Hei kaikki rakkaan mesentuneet ja itsetuhoaikeiset. Olen itsekin kerran yrittänyt lääkkeillä ja viinalla päästä pois, mutta tässä ollaan vielä. Nyt olen pyrkinyt ottamaan sen asenteen että joka päivä ajattelisin että taas päivä lähempänä kuolemaa, ihanaa. Se jotenkin lohduttaa ja auttaa jaksamaan elämää. Olen onnellisessa asemassa nykyisin että minulla on työ, joka auttaa osaltaan jaksamaan. Muutoin elän erakon elämää, ystävät olen jättänyt omaan rauhaansa. Näin on parempi ja ei synny lisästressiä ystäväpiirin pyörittämisestä, koska voimia ei riitä enää sellaiseen. Eiköhän tämäkin matka joskus lopu................Voimia.......
elämän
kulku
2278
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
pullat uunissa. Joillaki ku ei oo edes kunnon duuniakaan (näitä työkkärin armopaloja korkeintaan) ja parhaimmassa tapauksessa kupataan vielä vanhempien nurkissa... heh.
On työtä ja motivaatiota elää.
Hieno selviytymistarina.
Jotkut meistä ei enää pysty töihin.
Eikä ole enää ystäviä joista sanoutua irti -nämä ovat tehneet sen itse jo aikoja sitten.