essentiaalisesta vapinasta

Itse tässä voin sanoa 20 vuoden kokemuksella, että silloin kun sairaus todettiin elämä oli vaikeaa. Nyt on ikää karttunut ja pakko on ollut oppia elämään tämän kanssa.

En tarkoita pelotella, mutta minun kohdallani se on tosiasia, että sairaus on näiden 20 vuoden aikana pahentunut. Kädet tärisee jatkuvasti, pää vipattaa enemmän jne. En ole sen kyllä antanut estää elämistäni. Olen oppinut puhumaan sairaudestani esim. työpaikalla, koska ihmiset yleensä ajattelee ekeksi, että onpas tuolla kova krapula.

Lääkityksenä on Xanor 0,5mg korkeintaan 2mg/vrk. En ole koskaan 2mg päivässä ottanut, vaikka sairaus on pahentunut. Ei ole toleranssi Xanoriin noussut 20 vuoden aikana. Hyvän avun olen siitä saanut.

Joskus kyllä on vaikeaa esim. kaupassa maksaa ostoksia sekä se nimen kirjoittaminen. Olen kuitenkin yrittänyt ajatella näin, että ajatelkuut muut mitä hyvänsä minun vapinastani. Pääasia, että itse tiedän mistä se johtuu.

Tämän kanssa on vaan pakko oppia elämään.

@-@ kirjoitti:

Itse tässä voin sanoa 20 vuoden kokemuksella, että silloin kun sairaus todettiin elämä oli vaikeaa. Nyt on ikää karttunut ja pakko on ollut oppia elämään tämän kanssa.

En tarkoita pelotella, mutta minun kohdallani se on tosiasia, että sairaus on näiden 20 vuoden aikana pahentunut. Kädet tärisee jatkuvasti, pää vipattaa enemmän jne. En ole sen kyllä antanut estää elämistäni. Olen oppinut puhumaan sairaudestani esim. työpaikalla, koska ihmiset yleensä ajattelee ekeksi, että onpas tuolla kova krapula.

Lääkityksenä on Xanor 0,5mg korkeintaan 2mg/vrk. En ole koskaan 2mg päivässä ottanut, vaikka sairaus on pahentunut. Ei ole toleranssi Xanoriin noussut 20 vuoden aikana. Hyvän avun olen siitä saanut.

Joskus kyllä on vaikeaa esim. kaupassa maksaa ostoksia sekä se nimen kirjoittaminen. Olen kuitenkin yrittänyt ajatella näin, että ajatelkuut muut mitä hyvänsä minun vapinastani. Pääasia, että itse tiedän mistä se johtuu.

Tämän kanssa on vaan pakko oppia elämään.

Lue lisää

niin ehkä se on niin että aika vain tässä asiassa auttaa ja iän myötä sitä oppii hyväksymään tämän asian. Mun ongelmani on siinä että tarkkaiken käsiäni koko ajan ja tuskastun huomaan niitten tärisevän ja pidän itteänä sen takia heikkona ihmisenä. Eilen tein jännän havainnon että pidän itteäni epävarmana ja pelokkaana ihmisenä tämän vapinan takia ja mun pitää jatkossa keskittyä vahvoihini puoliin eikä tehä johtopäätöksiä tämän vapinan takia. On hienoa saada vaihtaa ajatuksia muiden samasta vaivasta kärsivien kanssa ja hyvää vointia kaikille vapinasta kärsiville!

Ikävät asiat ja suru näemmä vaikuttavat monin tavoin.

Avomieheni kuoleman jälkeen minulla taas paheni tärinä päässä ja käsissä aivan tolkuttomasti.

Sulle kirjoitti:

Ikävät asiat ja suru näemmä vaikuttavat monin tavoin.

Avomieheni kuoleman jälkeen minulla taas paheni tärinä päässä ja käsissä aivan tolkuttomasti.

Ihmiset on erilaisia. Toisinaan tosin tuntuu ettei se kyllä tähän lopu muttei sitä koskaan tiedä ja parasta pitää aina toivoa.

itse olen käynyt hermoratahieronnassa ja kyllä siitä mun mielestä hyötyä on ollut vaikka ei se oireita poistakkaan.

tärinä-toope kirjoitti:

itse olen käynyt hermoratahieronnassa ja kyllä siitä mun mielestä hyötyä on ollut vaikka ei se oireita poistakkaan.

