Onko gospel haitallista?

Ei se oo uskonnollista toimintaa vaa Jeesukseen kohdistuvasta palavasta uskosta! Erottakee hyvät ihmiset uskon ja uskonnollisuuden rajat! On hyvä pitää mielessään että "Uskonto tappaa, Jeesus pelastaa" Siunausta sulle

Todella naseva mielipide! Amen!

"Ensinnäkin, kun bändi saa keikan vaikka festareilta, heille on annettu aikaraja, jonka aikana keikka pitää saada soitettua."

Eli "vika" on keikkojen järjestäjissä eikä niinkään bändeissä. Vaikuttaako se jotenkin siihen, kuinka hyödyllisiä tai haitallisia gospelkeikat on?

"Ja jos kyseessä on vaikka MN-tyylinen festari, puheita ja saarnoja on pitkin päivää, jonka takia bändit eivät ala omia pitkiä puheitaan pitämään vaan heittävät kevyen välispiikin."

Yleensä kaikissa tapahtumissa on ulko-oven kohdalla aikamoinen vilske, kun bändi lopettaa soittamisen ja puheosuus alkaa - suuri osa menee pois tullakseen takaisin silloin, kun musiikki raikuu taas. Jos puhe on niin lyhyt, ettei sen aikana oikein ehdi ulos asti, se tarjoaa kuitenkin hyvän mahdollisuuden vaihtaa pari sanaa kaverin kanssa ja vaikka vertailla mielipiteitä edellisen artistin esiintymisestä. Tällainen välinpitämättömyys puheita kohtaan on suosittua uskosta osattomien ja uskossaan heikkojen parissa, siis juuri niiden, jotka kaikkein kipeiten tarvitsisivat opetusta, rohkaisua ja evankeliumia.

Mielestäni opetuksen sekoittaminen niin kiinteästi viihteeseen on kuitenkin kaikkein vaarallisinta, mitä gospelfestareilla tapahtuu. Uskonto ei ole viihdettä eikä siitä myöskään pitäisi yrittää tehdä sellaista. Muuten käy helposti niin, että uskonnolta aletaan edellyttää viihteellisyyttä. Hyvä puhe ei enää kerää kuulijoita, jos siihen ei liity hyvää musaa, kunnon lavashow tai jotain muuta viihdyttävää. Enää ei mennä kuuntelemaan hyvää saarnaa, jos viereisessä kirkossa pappi viihdyttää kuulijoita laukomalla (sisällöltään huonomman) saarnansa lomassa hauskoja kommentteja, jotka saa hymyn huulille.

"Yleensä jo gospelbändien biisitkin ovat niin täynnä sanomaa, ettei pahemmin puheita kaivata ymmärtääkseen mistä on kyse. :)"

Antaisitko esimerkkejä tällaisista keskivertobiiseistä? Ei siis parhaista vaan sellaisista, jotka kuvaa mielestäsi biisien sanoman yleistä tasoa.

"Vähän viisastellen täytyy todeta, että aika monet miesartistit esimerkiksi. ;)"

Käyttääkö niistä moni todellakin "tavallisen tylsiä perusvaatteita" lestadiolaispalstan mittapuun mukaan? Kyllä mäkin tiedän esim. joitain pitkätukkagospelbändejä, jotka näyttää kaikin puolin luonnollisilta ja arkisilta, mutta niillä onkin sitten päällään bändipaitoja ja vastaavia vaatteita.

"Mielestäni tämä nyt on vähän tyhmä kysymys, sillä aika harvat muutkaan ihmiset esiintyvät lehtikuvissa meikittä ja hiukset laittamatta, joten miksi sitten gospelartistien pitäisi? Ihmisiä hekin vain ovat."

Se kaikki pitäisi jättää tekemättä nimenomaan siksi, että nekin on ihmisiä. Meikkaaminen, muotoiluaineet, vaatteilla koreilu ja muut vastaavat ei sovi uskovalle, olipa sitten tavis tai julkkis tai mitä tahansa.

"Ellei tätä ns. gospelkulttuuria olisi, ei olisi enää minuakaan."

Onko uskosi riippuvainen gospelista vai mitä tarkoitat?

"Miten niin gospelmusiikki houkuttelee kuulemaan väärejä oppeja? Siinä ei ole yhtään mitään pahaa jos jättää raamiksen väliin ja menee toiseen seurakuntaan kuuntelemaan kristillistä musiikkia."

Viittasin xyz-seurakunnalla johonkin sellaiseen, joka on opiltaan epämääräinen tai kyseenalainen - niitähän riittää. Jos kyseessä on joku isompi tapahtuma, siinä musiikin lomassa julistetaan helposti joitain seurakunnan kyseenalaisia oppeja. Jos taas kyseessä on pelkkä "viaton" gospelkonsertti, jossa "puheesta" vastaa soittava artisti, sekään ei ole vaaratonta. Sellaiseen osallistuminen houkuttelee kävijöitä käymään jatkossakin konsertin järjestäjien tapahtumiin, madaltaa kynnystä niihin osallistumiseen, luo positiivisia mielikuvia järjestävästä tahosta ym.

En näkisi siinä sinänsä mitään pahaa, jos esim. viikoittain kokoontuvan raamiksen jättäisi väliin muutaman kerran vuodessa jonkun muun menon takia. Moni kuitenkin asettaa gospelkeikat ja muun viihteellisen "uskonnonharjoittamisen" kaiken muun edelle ja ajattelee, että niissä tulee samalla tavalla ravituksi. Ei tunneta enää tarvetta käydä tavallisissa opetusilloissa, raamiksissa tai muissa opetuspainotteisissa tilaisuuksissa, kun käydään gospeltapahtumissa ja vastaavissa ja sehän on (olevinaan) niin kristillistä.

Gospelia kehutaan siitä, että sen avulla saadaan kuulemaan sanaa, mutta miksi siihen kiinnitetään niin vähän huomiota, että sillä on myös päinvastainen vaikutus?

"Itse ainakin valitsisin ennemmin hyvän gospelkonsertin kuin raamiksen, ei millään pahalla. :)"

Saanko kysyä, mikä tekee gospelkonsertista paremman?

"Mua ei ainakaan ole gospel-musiikki vahingoittanut mitenkään näinä kymmenenä vuotena, joina olen sitä kuunnellut. Päin vastoin, saan siitä enemmän irti kuin kirkossa istumalla."

Niin mäkin olisin sanonut silloin, kun vielä kuuntelin gospelia. Kävin innokkaasti kaikenlaisilla gospelkeikoilla ja -festareilla, kirkossa tuskin koskaan. "Saarnat on niin tylsiä, virret on niin tylsiä, penkit on täynnä tylsiä mummoja, kaikki on niin tylsää, plääh." Onhan se selvää, että kirkko alkaa tuntua tylsältä ja siellä käynti vähenee, kun oppii gospelin ja muun kautta vaatimaan uskonnoltakin viihteellisyyttä. Paras ratkaisu ongelmaan ei kuitenkaan ole kirkon korvaaminen gospelilla vaan poistamalla viihteellisyyden vaatimus seurakunnasta.

"Tulen surulliseksi aina kun ihmiset arvostelevat gospelmusiikkia ja sitä, miten huono vaikutus sillä on nuorisoon. On todella suuri ero kuunteleeko nuori Dimmu Borgiria vai Veni Dominea. TODELLA suuri ero."

Tietysti niiden välillä on eroa, mutta paljon suurempi ero on sen välillä, kuunteleeko nuori Dimmu Borgiria vai virsiä. Se ero vasta TODELLA suuri onkin.

"Miten saat maallista hevimusiikkia kuuntelevan nuoren kääntymään Jeesuksen puoleen? Riippuu tietysti nuoresta, mutta helpommin onnistut tyrkyttämällä hänelle kristillistä hevimusiikkia. Et kovin helpolla huoneensa mustaksi maalaavaa ja ranteitaan viiltelevää nuorta puolellesi soittamalla jotain "Kuningas kerran pellon raivasi ja mullan kuohkeaksi kuokki.." -tyylin gospelia."

Musiikillako ne hevarit pitää saada uskovaisiksi? Etkö näe mitään muuta keinoa siihen?

"Uskallan veikata, että moni nuori olisi jäänyt pelastumatta ilman raskasta gospelmusiikkia."

Se ei todista mistään muusta kuin siitä, mikä tulee Raamatustakin selvästi ilmi: Jumala voi käyttää myös saatanan juonia, syntiä ja muita ei-toivottavia asioita palvelemaan omia tarkoituksiaan. Niin hän on tehnyt aiemmin ja niin hän tekee nytkin, mutta siitä huolimatta olisi parempi, jos kaikki tapahtuisi Jumalan mielen mukaan alusta loppuun asti.

Osaatko arvioida, kuinka moni on jäänyt pelastumatta, kun kristityt ovat evankeliumin selkeän julistamisen sijaan tyytyneet tarjoamaan ei-uskoville viihteellistä musiikkia, jonka sanat on useimmiten heppoisia eikä niistä saa aina edes selvää?

Osaatko arvioida, kuinka moni on luopunut uskosta, kun matka on gospelin kautta kulkenut seurakunnasta salakavalasti maailmaan?

Metallimessun yhteydessä puhuttiin paljon siitä, kuinka se houkuttelee metallisteja kirkkoon ja sanan pariin. Se on sinänsä hienoa, sitä en kiistä. Mutta kuinka moni kiinnitti huomiota kolikon kääntöpuoleen eli siihen, että se houkuttelee samalla uskovia metallin pariin? Kun metallista tulee salonkikelpoisempaa ja sitä soitetaan jopa kirkossa virsien muodossa, uskovien kynnys siihen tutustumiseen ja maallisen tai jopa antikristillisen metallin kuuntelemiseen madaltuu huomattavasti. Metallimessut tuo ehkä ei-uskovia sanan kuuloon, mutta samalla ne vie uskovia kauemmas Jumalasta.

Vastaavasti moni uskova on innoissaan siitäkin, kuinka Tuska-festareilla on joku kristillistä sanomaa laulava bändi, jonka kautta evankeliumia saadaan levitettyä musiikin avulla myös sellaisille joita gospelkonsertit ei kiinnosta tippaakaan. Mutta samalla moni metallisti nauraa partaansa, kun uskovat ajaa siinä toisiaan heidän maailmankuvansa mukaisen, antikristillisen metallin pariin - meneehän sen bändin perässä festareille joukko uskovia faneja, jotka kuuntelee samalla myös muita bändejä. Siinä niille uskiksille tarttuu mukaan antikristillistä sanomaa. Tämän olen itse kuullut ateisteilta.

Jokaisesta uskoon tulleesta kannattaa iloita, mutta vastaavasti jokaisesta uskonsa menettäneestä on syytä tuntea murhetta.

Entinen gospelnuori kirjoitti:

"Ensinnäkin, kun bändi saa keikan vaikka festareilta, heille on annettu aikaraja, jonka aikana keikka pitää saada soitettua."

Eli "vika" on keikkojen järjestäjissä eikä niinkään bändeissä. Vaikuttaako se jotenkin siihen, kuinka hyödyllisiä tai haitallisia gospelkeikat on?

"Ja jos kyseessä on vaikka MN-tyylinen festari, puheita ja saarnoja on pitkin päivää, jonka takia bändit eivät ala omia pitkiä puheitaan pitämään vaan heittävät kevyen välispiikin."

Yleensä kaikissa tapahtumissa on ulko-oven kohdalla aikamoinen vilske, kun bändi lopettaa soittamisen ja puheosuus alkaa - suuri osa menee pois tullakseen takaisin silloin, kun musiikki raikuu taas. Jos puhe on niin lyhyt, ettei sen aikana oikein ehdi ulos asti, se tarjoaa kuitenkin hyvän mahdollisuuden vaihtaa pari sanaa kaverin kanssa ja vaikka vertailla mielipiteitä edellisen artistin esiintymisestä. Tällainen välinpitämättömyys puheita kohtaan on suosittua uskosta osattomien ja uskossaan heikkojen parissa, siis juuri niiden, jotka kaikkein kipeiten tarvitsisivat opetusta, rohkaisua ja evankeliumia.

