Hyvästi!
On tullut aika jättää tämä elämä. Ei se ole suuri asia. Kaikkien elämä päättyy joskus, kaikki väsyvät elämään. Useimpien elimistö väsyy, mutta joillakin loppuu mielenterveys ja henkinen jaksaminen.
Minä rakastin sinua, sinä olit kuin minun toinen puoleni - se parempi. Tavallisesti iloinen, mutta samanlainen tuittupää olet, kuin minäkin. Pidät samanlaisista asioista kuin minä. Me viihdyimme yhdessä. Sinä piristit päiväni lähettämällä aamuisin unenkarheita viestejä, päivällä kertomalla kuulumisia ja illalla puhelimessa kertomalla unisella äänellä kaikkea mukavaa.
Sinä olit liian nuori minulle. Vasta lukion aloittanut tyttönen. Kyllä minä tiedän ettei sinulla ole samanlaista tunne-elämää kuin aikuisilla. Mutta en lopultakaan ottanut uskoakseni että olet noin naiivi - että et tunnista itsestäsi mitään, vaikka sanot että haluaisit minut luoksesi, näet minusta unia, halaat minua, toivot että soittaisin heti uudelleen. Pyydät minua soittamaan jos minusta ei kuulu mitään ja huolehdit minusta, mutta silti vain sanot, että et rakasta minua. Haluaisin kysyä, että millaista odotat rakkauden olevan? Jatkuvaa silmitöntä hurmaa? Ei se ole, ei ainakaan jatkuvasti. Se on juuri tuota mitä teet tai teit: välittämistä, hellyyttä ja huomioonottamista.
Minä olen lopullisesti rikki. Kuukausimääriä odotin, valvoin ja rukoilin puolestasi. Ja yhden ainoan kerran sain pitää sinua hetken sylissäni. Sinä olit liikuttava. Toisaalta nainen joka osasi hakea itselleen hyvän asennon, toisaalta jännitit niin että kämmenesi olivat märät. Kysyin, onko sinun hyvä olla, mutta se oli liian myöhäistä. Olit jo alkanut etääntyä minusta. Sanoit vain että sylissä oli hyvä olla, mutta et silti voi rakastaa minua.
Nyt et enää välitä minusta kuten ennen. Aamuiset viestit ovat loppuneet ja tuttavapiirissämme kiinnität huomion muihin. Juttelet mukavia, mutta et edes näe kuinka minuun sattuu. Nautin seurastasi, mutta joka ainoa sekunti pelkään että lähdet jonkun ystäväsi kanssa muihin puuhiin.
Näinä kuukausina olen keskittynyt vain sinuun, ja kaikki muut asiani ovat huonolla tolalla. Työt tekemättä, sukulaiset huolehtimatta ja ystävät tapaamatta. Sinä olet ollut elämäni keskipiste.
Kun nyt lähden, tiedän että järkytyt. Tiedän että minua moralisoidaan raukkamaisuudesta. Mutta moralistit ovat vain ymmärtämättömiä: eivät he elä minun elämääni, he vain haluavat sanoa minkä ovat jostain kuulleet pönkittääkseen omaa egoaan.
Anna minulle anteeksi järkytys jonka tuotan. Tiedän että se seuraa sinua aina. Eräänä päivänä olet kuitenkin tehnyt omat näkemyksesi asiaan selväksi, ja sielusi haavat ovat arpeutuneet ja lakanneet vuotamasta. Olet valmis jatkamaan elämää.
Muista aina, että minä rakastin sinua. On varmasti totta että olen itsekäs lähtiessäni, mutta kun halusin sinut elämäni tärkeimmäksi, enkä saanut, olen loputtoman pettynyt ja hirvittävän uupunut. En yksinkertaisesti jaksa enää odottaa omien haavojeni paranemista.
Isä Jumala meitä armahtakoon!
On tullut aika jättää tämä elämä. Ei se ole suuri asia. Kaikkien elämä päättyy joskus, kaikki väsyvät elämään. Useimpien elimistö väsyy, mutta joillakin loppuu mielenterveys ja henkinen jaksaminen.