Sillin kun mulla on oikeen stressi viikko niin huomaan täriseväni paljon. Ja tärinästä huolimatta kävin asioilla päivien päästä huomasin että pääni ei tärise niin voimakkaasti ja stressi onkin jo lievittänyt hieman. Onko muilla samanlaista.

tuittupää2 kirjoitti:

Sillin kun mulla on oikeen stressi viikko niin huomaan täriseväni paljon. Ja tärinästä huolimatta kävin asioilla päivien päästä huomasin että pääni ei tärise niin voimakkaasti ja stressi onkin jo lievittänyt hieman. Onko muilla samanlaista.

Lue lisää

ja muutenkin ahdistus pahentaa vapinaa huomattavasti minullakin.

STRESSI..... kirjoitti:

ja muutenkin ahdistus pahentaa vapinaa huomattavasti minullakin.

kyllä olen huomannut itselläni myös että stressi lisää vapinaa ja luulen että ongelmani on juuri siinä! Otan stressiä siitä että käteni vapisevat ja siitä se kierre sitte aina alkaa. Joskus kun olen ollut oikein stressaantunut kaupassa käydessä nimen kirjoittaminenki on yhtä helvettiä. Olen yrittänyt tulla toimeen vapinan kanssa mutta vaikeaa se on, varsinki jos pitää tutustua uusiin ihmisiin kaikki kaatuu aina tohon kirottuun vapinaan ja tätä menoa sitä erakoituu täysin. Haluaisko muuten joku tästä vaivasta kärsivä tutustua lähemmin vaikka sähköpostin välityksellä?

tärinä-toope kirjoitti:

kyllä olen huomannut itselläni myös että stressi lisää vapinaa ja luulen että ongelmani on juuri siinä! Otan stressiä siitä että käteni vapisevat ja siitä se kierre sitte aina alkaa. Joskus kun olen ollut oikein stressaantunut kaupassa käydessä nimen kirjoittaminenki on yhtä helvettiä. Olen yrittänyt tulla toimeen vapinan kanssa mutta vaikeaa se on, varsinki jos pitää tutustua uusiin ihmisiin kaikki kaatuu aina tohon kirottuun vapinaan ja tätä menoa sitä erakoituu täysin. Haluaisko muuten joku tästä vaivasta kärsivä tutustua lähemmin vaikka sähköpostin välityksellä?

Lue lisää

Mites jaksaa tärinän kanssa työelämässä(, itse oon aiemmin koittanut peittää tärinää ja elämähelvettiä) ja ymmärtääkö ihmiset vai joutuuko lähteen lätkiin töistä niin tai jäämään sairaslomalle.

tuittupää2 kirjoitti:

Mites jaksaa tärinän kanssa työelämässä(, itse oon aiemmin koittanut peittää tärinää ja elämähelvettiä) ja ymmärtääkö ihmiset vai joutuuko lähteen lätkiin töistä niin tai jäämään sairaslomalle.

Lue lisää

Olen pomolle ja työkavereille kertonut aina sairaudestani etteivät ihmettele miksi vatkaa välillä pää ja kädet tärisee.

Kaikki ovat suhtautuneet hyvin. Sitä vaan ihmettelen kun hoitoalallakin työkaverit (useimmat) ovat tietämättömiä essentielli vapinasta.

Olen siksikin kertonut, koska en voi kaikkein vaativimpia toimenpiteitä suorittaa. Lupa on siis koulutuksen kautta ottaa suoniverinäyte, mutta nyt sairauden pahennuttua en ota riskiä, että "tökin" neulalla minne vaan.

Toivon, että hoitoalalla pystyn työskentelemään jatkossakin. Eikä se ole häpeä kertoa. Itseäni on ainakin helpottanut.

QQQQ kirjoitti:

Olen pomolle ja työkavereille kertonut aina sairaudestani etteivät ihmettele miksi vatkaa välillä pää ja kädet tärisee.