Mielestäni opetuksen sekoittaminen niin kiinteästi viihteeseen on kuitenkin kaikkein vaarallisinta, mitä gospelfestareilla tapahtuu. Uskonto ei ole viihdettä eikä siitä myöskään pitäisi yrittää tehdä sellaista. Muuten käy helposti niin, että uskonnolta aletaan edellyttää viihteellisyyttä. Hyvä puhe ei enää kerää kuulijoita, jos siihen ei liity hyvää musaa, kunnon lavashow tai jotain muuta viihdyttävää. Enää ei mennä kuuntelemaan hyvää saarnaa, jos viereisessä kirkossa pappi viihdyttää kuulijoita laukomalla (sisällöltään huonomman) saarnansa lomassa hauskoja kommentteja, jotka saa hymyn huulille.

"Yleensä jo gospelbändien biisitkin ovat niin täynnä sanomaa, ettei pahemmin puheita kaivata ymmärtääkseen mistä on kyse. :)"

Antaisitko esimerkkejä tällaisista keskivertobiiseistä? Ei siis parhaista vaan sellaisista, jotka kuvaa mielestäsi biisien sanoman yleistä tasoa.

"Vähän viisastellen täytyy todeta, että aika monet miesartistit esimerkiksi. ;)"

Käyttääkö niistä moni todellakin "tavallisen tylsiä perusvaatteita" lestadiolaispalstan mittapuun mukaan? Kyllä mäkin tiedän esim. joitain pitkätukkagospelbändejä, jotka näyttää kaikin puolin luonnollisilta ja arkisilta, mutta niillä onkin sitten päällään bändipaitoja ja vastaavia vaatteita.

"Mielestäni tämä nyt on vähän tyhmä kysymys, sillä aika harvat muutkaan ihmiset esiintyvät lehtikuvissa meikittä ja hiukset laittamatta, joten miksi sitten gospelartistien pitäisi? Ihmisiä hekin vain ovat."

Se kaikki pitäisi jättää tekemättä nimenomaan siksi, että nekin on ihmisiä. Meikkaaminen, muotoiluaineet, vaatteilla koreilu ja muut vastaavat ei sovi uskovalle, olipa sitten tavis tai julkkis tai mitä tahansa.

"Ellei tätä ns. gospelkulttuuria olisi, ei olisi enää minuakaan."

Onko uskosi riippuvainen gospelista vai mitä tarkoitat?

"Miten niin gospelmusiikki houkuttelee kuulemaan väärejä oppeja? Siinä ei ole yhtään mitään pahaa jos jättää raamiksen väliin ja menee toiseen seurakuntaan kuuntelemaan kristillistä musiikkia."

Viittasin xyz-seurakunnalla johonkin sellaiseen, joka on opiltaan epämääräinen tai kyseenalainen - niitähän riittää. Jos kyseessä on joku isompi tapahtuma, siinä musiikin lomassa julistetaan helposti joitain seurakunnan kyseenalaisia oppeja. Jos taas kyseessä on pelkkä "viaton" gospelkonsertti, jossa "puheesta" vastaa soittava artisti, sekään ei ole vaaratonta. Sellaiseen osallistuminen houkuttelee kävijöitä käymään jatkossakin konsertin järjestäjien tapahtumiin, madaltaa kynnystä niihin osallistumiseen, luo positiivisia mielikuvia järjestävästä tahosta ym.

En näkisi siinä sinänsä mitään pahaa, jos esim. viikoittain kokoontuvan raamiksen jättäisi väliin muutaman kerran vuodessa jonkun muun menon takia. Moni kuitenkin asettaa gospelkeikat ja muun viihteellisen "uskonnonharjoittamisen" kaiken muun edelle ja ajattelee, että niissä tulee samalla tavalla ravituksi. Ei tunneta enää tarvetta käydä tavallisissa opetusilloissa, raamiksissa tai muissa opetuspainotteisissa tilaisuuksissa, kun käydään gospeltapahtumissa ja vastaavissa ja sehän on (olevinaan) niin kristillistä.

Gospelia kehutaan siitä, että sen avulla saadaan kuulemaan sanaa, mutta miksi siihen kiinnitetään niin vähän huomiota, että sillä on myös päinvastainen vaikutus?

"Itse ainakin valitsisin ennemmin hyvän gospelkonsertin kuin raamiksen, ei millään pahalla. :)"

Saanko kysyä, mikä tekee gospelkonsertista paremman?

"Mua ei ainakaan ole gospel-musiikki vahingoittanut mitenkään näinä kymmenenä vuotena, joina olen sitä kuunnellut. Päin vastoin, saan siitä enemmän irti kuin kirkossa istumalla."

Niin mäkin olisin sanonut silloin, kun vielä kuuntelin gospelia. Kävin innokkaasti kaikenlaisilla gospelkeikoilla ja -festareilla, kirkossa tuskin koskaan. "Saarnat on niin tylsiä, virret on niin tylsiä, penkit on täynnä tylsiä mummoja, kaikki on niin tylsää, plääh." Onhan se selvää, että kirkko alkaa tuntua tylsältä ja siellä käynti vähenee, kun oppii gospelin ja muun kautta vaatimaan uskonnoltakin viihteellisyyttä. Paras ratkaisu ongelmaan ei kuitenkaan ole kirkon korvaaminen gospelilla vaan poistamalla viihteellisyyden vaatimus seurakunnasta.

"Tulen surulliseksi aina kun ihmiset arvostelevat gospelmusiikkia ja sitä, miten huono vaikutus sillä on nuorisoon. On todella suuri ero kuunteleeko nuori Dimmu Borgiria vai Veni Dominea. TODELLA suuri ero."

Tietysti niiden välillä on eroa, mutta paljon suurempi ero on sen välillä, kuunteleeko nuori Dimmu Borgiria vai virsiä. Se ero vasta TODELLA suuri onkin.

"Miten saat maallista hevimusiikkia kuuntelevan nuoren kääntymään Jeesuksen puoleen? Riippuu tietysti nuoresta, mutta helpommin onnistut tyrkyttämällä hänelle kristillistä hevimusiikkia. Et kovin helpolla huoneensa mustaksi maalaavaa ja ranteitaan viiltelevää nuorta puolellesi soittamalla jotain "Kuningas kerran pellon raivasi ja mullan kuohkeaksi kuokki.." -tyylin gospelia."

Musiikillako ne hevarit pitää saada uskovaisiksi? Etkö näe mitään muuta keinoa siihen?

"Uskallan veikata, että moni nuori olisi jäänyt pelastumatta ilman raskasta gospelmusiikkia."

Se ei todista mistään muusta kuin siitä, mikä tulee Raamatustakin selvästi ilmi: Jumala voi käyttää myös saatanan juonia, syntiä ja muita ei-toivottavia asioita palvelemaan omia tarkoituksiaan. Niin hän on tehnyt aiemmin ja niin hän tekee nytkin, mutta siitä huolimatta olisi parempi, jos kaikki tapahtuisi Jumalan mielen mukaan alusta loppuun asti.

Osaatko arvioida, kuinka moni on jäänyt pelastumatta, kun kristityt ovat evankeliumin selkeän julistamisen sijaan tyytyneet tarjoamaan ei-uskoville viihteellistä musiikkia, jonka sanat on useimmiten heppoisia eikä niistä saa aina edes selvää?

Osaatko arvioida, kuinka moni on luopunut uskosta, kun matka on gospelin kautta kulkenut seurakunnasta salakavalasti maailmaan?

Metallimessun yhteydessä puhuttiin paljon siitä, kuinka se houkuttelee metallisteja kirkkoon ja sanan pariin. Se on sinänsä hienoa, sitä en kiistä. Mutta kuinka moni kiinnitti huomiota kolikon kääntöpuoleen eli siihen, että se houkuttelee samalla uskovia metallin pariin? Kun metallista tulee salonkikelpoisempaa ja sitä soitetaan jopa kirkossa virsien muodossa, uskovien kynnys siihen tutustumiseen ja maallisen tai jopa antikristillisen metallin kuuntelemiseen madaltuu huomattavasti. Metallimessut tuo ehkä ei-uskovia sanan kuuloon, mutta samalla ne vie uskovia kauemmas Jumalasta.

Vastaavasti moni uskova on innoissaan siitäkin, kuinka Tuska-festareilla on joku kristillistä sanomaa laulava bändi, jonka kautta evankeliumia saadaan levitettyä musiikin avulla myös sellaisille joita gospelkonsertit ei kiinnosta tippaakaan. Mutta samalla moni metallisti nauraa partaansa, kun uskovat ajaa siinä toisiaan heidän maailmankuvansa mukaisen, antikristillisen metallin pariin - meneehän sen bändin perässä festareille joukko uskovia faneja, jotka kuuntelee samalla myös muita bändejä. Siinä niille uskiksille tarttuu mukaan antikristillistä sanomaa. Tämän olen itse kuullut ateisteilta.

Jokaisesta uskoon tulleesta kannattaa iloita, mutta vastaavasti jokaisesta uskonsa menettäneestä on syytä tuntea murhetta.

Lue lisää

"Eli "vika" on keikkojen järjestäjissä eikä niinkään bändeissä. Vaikuttaako se jotenkin siihen, kuinka hyödyllisiä tai haitallisia gospelkeikat on?"

En sanonut, että vika olisi sen enempää järjestäjissä kuin bändeissäkään.

"Yleensä kaikissa tapahtumissa on ulko-oven kohdalla aikamoinen vilske, kun bändi lopettaa soittamisen ja puheosuus alkaa - suuri osa menee pois tullakseen takaisin silloin, kun musiikki raikuu taas. Jos puhe on niin lyhyt, ettei sen aikana oikein ehdi ulos asti, se tarjoaa kuitenkin hyvän mahdollisuuden vaihtaa pari sanaa kaverin kanssa ja vaikka vertailla mielipiteitä edellisen artistin esiintymisestä. Tällainen välinpitämättömyys puheita kohtaan on suosittua uskosta osattomien ja uskossaan heikkojen parissa, siis juuri niiden, jotka kaikkein kipeiten tarvitsisivat opetusta, rohkaisua ja evankeliumia."

Minä olen siis välinpitämätön ja uskossani heikko. Ainakin tekstisi perusteella. Jännittävää. Yleensä kaikissa tapahtumissa on vilskettä ulko-ovella senkin takia, että massatapahtumissa ei aina ilmastointi toimi niin hyvin kuin toivoisi ja lisäksi paikalla on myös paljon ei-uskovia nuoria, jotka eivät ehkä pysty suodattamaan niin paljoa informaatiota suurista asioista kerralla ja niin tarvitsevat taukoa välillä.

"Mielestäni opetuksen sekoittaminen niin kiinteästi viihteeseen on kuitenkin kaikkein vaarallisinta, mitä gospelfestareilla tapahtuu. Uskonto ei ole viihdettä eikä siitä myöskään pitäisi yrittää tehdä sellaista. Muuten käy helposti niin, että uskonnolta aletaan edellyttää viihteellisyyttä."

Uskonto ja uskonto. Uskonto ja usko ovat kaksi ihan eri asiaa, niitä ei sovi sekoittaa keskenään.
Uskontoon kuuluu viihteellisyys. Ajattele nyt, menet kirkkoon ja siellä on mukava sisustus, sinä viihdyt siellä. Siellä lauletaan ja ylistetään Jumalaa, sinä viihdyt siellä. Pastori pitää hyvän puheen ja taas sinä viihdyt ja tunnet olosi mukavaksi.

"Hyvä puhe ei enää kerää kuulijoita, jos siihen ei liity hyvää musaa, kunnon lavashow tai jotain muuta viihdyttävää. Enää ei mennä kuuntelemaan hyvää saarnaa, jos viereisessä kirkossa pappi viihdyttää kuulijoita laukomalla (sisällöltään huonomman) saarnansa lomassa hauskoja kommentteja, jotka saa hymyn huulille."

