jonkin verran tällä palstalla ja kun vertaa niitä piirteitä omaan mieheeni niin vähemmästäkin alkaa epäillä. Hän on erittäin epäluuloinen minua kohtaan, luulee koko ajan että petän tai jätän hänet. Vaatii jatkuvaa vakuuttelua rakkaudestani ja etenkin huomiota. Omasta mielestäni annan sitä mutta hän kokee sen niin ettei saa riittävästi.
Tunteensa hän näyttää kyllä, ei ole hirveen sosiaalinen ihminen. lähtee kyllä mukaan paikkaan kun paikkaan, mutta ei juurikaan puhu mitään, ei aloita keskustelua eikä kommentoi mihinkään, vastaa kyllä jos kysytään. No ehkä liioittelen, ensitapaamisella on näin, ja se nyt on varmaan ihan normaali reaktio. Mutta ei hän hirveän puhelias ole.
Olemme olleet yhdessä vasta 2 vuotta, ja se miten hän näytttää rakkauttaan ei ole muuttunut koko aikana, se ei ole vähentynyt, niinkuin yleensä alkuhuuman hiipuessa tämän puolen näyttäminen jää vähemmälle. No kai tästäkin voi olla tyytyväinen
Pitää maailmaa julmana ja epäoikeudenmukaisena paikkana jossa on vain pahaa ja kylmyyttä, minä olen ainoa valopilkku. Heikko itsetunto, ei pidä itsestään yhtään ja vaikka onkin erittäin söpö "vilkkusilmä" niin puhuuu vaan että on niin rumakin, turha ym. Seurustelumme alussa löysin vahingossa hänen koneeltaan kuvia nuorista (puhun n.15-18 vuotiaista) tytöistä poseeraamassa. tytöt oli ottaneet kuvat kotonaan ja kysyin mitä ihmettä nämä ovat (mies on itse 30-v) hän sanoi vain että serkku oli ne hänelle lähettänyt. Just joo...
Sairaalloisen mustasukkainen hän on. On puhuttu tälläkin palstalla puhelinkäyttäytymisestä. Mieheni toimii samoin, puhelun lopettaminen on vaikeaa jos MINÄ sanon että täytyy lopettaa, pitää mennä. Ja se että jos puhun toista puhelua hän alkaa koputtamaan tiheään ja kun sitten soitan takaisin hän meuhkaa siitä miten minun pitäisi lopettaa puhelu silloin kun hän soittaa, tehdä niinkuin hän tekee.
Ja jos olen työmatkalla, niin jatkuva soittelu ja vahtiminen. No se ainakin antaa sen varmuuden että ei hän ainakaan petä minua, koska on aikaa soitella minulle niin tiheästi. Ja hänelläkin oli tapana ilmestyä keskellä yötä yllättäen vain tarkistamaan että olen kotona.
Väkivaltaa on ollut vähän, kerran käynyt kurkkuun kiinni. Raivoamista jonkin verran, mutta eiköhän jokainen meistä päästele välillä paineet pihalle?? Raivoamiseen kuuluu itsetuhoiset ajatukset sekä esineiden rikkominen.
Erossa hän ei haluaisi olla ollenkaan. Onko tässä kyse vaan sairaalloisesta mustasukkaisuudesta vai mistä?? Voiko sellaista parantaa? No , enpä tiiä, Kai se on kun näitä palstoja lukee niin alkaa vähemmästäkin epäilee
Tunteensa hän näyttää kyllä, ei ole hirveen sosiaalinen ihminen. lähtee kyllä mukaan paikkaan kun paikkaan, mutta ei juurikaan puhu mitään, ei aloita keskustelua eikä kommentoi mihinkään, vastaa kyllä jos kysytään. No ehkä liioittelen, ensitapaamisella on näin, ja se nyt on varmaan ihan normaali reaktio. Mutta ei hän hirveän puhelias ole.
Olemme olleet yhdessä vasta 2 vuotta, ja se miten hän näytttää rakkauttaan ei ole muuttunut koko aikana, se ei ole vähentynyt, niinkuin yleensä alkuhuuman hiipuessa tämän puolen näyttäminen jää vähemmälle. No kai tästäkin voi olla tyytyväinen
Pitää maailmaa julmana ja epäoikeudenmukaisena paikkana jossa on vain pahaa ja kylmyyttä, minä olen ainoa valopilkku. Heikko itsetunto, ei pidä itsestään yhtään ja vaikka onkin erittäin söpö "vilkkusilmä" niin puhuuu vaan että on niin rumakin, turha ym. Seurustelumme alussa löysin vahingossa hänen koneeltaan kuvia nuorista (puhun n.15-18 vuotiaista) tytöistä poseeraamassa. tytöt oli ottaneet kuvat kotonaan ja kysyin mitä ihmettä nämä ovat (mies on itse 30-v) hän sanoi vain että serkku oli ne hänelle lähettänyt. Just joo...
