Meikäläinen suoritti tuona aikana, kun muut olivat armeijassa, yliopisto-opintoja ja kävi sivari"palvelusta". Seurauksena kunnon koulutus ja työpaikka paljon aiemmin, kuin intin käyneillä, ja tätä rataa. Kukaan kaveri ei ole sanonut oikein mitään hyvää olleen siinä, että kävi armeijan lukion ja yliopiston välissä tai ylipäätään.
Nykyään aika turhaa. Viisaampaa kuluttaa tuokin aika hankkien kokemusta OIKEASTA ELÄMÄSTÄ, ei sotaleikeistä. Opiskele, käy töissä, mitä vaan!
Tosin jokaisen oma asia. Mä vaan oon sitä mieltä, että kannattaa opiskella tai käydä töissä sekin intin aika mieluummin, kun kärvötellä siellä.
Ajat muuttuu.
Mielipiteitä?
Nykyäähän on siis erilaisia ohjelmia, että saa suorittaa jotain opintoviikkoja yliopistossa (ainakin parissa kaupungissa jo NYT...) sivarin aikana. Palvelee oman aikansa, ja saa samalla käydä koulua. Mikä parempi vaihtoehto? et ole lusmu, ja saat koulutusta samaan aikaan kun toiset ryynää mettässä :D
Nykyään aika turhaa. Viisaampaa kuluttaa tuokin aika hankkien kokemusta OIKEASTA ELÄMÄSTÄ, ei sotaleikeistä. Opiskele, käy töissä, mitä vaan!
Tosin jokaisen oma asia. Mä vaan oon sitä mieltä, että kannattaa opiskella tai käydä töissä sekin intin aika mieluummin, kun kärvötellä siellä.
Ajat muuttuu.
Mielipiteitä?
Nykyäähän on siis erilaisia ohjelmia, että saa suorittaa jotain opintoviikkoja yliopistossa (ainakin parissa kaupungissa jo NYT...) sivarin aikana. Palvelee oman aikansa, ja saa samalla käydä koulua. Mikä parempi vaihtoehto? et ole lusmu, ja saat koulutusta samaan aikaan kun toiset ryynää mettässä :D
Vastaukset 3
Vanhimmat
Yo-kirjoitusten jälkeen hain opiskelemaan ja menin armeijaan. Armeijassa palvelin vuoden, jonka jälkeen aloitin opiskelut.
En nyt lähde ottamaan kantaa 6-9-12 kk miehistö/johtajakoulutus väittelyihin, niistä voidaan kinastella jossakin muualla.
Vuoden aikana opin kuitenkin monia asioita, joita ei siviilissä opi. Sitä näki millanen sitä itse on paineen alla, väsyneenä ja vittuuntuneena. Näki myös miten muut käyttäytyvät samassa tilanteessa, ja mikä parasta, oppi tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa: onhan saapumiserä aikamoinen leikkaus omasta ikäluokasta. Sitä näkee kuinka paljon erilaisia ihmisiä on, kun aina aiemmin on hengannut tietynlaisen piirin kanssa. Jatkossa tutustuminen uudenlaisiin ja erilaisiin ihmisiin muuttuu paljon helpommaksi, ainakin näin olen omalta kohdaltani saanut todeta. Jokainen armeijan käynyt tietää millainen tunne on nähdä ekaa kertaa armeijakavereita siviilissä =).
Myös jos elämä tuntuu jollainlailla vähän potkivan päähän, aamulla ei tee mieli nousta punkasta ylös kun väsyttää, ulkona on kylmä / sataa, koulussa/duunissa on ruokalassa tarjolla pahaa ruokaa, saat raskasta palautetta jostakin asiasta päin naamaa jne nämä kaikki arjen pienet vitutukset eivät tunnu enää juuri miltään, kun tietää kuinka onnellinen sitä saa olla yhteiskuntamme ja taloutemme nykytilasta.
Lisäksi itse muutuin ko. vuoden aikana paljon itsevarmemmaksi, paremmaksi esiintyjäksi sekä muuten avoimemmaksi persoonaksi. Jollain tapaa sitä myös kypsyi henkisesti eri tavalla.
En väittäisi siviilipalvelusta osa-aikaista opiskelua "Viisaammaksi" vaihtoehdoksi, kuten sinä. Se on toinen vaihtoehto. Siviilipalveluvuoden työkokemus ei ole mitenkään mairittelevaa mitä olen kavereilta kuullut: kirjasto-, mielisairaala-, kelan konttorin apulainen tms. alkaa varmasti kypsyttämään 12kk jälkeen. Opinnoista en taas mene sanomaan mitään, voihan olla et oot tykittäny sen 24/7 töissä&koulussa, jolloin opintopisteitä on voinut hyvin kertyä sen yhden vuoden edestä 60p. Se taas ei ole MITÄÄN pitkällä tähtäimellä. Moni hakee useita vuosia päästäkseen haluamalle alalle, ja menestyvät siitä huolimatta vaikka tekivät ko. välivuodet töitä raksalla tms. Kerropas paljonko tuli ovareita/noppia? Paljonko oli kuukausipalkkas ko. hommissa?
Sanoisin kuitenkin, että itse sain valtavasti lisää motivaatiota & varmuutta siitä että juurikin oma ala on oikea kun vietin tuon "välivuoden". Työhaastattelut, esitelmät ja muut esiintymiset sujuvat nykyisin _paljon_ luontevammin kuin ennen.
Ja viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisempänä: olen huomannut että armeijan käyminen on aika yhdistävä tekijä täällä Suomessa. Lähes kenen tahansa miespuolisen kanssa saa jutunaihetta aiheesta. Ainakin opiskelukavereiden kanssa noita läppiä käydään yhä lävitse. Avoimimmatkin intin käymättä jättäneet ihmiset menevät hiljaisiksi jos keskustelu kääntyyn intin puoleen.
niin ja joo, voi niitä kursseja käydä intin aikanakin, jos jaksaa lukea iltaisin.
viimeinen kerta kun teki asioita järjestelmällisesti. Nykyään on lapaset ja laput aina hukassa.