Minä en näkisi asiaa noin. Olin juuri lauantaina vapiksen kesäjuhlilla Helsingissä ja illan puhuja Gary Wilkerson veti jäähallin täyteen väkeä vauvasta vaariin. Ei mitään lavashowta eikä muuta viihdykettä. Vain loistavaa puhetta. Illan nuorisotapahtumaan taas osallistui huomattavasti vähemmän väkeä (eikä niin, että kaikki vanhat olisivat lähteneet ja nuoret jääneet, vaan päin vastoin). Näkisin siis, että hyvä puhuja saa kuitenkin vielä paremmin väkeä liikkeelle.

Ja mitä tulee tuohon vitsien laukomiseen huonon saarnan lomassa..mistä tiedät kumpi pastori lopulta saarnaa huonommin? Ettei taas vain olisi kuulijan korvista (ja niiden välistä) kiinni tämä juttu? Ja mitä pahaa siinä on, jos kirkossa on mukavaa ja hymyilyttää? Ei enää elellä sitä aikaa, että istutaan vakavina penkissä ja kuunnellaan paasausta helvetin tulista ja maailmanlopusta.

"Antaisitko esimerkkejä tällaisista keskivertobiiseistä? Ei siis parhaista vaan sellaisista, jotka kuvaa mielestäsi biisien sanoman yleistä tasoa."

En tiedä, mikä sinulle on keskivertobiisi ja sanoitukset vaihtelevat luonnollisesti artisteittain, joten valitsin tuolta hyllystä epämääräisesti muutaman artistin. Laitan pätkät joistain biiseistä.

1. Bass 'n Helenin Valo-levyltä Taisteluni:
Sun ristis luo johtaa tänään askeleeni
käsin sidotuin kaipaan vapauteen
eessäs pieneks kasvaa saan, tuntea uudestaan
jälleen rakkautes parantaa.
---
Sun jälkesi johtakoon mun askeleeni
alla ristin varjon painan alas pään
Sydämen syviin rämeisiin, kokemuksiin kipeisiin
valosi vielä loistakoon.
Herra johda vaikka mun tieni kulkis minne
Johda silloinkin kun en jaksa yrittää
Silloin kun mä heikko oon, johdatukses jatkukoon
koko elämän sun käsiisi jätän.

2. Think Twicen Hanki elämä levyltä Ethän tänne jää:
Tein tänään laulun sulle niin mustavalkoisen,
en tiedä kuinka kertoo voisin sulle kauniimmin mä sen, että Jeesus tulee takaisin ja kaikki tänne jää ja mä pelkään että jälkeen sen en sua enää nää. Se ei tuu oleen helppo päivä meistä kellekään kun liian monet rakkaat silloin joutuu jättämään. Ja niin mielellään sinut rakas mukaan tahtoisin, koska tiedän kun mä lähden en palaa takaisin.

Ethän sä jää, ethän tänne jää kun luona Jeesuksen on paljon siistimpää. Ethän sä jää, ethän tänne jää kun luona Jeesuksen on paljon siistimpää, mä tahdon taivaaseen on siellä mun määränpää.

3. Jonah33 ja All for you:
His time with them had stopped,
It's time for Him to carry out His father's will,
Is that He drink this cup
He's told them all along that He would go,
They could not follow Him
But He'll be back for them my friend
And now He sweats these drops of blood
And He prays take this cup from me
But He knows there's no other way
His father's will is that He take your sin, your shame,
Your place upon that cross of pain And die for you
There's no way to repay
All the pain He went through for you
His reason: simply His love
It's time to see the truth
And understand there's nothing you can do
His reason was simply you
It was all for, it was all for you
He bled and He died for you.

4. Jaci Velasquezin Crystal Clearilta Adore
From the moment You opened up my eyes
I have seen the world in a different light.
From the dawn to the setting sun
I am overwhelmed by all that You have done
Adore, adore, adore, Jesus I adore You. Yes I adore, adore, adore, adore, Jesus I adore You.
And I lay my life before You, O Lord.

5. The Rainin Kiitos ja anteeksi-levy ja Tuuli kulkee:
Elämää emme pysty määräämään
Tuuli kulkee missä tahtoo, painaa selkäsi seinään.
Synnin tunto saa sut riekaleiksi riepottaa.
Miksei se anna olla vaan?
Sun salaisissa haaveissas joku rakastaa sua niin että sydämeen sattuu. Sulle Jumala vastaa: Mä seuraan sua matkoillas. Annan anteeksi kaiken mihin katuva kaatuu. Minä rakastan sua niin että sattuu.

"Käyttääkö niistä moni todellakin "tavallisen tylsiä perusvaatteita" lestadiolaispalstan mittapuun mukaan? Kyllä mäkin tiedän esim. joitain pitkätukkagospelbändejä, jotka näyttää kaikin puolin luonnollisilta ja arkisilta, mutta niillä onkin sitten päällään bändipaitoja ja vastaavia vaatteita."

En tiedä, mitä ovat lestadiolaisten perusvaatteet, mutta minä näkisin perusvaatteiksi vaikkapa farkut ja t-paidan, miksei kauluspaitakin voisi olla perusvaate. Mitä nyt pikaisesti googletin, löytyi mm. juuri Jonah33 -bändistä tällainen kuva:
http://www.ccauthority.com/images/jonah33.jpg
Lisäksi keikoilla näkee nykyään usein juuri ihan näitä tavallisen tylsiä perusvaatteita.

"Se kaikki pitäisi jättää tekemättä nimenomaan siksi, että nekin on ihmisiä. Meikkaaminen, muotoiluaineet, vaatteilla koreilu ja muut vastaavat ei sovi uskovalle, olipa sitten tavis tai julkkis tai mitä tahansa."

Tässä taitaa nyt olla mukana jotain lestadiolaisajattelua, jota en pahemmin tunne? Meikkaaminen, muotoiluaineet, vaatteilla koreilu sopivat mielestäni ihan yhtä hyvin uskovalle kuin ei-uskovallekin. Itse en kylläkään meikkaa enkä käytä muotoiluaineita muuten kuin suht harvoissa ja valituissa tilanteissa ja vaatteenikin ovat mitä ovat, mutta en siltikään tunne minkäänlaista intoa kieltää sitä muilta.

"Onko uskosi riippuvainen gospelista vai mitä tarkoitat?"

Sanoin, että ilman gospelkulttuuria ei minuakaan enää olisi. En sanonut, että uskoni olisi riippuvainen siitä. Gospel oli se tekijä, joka toi minut taas lähelle Jumalaa. Ja todella, uskomatonta mutta totta, olen riippuvainen Jumalasta, en gospelista vaikka sitä kovasti tässä nyt puolustankin.

"Viittasin xyz-seurakunnalla johonkin sellaiseen, joka on opiltaan epämääräinen tai kyseenalainen - niitähän riittää. Jos kyseessä on joku isompi tapahtuma, siinä musiikin lomassa julistetaan helposti joitain seurakunnan kyseenalaisia oppeja. Jos taas kyseessä on pelkkä "viaton" gospelkonsertti, jossa "puheesta" vastaa soittava artisti, sekään ei ole vaaratonta. Sellaiseen osallistuminen houkuttelee kävijöitä käymään jatkossakin konsertin järjestäjien tapahtumiin, madaltaa kynnystä niihin osallistumiseen, luo positiivisia mielikuvia järjestävästä tahosta ym."

Annatko esimerkin, jotta tiedän mitä tarkoitat.

"En näkisi siinä sinänsä mitään pahaa, jos esim. viikoittain kokoontuvan raamiksen jättäisi väliin muutaman kerran vuodessa jonkun muun menon takia. Moni kuitenkin asettaa gospelkeikat ja muun viihteellisen "uskonnonharjoittamisen" kaiken muun edelle ja ajattelee, että niissä tulee samalla tavalla ravituksi. Ei tunneta enää tarvetta käydä tavallisissa opetusilloissa, raamiksissa tai muissa opetuspainotteisissa tilaisuuksissa, kun käydään gospeltapahtumissa ja vastaavissa ja sehän on (olevinaan) niin kristillistä."

Pientä aliarviointia ilmassa kenties? Kai nyt jokainen ihminen tietää, mikä itselleen on hyväksi ja parhaaksi. Miksi gospelkonsertti olisi vähemmän kristillinen kuin raamis tai nuortenilta? Raamiksessa voi aika kulua naureskellessa ja jutustellessa, joku voi kertoa jonkun hauskan vitsinkin. Tai nuortenillassa ilta kuluu pelaten silmäpeliä jonkun mukavan näköisen uskovan pojan kanssa, mutta kun ollaan seurakunnan tiloissa ja ristin alla seinän vieressä istutaan, niin ollaan niin paljon pyhempiä kuin jos oltaisiin kuuntelemassa gospelkonserttia, jossa lauletaan Jeesuksesta ja pelastuksesta.

"Gospelia kehutaan siitä, että sen avulla saadaan kuulemaan sanaa, mutta miksi siihen kiinnitetään niin vähän huomiota, että sillä on myös päinvastainen vaikutus?"

Mikähän siinä on, että nykyään kaikesta hyvästä täytyy väkisin vääntää jotain pahaa? Pelkkä gospel-sanakin saa jo joillain karvat pystyyn ja korvat luimuun, niin kuin olisi ruman sanan sanonut. Jotenkin tuntuu, että ihmisillä on tarve saada asiat sujumaan juuri niin kuin itselle sopii, eivätkä ajattele kovinkaan laajasti. Varmasti jokaisella asialla on varjopuolensa, gospelillakin, sitä en kiellä, mutta siitä olen varma, että se vaikuttaa eri ihmisiin niin eri tavalla.

"Saanko kysyä, mikä tekee gospelkonsertista paremman?"

Minulle, musiikki. Jollekin toiselle joku muu.

"Niin mäkin olisin sanonut silloin, kun vielä kuuntelin gospelia. Kävin innokkaasti kaikenlaisilla gospelkeikoilla ja -festareilla, kirkossa tuskin koskaan. "Saarnat on niin tylsiä, virret on niin tylsiä, penkit on täynnä tylsiä mummoja, kaikki on niin tylsää, plääh." Onhan se selvää, että kirkko alkaa tuntua tylsältä ja siellä käynti vähenee, kun oppii gospelin ja muun kautta vaatimaan uskonnoltakin viihteellisyyttä. Paras ratkaisu ongelmaan ei kuitenkaan ole kirkon korvaaminen gospelilla vaan poistamalla viihteellisyyden vaatimus seurakunnasta."

Tässä on siis ero meidän välillämme. Minulle saarnat eivät ole tylsiä, eivätkä virret, eivätkä ainakaan seurakuntamme mummot. Pastorikin meillä on todella hyvä. Itse kirkko ei missään vaiheessa ole tuntunut tylsältä vaikka gospeltapahtumia olenkin kiertänyt, eikä kokemukseni noista tapahtumista ole saaneet minua vaatimaan viihteellisyyttä kirkkoon. Osaan kyllä erottaa nuo asiat toisistaan. Enkä suinkaan kannata gospelia kirkkoon. Mutta että viihteellisyys pois seurakunnasta. Siis hyvästi sohvat, piano, kirjat, vaikka penkitkin, kahvinkeitin, tietokone.. Nämä kaikkihan tuottavat viihtyvyyttä ja sen kautta viihteellisyyttä.

"Tietysti niiden välillä on eroa, mutta paljon suurempi ero on sen välillä, kuunteleeko nuori Dimmu Borgiria vai virsiä. Se ero vasta TODELLA suuri onkin."

Hmm. Yritin tässä laskea, montako nuorta tiedän, joka kuuntelisi virsiä muuten kuin kirkossa. En keksinyt yhtäkään.

