Olen sairastanut melkein viisi vuotta ja haluaisin nyt todella lähteä hakemaan apua! Kävin noin puoli vuotta terapiassa muutama vuosi sitten, mutta se ei auttanut.. Tunnen olevani niin yksin ja kaikki kaatuu päälle. Ystävät katoavat yksitellen, perhe inhoaa mua. Lukio on mennyt hukkaan, en saanut valkolakkia keväällä.. Mihin jatkan nyt? En ole koskaan ollut rakastunut,enkä seurustellut. Olen todella masentunut ja harkinnut useita kertoja itsemurhaa. Olen vankina, enkä vaan tiedä miten päästä tästä pois..Minkälaista lääkehoitoa olette saaneet bulimiaanne? Olen lukenut jonkinlaisesta ruokahalua tasapainottavasta lääkkeestä, joka ehkäisee ahmimiskohtauksia. Toimivatko ne? Millaisia mahd. sivuvaikutuksia niillä on? Kuka teille niitä on määrännyt?
Pelastakaa mut..
hymytyttö87
3565
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse olen kanssa sairastanut bulimiaa ja ollut terapiassa vuoden ajan vuosi sitten. yritin saada lääkkeitä, mutta en niitä saanut, koska olin mukamas niin hyvässä kunnossa. Minua alkoin sitten tympimään tuo "olet aika hyvässä kunnossa jo", vaikka itsestä tuntui että olin ihan pohjamudissa.
Tämä ei tarkoita, että sinulla ei olisi mahdollisuutta lääkkeisiin, luulenpa että eri paikkakunnilla on erilaiset käytännöt lääkkeiden suhteen.
Iloista (=ei niin kauheaa :) ) heinäkuuta sinulle!
Mä olen sairastanut bulimiaa jo yli kymmenen vuotta ja olen nyt viimeiset kolme vuotta yrittänyt ihan tosissani eroon bulimiasta. Ei vaan tunnu onnistuvan.
Mä kyllä suosittelen sulle terapiaa uudelleen. Mä olen käynyt useita kertoja terapiassa ja mitä vanhemmaksi mä tulen (olen nyt 25) sitä vaikeempaa mun on apu terapian muodossa saada.
Mä tein ite niin että mä kävin psykiatrilla, enkä aluksi kertonut mitään mun bulimiasta ja pikkuhiljaa terapian edetessä kerroin asiasta ja nyt musta on alkanut tuntua että tästä terapiasta on hyötyä mullekin.
Lääkkeet on aina lääkkeitä ja se todellinen muutos / parntuminen lähtee ihan jostain muualta kuin ruokahalua tasapainottavista lääkkeistä. Mutta toki kannattaa kaikkea kokeilla jotta vaan parantuisit.
Mä ite sain mielialalääkkeitä ja ne on kyllä mulla auttaneet.
Moi hymytyttö! mua suretti lukea sun juttu. vaikken sua tunnekaan, veikkaisin, että olet herttainen, hauska ja sievä tyttö. mutta bulimian ja masennuksen takia uskot olevasi jotain ihan muuta... on tämä hirveää, että nuoret hyvät ihmiset pilaavat elämänsä huonolla itsetunnolla, epävarmuudella jne. itsekin olen kärsinyt syömishäiriöstä noin 6 vuotta. sen seurauksena painoni on noussut kymmenisen kiloa ja itseinhoni ja epävarmuuteni ovat kohonneet huippuunsa. olen siis aika samassa jamassa, tunnen olevani vanki minäkin... tunnen olevani iloinen, energinen, urheilullinen, hauska tyttö, jonkun muun... läskin, ruman, luovuttajan kehossa. hyvin usein tämä luovuttaja on minua itseäni (=taistelija) vahvempi ja vallassa. mistä me saataiskaan uskoa itseemme, energiaa hakea apua syömishäiriötä ja masennusta vastaan ja toivoa siitä, että huominen voi aina olla parempi ja aurinkoisempi päivä... ylihuominen entistäkin parempi jne. hae ehdottomasti uudelleen terapiaan. toisella kerralla voi jo onnistaa :) äläkä valkolakkia sure... olet vielä nuori ja koko elämä (seurusteluineen ym.) edessä, kunhan et vaan vielä luovuta. taistellaan kovasti ja ihanampi elämä voi olla meitä tulevaisuudessa odottamassa, eikö? :)VOIMIA JA AURINKOISTA KESÄÄ!