Sairaalloisen mustasukkainen hän on. On puhuttu tälläkin palstalla puhelinkäyttäytymisestä. Mieheni toimii samoin, puhelun lopettaminen on vaikeaa jos MINÄ sanon että täytyy lopettaa, pitää mennä. Ja se että jos puhun toista puhelua hän alkaa koputtamaan tiheään ja kun sitten soitan takaisin hän meuhkaa siitä miten minun pitäisi lopettaa puhelu silloin kun hän soittaa, tehdä niinkuin hän tekee.
Ja jos olen työmatkalla, niin jatkuva soittelu ja vahtiminen. No se ainakin antaa sen varmuuden että ei hän ainakaan petä minua, koska on aikaa soitella minulle niin tiheästi. Ja hänelläkin oli tapana ilmestyä keskellä yötä yllättäen vain tarkistamaan että olen kotona.
Väkivaltaa on ollut vähän, kerran käynyt kurkkuun kiinni. Raivoamista jonkin verran, mutta eiköhän jokainen meistä päästele välillä paineet pihalle?? Raivoamiseen kuuluu itsetuhoiset ajatukset sekä esineiden rikkominen.
Erossa hän ei haluaisi olla ollenkaan. Onko tässä kyse vaan sairaalloisesta mustasukkaisuudesta vai mistä?? Voiko sellaista parantaa? No , enpä tiiä, Kai se on kun näitä palstoja lukee niin alkaa vähemmästäkin epäilee
Vastaukset 23
Vanhimmat
etkö parempaa löydä
Juu minäkin tykkään enemmän näistä normaali suomalaisista siis 6 päivää viikosta ramppaavat kapakissa ja ainoa mitä sanovat kotiin tullessa on että onko jää kaapissa kylmää olutta enneko sammuvat sänkyynsä.. on se elämä vaan toisinaan niin ihanaa !
Eiköhän olis aika nostaa kissa pöydälle ja puhua asiasta miehesi kanssa.
Tälläinen pakkomielteinen käytös ei itsellään parane,luultavammin vaan pahenee. kehota miestäsi hakeen apua vaikka mielentervtstosta tai nostat kytkintä.
Mistä sinä olet varma että hä on sairas? etkä sinä?, sinuna ottasin yhteyttä mielenterveys toimistoon koska sinun persoonallisuudessasi on ny joku pahasti vialla!
tai ei mitään, oletki blondi, heh... eli samasta muotista kuin valta väestö.. tiesithän että ihmiset on erilaisia eikä se ola silti sairasta. einsteini ja napoleonkihan oli hulluja? mutta ilman niitä oltaisiin jossain aivan toisenlaisessa maailmassa.
Sairaalloiselta mustasukkaisuudelta vaikuttaa. Harmi että siitä ei voi oikein parantua. Joitain täsmälääkkeitä on tietysti, mutta ne eivät takaa sairaudesta parantumista. Omassa tapauksessa puoliso ei koskaan parantunut ja ero tuli..
Optimistit parantuvat mistä vain ja pessimistit sairastuvat mihin vaan.
Josko kannattaisi sen pessimismin syytä lähteä tonkimaan. En suosittele kaivinkonetta vaan asiallista ja pohdiskelevaa, huomaavaista tutkimista. Ei siis ensin hutkimista niinkuin täällä on suositeltu.
Miten muuten noin syrjäänvetäytyvä ihminen voisi olla "narsku", nehän on esiintyvän estraditaiteen mestareita ja änkäytymässä hurmaavasti aina muiden johtoon.
Ettei vain olisi taas yksi as-oireinen mies hukkateillä ?
En ole kanssasi ihan samaa mieltä tuosta että optimisti paranee mistä vain. Se on hankalaa noilla sairaalloisen mustasukkaisuuden sairastajilla, kun heillä ei ole sairuauden tuntoa. Vaikka he kuinka optimistisesti yrittävät parantaa suhdetta, eivät he voi parantua mustasukkaisuudesta, kun kerta eivät ole sairaita.
Mitä tuohon narskuun tulee, niin mielestäni niitäkin on montaa eri tyyppiä. Tyypillisin on tietysti se esiintyjä, joka on kaikille niin mairea. Mutta osa on taas sellaisia "lievempiä" narskuja. Joka tapauksessa tukehduttava tauti sekin lähimmäiselle.