"Musiikillako ne hevarit pitää saada uskovaisiksi? Etkö näe mitään muuta keinoa siihen?"

Kävisikö Raamatulla päähän paukuttaminen? Usko tai älä, mutta pieneen alkuun kyllä pääset musiikilla helpommin kuin evankelioimalla toisen pään pyörryksiin.

"Se ei todista mistään muusta kuin siitä, mikä tulee Raamatustakin selvästi ilmi: Jumala voi käyttää myös saatanan juonia, syntiä ja muita ei-toivottavia asioita palvelemaan omia tarkoituksiaan. Niin hän on tehnyt aiemmin ja niin hän tekee nytkin, mutta siitä huolimatta olisi parempi, jos kaikki tapahtuisi Jumalan mielen mukaan alusta loppuun asti."

Varmasti näin onkin ja kaikkihan olisi täydellistä jos Jumalan tahto tapahtuisi. Tässä maailmassa vaan kun mikään ei ole täydellistä. Mikään muu kuin Jeesus. Lisäksi, miten voit olla varma, ettei gospel juuri ole Jumalan mielen mukaista? Eikö Hänkin taistelisi sitä vastaan ja hävittäisi koko ajatuksenkin ihmisten päistä, jos se oikeasti olisi ihan hirveän väärin? Ei meidän kannata sanoa, mikä on Jumalan tahdon mukaista ja mikä ei, kun emme sitä voi varmaksi tietää.

"Osaatko arvioida, kuinka moni on jäänyt pelastumatta, kun kristityt ovat evankeliumin selkeän julistamisen sijaan tyytyneet tarjoamaan ei-uskoville viihteellistä musiikkia, jonka sanat on useimmiten heppoisia eikä niistä saa aina edes selvää?"

Varmasti näitä on paljonkin, mutta tällaisissa tilanteissa on kyseisessä kristityssäkin vikaa. Asia on jäänyt pahasti kesken. Ensinnäkin, pitää tarkkaan valita, mitä ei-uskovalle aikoo soittaa. Eikä juttu suinkaan jää siihen, vaan asiasta pitää keskustella ja saada toinen avautumaan myös ja pohtimaan asioita. Sitten se evankeliointi vasta alkaa. Kaikissa tilanteissa ei aina voi alkaa suoraan evankelioimaan, vaikka kuinka haluaisikin. Se voi olla tahditonta ja juuri siitä syystä meitä kristittyjä niin kovasti solvataan emmekä saa mitään aikaiseksi. Me olemme tahdittomia. Me ahdistamme jo valmiiksi ahdistuneita ihmisiä ahdistavilla asioilla (Markus Nikkasen sanoin) ja kuvittelemme voittavamme heitä puolellemme. Jotain on vähän pielessä tässä.

"Osaatko arvioida, kuinka moni on luopunut uskosta, kun matka on gospelin kautta kulkenut seurakunnasta salakavalasti maailmaan?"

Varmasti on näitäkin, mutta minä en tunne yhtäkään.

"Metallimessun yhteydessä puhuttiin paljon siitä, kuinka se houkuttelee metallisteja kirkkoon ja sanan pariin. Se on sinänsä hienoa, sitä en kiistä. Mutta kuinka moni kiinnitti huomiota kolikon kääntöpuoleen eli siihen, että se houkuttelee samalla uskovia metallin pariin?"

Minä en nyt taas näe tässä mitään kääntöpuolta.. :)

"Kun metallista tulee salonkikelpoisempaa ja sitä soitetaan jopa kirkossa virsien muodossa, uskovien kynnys siihen tutustumiseen ja maallisen tai jopa antikristillisen metallin kuuntelemiseen madaltuu huomattavasti. Metallimessut tuo ehkä ei-uskovia sanan kuuloon, mutta samalla ne vie uskovia kauemmas Jumalasta."

Oman kokemukseni mukaan, aina ei mene noin. Uskallan nimittäin veikata, että kovinkaan moni uskova nuori, joka kuuntelee vaikka perinteistä ylistysmusiikkia, innostuisi metalli- ja hevimusiikista niin paljon, että se saisi heidät kauemmas Jumalasta. Ja miksi metallimessut vievät uskovia kauemmas Jumalasta? Eikös se juuri ole osoitus Jumalan suuruudesta. Ajatella, ne isot, karskit pitkätukkaiset juron näköiset miehet laulavat kuinka rakastavat Jeesusta.

Tunnen kyllä myös jonkin verran entisiä hevareita, jotka uskoon tultuaan polttivat kaikki hevilevynsä ja kuuntelevat nyt vain Pekka Simojokea. Että väkeä on uskovia laidasta laitaan.

"Vastaavasti moni uskova on innoissaan siitäkin, kuinka Tuska-festareilla on joku kristillistä sanomaa laulava bändi, jonka kautta evankeliumia saadaan levitettyä musiikin avulla myös sellaisille joita gospelkonsertit ei kiinnosta tippaakaan. Mutta samalla moni metallisti nauraa partaansa, kun uskovat ajaa siinä toisiaan heidän maailmankuvansa mukaisen, antikristillisen metallin pariin - meneehän sen bändin perässä festareille joukko uskovia faneja, jotka kuuntelee samalla myös muita bändejä. Siinä niille uskiksille tarttuu mukaan antikristillistä sanomaa. Tämän olen itse kuullut ateisteilta."

Ooo, onko Tuskassa ollut joku gospelbändi? Mikä? Joka voihan tuossa olla perääkin, mutta ei tuon perusteella voi koko gospel-genreä tuomita. Sitä paitsi, eiköhän koko Suomen nuoriso turmellu muistakin asioista kuin vain musiikista. He saavat huonoja vaikutteita lehdistä, televisiosta, kadulta, kavereilta..Siihen ei gospel liity mitenkään. Mutta mitä ateisteihin tulee, en henk.koht. luottaisi heidän sanaansa näissä asioissa.

"Jokaisesta uskoon tulleesta kannattaa iloita, mutta vastaavasti jokaisesta uskonsa menettäneestä on syytä tuntea murhetta."

Kyllä näin on. Mutta muistathan, että on muitakin asioita, jotka voivat ajaa ihmisen kauemmas Jumalasta. Gospel ei todellakaan sovi mielestäni siihen joukkoon.

oho, taas tuli pitkä. :)) kirjoitti:

"Eli "vika" on keikkojen järjestäjissä eikä niinkään bändeissä. Vaikuttaako se jotenkin siihen, kuinka hyödyllisiä tai haitallisia gospelkeikat on?"

En sanonut, että vika olisi sen enempää järjestäjissä kuin bändeissäkään.

"Yleensä kaikissa tapahtumissa on ulko-oven kohdalla aikamoinen vilske, kun bändi lopettaa soittamisen ja puheosuus alkaa - suuri osa menee pois tullakseen takaisin silloin, kun musiikki raikuu taas. Jos puhe on niin lyhyt, ettei sen aikana oikein ehdi ulos asti, se tarjoaa kuitenkin hyvän mahdollisuuden vaihtaa pari sanaa kaverin kanssa ja vaikka vertailla mielipiteitä edellisen artistin esiintymisestä. Tällainen välinpitämättömyys puheita kohtaan on suosittua uskosta osattomien ja uskossaan heikkojen parissa, siis juuri niiden, jotka kaikkein kipeiten tarvitsisivat opetusta, rohkaisua ja evankeliumia."

Minä olen siis välinpitämätön ja uskossani heikko. Ainakin tekstisi perusteella. Jännittävää. Yleensä kaikissa tapahtumissa on vilskettä ulko-ovella senkin takia, että massatapahtumissa ei aina ilmastointi toimi niin hyvin kuin toivoisi ja lisäksi paikalla on myös paljon ei-uskovia nuoria, jotka eivät ehkä pysty suodattamaan niin paljoa informaatiota suurista asioista kerralla ja niin tarvitsevat taukoa välillä.

"Mielestäni opetuksen sekoittaminen niin kiinteästi viihteeseen on kuitenkin kaikkein vaarallisinta, mitä gospelfestareilla tapahtuu. Uskonto ei ole viihdettä eikä siitä myöskään pitäisi yrittää tehdä sellaista. Muuten käy helposti niin, että uskonnolta aletaan edellyttää viihteellisyyttä."

Uskonto ja uskonto. Uskonto ja usko ovat kaksi ihan eri asiaa, niitä ei sovi sekoittaa keskenään.
Uskontoon kuuluu viihteellisyys. Ajattele nyt, menet kirkkoon ja siellä on mukava sisustus, sinä viihdyt siellä. Siellä lauletaan ja ylistetään Jumalaa, sinä viihdyt siellä. Pastori pitää hyvän puheen ja taas sinä viihdyt ja tunnet olosi mukavaksi.

"Hyvä puhe ei enää kerää kuulijoita, jos siihen ei liity hyvää musaa, kunnon lavashow tai jotain muuta viihdyttävää. Enää ei mennä kuuntelemaan hyvää saarnaa, jos viereisessä kirkossa pappi viihdyttää kuulijoita laukomalla (sisällöltään huonomman) saarnansa lomassa hauskoja kommentteja, jotka saa hymyn huulille."

Minä en näkisi asiaa noin. Olin juuri lauantaina vapiksen kesäjuhlilla Helsingissä ja illan puhuja Gary Wilkerson veti jäähallin täyteen väkeä vauvasta vaariin. Ei mitään lavashowta eikä muuta viihdykettä. Vain loistavaa puhetta. Illan nuorisotapahtumaan taas osallistui huomattavasti vähemmän väkeä (eikä niin, että kaikki vanhat olisivat lähteneet ja nuoret jääneet, vaan päin vastoin). Näkisin siis, että hyvä puhuja saa kuitenkin vielä paremmin väkeä liikkeelle.

Ja mitä tulee tuohon vitsien laukomiseen huonon saarnan lomassa..mistä tiedät kumpi pastori lopulta saarnaa huonommin? Ettei taas vain olisi kuulijan korvista (ja niiden välistä) kiinni tämä juttu? Ja mitä pahaa siinä on, jos kirkossa on mukavaa ja hymyilyttää? Ei enää elellä sitä aikaa, että istutaan vakavina penkissä ja kuunnellaan paasausta helvetin tulista ja maailmanlopusta.

"Antaisitko esimerkkejä tällaisista keskivertobiiseistä? Ei siis parhaista vaan sellaisista, jotka kuvaa mielestäsi biisien sanoman yleistä tasoa."

En tiedä, mikä sinulle on keskivertobiisi ja sanoitukset vaihtelevat luonnollisesti artisteittain, joten valitsin tuolta hyllystä epämääräisesti muutaman artistin. Laitan pätkät joistain biiseistä.

1. Bass 'n Helenin Valo-levyltä Taisteluni:
Sun ristis luo johtaa tänään askeleeni
käsin sidotuin kaipaan vapauteen
eessäs pieneks kasvaa saan, tuntea uudestaan
jälleen rakkautes parantaa.
---
Sun jälkesi johtakoon mun askeleeni
alla ristin varjon painan alas pään
Sydämen syviin rämeisiin, kokemuksiin kipeisiin
valosi vielä loistakoon.
Herra johda vaikka mun tieni kulkis minne
Johda silloinkin kun en jaksa yrittää
Silloin kun mä heikko oon, johdatukses jatkukoon
koko elämän sun käsiisi jätän.

2. Think Twicen Hanki elämä levyltä Ethän tänne jää:
Tein tänään laulun sulle niin mustavalkoisen,
en tiedä kuinka kertoo voisin sulle kauniimmin mä sen, että Jeesus tulee takaisin ja kaikki tänne jää ja mä pelkään että jälkeen sen en sua enää nää. Se ei tuu oleen helppo päivä meistä kellekään kun liian monet rakkaat silloin joutuu jättämään. Ja niin mielellään sinut rakas mukaan tahtoisin, koska tiedän kun mä lähden en palaa takaisin.

