Mikkelin kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta toivoo, että Mikkeli olisi kalastajille houkutteleva kohde.
Samoin Saara Liukkonen Mikkelin seudun matkailusta toteaa, että kalastajat löytävät täältä oman paikkansa.
Näin uutisoi tämänpäivän Iltalehti.
Miksette menisi sinne missä Teitä odotetaan ja läsnäoloanne kaivataan?
Samoin Saara Liukkonen Mikkelin seudun matkailusta toteaa, että kalastajat löytävät täältä oman paikkansa.
Näin uutisoi tämänpäivän Iltalehti.
Miksette menisi sinne missä Teitä odotetaan ja läsnäoloanne kaivataan?
Vastaukset 10
Vanhimmat
omienne joukkoon.
Eikös tuolla suunnalla ole arvostettu muitakin omituisuuksia kuten pilkintää, haitarinsoittoa?
ja mikä parasta siellähän on noita kolhoosivesiä joita kalastuskunniksi myös nimitetään.
Hei, hei, hei, emme ikävöi teitä!!!!!
Nimimerkiltä "tuonne". Keskustelut menee lähes aina ketuille, kun em. häiriintyneeltä tulee kommentti.
Tulenkarvaiset Terveiset Nettikeskustelijalle ja tietysti WWallulle. Samaa sekoseurakuntaa olet.
Jos kerran on sellainen paikka jossa vapaa-ajankalastajista pidetään niin eikö tällaiseen paratiisiin pitäisi kaikkia Ilkkoja tulisi kannustaa lähtemään?
Tosin nämä Ilkat ovat sellaisia, että itse he eivät sitä ymmärrä, että heistä ei Suomenlahdella pidetä.
Mutta tämähän on ymmärrettävää, sillä heillähän on tämä järjen vajaatoiminta, muutenhan he eivät olisi vapaa-ajankalastajiksi ryhtyneetkään.
... tullut pyörittyä, mutta sillä, pidätkö sinä minusta, vai et ei ole ollut, eikä tule olemaan mitään merkitystä tekemisiini.
Jos vaikka tästä Suomenlahdelle lähden, en tule sinne sinun takiasi.
T: Ilkka
vastauksen antajan nimen täytyy olla Ilkka eli kaheli.
et jossain dikattais näit Urpoja.
Noihan on ihan dorkaa jengii saatana.
Menkää nyt sinne kot puoleenne siel ne teit ymmärtää.
joka lauseessa aiheuttaa sen, ettei kehtaa edes käyttää isoja alkukirjaimia.
sinä oot niin vastenmielinen etten enää käytä edes pilkkujakaan.
ja kun oot niin elämänkoulusta mitään tietämätön en enää käytä pisteitäkään kun muuten menee sinulle liian monimutkaiseksi ja sinä koitat syödä ne pisteet ja pilkut jonkin piikin avulla
älä enää syö niitä venäläisten paska-altaan päästöissä kasvaneita matikoita vaan osta sisämaan puhtaista vesistä pyydettyjä muikkuja ja ahvenia niin voit vielä parantua tuosta vaivasta joka naamastasi näkyy kampelamaisena silmien toispuoleisuutena
voi kun oli hyvin kirjoitettu.
Repesin ;-) "koitat syödä ne pisteet ja pilkut jonkin piikin avulla"
Thanks. Pelastit päiväni :-) :-)
sen kuinka me oltiin Sir Hörhönkin kanssa avoveneessä Mikkelistä aika paljon etelään eli pienen ja suuren Saimaan rajavesillä avoveneellä kaikessa rauhallisuudessamme virvelöimässä suloisen suvituulen kokoajan venhoamme hiljallensa sinne ja tänne sekä tonne viedessä. Mä olin siinä pitänyt jo jonkin aikaa sivusilmällä muatta äijää, joka kyykki erään salmen rantaa peittelevässä rantakaislikossa ja ilmiselvästikin hyvinkin kiinnostuneena kiikaroitsi suuntaamme. Sillä seudullahan oli noihin aikoihin harvinaisemman Kalasääsken pesäpuita oikeinkin rauta- ja paksuin nailonlangoin sekä sinkityin kynppituumasin tuettuina ja mä ajattelin, että se syynää kiikarillansa simottista, vaikka mitään siihen viittaavaa en siittä venhosta eli täysin yleiseltä vesialueelta katsoen nähnyt.
No siinähän kävi tietenkin sitten niin, että se suvituuli alkoi hiljalleen kuljetella meitä sen rantakaislikkoäijän suuntaan ja yht'äkkiä se äijä nakkasi sen kiikarinsa kanervikkoon ja riuhtauisi siittä kaislikosta simmoisen hirmuisen makroflektisen teleskooppiobjektiivin, jonka toiseen päähän oli ruuvattu täysautomaattiperä ja toiseen päähän mitäilmeisimminkin polarisaatiosuodin ja valotti meistä parissa sekunnissa mukamas koko rullallisen kuvia ja alkoi voitonriemuisena hyppelehtimään siinä rantakaislikossa kuin rantapiru hihkuen meille samalla, että: "teidät on valokuvattu ja sitä rataa ja tota rataa ja miksei tätäkin rataa...".
Silloin mä ajattelin, että nytpäs ottikin pahemman kerran ohraleipä: mä luulin, että se oli noihin aikoihin maamme olosuhteissa toki hyvinkin harvinainen, mutta siltikin siellä täällä jo tuolloinkin tavattava paparatsi, joka laittaisi viekkaudella eli vääryydellä näpsäisemänsä kuvat seuraavan päivän ja etenkin seuraavan iltapäivän lehtiin, koska munhan ei pitänyt olla siellä, vaan olin vannonut meneväni jonnekin muualle. Onnekseni se äijä olikin kaikesta päätellen ihan tavallinen kylähullu eikä sen kamerassa, jos se nyt edes kamera oli, mitäilmeisimminkään ollut edes filmiä, koska niitä oletettuja kuvia ei vieläkään ole missään näkynyt. Hänen ansiostansa siittä kalareisusta kuitenkin kaikesta huolimatta tuli yksi elämäni jännittävimmistä.