Nimimerkillä vaikeasta masennuksesta selvinnyt, juuri tuon yllä mainitsemani jälkeen.
Mustasukkaisuuden syyt on se, että mustasukkainen henkilö on itse pettänyt jonkun toisen luottamuksen. Siis mustasukkainen henkilö on itse epäluotettava ja omatunto antaa oireita. Siitä parantuminen on yksinkertaista. Jos asianomainen käsittelee asian, tunnustaa sen ääneen ja oppii senjälkeen antamaan itselleen anteeksi.
Tästä pääsemmekin terveen mielenterveyden ytimeen. Kun elät aina niin kuin se tuntuu sillä hetkellä oikealta, voit olla tyytyväinen valintoihisi koska itsetunto pysyy terveenä. Katumusta ja katkeruutta ei pääse valinnoista syntymään. Sen vuoksi koska luotat aina siihen, että teet oikein ja vaikka se tuntuu nyt väärältä valinnalta, tuntui se silloin oikealta. Siis on kysymys itseluottamuksesta, niin mustasukkaisuudessa kuin monessa muussakin mieltä vaivaavassa ongelmassa.
Niin keskustelummehan koskikin sairaalloista mustasukkaisuutta, johon ei välttämättä liity sairastavan ihmisen oma pettäminen. Toki tavallisesta mustasukkaisuudesta voi parantua, mutta sairaalloisen mustasukkaisuuden kohdalla tilanne on toinen. Yleensähän kyse on tuossa sairaalloisessa tapauksessa jostain persoonallisuushäiriöstä tai kapea-alaisesta paranoidista. Näissä tapauksissa ei parantumisen ennuste ole kovin hyvä. Vaikkakin joitain täsmälääkkeitäkin on, niin ne eivät tahdo auttaa kovin hyvin.
Lisätietoa persoonallisuushäiriöstä http://www.kakspy.com/kakspy/kirj_kn_9.html . Linkistä löytyy myös tietoa myös mustasukkaisuudesta.
Äskeisessä viestissäni laittama linkki oli vähän asiaa ja vähän vierestä. Tässä parempi linkki, joka kertoo harhaluuloisuushäriöstä http://www.kakspy.com/kakspy/kirj_kn_5.html.
Lisäksi tässä netistä poimimani teksti siitä kuinka sairaalloinen mustasukkaisuus eroaa tavallisesta mustasukkaisuudesta.
Sairaalloisen mustasukkaisuuden tunnusmerkkejä
Sairaalloisesta mustasukkaisuudesta voidaan puhua, kun mustasukkaisuuteen sisältyy kuviteltuja uhkia,
vainoharhaisia epäilyjä ja huomattavaa kiihtymystä sekä taipumus tutkia kumppania ja hänen tavaroitaan
epäilyjen varmentamiseksi. Selvin ero ns. normaalin mustasukkaisuuden ja sairaalloisen mustasukkaisuuden
välillä on syyllisyyden tunteen vähäisyys tai sen täydellinen puuttuminen sairaalloisesti mustasukkaiselta.
Tähän käyttäytymiseen liittyy partnerin vihamielinen syyttely ja jatkuva mahdollisen uskottomuuden ajattelu,
näyttöjen ja todisteiden hakeminen sekä vaatimukset kertoa totuuksia.
Yksi tärkeimpiä normaalin ja sairaalloisen mustasukkaisuuden eroja on tapa suhtautua tilanteeseen ja sen
aiheuttamiin tunteisiin. Psyykkisesti terve ja tasapainoinen ihminen pyrkii petetyksikin tultuaan mahdollisimman
pian korjaamaan tämän itsetuntonsa kolauksen. Sairaalloisesti mustasukkainen sen sijaan jää pyörittämään
mielikuvia loukkauksesta ja epäilee jatkuvasti kumppania, syyttää ja haluaa tietää yksityiskohtaisesti mitä on
tapahtunut – vaikka mitään ei olisi tapahtunut. Sairaalloisena mustasukkaisuutta voidaan pitää, kun siitä aiheutuu
kumppanille ja mustasukkaiselle itselle huomattavaa kärsimystä, tuskaa ja esimerkiksi unettomuutta,
keskittymiskyvyttömyyttä ja masentuneisuutta. Sairaalloisesti mustasukkainen ei voi laskea leikkiä omasta
käyttäytymisestään
Terve mustasukkainen ei ole pettäjä.