Ethän sä jää, ethän tänne jää kun luona Jeesuksen on paljon siistimpää. Ethän sä jää, ethän tänne jää kun luona Jeesuksen on paljon siistimpää, mä tahdon taivaaseen on siellä mun määränpää.

3. Jonah33 ja All for you:
His time with them had stopped,
It's time for Him to carry out His father's will,
Is that He drink this cup
He's told them all along that He would go,
They could not follow Him
But He'll be back for them my friend
And now He sweats these drops of blood
And He prays take this cup from me
But He knows there's no other way
His father's will is that He take your sin, your shame,
Your place upon that cross of pain And die for you
There's no way to repay
All the pain He went through for you
His reason: simply His love
It's time to see the truth
And understand there's nothing you can do
His reason was simply you
It was all for, it was all for you
He bled and He died for you.

4. Jaci Velasquezin Crystal Clearilta Adore
From the moment You opened up my eyes
I have seen the world in a different light.
From the dawn to the setting sun
I am overwhelmed by all that You have done
Adore, adore, adore, Jesus I adore You. Yes I adore, adore, adore, adore, Jesus I adore You.
And I lay my life before You, O Lord.

5. The Rainin Kiitos ja anteeksi-levy ja Tuuli kulkee:
Elämää emme pysty määräämään
Tuuli kulkee missä tahtoo, painaa selkäsi seinään.
Synnin tunto saa sut riekaleiksi riepottaa.
Miksei se anna olla vaan?
Sun salaisissa haaveissas joku rakastaa sua niin että sydämeen sattuu. Sulle Jumala vastaa: Mä seuraan sua matkoillas. Annan anteeksi kaiken mihin katuva kaatuu. Minä rakastan sua niin että sattuu.

"Käyttääkö niistä moni todellakin "tavallisen tylsiä perusvaatteita" lestadiolaispalstan mittapuun mukaan? Kyllä mäkin tiedän esim. joitain pitkätukkagospelbändejä, jotka näyttää kaikin puolin luonnollisilta ja arkisilta, mutta niillä onkin sitten päällään bändipaitoja ja vastaavia vaatteita."

En tiedä, mitä ovat lestadiolaisten perusvaatteet, mutta minä näkisin perusvaatteiksi vaikkapa farkut ja t-paidan, miksei kauluspaitakin voisi olla perusvaate. Mitä nyt pikaisesti googletin, löytyi mm. juuri Jonah33 -bändistä tällainen kuva:
http://www.ccauthority.com/images/jonah33.jpg
Lisäksi keikoilla näkee nykyään usein juuri ihan näitä tavallisen tylsiä perusvaatteita.

"Se kaikki pitäisi jättää tekemättä nimenomaan siksi, että nekin on ihmisiä. Meikkaaminen, muotoiluaineet, vaatteilla koreilu ja muut vastaavat ei sovi uskovalle, olipa sitten tavis tai julkkis tai mitä tahansa."

Tässä taitaa nyt olla mukana jotain lestadiolaisajattelua, jota en pahemmin tunne? Meikkaaminen, muotoiluaineet, vaatteilla koreilu sopivat mielestäni ihan yhtä hyvin uskovalle kuin ei-uskovallekin. Itse en kylläkään meikkaa enkä käytä muotoiluaineita muuten kuin suht harvoissa ja valituissa tilanteissa ja vaatteenikin ovat mitä ovat, mutta en siltikään tunne minkäänlaista intoa kieltää sitä muilta.

"Onko uskosi riippuvainen gospelista vai mitä tarkoitat?"

Sanoin, että ilman gospelkulttuuria ei minuakaan enää olisi. En sanonut, että uskoni olisi riippuvainen siitä. Gospel oli se tekijä, joka toi minut taas lähelle Jumalaa. Ja todella, uskomatonta mutta totta, olen riippuvainen Jumalasta, en gospelista vaikka sitä kovasti tässä nyt puolustankin.

"Viittasin xyz-seurakunnalla johonkin sellaiseen, joka on opiltaan epämääräinen tai kyseenalainen - niitähän riittää. Jos kyseessä on joku isompi tapahtuma, siinä musiikin lomassa julistetaan helposti joitain seurakunnan kyseenalaisia oppeja. Jos taas kyseessä on pelkkä "viaton" gospelkonsertti, jossa "puheesta" vastaa soittava artisti, sekään ei ole vaaratonta. Sellaiseen osallistuminen houkuttelee kävijöitä käymään jatkossakin konsertin järjestäjien tapahtumiin, madaltaa kynnystä niihin osallistumiseen, luo positiivisia mielikuvia järjestävästä tahosta ym."

Annatko esimerkin, jotta tiedän mitä tarkoitat.

"En näkisi siinä sinänsä mitään pahaa, jos esim. viikoittain kokoontuvan raamiksen jättäisi väliin muutaman kerran vuodessa jonkun muun menon takia. Moni kuitenkin asettaa gospelkeikat ja muun viihteellisen "uskonnonharjoittamisen" kaiken muun edelle ja ajattelee, että niissä tulee samalla tavalla ravituksi. Ei tunneta enää tarvetta käydä tavallisissa opetusilloissa, raamiksissa tai muissa opetuspainotteisissa tilaisuuksissa, kun käydään gospeltapahtumissa ja vastaavissa ja sehän on (olevinaan) niin kristillistä."

Pientä aliarviointia ilmassa kenties? Kai nyt jokainen ihminen tietää, mikä itselleen on hyväksi ja parhaaksi. Miksi gospelkonsertti olisi vähemmän kristillinen kuin raamis tai nuortenilta? Raamiksessa voi aika kulua naureskellessa ja jutustellessa, joku voi kertoa jonkun hauskan vitsinkin. Tai nuortenillassa ilta kuluu pelaten silmäpeliä jonkun mukavan näköisen uskovan pojan kanssa, mutta kun ollaan seurakunnan tiloissa ja ristin alla seinän vieressä istutaan, niin ollaan niin paljon pyhempiä kuin jos oltaisiin kuuntelemassa gospelkonserttia, jossa lauletaan Jeesuksesta ja pelastuksesta.

"Gospelia kehutaan siitä, että sen avulla saadaan kuulemaan sanaa, mutta miksi siihen kiinnitetään niin vähän huomiota, että sillä on myös päinvastainen vaikutus?"

Mikähän siinä on, että nykyään kaikesta hyvästä täytyy väkisin vääntää jotain pahaa? Pelkkä gospel-sanakin saa jo joillain karvat pystyyn ja korvat luimuun, niin kuin olisi ruman sanan sanonut. Jotenkin tuntuu, että ihmisillä on tarve saada asiat sujumaan juuri niin kuin itselle sopii, eivätkä ajattele kovinkaan laajasti. Varmasti jokaisella asialla on varjopuolensa, gospelillakin, sitä en kiellä, mutta siitä olen varma, että se vaikuttaa eri ihmisiin niin eri tavalla.

"Saanko kysyä, mikä tekee gospelkonsertista paremman?"

Minulle, musiikki. Jollekin toiselle joku muu.

"Niin mäkin olisin sanonut silloin, kun vielä kuuntelin gospelia. Kävin innokkaasti kaikenlaisilla gospelkeikoilla ja -festareilla, kirkossa tuskin koskaan. "Saarnat on niin tylsiä, virret on niin tylsiä, penkit on täynnä tylsiä mummoja, kaikki on niin tylsää, plääh." Onhan se selvää, että kirkko alkaa tuntua tylsältä ja siellä käynti vähenee, kun oppii gospelin ja muun kautta vaatimaan uskonnoltakin viihteellisyyttä. Paras ratkaisu ongelmaan ei kuitenkaan ole kirkon korvaaminen gospelilla vaan poistamalla viihteellisyyden vaatimus seurakunnasta."

Tässä on siis ero meidän välillämme. Minulle saarnat eivät ole tylsiä, eivätkä virret, eivätkä ainakaan seurakuntamme mummot. Pastorikin meillä on todella hyvä. Itse kirkko ei missään vaiheessa ole tuntunut tylsältä vaikka gospeltapahtumia olenkin kiertänyt, eikä kokemukseni noista tapahtumista ole saaneet minua vaatimaan viihteellisyyttä kirkkoon. Osaan kyllä erottaa nuo asiat toisistaan. Enkä suinkaan kannata gospelia kirkkoon. Mutta että viihteellisyys pois seurakunnasta. Siis hyvästi sohvat, piano, kirjat, vaikka penkitkin, kahvinkeitin, tietokone.. Nämä kaikkihan tuottavat viihtyvyyttä ja sen kautta viihteellisyyttä.

"Tietysti niiden välillä on eroa, mutta paljon suurempi ero on sen välillä, kuunteleeko nuori Dimmu Borgiria vai virsiä. Se ero vasta TODELLA suuri onkin."

Hmm. Yritin tässä laskea, montako nuorta tiedän, joka kuuntelisi virsiä muuten kuin kirkossa. En keksinyt yhtäkään.

"Musiikillako ne hevarit pitää saada uskovaisiksi? Etkö näe mitään muuta keinoa siihen?"

Kävisikö Raamatulla päähän paukuttaminen? Usko tai älä, mutta pieneen alkuun kyllä pääset musiikilla helpommin kuin evankelioimalla toisen pään pyörryksiin.

"Se ei todista mistään muusta kuin siitä, mikä tulee Raamatustakin selvästi ilmi: Jumala voi käyttää myös saatanan juonia, syntiä ja muita ei-toivottavia asioita palvelemaan omia tarkoituksiaan. Niin hän on tehnyt aiemmin ja niin hän tekee nytkin, mutta siitä huolimatta olisi parempi, jos kaikki tapahtuisi Jumalan mielen mukaan alusta loppuun asti."

Varmasti näin onkin ja kaikkihan olisi täydellistä jos Jumalan tahto tapahtuisi. Tässä maailmassa vaan kun mikään ei ole täydellistä. Mikään muu kuin Jeesus. Lisäksi, miten voit olla varma, ettei gospel juuri ole Jumalan mielen mukaista? Eikö Hänkin taistelisi sitä vastaan ja hävittäisi koko ajatuksenkin ihmisten päistä, jos se oikeasti olisi ihan hirveän väärin? Ei meidän kannata sanoa, mikä on Jumalan tahdon mukaista ja mikä ei, kun emme sitä voi varmaksi tietää.

"Osaatko arvioida, kuinka moni on jäänyt pelastumatta, kun kristityt ovat evankeliumin selkeän julistamisen sijaan tyytyneet tarjoamaan ei-uskoville viihteellistä musiikkia, jonka sanat on useimmiten heppoisia eikä niistä saa aina edes selvää?"

Varmasti näitä on paljonkin, mutta tällaisissa tilanteissa on kyseisessä kristityssäkin vikaa. Asia on jäänyt pahasti kesken. Ensinnäkin, pitää tarkkaan valita, mitä ei-uskovalle aikoo soittaa. Eikä juttu suinkaan jää siihen, vaan asiasta pitää keskustella ja saada toinen avautumaan myös ja pohtimaan asioita. Sitten se evankeliointi vasta alkaa. Kaikissa tilanteissa ei aina voi alkaa suoraan evankelioimaan, vaikka kuinka haluaisikin. Se voi olla tahditonta ja juuri siitä syystä meitä kristittyjä niin kovasti solvataan emmekä saa mitään aikaiseksi. Me olemme tahdittomia. Me ahdistamme jo valmiiksi ahdistuneita ihmisiä ahdistavilla asioilla (Markus Nikkasen sanoin) ja kuvittelemme voittavamme heitä puolellemme. Jotain on vähän pielessä tässä.

"Osaatko arvioida, kuinka moni on luopunut uskosta, kun matka on gospelin kautta kulkenut seurakunnasta salakavalasti maailmaan?"

Varmasti on näitäkin, mutta minä en tunne yhtäkään.