Kaikki ovat suhtautuneet hyvin. Sitä vaan ihmettelen kun hoitoalallakin työkaverit (useimmat) ovat tietämättömiä essentielli vapinasta.

Olen siksikin kertonut, koska en voi kaikkein vaativimpia toimenpiteitä suorittaa. Lupa on siis koulutuksen kautta ottaa suoniverinäyte, mutta nyt sairauden pahennuttua en ota riskiä, että "tökin" neulalla minne vaan.

Toivon, että hoitoalalla pystyn työskentelemään jatkossakin. Eikä se ole häpeä kertoa. Itseäni on ainakin helpottanut.

Lue lisää

Ihana kuulla tällainen kommentti, eihän sitä itselle vaivoja toivois. Kiitos kannustuksesta kyllä sitä minäkin vielä töissä kuljen.

tuittupää2 kirjoitti:

Ihana kuulla tällainen kommentti, eihän sitä itselle vaivoja toivois. Kiitos kannustuksesta kyllä sitä minäkin vielä töissä kuljen.

Kyllähän kaikki mättää joskus...töissäkin, mutta ei kun sisulla eteenpäin vaikka pää vipaten ja kädet vapisten.

Tsemppiä sinulle. Huumorikin joskus auttaa tän kanssa.

(Q) kirjoitti:

Kyllähän kaikki mättää joskus...töissäkin, mutta ei kun sisulla eteenpäin vaikka pää vipaten ja kädet vapisten.

Tsemppiä sinulle. Huumorikin joskus auttaa tän kanssa.

Lue lisää

mitenkäs muuten tästä vaivasta kärsivät ootte pystyneet tutustumaan uusiin ihmisiin? Mulla juuri tämä on ongelmana on vaikea lähestyä varsinkin vastakkaista sukupuolta tämän takia ja sosiaaliset suhteet on jäänyt aika vähiin

tärinä-toope kirjoitti:

mitenkäs muuten tästä vaivasta kärsivät ootte pystyneet tutustumaan uusiin ihmisiin? Mulla juuri tämä on ongelmana on vaikea lähestyä varsinkin vastakkaista sukupuolta tämän takia ja sosiaaliset suhteet on jäänyt aika vähiin

Lue lisää

Minä olen katsonut parhaaksi kertoa asiasta, sairaudesta. En häpeä sairauttani. Olen tullut siihen tulokseen, että jos joku ei minua hyväksy sellaisena kuin olen, ei hän ole sen arvoinen, että siihen henkilöön tai suhteeseen kannattaa aikaa tuhlata.

Kyllähän se nuorempana otti kovillekin kertoa. Silloin ehkä häpesinkin. Siitä on nyt kohta se parikymmentä vuotta kun sairastuin. Nykyään ihmiset ovat valistuneempia, eivätkä niin " ennakkoluuloisia" kuin aiemmin.

Kehottaisin kyllä kertomaan. Parempi niin kuin yrittää salata asiaa. Jos joku ei ymmärrä, ei hän ole sinun arvoisesi. Lähde siltä pohjalta kertomaan.

En nyt toki sitä tarkoita, että täytyy kaikille kailottaa, mutta läheisille, nykyisille ja tuleville hyville ystäville sekä jos tuntuu, että oikea ihminen on kainalossa niin myös hänelle.

pahennuttua kirjoitti:

Minä olen katsonut parhaaksi kertoa asiasta, sairaudesta. En häpeä sairauttani. Olen tullut siihen tulokseen, että jos joku ei minua hyväksy sellaisena kuin olen, ei hän ole sen arvoinen, että siihen henkilöön tai suhteeseen kannattaa aikaa tuhlata.

Kyllähän se nuorempana otti kovillekin kertoa. Silloin ehkä häpesinkin. Siitä on nyt kohta se parikymmentä vuotta kun sairastuin. Nykyään ihmiset ovat valistuneempia, eivätkä niin " ennakkoluuloisia" kuin aiemmin.

Kehottaisin kyllä kertomaan. Parempi niin kuin yrittää salata asiaa. Jos joku ei ymmärrä, ei hän ole sinun arvoisesi. Lähde siltä pohjalta kertomaan.

