karate väsyttää

Jokaisella seuralla on oma tyylinsä opettaa. Joissain seuroissa on erikseen tekniikka-, kumite- kunto- ja kataharjoitukset. Ja yhteistreenejä joissa käydään läpi hieman kaikkea.

" Onko olemassa mitään hyvin kiteytettyä selkeää karaten tyylisuuntaa, jossa katan osuus olisi pieni ja tekniikoidenkin määrä kohtuullinen (ei liian paljon tekniikoita)? Ei minulla itsessään ole mitään katoja vastaan mutta en jaksa itse keskittää kaikkea tarmoani niihin. "

Wado ryu voisi olla sellainen, riippunee tosin hieman seurasta. Perustekniikkaa toki on joka treenissä, mutta suurin osa on jotain muuta. Ja enpä muista että sitä perustekniikan kanssa olisi ollut juurikaan millintarkkaa säätämistä.

mihin ihmeeseen sinä kadulla tarvitset karatea, tietääkseni mikään karateseura Suomessa ei opeta karatea katukäyttöön. Minusta onkin hyvä että lopetat harrastuksen, koska ajatusmaailmasi on kehittymätön

no mutta johtuisko se siitä, että karate on jo pois muodista, vaihda lajia, tai lopeta se karates, jos noin pännii katat, kyllä me muutkin ollaan jouduttu siel pomppii ja hyppii!

Jotain ihan semmoista peruslajia, missä ei näitä katoja ja muita seremonioita ole. Paini, nyrkkeily, thainyrkkeily, BJJ, krav maga, lukkopaini ja mitä kaikkea niitä nyt onkaan. Käyt vähän katselemassa paikallisia saleja ja valkkaat siitä. Ei kai sitä pakko ole karatea harrastaa: tyyli se on muukin tyyli. Noissa tyyleissä ei ainakaan ole niitä karaten huonoja puolia (katoja, käsikainalolyöntien sahaamista salin päästä päähän jne.). Ihan jotakin tommosta perusvääntöä rupeet kuule nyt sahaamaan ja jätät noi japanilaisten vouhotukset jollekin henkisen kasvun etsijöille.

Aika samanlaiset kokemukset. Vähän rupesi itseänikin oudoksuttamaan, että miksi matsissa pärjään joillekin ruskeavöisille, ja vastaus oli tietenkin siinä, että pistekilpakaratessa ei ole mikään pakko matsata päästäkseen sille tasolle.

Myös siinä seurassa vöitä myönnettiin SELKEÄSTI myös kaveriperusteella, eli tuo Liisa on sen ruskeavöisen Matin vaimo, että pakko sille on se vihree antaa.

No, mutta ei ole pistekarate ainoa esimerkki tästä. Tuossa jokin aika sitten otin kickboxing tyyliin kevyttä sparria mustavöisen taekwondoin kanssa, jolle pärjäsin ihan hyvun. Itselläni vain parin vuoden treenikokemus. Tämäkään jamppa ei matsaa ikinä.

Karate olisi minusta mielenkiintoinen laji, mutta siitä puuttuu uudistumisen ja kehittymisen halu ja treenimetodeissa on paljon kehittämisen varaa.
Sillä kun oikeasti ei ole mitään väliä mitä mieltä se jokin japanilainen jamppa on siitä miten sinun varpaat pitä harottaa tässä ja tässä tekniikassa. Se on oikeastaan kamppailullisesti haitallista, että ulkoinen muoto ja yhteneväinen treenitapa menee yli terveen järjen käytöstä.

Koitahan etsiä itsellesi sopiva seura. Se saattaa olla tosi yllättävää mikä laji antaa sinulle eniten, eli pidä silmät auki, on minun nöyrä vinkkini...

Valitettavasti valtaosassa karateseuroissa touhu on juuri tuollaista, mitä kuvaat. Paritekniikkana treenataan pistekaraten tekniikoita tai sovellukset ovat täysin degeneroituneita alkuperäisistä muodoistaan. Eiköhän seuran vaihto olisi paikallaan. Valitettavasti sekään ei millään muotoa takaa tilanteen paranemista.

Kävin joskus taannoin katsomassa Krav Magan näytöstä ja panin mielihyvällä merkille, että suurin osa heidän ns. katuteknikoistaan oli omia lempitekniikoitani. Näkemäni perusteella uskaltaisin suositella Krav Magaa henkilölle, joka haluaa oppia käytännön itsepuolustustaidon, jolla en tarkoita minkään sortin kilpakamppailutaitoa. Krav Magassa ei käsittääkseni treenata liikesarjoja lainkaan. Vaikka olen hinkannut katoja vuosien varrella todella paljon ja tykkään tehdä niitä, liikesarjojen opettelu ja hiominen on käytännön itsepuolustuksen kannalta täysin hukkaan heitettyä aikaa.

Niin, ja jos haluat pysyä karaten syrjässä kiinni, niin hakeudu seuroihin, jotka ovat tekemisisissä Ilpo Jalamon tai Ante Brännbackan kanssa. Ainakin nämä kaksi opettajaa osaavat opettaa karatea käytännön itsepuolustuksen kannalta.

Kannattaa myös muistaa, että kaikenlainen matsaaminen on aivan eri asia kuin käytännön itsepuolustus. Ns. vapaassa ottelussakin on yllättävän paljon kiellettyjä tekniikoita, joita ainakin itse treenaan jatkuvasti.

Matsissa ei myöskään välttämättä tekninen taituruus riitä, vaan siinä vaaditaan osin samoin kovuutta kuin käytännön itsepuolustustilanteessa. Oma mielipiteeni on, että jos kantti pettää matsissa, niin se pettää myös tosi tilanteessa. Tässä mielessä matsaaminen on erittäin suositeltavaa - mahdollisimman vapailla säännöillä ja vähillä suojilla tietenkin. Mutta matsaaminen on kuitenkin aina matsaamista.

Itse harrastaessani karatea oivalsin kihonin ja katan merkityksen. Katasta on erityisen hyvä hyöty keskittymisen harjoittelussa, sillä siinä tietää mitä pitää tehdä ja pystyy keskittymään siihen paremmin kuin vapaammassa harkoituksessa (varjonyrkkeily). Ja jos huippu-urheilijat keskittyvät ja henkisesti harjoittelevat suoritustaan voi amatöörikin tai harrastelija kokeilla samaa. Se auttaa kummasti.

Kihonin tarkoitus ei ole aina pelkkä liikkeen harjoittelu. Se on enemmänkin voimaharjoitteluun rinnastettavaa toimintaa.

Mutta jos oikein tarkaksi mennään karate omaa vain kolme iskua (paikaltaan, etukäsi, takakäsi), neljä potkua (eteen, taakse, sivulle, sivaltaen) tai sitten vain yhden (eteen)¨. Torjuntoja on neljä (ylös, alas, sisälle, ulos), joten tekniikoiden määrä on aika pieni.

vaihda kick-boxingiin, muay thaihin tai vapaaotteluun, jos semmoinen kiinnostaa.