"Metallimessun yhteydessä puhuttiin paljon siitä, kuinka se houkuttelee metallisteja kirkkoon ja sanan pariin. Se on sinänsä hienoa, sitä en kiistä. Mutta kuinka moni kiinnitti huomiota kolikon kääntöpuoleen eli siihen, että se houkuttelee samalla uskovia metallin pariin?"

Minä en nyt taas näe tässä mitään kääntöpuolta.. :)

"Kun metallista tulee salonkikelpoisempaa ja sitä soitetaan jopa kirkossa virsien muodossa, uskovien kynnys siihen tutustumiseen ja maallisen tai jopa antikristillisen metallin kuuntelemiseen madaltuu huomattavasti. Metallimessut tuo ehkä ei-uskovia sanan kuuloon, mutta samalla ne vie uskovia kauemmas Jumalasta."

Oman kokemukseni mukaan, aina ei mene noin. Uskallan nimittäin veikata, että kovinkaan moni uskova nuori, joka kuuntelee vaikka perinteistä ylistysmusiikkia, innostuisi metalli- ja hevimusiikista niin paljon, että se saisi heidät kauemmas Jumalasta. Ja miksi metallimessut vievät uskovia kauemmas Jumalasta? Eikös se juuri ole osoitus Jumalan suuruudesta. Ajatella, ne isot, karskit pitkätukkaiset juron näköiset miehet laulavat kuinka rakastavat Jeesusta.

Tunnen kyllä myös jonkin verran entisiä hevareita, jotka uskoon tultuaan polttivat kaikki hevilevynsä ja kuuntelevat nyt vain Pekka Simojokea. Että väkeä on uskovia laidasta laitaan.

"Vastaavasti moni uskova on innoissaan siitäkin, kuinka Tuska-festareilla on joku kristillistä sanomaa laulava bändi, jonka kautta evankeliumia saadaan levitettyä musiikin avulla myös sellaisille joita gospelkonsertit ei kiinnosta tippaakaan. Mutta samalla moni metallisti nauraa partaansa, kun uskovat ajaa siinä toisiaan heidän maailmankuvansa mukaisen, antikristillisen metallin pariin - meneehän sen bändin perässä festareille joukko uskovia faneja, jotka kuuntelee samalla myös muita bändejä. Siinä niille uskiksille tarttuu mukaan antikristillistä sanomaa. Tämän olen itse kuullut ateisteilta."

Ooo, onko Tuskassa ollut joku gospelbändi? Mikä? Joka voihan tuossa olla perääkin, mutta ei tuon perusteella voi koko gospel-genreä tuomita. Sitä paitsi, eiköhän koko Suomen nuoriso turmellu muistakin asioista kuin vain musiikista. He saavat huonoja vaikutteita lehdistä, televisiosta, kadulta, kavereilta..Siihen ei gospel liity mitenkään. Mutta mitä ateisteihin tulee, en henk.koht. luottaisi heidän sanaansa näissä asioissa.

"Jokaisesta uskoon tulleesta kannattaa iloita, mutta vastaavasti jokaisesta uskonsa menettäneestä on syytä tuntea murhetta."

Kyllä näin on. Mutta muistathan, että on muitakin asioita, jotka voivat ajaa ihmisen kauemmas Jumalasta. Gospel ei todellakaan sovi mielestäni siihen joukkoon.

Lue lisää

"En sanonut, että vika olisi sen enempää järjestäjissä kuin bändeissäkään."

Et niin, vaan se oli oma toteamukseni. Koska tunnut ymmärtäneen tekstini tarkoituksen siltä osin väärin, kirjoitan kohdan vielä uudestaan aiempaa selvemmin, jotta voit halutessasi kommentoida sitä: Syy sille, ettei gospelbändit pidä keikoilla juurikaan pitkiä puheita vaan keskittyy selvästi musiikkiin, on siis keikkojen järjestäjissä (koska he määräävät aikarajoista ja "tilaavat" bändit vastaamaan musiikista eikä pitämään puheita).

"Minä olen siis välinpitämätön ja uskossani heikko. Ainakin tekstisi perusteella."

Koitahan lukea kirjoituksiani tarkemmin, koska en ole sanonut mitään siihen viittaavaa. Jos ryhmän X keskuudessa pätee yleisesti väite A, tarkoittaako se muka sitä, että jokainen johon väite A pätee kuuluu ryhmään X? Ei tietenkään. En minä sanonut enkä edes vihjannut, että jokainen joka jättää puheita väliin olisi uskossaan heikko (tai että puheita väliin jättävät tekisi sen aina siksi, ettei kuunteleminen kiinnosta - kunhan totesin, että kyseinen motiivi on yleinen tiettyjen ryhmien keskuudessa).

"Yleensä kaikissa tapahtumissa on vilskettä ulko-ovella senkin takia, että massatapahtumissa ei aina ilmastointi toimi niin hyvin kuin toivoisi ja lisäksi paikalla on myös paljon ei-uskovia nuoria, jotka eivät ehkä pysty suodattamaan niin paljoa informaatiota suurista asioista kerralla ja niin tarvitsevat taukoa välillä."

Mutta mitä se kertoo osallistujista ja heidän mieltymyksistään, jos päätetään jatkuvasti pitää tauko juuri silloin kun ohjelmassa on kevyen viihteen sijaan rautaisaa opetusta? Miksei happihypylle mennä vaikka silloin, kun vuorossa on joku "täytebiisi"?

Se vaikuttaa myös gospelkonserttien toimivuuteen evankeliointikanavana, kun suuri osa evankelioinnin kohderyhmästä lähtee pois silloin kuin tarjolla on viihteen sijaan evankeliumia.

"Uskonto ja uskonto. Uskonto ja usko ovat kaksi ihan eri asiaa, niitä ei sovi sekoittaa keskenään."

Kertoisitko määritelmät uskonnolle ja uskolle, kun ne kerran on mielestäsi ihan eri asioita? Yleisesti hyväksyttyjen määritelmien mukaan niin ei ainakaan ole.

"Uskontoon kuuluu viihteellisyys. Ajattele nyt, menet kirkkoon ja siellä on mukava sisustus, sinä viihdyt siellä. Siellä lauletaan ja ylistetään Jumalaa, sinä viihdyt siellä. Pastori pitää hyvän puheen ja taas sinä viihdyt ja tunnet olosi mukavaksi."

Viihteellisyys ja viihtyisyys (tai viihtyvyys) on kaksi eri asiaa. Viihteellisyys on sidottu viihteeseen, viihtyisyys ja viihtyvyys puolestaan ei. Viihteellisyys on siis pitkälti kulttuurisidonnainen asia, kun taas viihtyvyys on yksilöllistä ja vaihtelee tilanteittain. Selvennän asiaa esimerkillä: Meidän kulttuurissa musiikki on viihdettä. Kun gospelbändi vetää keikan, tilaisuus on viihteellinen riippumatta siitä, viihtyykö siellä kukaan vai ei. Vastaavasti sohvalla löhöily ei ole itsessään viihteellistä, vaikka löhöilijä voi viihtyä siinä oikein hyvin.

En siis ole missään nimessä sillä kannalla, ettei viihtyvyys olisi tärkeää. Viihteellisyys on kuitenkin turhaa, ja jos joku kokee sen tarpeelliseksi, hänen tulisi pyrkiä muuttamaan vääristyneet mieltymyksensä terveemmiksi.

"Minä en näkisi asiaa noin."

Minä taas näen. Kaiken maailman uskonnon viihteellistäjät kerää ympärilleen yhä enemmän ja enemmän porukkaa, kun tyyliltään "kuivemmat" saarnaajat saa saarnata alati tyhjeneville saleille.

"Olin juuri lauantaina vapiksen kesäjuhlilla Helsingissä ja illan puhuja Gary Wilkerson veti jäähallin täyteen väkeä vauvasta vaariin. Ei mitään lavashowta eikä muuta viihdykettä. Vain loistavaa puhetta. Illan nuorisotapahtumaan taas osallistui huomattavasti vähemmän väkeä (eikä niin, että kaikki vanhat olisivat lähteneet ja nuoret jääneet, vaan päin vastoin). Näkisin siis, että hyvä puhuja saa kuitenkin vielä paremmin väkeä liikkeelle."

Mainitsemasi tilaisuus oli osa suurempaa kokonaisuutta, joten ei voi tietää kuinka moni osallistujista halusi todella tulla kuulemaan Wilkersonia ja kuinka moni oli paikalla esim. muiden tilaisuuksien takia. Lisäksi kyse oli lauantai-illasta, joten nettisivujen ohjelman perusteella tarkoitat ilmeisesti tätä:

19.00 - 20.30
Turvaa etsimässä / Jäähalli
Gary Wilkerson, Henry Elfving,
Musiikki: Chariots, Kelly Wilkerson, Matthew Ward ja Jukka Palosen bändi

Ainakin Chariots on gospelbändi, muut nimet ei ole tuttuja. Tuliko ohjelmaan joku muutos, oliko ne mukana pelkästään "tavallisissa" yhteislauluissa vai eikö gospel ole mielestäsi viihdykettä? Eikö bändit yleensäkin ole viihdykkeitä?

Lisäksi varsinaiset kesäjuhlat on siinä mielessä poikkeus, että niihin mennään usein tapaamaan kaukana asuvia tuttuja ja sukulaisia. Niihin ei siis tarvita niin paljon järjestettyä viihdettä ja sirkushuveja kuin yleensä, kun moni tulisi paikalle vaikka pelkän seuran (tai tavan) takia, jos tietäisi muidenkin olevan tulossa.

"Ja mitä tulee tuohon vitsien laukomiseen huonon saarnan lomassa..mistä tiedät kumpi pastori lopulta saarnaa huonommin? Ettei taas vain olisi kuulijan korvista (ja niiden välistä) kiinni tämä juttu?"

Olisiko Raamattu mitään?

"Ja mitä pahaa siinä on, jos kirkossa on mukavaa ja hymyilyttää?"

Olenko muka sanonut, että siinä olisi jotain pahaa? En tuomitse mukavia saarnoja enkä hymyilyä sinänsä vaan sen, että niiden annetaan mennä saarnatun sanan puhtauden ja opetuksen raamatullisuuden edelle. Toisaalta jatkuva mukavuus ja hymyilyttäminen tarkoittaa sitä, että saarnoissa keskitytään vain mukaviin asioihin, ja se ei todellakaan ole hyvä asia. Kuitenkin myös mukaville saarnoille ja hymylle on mielestäni paikkansa, ja on aina parempi, jos hyvä saarna esitetään vaikuttavalla tavalla.

"Ei enää elellä sitä aikaa, että istutaan vakavina penkissä ja kuunnellaan paasausta helvetin tulista ja maailmanlopusta."

Ehkä sellaisilleKIN puheille olisi tarvetta... eikä pelkästään ehkä vaan aivan varmasti. Mikä herättäisi ei-uskovan synnintuntoon ja parannuksen tarpeeseen paremmin kuin se, että hän todella tajuaisi oman syntisyytensä?

"En tiedä, mikä sinulle on keskivertobiisi ja sanoitukset vaihtelevat luonnollisesti artisteittain, joten valitsin tuolta hyllystä epämääräisesti muutaman artistin. Laitan pätkät joistain biiseistä.

"1. Bass 'n Helenin Valo-levyltä Taisteluni:"

Joitain vuosia sitten BNH:n keikalla Harri kertoi sen olevan bändin kestosuosikki heidän omasta tuotannostaan sen väkevän sanoituksen takia. Samaa sanoo lukuisat gospelfanit edelleen. Taisteluni on yksi harvoista BNH:n vanhemmista biiseistä, jota kuunnellaan suht paljon edelleen.

"5. The Rainin Kiitos ja anteeksi-levy ja Tuuli kulkee:"

Klassikko jo syntyessään, jota etenkin riparilta päässeet lauleli aikoinaan jatkuvasti. Harva gospelbiisi saavuttaa sellaisen aseman.