Terve mustasukkaisuus on monesti ihan normaalia, eikä siihe tosiaankaan aina liity mustasukkaisen henkilön pettäminen. Tätä asiaa ei tietenkään voi yleistää, se on totta. Mutta joissain tapauksissa mustasukkaisuuteen liittyy myös omat teot.
Ihmisiä on paljon, eikä mitään asiaa voi yleistää koskemaan jotain tiettyä asiaa.
Mustasukkaisuus ei ole minun ongelmani joten katson asiaa täysin objektiivisesti.
Minä on ole myöskään mustasukkaisuuden asiantuntija vaan kaikki minun mielipiteeni perustuu vain normaalin terveen elämän tuomaan kokemukseen.
Minäkään en väitä itseäni mitenkään asiantuntijaksi, vaan valitettavasti sairaalloisen mustasukkaisuuden uhriksi.
Olen seurannut puolisoni erittäin sairasta mustasukkaisuutta vuoden verran. En väitä olevani asiantuntija, mutta uskon että tiedän asiasta jotain.
Tosi on että mustasukkaisuus kuuluu useamman ihmisen perusluonteeseen ja tavallisella tasolla se onkin ihan sallittua jopa odotettua.
Miksi annat kiusata itsesi?
Koko sairaus tuli minulle täytenä yllätyksenä. En ensin tajunnut että kyse on sairaudesta. Koska tiesin että en ole koskaan puolisoani pettänyt niin uskoin että asiat selviävät, mutta toisin kävi. Olemme olleet yhdessä 11 vuotta ja meillä on kaksi lasta. Ehkä tämä on se miksi uskoin niin kovasti siihen että puolisoni tervehtyy. Ollaan menty niin ylä- kuin alamäkeäkin edes takaisin. Yhteisestä kodistamme olen muuttanut pois jo 9 kk sitten ja kaikki asiat ovat tällä hetkellä avioeron toista vaihetta vailla valmiit. Elättelin toivoa turhan pitkään, mutta kun ei tule terveeksi niin ei tule.
Minä näen asian näin. Positiivista, että olet uskaltanut tehdä ratkaisun. Onnea uudelle elämällesi. Suomessa nykyaikana ei ole kenenkään naisen kohtalona sairaan miehen hoitaminen ja sen ympyröissä pyöriminen. Sinulla on kiva kun on mukavat lapset ja niistä sinulle seuraa. Nyt olisi varmaan aika uskaltaa hakeutua toisien ihmisten seuraan ja tehdä jotain mukavaa, mistä olet ollut monet vuodet paitsiossa.
Minulla on kiva mies ja teemme yhdessä kaikkea kivaa. Mieheni on kova tekemään töitä, melkein jopa työhullu, se tietysti joskus harmittaa. Mutta se on tänän nykyajan trendi. Ja rahallisesti se on välttämätöntäkin. Ennen hän oli komennus töissä, mutta nykyisin käy kotoa töissä. Keikkaa on joskus viikonloppuisin saaristossa, mutta menen mukaan auttamaan.
Olet varmaan ollut niin uupunut miehesi mustasukkaisuuden alla, että et ehkä edes muista mitä on kiva yhdessä olo. Voimia sinulle ja rohkeutta muutokseen. Toivon, että löydät uudestaan elämänilon.
Kiitos kaunis, näin aion tehdäkin. Tuntuu varmaan hullulta aloittaa joskus "normaali" ihmissuhde. Toivottavasti sen vielä joskus saan. Onneksi tosiaan on ihanat lapset!
sitten käyttäytynyt? käyttäytyikö hän samalla tavalla kuin kuvailit eräässä vastauksessasi sairaalloista mustasukkaisuutta?
Ehkä mieheni on sitten vain sairaalloisen mustasukkainen, ja epäluuloinen, Enemmän hän on mielestäni epäluuloinen,koska ei hän tavaroitani nuuski tms,. Ehkä häneen on jättänyt kolhut edellisestä suhteesta, jossa nainen häntä petti ja muutenkin oma elämä lapsuudesta asti ollu vähemmän kehuttava, isä ollut erittäin dominoiva ja on edelleen!
En tiedä, rakastan kuitenkin häntä hullun lailla ja pidän häntä elämäni miehenä, en tiedä olenko sokea, mutta jos olen , se selviää aikanaan, nyt en halua sitä nähdä. Kyllä se selviää aikanaan..hullua, eikö?
