulla hyväpalkkaista unelmaduunia olekaan, niin pärjätään ( akateeminen koulutus, toimistotyörä vaikkei vastaakaan koulutusta). Isyyden selvittämisestä kieltäydyin, elareita en siis ole hakenut. Pärjätään " omillamme".
Ympäristö kyllä luo paineita "äpärän äidille" ja se joskus jopa sanotaankin suoraan e5tä h**ra tekhnyt lapsen yksin, voi poikaraukkaa.. Työpaikkaa vaihdoin äippärin jälkeen, kun esimies sanoi suoraan että olen "löyhä" ( lapseton nainen esimiehenä). No, selibaattia on kestänyt kohta 7 vuotta että silleen..
Mutta tsemppiä sulle ap, hyvin tulet pärjäämään. Tosin laspsesta on paljon huolta ja omat spontaanit menot voit unohtaa mutta oma se äidin oma kulta aina niin ihana :-)
Ymmärrän ajatuksesi.Olen hoitanu koko elämäni yh.na kahta lasta.(Pitävät tiiviisti yhteyttä isään).Mutta asia joka on jäänyt harmittamaan ,on se etten tehnyt kolmatta lasta ns.yksin.Tuhlasin aikani etsimällä sitä oikeaa oikeaa.ja nyt on ikä tullut jo vastaan lapsen teossa.Rakastan lapsiani yli kaiken ja vielä olisi riittänyt syliä kolmannelle...Lapsi tarvii edes yhden rakastavan ja huolehtivan vanhemman,aika monella lapsella maailmassa ei ole kumpaakaan.Rakkautta on tehdä lapsi vaikka yksin.Onnea sinulle valintasi takia.Tiedän että onnistut vanhempana hienosti..
Kiitos kaikille kannustuksesta, ja piikkisiä ruusuja niille jotka rankalla kädellä arvostelevat muiden valintoja. En minäkään hauku sinun valintojasi, jokainen tekee omasta mielestään oikean valinnan ja miksi sitä pitäåä tosissaan morkata? Ja tarkottaako se,että on yh sitä että elää sosiaalitoimiston rahalla? No ei, ehkä sinun kannattas miettiä asioita muustakin kantilta. Ja sitten, jos lapsi saa hyvän,tasapainoisen elämän, kodin ja rakastavan äidin joka pitää huolta jne, sekö on huono? Mielummin onnellinen ja rakastettava lapsi äidin kanssa, kun onneton lapsi ns"perheessä" jossa vanhemmilla ei toimi asiat yksiin.
Mutta toki saa olla eri mieltä, mutta tarviiko silti haukkua toista? Mielipiteen voi ilmaista muutenkin.
Hyvää kesää kaikille :)
Kiitos, hedelmäsokeri tietää mistä puhuu! =)