Muita biisejä en tuntenut. Heittäisin tähän sellaisen huomion, että kolmesta mainitsemastasi suomenkielisestä biisistä kaksi on gospelkansan keskuudessa melkoisen suosittuja. Jos otanta olisi laajempi, se viittaisi siihen, että joko sanoiltaan keskitasoiset biisit on suosittuja tai sitten suomalainen gospel on muuhun tarjontaan verrattuna huonoa.

"Mitä nyt pikaisesti googletin, löytyi mm. juuri Jonah33 -bändistä tällainen kuva:
http://www.ccauthority.com/images/jonah33.jpg"

Kuva on pieni ja sen verran suttuinen, etten pysty sanomaan vastaako se edellytyksiä vai ei. Yksi sopiva kuva ei kuitenkaan riitä tekemään muista kuvista sopivia, joten laitoin bändin nimen Googlen kuvahakuun. Silmiin osui heti tämä: http://www.ardentrecords.com/images/jonah/band.jpg Siinä ainakin toinen oikealta on varmasti laittanut hiuksiinsa jotain ainetta, muuten ne ei pysyisi noin.

Pointtina alkuperäisessä kysymyksessäni ei kuitenkaan ollut, onko ehtoja vastaavaa bändiä olemassa vai ei. Käytin kysymystä saadakseni toisen miettimään, kuinka suuri osa gospelbändeistä ei täytä ehtoja ollen siinäkin mielessä haitallisia esikuvia.

"Tässä taitaa nyt olla mukana jotain lestadiolaisajattelua, jota en pahemmin tunne? Meikkaaminen, muotoiluaineet, vaatteilla koreilu sopivat mielestäni ihan yhtä hyvin uskovalle kuin ei-uskovallekin."

Myös Raamatulla ja erityisesti Pietarilla on sanansa sanottavana: "Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista," (1. Piet. 3:3)

"Gospel oli se tekijä, joka toi minut taas lähelle Jumalaa."

Hyvä jos edes se toimi.

Minulle gospel oli kuitenkin se tekijä, joka vei minut taas kauas Jumalasta.

"Annatko esimerkin, jotta tiedän mitä tarkoitat."

Koska tämä on gospelkeskustelu, en ota aiheeseen liittymättömiä opillisia asioita käsiteltäväksi enkä myöskään nimeä mitään seurakuntaa. On kuitenkin selvää, että kun yksi seurakunta opettaa yhtä ja toinen täysin toista, kumpikin ei voi olla samaan aikaan oikeassa vaan ainakin toisen on oltava väärässä.

"Pientä aliarviointia ilmassa kenties? Kai nyt jokainen ihminen tietää, mikä itselleen on hyväksi ja parhaaksi."

Ettei vaan olisi niin, ettet itsekään usko epäsuoraan väitteeseesi? Vai mihin esim. evankeliointia tarvitaan, jos jokainen ihminen tietää, että usko Jeesukseen on hänelle parhaaksi?

Ei, kyllä asia on niin, ettei kukaan tiedä täysin, mikä hänelle on hyväksi ja mikä ei. Jotkut erehtyy useammin kuin toiset.

"Miksi gospelkonsertti olisi vähemmän kristillinen kuin raamis tai nuortenilta?"

Riippuu tietysti siitä, millainen raamis tai nuortenilta on. Mielestäni nuortentoiminta on yleisestikin mennyt pahasti metsään, joten niihin en puutu. Hyvässä raamiksessa kuitenkin keskitytään täysillä sanaan - luetaan joku kohta Raamatusta ja ehkä jonkun "viisaamman" ajatuksia siitä, ja sen jälkeen keskustellaan asioista. Muilta saa arvokkaita näkökulmia asiaan, ja asioita joutuu todella miettimään ja pohtimaan itse monesta eri näkökulmasta. Lisäksi muilta saa arvokasta palautetta.

Gospelkonsertissa sen sijaan ollaan passiivisia kuulijoita, joiden oma "aktiivisuus" rajoittuu lähinnä valmiiksi syötettyjen sanojen mekaaniseen toistamiseen (tarkoitan mukana laulamista), hyppimiseen ja pomppimiseen. Välissä tulee joku pieni puheenvuoro, joka menee ehkä jotenkin tähän tapaan: "Mun hyvä frendi kuoli huumeisiin ja se oli mulle raskas isku. Mä itkin paljon mut sit mä rukoilin Iskää ja se anto mulle tän piisin sanat ja mä tajusin kuinka mun pitää keskittyy siihen mikä on edessä eikä siihen mikä on menny ja mille ei voi enää mitään. Mä en voi tuoda mun frendii takasi mut mä voin aina luottaa Iskään. Rukoilkaa tekin älkääkä menettäkö toivoa, Iskä pitää teistä aina huolen!"

Lyhyt yhteenveto: Hyvässä raamiksessa pääosassa on Raamattu, gospelkonsertissa viihde. Raamiksissa Raamattuun pureudutaan syvälle, gospelkonsertissa raapaistaan korkeintaan pintaa.

"Raamiksessa voi aika kulua naureskellessa ja jutustellessa, joku voi kertoa jonkun hauskan vitsinkin. Tai nuortenillassa ilta kuluu pelaten silmäpeliä jonkun mukavan näköisen uskovan pojan kanssa, mutta kun ollaan seurakunnan tiloissa ja ristin alla seinän vieressä istutaan, niin ollaan niin paljon pyhempiä kuin jos oltaisiin kuuntelemassa gospelkonserttia, jossa lauletaan Jeesuksesta ja pelastuksesta."

Kaikessa kristillisessä toiminnassa on parantamisen varaa. Hassua sinänsä, että se viittaamasi opetukseen keskittyminen heikentyy mm. juuri siten, että opitaan esim. gospelin kautta odottamaan viihteellisyyttä kaikilta tapahtumilta... Syy ei tietenkään ole pelkästään gospelin, vaan myös televisio jo moni muu laite totuttaa vaatimaan viihdettä.

"Mikähän siinä on, että nykyään kaikesta hyvästä täytyy väkisin vääntää jotain pahaa?"

Eikö uskossa pysyminen ole mielestäsi niin tärkeä asia, että siitä kannattaa pitää huolta, vai mistä moinen suhtautuminen johtuu?

"
Minulle, musiikki. Jollekin toiselle joku muu.

"Niin mäkin olisin sanonut silloin, kun vielä kuuntelin gospelia. Kävin innokkaasti kaikenlaisilla gospelkeikoilla ja -festareilla, kirkossa tuskin koskaan. "Saarnat on niin tylsiä, virret on niin tylsiä, penkit on täynnä tylsiä mummoja, kaikki on niin tylsää, plääh." Onhan se selvää, että kirkko alkaa tuntua tylsältä ja siellä käynti vähenee, kun oppii gospelin ja muun kautta vaatimaan uskonnoltakin viihteellisyyttä. Paras ratkaisu ongelmaan ei kuitenkaan ole kirkon korvaaminen gospelilla vaan poistamalla viihteellisyyden vaatimus seurakunnasta."

"Tässä on siis ero meidän välillämme. Minulle saarnat eivät ole tylsiä, eivätkä virret, eivätkä ainakaan seurakuntamme mummot. Pastorikin meillä on todella hyvä. Itse kirkko ei missään vaiheessa ole tuntunut tylsältä vaikka gospeltapahtumia olenkin kiertänyt, eikä kokemukseni noista tapahtumista ole saaneet minua vaatimaan viihteellisyyttä kirkkoon. Osaan kyllä erottaa nuo asiat toisistaan. Enkä suinkaan kannata gospelia kirkkoon."

Mikset sitten saa kirkosta irti yhtä paljon kuin gospelista? Vastaavasti: mikset kannata gospelia kirkkoon, jos saat gospelista enemmän irti?

"Mutta että viihteellisyys pois seurakunnasta. Siis hyvästi sohvat, piano, kirjat, vaikka penkitkin, kahvinkeitin, tietokone.. Nämä kaikkihan tuottavat viihtyvyyttä ja sen kautta viihteellisyyttä."

Kuten yllä totesin, viihtyvyys ja viihteellisyys ei tarkoita samaa asiaa. Mutta kun se piano tuli mainittua, sanotaan nyt, että kannatan virrenveisuuta täysin ilman säestystä.

"Hmm. Yritin tässä laskea, montako nuorta tiedän, joka kuuntelisi virsiä muuten kuin kirkossa. En keksinyt yhtäkään."

Voisikohan määrä olla suurempi, jos nuoret saataisiin pois maailmallisen musiikin ja gospelin parista?

"Kävisikö Raamatulla päähän paukuttaminen? Usko tai älä, mutta pieneen alkuun kyllä pääset musiikilla helpommin kuin evankelioimalla toisen pään pyörryksiin."

Ei Raamatulla tarvitse paukuttaa päähän. Jos ei-uskova menee omasta vapaasta tahdostaan gospelkonserttiin, tuskin hän suhtautuu täysin kielteisesti kaikkeen muuhunkaan evankeliointiin.



"Se ei todista mistään muusta kuin siitä, mikä tulee Raamatustakin selvästi ilmi: Jumala voi käyttää myös saatanan juonia, syntiä ja muita ei-toivottavia asioita palvelemaan omia tarkoituksiaan. Niin hän on tehnyt aiemmin ja niin hän tekee nytkin, mutta siitä huolimatta olisi parempi, jos kaikki tapahtuisi Jumalan mielen mukaan alusta loppuun asti."

Varmasti näin onkin ja kaikkihan olisi täydellistä jos Jumalan tahto tapahtuisi. Tässä maailmassa vaan kun mikään ei ole täydellistä. Mikään muu kuin Jeesus.

"Lisäksi, miten voit olla varma, ettei gospel juuri ole Jumalan mielen mukaista? Eikö Hänkin taistelisi sitä vastaan ja hävittäisi koko ajatuksenkin ihmisten päistä, jos se oikeasti olisi ihan hirveän väärin?"

Pidän kyllä mielessäni sen mahdollisuuden, että saatan olla väärässä. Mutta niin, heitän kysymyksesi takaisin: Miksi Jumala hävittäisi gospelin maailmasta, jos se on niin haitallista? Eihän hän myöskään hävitä täältä syntejä - ei edes niistä pahimpia.

"Varmasti on näitäkin, mutta minä en tunne yhtäkään."

No, nyt ainakin tiedät ellet varsinaisesti tunne.

Jatkan vastausta joskus tiistain tienoilta, kun palaan lomalta.

Entinen gospelnuori kirjoitti:

"En sanonut, että vika olisi sen enempää järjestäjissä kuin bändeissäkään."

Et niin, vaan se oli oma toteamukseni. Koska tunnut ymmärtäneen tekstini tarkoituksen siltä osin väärin, kirjoitan kohdan vielä uudestaan aiempaa selvemmin, jotta voit halutessasi kommentoida sitä: Syy sille, ettei gospelbändit pidä keikoilla juurikaan pitkiä puheita vaan keskittyy selvästi musiikkiin, on siis keikkojen järjestäjissä (koska he määräävät aikarajoista ja "tilaavat" bändit vastaamaan musiikista eikä pitämään puheita).

"Minä olen siis välinpitämätön ja uskossani heikko. Ainakin tekstisi perusteella."

Koitahan lukea kirjoituksiani tarkemmin, koska en ole sanonut mitään siihen viittaavaa. Jos ryhmän X keskuudessa pätee yleisesti väite A, tarkoittaako se muka sitä, että jokainen johon väite A pätee kuuluu ryhmään X? Ei tietenkään. En minä sanonut enkä edes vihjannut, että jokainen joka jättää puheita väliin olisi uskossaan heikko (tai että puheita väliin jättävät tekisi sen aina siksi, ettei kuunteleminen kiinnosta - kunhan totesin, että kyseinen motiivi on yleinen tiettyjen ryhmien keskuudessa).

"Yleensä kaikissa tapahtumissa on vilskettä ulko-ovella senkin takia, että massatapahtumissa ei aina ilmastointi toimi niin hyvin kuin toivoisi ja lisäksi paikalla on myös paljon ei-uskovia nuoria, jotka eivät ehkä pysty suodattamaan niin paljoa informaatiota suurista asioista kerralla ja niin tarvitsevat taukoa välillä."