Minä rakastin sinua, sinä olit kuin minun toinen puoleni - se parempi. Tavallisesti iloinen, mutta samanlainen tuittupää olet, kuin minäkin. Pidät samanlaisista asioista kuin minä. Me viihdyimme yhdessä. Sinä piristit päiväni lähettämällä aamuisin unenkarheita viestejä, päivällä kertomalla kuulumisia ja illalla puhelimessa kertomalla unisella äänellä kaikkea mukavaa.
Sinä olit liian nuori minulle. Vasta lukion aloittanut tyttönen. Kyllä minä tiedän ettei sinulla ole samanlaista tunne-elämää kuin aikuisilla. Mutta en lopultakaan ottanut uskoakseni että olet noin naiivi - että et tunnista itsestäsi mitään, vaikka sanot että haluaisit minut luoksesi, näet minusta unia, halaat minua, toivot että soittaisin heti uudelleen. Pyydät minua soittamaan jos minusta ei kuulu mitään ja huolehdit minusta, mutta silti vain sanot, että et rakasta minua. Haluaisin kysyä, että millaista odotat rakkauden olevan? Jatkuvaa silmitöntä hurmaa? Ei se ole, ei ainakaan jatkuvasti. Se on juuri tuota mitä teet tai teit: välittämistä, hellyyttä ja huomioonottamista.
Minä olen lopullisesti rikki. Kuukausimääriä odotin, valvoin ja rukoilin puolestasi. Ja yhden ainoan kerran sain pitää sinua hetken sylissäni. Sinä olit liikuttava. Toisaalta nainen joka osasi hakea itselleen hyvän asennon, toisaalta jännitit niin että kämmenesi olivat märät. Kysyin, onko sinun hyvä olla, mutta se oli liian myöhäistä. Olit jo alkanut etääntyä minusta. Sanoit vain että sylissä oli hyvä olla, mutta et silti voi rakastaa minua.
Nyt et enää välitä minusta kuten ennen. Aamuiset viestit ovat loppuneet ja tuttavapiirissämme kiinnität huomion muihin. Juttelet mukavia, mutta et edes näe kuinka minuun sattuu. Nautin seurastasi, mutta joka ainoa sekunti pelkään että lähdet jonkun ystäväsi kanssa muihin puuhiin.
Näinä kuukausina olen keskittynyt vain sinuun, ja kaikki muut asiani ovat huonolla tolalla. Työt tekemättä, sukulaiset huolehtimatta ja ystävät tapaamatta. Sinä olet ollut elämäni keskipiste.
Kun nyt lähden, tiedän että järkytyt. Tiedän että minua moralisoidaan raukkamaisuudesta. Mutta moralistit ovat vain ymmärtämättömiä: eivät he elä minun elämääni, he vain haluavat sanoa minkä ovat jostain kuulleet pönkittääkseen omaa egoaan.
Anna minulle anteeksi järkytys jonka tuotan. Tiedän että se seuraa sinua aina. Eräänä päivänä olet kuitenkin tehnyt omat näkemyksesi asiaan selväksi, ja sielusi haavat ovat arpeutuneet ja lakanneet vuotamasta. Olet valmis jatkamaan elämää.
Muista aina, että minä rakastin sinua. On varmasti totta että olen itsekäs lähtiessäni, mutta kun halusin sinut elämäni tärkeimmäksi, enkä saanut, olen loputtoman pettynyt ja hirvittävän uupunut. En yksinkertaisesti jaksa enää odottaa omien haavojeni paranemista.
Isä Jumala meitä armahtakoon!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kaikki tämä yhden teinityttösen takia...?
Well...
C U in heaven :P
evil'ead kertoo jo nimellään mistä tuulee. Ei pahalta voi mitään hyvää odottaa.
