Onko kellään? itselläni on nyt sellainen tilanne. Jätin hänet ja tuntuu olevan todella kova pala, ei ole uhkaillut eikä vainonnut, eikä liiemmin pitänyt yhteyttä (johtuu varmaan siitä että minä olen pitänyt yhteyttä häneen kirjeitse, itse hän pyysi) sai niistä jotain kicksejä. Nyt kun lopetin ne, tulin järkiini ja ilmoitin hakevani kamani pois sieltä, niin hänelle ei tunnu sopivan MIKÄÄN päivä, ilmoittaa vaan että ei käy, hän kyllä ilmoittaa,milloin voi hakea.
Ei hän varsinaisesti varmasti psyko ole, mutta kaikki ei ole kuitenkaan kotona. On käynyt pari kertaa käsiksi, rajoittanut elämääni, palvonut minua yliluonnollisen paljon, pelänyt koko ajan menettävänsä minut. Minä olen mennyt hänen pillin mukaan ja jos olen kampoihin yrittänyt laittaa ja ja olenkin luonteeni on sellainen, sain heti kuulla että en ota häntä ollenkaan huomioon.
Tekisi mieli soittaa hänen exälleen, ja kysyä oliko heillä silloin samanlaista. Hän ehkä lehmänhermosena kesti sitä kauemmin kuin minä.Mutta nytkin kun olen ehdottanut että jos hän itse ei ole paikalla kun haen kamoja niin pyytäköön isänsä tai äitinsä jotka asuu 20 metrin päässä päästämään minut sisälle ja odottelemaan kunnes kamat kasassa, mutta ei käy. Heitä ei tähän saa kuulemma sekoittaa ja ei ketään muutakaan. Viimeksi kun yritin selittää hänelle että yritä nyt ymmärtää että olemme eronneet ja itse pyysit minua jatkamaan elämää (minä jätin) niin sitä nyt yritän tehdä ja helpottas kummankin elämää kun rojuni ei hänen nurkissaan olisi. Mutta hän haistatti paskat ja sanoi että olen samanlainen, mihinkään en oli muuttunut, en ota häntä huomioon ollenkaan jne jne.
Jo on kumma kun olen ehdottanut hänelle lähes 10 eri aikaa ja mikään ei käy, yksikään ehdottamani päivä ei käy. Erosta on 8 vkoa.
Ei hän varsinaisesti varmasti psyko ole, mutta kaikki ei ole kuitenkaan kotona. On käynyt pari kertaa käsiksi, rajoittanut elämääni, palvonut minua yliluonnollisen paljon, pelänyt koko ajan menettävänsä minut. Minä olen mennyt hänen pillin mukaan ja jos olen kampoihin yrittänyt laittaa ja ja olenkin luonteeni on sellainen, sain heti kuulla että en ota häntä ollenkaan huomioon.
Tekisi mieli soittaa hänen exälleen, ja kysyä oliko heillä silloin samanlaista. Hän ehkä lehmänhermosena kesti sitä kauemmin kuin minä.Mutta nytkin kun olen ehdottanut että jos hän itse ei ole paikalla kun haen kamoja niin pyytäköön isänsä tai äitinsä jotka asuu 20 metrin päässä päästämään minut sisälle ja odottelemaan kunnes kamat kasassa, mutta ei käy. Heitä ei tähän saa kuulemma sekoittaa ja ei ketään muutakaan. Viimeksi kun yritin selittää hänelle että yritä nyt ymmärtää että olemme eronneet ja itse pyysit minua jatkamaan elämää (minä jätin) niin sitä nyt yritän tehdä ja helpottas kummankin elämää kun rojuni ei hänen nurkissaan olisi. Mutta hän haistatti paskat ja sanoi että olen samanlainen, mihinkään en oli muuttunut, en ota häntä huomioon ollenkaan jne jne.
Jo on kumma kun olen ehdottanut hänelle lähes 10 eri aikaa ja mikään ei käy, yksikään ehdottamani päivä ei käy. Erosta on 8 vkoa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.