En nyt toki sitä tarkoita, että täytyy kaikille kailottaa, mutta läheisille, nykyisille ja tuleville hyville ystäville sekä jos tuntuu, että oikea ihminen on kainalossa niin myös hänelle.

Lue lisää

olen tehnyt sellasen huomion että töihin tullessa käydessä kahvilla kädet eivät vapise pahemmin ja pystyn kahvini juomaan ilman suurempia ongelmia mutta kun työpäivän lomassa on kahvitaukoja vapina yltyy sietämättömäksi. Mistäköhän tämä johtuu? Otan kyllä joskus vähän turhia paineita työasioista voisikohan se johtua siitä?

Jännitys yleensä pahentaa oiretta ja jos on niskat vähänkää jumissa

Ite kertoin aviomiehelleni alkuvaiheessa vaivoistani ja ollaan oltu onnellisesti naimisissa melk.kymmenen vuotta, osaa ainaki paremmin hyväksyä toisen puutteitaki ku on niitä itessäki =)

Tärisijä myöskin kirjoitti:

Jännitys yleensä pahentaa oiretta ja jos on niskat vähänkää jumissa

Ite kertoin aviomiehelleni alkuvaiheessa vaivoistani ja ollaan oltu onnellisesti naimisissa melk.kymmenen vuotta, osaa ainaki paremmin hyväksyä toisen puutteitaki ku on niitä itessäki =)

Lue lisää

Kiukustuin tärinään ja marssin hierontaan. Ainakin eka illan oon ku nirvanassa kun ei tarvi täristä. Hieronta oli kevyttä. hartiat ja niskat oli jumissa.

tuittupää2 kirjoitti:

Kiukustuin tärinään ja marssin hierontaan. Ainakin eka illan oon ku nirvanassa kun ei tarvi täristä. Hieronta oli kevyttä. hartiat ja niskat oli jumissa.

puran taas tuntojani täällä. Tuntuu vaan välillä niin vaikeaa elää tämän sairauden kanssa ja tuntuu että ihmiset ei aina ymmärrä minkälaista on elää tämän kanssa. Moni on sanonut että eihän toi mikään ongelma ole, mutta mulle kyllä on! masentaa kun kaverit pyytää juhliin tai sen semmoisiin niin aina joutuu luistamaan niistä ja keksimään tekosyitä. Mulla on viime aikoina noi vapina oireet pahentuneet ja esimerkiksi pelkän nimen kirjoittaminen on lähes mahdotonta. Vastakkaiseen sukupuoleen on todella vaikeaa tutustua ja tuntuu että mun ajatukset pyörii koko ajan tän vapinan ympärillä. Miten teillä muilla, miten olette jksaneet elää?

tärinä-toope kirjoitti:

puran taas tuntojani täällä. Tuntuu vaan välillä niin vaikeaa elää tämän sairauden kanssa ja tuntuu että ihmiset ei aina ymmärrä minkälaista on elää tämän kanssa. Moni on sanonut että eihän toi mikään ongelma ole, mutta mulle kyllä on! masentaa kun kaverit pyytää juhliin tai sen semmoisiin niin aina joutuu luistamaan niistä ja keksimään tekosyitä. Mulla on viime aikoina noi vapina oireet pahentuneet ja esimerkiksi pelkän nimen kirjoittaminen on lähes mahdotonta. Vastakkaiseen sukupuoleen on todella vaikeaa tutustua ja tuntuu että mun ajatukset pyörii koko ajan tän vapinan ympärillä. Miten teillä muilla, miten olette jksaneet elää?

Lue lisää

Kävin fysioterapiassa ja siinä oli hierontaa ei poistanut iäksi tärinää vaan illaksi ja seuraavaa päivä oli mukavampi. Annatko oireesi hallita sinua vai hallitsetko sinä oireitasi ? Kotiin jääminen ei ole paras vaihtoehto. Anna täristä ja menoksi oli sitten kauppaan meno tai juhlat. Pääseehän sieltä pois jos ei sitten huvita jäädä esim juhliin. Onnistumisen elämyksiä sinulle ja haastavaa syksyä.