Ymmärrän toki että loppuunpalanut on lopussa. Teinitytöt nyt voivat olla vaikeita. Mutta kuten tekstissä lukee, loppuunpalanut on rakastunut ja tuntenut tytön tärkeäksi ja läheiseksi. Ehkäpä hän olisi kuitenkin halunnut välittää tytöstä jotenkin enemmänkin kuin alaikäisenä panona tai muuna sellaisena. Jonain mitä ei voi korvata. Vittuilemalla ei kirjoittajan oloa paranneta. Enkä edes usko että evil jaksaa kauan nauttia ylimielisestä törkeydestään.
Todellakin, se tuskan määrä puistattaa vieläkin. Veri valui pitkään ja hartaasti. Ajattelin silloin itsekkäästi, melkein tein viimeisen tekoni, se olisi ollut helppoa. Sitten yhtäkkiä siinä pyssy kourassa heräsin. Tajusin ettei hän olekaan minua varten, ei missään nimessä koska ei voinut ymmärtää rakkauttani, ei halunnut tai kyennyt vastaanottamaan suurinta aarrettani.
Ehkä hän oli vain pahan asettama tuskainen ansa, herkälle ihmiselle tehty. Ei tosiaankaan minua varten, muuten hän olisi ymmärtänyt.
Minä selvisin, ja nykyään minulla on jotain sellaista mitä en voinut uskoa olevan olemassakaan, minulla on HÄN, sellainen jonka vuosia sitten olin luullut löytäneeni.. Älä tee sitä mitä uhkaat, älä anna katkeruuden, pahuuden voittaa hyvyyttäsi. Taistele ja rukoile, SINÄ SELVIÄT!
Et sä mitään itsaria aio tehdä. Olet vain sellainen huomionkipeä vanha pedofiili joka koittaa kiristää jotain raukkaparkaa seksuaalisten tekojesi kohteeksi. Käy uhriasi kyllä sääliksi. Luulenpa, että hän huokaisisi helpotuksesta jos katoaisit tästä maailmasta. Inhoan ihmisiä jotka kiristävät toisia itsemurhalla. Usko jo, että uhrisi ei rakasta sinua eikä halua sinua. Jätä hänet rauhaan! On ihan sama mitä teet elämällesi, mutta lakkaa keräämästä säälipisteitä ja kestä se kuin mies, ettei sinua haluta. Olet raukkamainen luuseri.
Heidi toi oli todella törkeetä. Itsemurhapuheet pitää aina ottaa tosissaan, koska ne on ihmisen "viimeinen huuto".
Musta Heidi on ihan oikeessa. Mulla on tyttöystävä josta en ole välittänyt enää aikoihin. En vaan pääse eroon siitä kun se läskiperse kiristää itsemurhalla koko ajan. Se sanoo että se hyppää auton alle tai sillalta jokeen tai vetää ranteet auki jos jätän sen. En vaan usko että se sitä tekis mut en uskalla ottaa sitä riskiäkään kun se kaveritkin kiristää mua jäämään. Mut arvatkaa ottaako pannuun kun tyttöystävä on lihonnut varmaan 20 kiloa seurustelun aikana ja näyttää jäätävälle tankille. Lisäks se ruikuttaa aina enkä saisi mennä kavereiden kanssa mihinkään. Televisiosta en saa katsoa mitään sarjoja missä on kauniita naisia, esim. Saint Tropezia tms. Tuun hulluks tässä suhteessa! Tavallaan toivon että se menis ja tappais ittensä niin pääsisin ulos tästä.
Mä en osaa sanoa muuta kuin koita jaksaa..yritä ajatella, että elämässä on olemassa muutakin hyvin kaunista...satojatuhansia kauniita asioita jotka voi löytää...
ja ehkä jonain päivänä...kun haavat ovat arpeutuneet jäljellä vain kaunis lempeän hellä muisto, rakastut uudelleen....ehkä....ja huomaat elämän olevan elämisen arvoista....pystyt sen huomaamaan monista asioista....koita huomata se....mieti....älä luovuta! *halaa* voimia sinulle!