Aluksi se alkoi valtavalla läheisyyden kaipuulla. Tuntui että hän oli koko ajan kimpussani. Sitten alkoi kysely olenko koskaan pettänyt yms. Sitten se yltyi ihan jankutukseen, jatkuvaan puhelimen seurantaan, työpaikalla käynteihin, seurailuun, epäilylle soitteluun. Koko ajan tuli huoritteluja niskan ja muuta epäilyttävää puhetta.
Meillä kyllä tilanne tuli kyllä tosissaan päälle, eikä sitten loppujen lopuksi voinut enää muuta todeta kun että hän oli hyvin sairas.
Minusta miehelläsi on erittäin heikko itsetunto ja hylätyksi tulemisen pelko. Hän myös kokee maailman hyvin negatiivisessa valossa. Kiinnikäyminen ei ole koskaan terveen ihmisen toimintaa, edes humalan varjolla, joten siihen hänen täytyy apua hakea eikä sinun tulisi sitä missään nimessä sietää! (toki jotkut naiset osaavat provosoida miehestä hirviön esiin, mutta se on silti väärin.)Ehkä lapsuuden tapahtumat vaikuttavat vai olisiko hänessä narsististakin persoonallisuushäiriötä hieman olemassa? Joka tapauksessa, hän tulee menettämään sinut toiminnallaan ja sillä, että on niin riippuvainen. Hän tukahduttaa sinut. Kehoita hänen hakea apua, jos hän todella välittää sinusta. Kaikissa meissä on huonoja puolia ja mustasukkaisuuttakin hitunen. Toisinaan käyttäydymme humalassa kuin ääliöt. Kukaan ei varmasti ole mieleltään huipputerve ja sitä on hyvin vaikea määrittää. Tuleepa vaan mieleeni, että jos ikinä tämän miehen jätät, hän tulee vainoamaan sinua ja pelkään pahoin, että mustasukkaisuuksissaan saattaisi jopa tehdä sinulle pahaa. Ehkä sinunkin tulisi hakea jostakin tukea, sillä pikkuhiljaa kaikki tuo syö mielenterveyttäsi, etkä enää tiedä ketä kuunnella tai mikä on oikein/väärin. Todellisuudentaju hämärtyy tuollaisen ihmisen pyörityksessä, varsinkin kun rakastaa...
Ota elämäsi ohjat käsiisi, äläkä anna hänelle tilaa ymmärtää, että olisit lähtemässä vaan että olet hyvin väsynyt hänen ainaiseen toimintaansa ja että kärsit suhteessa hyvin paljon.Anna hänen ymmärtää, että toiminnallaan hän ei voi pelastaa suhdettanne, vaan pahentaa sitä.Kerro suoraan mikä tekee sinut onnettomaksi, hänelle täytyy osoittaa toimintansa vääryys. Jos häneltä tulee rehellisesti mitään mielipidettä siihen, että sinussakin olisi vikaa ja itse tunnustat sen, ehkä parisuhdeterapeutti voisi olla hyvä väylä ensialkuun. Älä anna hänen kuitenkaan syyttää itseäsi asioista, jotka eivät pidä paikkansa. Tällaiset ihmiset ovat hemmetin hyviä syyllistämään.
MItä tulee nuorten naisten kuviin jne. niin niillä ei ole mitään merkitystä, koska sellaisia kuvia harrastelee kyllä monet muutkin miehet, eikä se sinänsä ole mikään suoranainen sairauden merkki. Jotkut miehet nauttivat nuorten naisten kuvien katsomisesta ja saavat sitä seksuaalista kiihoketta, erityisesti juuri miehesi ikäiset katselevat mielellään jotain 18-20 vuotiaita tyttöjä alasti, koska he ovat "viattomia", "kokemattomia" ja hedelmällisessä iässä. Kai se edustaa jotakin sellaista kauneutta. Uskon, että monella miehellä on tällaisia fantasioita. Isojen silikonitissien aika on ohi, nyt pornoteollisuus nauttii teini-buumista. Kyllähän se kuvottaa, mutta kukapa miehen aivoja voi ohjailla...ja ketäpä siellä pornoteollisuuden päättäjäelimissä istuu jos ei miehiä.
Myöskään hiljaisuus vieraissa paikoissa/sosiaalisissa tilanteissa ei kerro välttämättä mistään ongelmasta, hän voi olla ujo, epävarma itsestään tai sitten ei kertakaikkiaan ole niin puhelias ihminen. Sano sinä kun hänet paremmin tunnet, onko hän tuttujen kanssa puheliaampi vai vain sinun. Älä anna hänen ripustautua sinuun enempää, olet sietänyt jo liikaa...
Laitappa googleen sana: läheisriippuvaisuus, narsisti, johan valkenee.