Mutta mitä se kertoo osallistujista ja heidän mieltymyksistään, jos päätetään jatkuvasti pitää tauko juuri silloin kun ohjelmassa on kevyen viihteen sijaan rautaisaa opetusta? Miksei happihypylle mennä vaikka silloin, kun vuorossa on joku "täytebiisi"?

Se vaikuttaa myös gospelkonserttien toimivuuteen evankeliointikanavana, kun suuri osa evankelioinnin kohderyhmästä lähtee pois silloin kuin tarjolla on viihteen sijaan evankeliumia.

"Uskonto ja uskonto. Uskonto ja usko ovat kaksi ihan eri asiaa, niitä ei sovi sekoittaa keskenään."

Kertoisitko määritelmät uskonnolle ja uskolle, kun ne kerran on mielestäsi ihan eri asioita? Yleisesti hyväksyttyjen määritelmien mukaan niin ei ainakaan ole.

"Uskontoon kuuluu viihteellisyys. Ajattele nyt, menet kirkkoon ja siellä on mukava sisustus, sinä viihdyt siellä. Siellä lauletaan ja ylistetään Jumalaa, sinä viihdyt siellä. Pastori pitää hyvän puheen ja taas sinä viihdyt ja tunnet olosi mukavaksi."

Viihteellisyys ja viihtyisyys (tai viihtyvyys) on kaksi eri asiaa. Viihteellisyys on sidottu viihteeseen, viihtyisyys ja viihtyvyys puolestaan ei. Viihteellisyys on siis pitkälti kulttuurisidonnainen asia, kun taas viihtyvyys on yksilöllistä ja vaihtelee tilanteittain. Selvennän asiaa esimerkillä: Meidän kulttuurissa musiikki on viihdettä. Kun gospelbändi vetää keikan, tilaisuus on viihteellinen riippumatta siitä, viihtyykö siellä kukaan vai ei. Vastaavasti sohvalla löhöily ei ole itsessään viihteellistä, vaikka löhöilijä voi viihtyä siinä oikein hyvin.

En siis ole missään nimessä sillä kannalla, ettei viihtyvyys olisi tärkeää. Viihteellisyys on kuitenkin turhaa, ja jos joku kokee sen tarpeelliseksi, hänen tulisi pyrkiä muuttamaan vääristyneet mieltymyksensä terveemmiksi.

"Minä en näkisi asiaa noin."

Minä taas näen. Kaiken maailman uskonnon viihteellistäjät kerää ympärilleen yhä enemmän ja enemmän porukkaa, kun tyyliltään "kuivemmat" saarnaajat saa saarnata alati tyhjeneville saleille.

"Olin juuri lauantaina vapiksen kesäjuhlilla Helsingissä ja illan puhuja Gary Wilkerson veti jäähallin täyteen väkeä vauvasta vaariin. Ei mitään lavashowta eikä muuta viihdykettä. Vain loistavaa puhetta. Illan nuorisotapahtumaan taas osallistui huomattavasti vähemmän väkeä (eikä niin, että kaikki vanhat olisivat lähteneet ja nuoret jääneet, vaan päin vastoin). Näkisin siis, että hyvä puhuja saa kuitenkin vielä paremmin väkeä liikkeelle."

Mainitsemasi tilaisuus oli osa suurempaa kokonaisuutta, joten ei voi tietää kuinka moni osallistujista halusi todella tulla kuulemaan Wilkersonia ja kuinka moni oli paikalla esim. muiden tilaisuuksien takia. Lisäksi kyse oli lauantai-illasta, joten nettisivujen ohjelman perusteella tarkoitat ilmeisesti tätä:

19.00 - 20.30
Turvaa etsimässä / Jäähalli
Gary Wilkerson, Henry Elfving,
Musiikki: Chariots, Kelly Wilkerson, Matthew Ward ja Jukka Palosen bändi

Ainakin Chariots on gospelbändi, muut nimet ei ole tuttuja. Tuliko ohjelmaan joku muutos, oliko ne mukana pelkästään "tavallisissa" yhteislauluissa vai eikö gospel ole mielestäsi viihdykettä? Eikö bändit yleensäkin ole viihdykkeitä?

Lisäksi varsinaiset kesäjuhlat on siinä mielessä poikkeus, että niihin mennään usein tapaamaan kaukana asuvia tuttuja ja sukulaisia. Niihin ei siis tarvita niin paljon järjestettyä viihdettä ja sirkushuveja kuin yleensä, kun moni tulisi paikalle vaikka pelkän seuran (tai tavan) takia, jos tietäisi muidenkin olevan tulossa.

"Ja mitä tulee tuohon vitsien laukomiseen huonon saarnan lomassa..mistä tiedät kumpi pastori lopulta saarnaa huonommin? Ettei taas vain olisi kuulijan korvista (ja niiden välistä) kiinni tämä juttu?"

Olisiko Raamattu mitään?

"Ja mitä pahaa siinä on, jos kirkossa on mukavaa ja hymyilyttää?"

Olenko muka sanonut, että siinä olisi jotain pahaa? En tuomitse mukavia saarnoja enkä hymyilyä sinänsä vaan sen, että niiden annetaan mennä saarnatun sanan puhtauden ja opetuksen raamatullisuuden edelle. Toisaalta jatkuva mukavuus ja hymyilyttäminen tarkoittaa sitä, että saarnoissa keskitytään vain mukaviin asioihin, ja se ei todellakaan ole hyvä asia. Kuitenkin myös mukaville saarnoille ja hymylle on mielestäni paikkansa, ja on aina parempi, jos hyvä saarna esitetään vaikuttavalla tavalla.

"Ei enää elellä sitä aikaa, että istutaan vakavina penkissä ja kuunnellaan paasausta helvetin tulista ja maailmanlopusta."

Ehkä sellaisilleKIN puheille olisi tarvetta... eikä pelkästään ehkä vaan aivan varmasti. Mikä herättäisi ei-uskovan synnintuntoon ja parannuksen tarpeeseen paremmin kuin se, että hän todella tajuaisi oman syntisyytensä?

"En tiedä, mikä sinulle on keskivertobiisi ja sanoitukset vaihtelevat luonnollisesti artisteittain, joten valitsin tuolta hyllystä epämääräisesti muutaman artistin. Laitan pätkät joistain biiseistä.

"1. Bass 'n Helenin Valo-levyltä Taisteluni:"

Joitain vuosia sitten BNH:n keikalla Harri kertoi sen olevan bändin kestosuosikki heidän omasta tuotannostaan sen väkevän sanoituksen takia. Samaa sanoo lukuisat gospelfanit edelleen. Taisteluni on yksi harvoista BNH:n vanhemmista biiseistä, jota kuunnellaan suht paljon edelleen.

"5. The Rainin Kiitos ja anteeksi-levy ja Tuuli kulkee:"

Klassikko jo syntyessään, jota etenkin riparilta päässeet lauleli aikoinaan jatkuvasti. Harva gospelbiisi saavuttaa sellaisen aseman.

Muita biisejä en tuntenut. Heittäisin tähän sellaisen huomion, että kolmesta mainitsemastasi suomenkielisestä biisistä kaksi on gospelkansan keskuudessa melkoisen suosittuja. Jos otanta olisi laajempi, se viittaisi siihen, että joko sanoiltaan keskitasoiset biisit on suosittuja tai sitten suomalainen gospel on muuhun tarjontaan verrattuna huonoa.

"Mitä nyt pikaisesti googletin, löytyi mm. juuri Jonah33 -bändistä tällainen kuva:
http://www.ccauthority.com/images/jonah33.jpg"

Kuva on pieni ja sen verran suttuinen, etten pysty sanomaan vastaako se edellytyksiä vai ei. Yksi sopiva kuva ei kuitenkaan riitä tekemään muista kuvista sopivia, joten laitoin bändin nimen Googlen kuvahakuun. Silmiin osui heti tämä: http://www.ardentrecords.com/images/jonah/band.jpg Siinä ainakin toinen oikealta on varmasti laittanut hiuksiinsa jotain ainetta, muuten ne ei pysyisi noin.

Pointtina alkuperäisessä kysymyksessäni ei kuitenkaan ollut, onko ehtoja vastaavaa bändiä olemassa vai ei. Käytin kysymystä saadakseni toisen miettimään, kuinka suuri osa gospelbändeistä ei täytä ehtoja ollen siinäkin mielessä haitallisia esikuvia.

"Tässä taitaa nyt olla mukana jotain lestadiolaisajattelua, jota en pahemmin tunne? Meikkaaminen, muotoiluaineet, vaatteilla koreilu sopivat mielestäni ihan yhtä hyvin uskovalle kuin ei-uskovallekin."

Myös Raamatulla ja erityisesti Pietarilla on sanansa sanottavana: "Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista," (1. Piet. 3:3)

"Gospel oli se tekijä, joka toi minut taas lähelle Jumalaa."

Hyvä jos edes se toimi.

Minulle gospel oli kuitenkin se tekijä, joka vei minut taas kauas Jumalasta.

"Annatko esimerkin, jotta tiedän mitä tarkoitat."

Koska tämä on gospelkeskustelu, en ota aiheeseen liittymättömiä opillisia asioita käsiteltäväksi enkä myöskään nimeä mitään seurakuntaa. On kuitenkin selvää, että kun yksi seurakunta opettaa yhtä ja toinen täysin toista, kumpikin ei voi olla samaan aikaan oikeassa vaan ainakin toisen on oltava väärässä.

"Pientä aliarviointia ilmassa kenties? Kai nyt jokainen ihminen tietää, mikä itselleen on hyväksi ja parhaaksi."

Ettei vaan olisi niin, ettet itsekään usko epäsuoraan väitteeseesi? Vai mihin esim. evankeliointia tarvitaan, jos jokainen ihminen tietää, että usko Jeesukseen on hänelle parhaaksi?

Ei, kyllä asia on niin, ettei kukaan tiedä täysin, mikä hänelle on hyväksi ja mikä ei. Jotkut erehtyy useammin kuin toiset.

"Miksi gospelkonsertti olisi vähemmän kristillinen kuin raamis tai nuortenilta?"

Riippuu tietysti siitä, millainen raamis tai nuortenilta on. Mielestäni nuortentoiminta on yleisestikin mennyt pahasti metsään, joten niihin en puutu. Hyvässä raamiksessa kuitenkin keskitytään täysillä sanaan - luetaan joku kohta Raamatusta ja ehkä jonkun "viisaamman" ajatuksia siitä, ja sen jälkeen keskustellaan asioista. Muilta saa arvokkaita näkökulmia asiaan, ja asioita joutuu todella miettimään ja pohtimaan itse monesta eri näkökulmasta. Lisäksi muilta saa arvokasta palautetta.

Gospelkonsertissa sen sijaan ollaan passiivisia kuulijoita, joiden oma "aktiivisuus" rajoittuu lähinnä valmiiksi syötettyjen sanojen mekaaniseen toistamiseen (tarkoitan mukana laulamista), hyppimiseen ja pomppimiseen. Välissä tulee joku pieni puheenvuoro, joka menee ehkä jotenkin tähän tapaan: "Mun hyvä frendi kuoli huumeisiin ja se oli mulle raskas isku. Mä itkin paljon mut sit mä rukoilin Iskää ja se anto mulle tän piisin sanat ja mä tajusin kuinka mun pitää keskittyy siihen mikä on edessä eikä siihen mikä on menny ja mille ei voi enää mitään. Mä en voi tuoda mun frendii takasi mut mä voin aina luottaa Iskään. Rukoilkaa tekin älkääkä menettäkö toivoa, Iskä pitää teistä aina huolen!"

Lyhyt yhteenveto: Hyvässä raamiksessa pääosassa on Raamattu, gospelkonsertissa viihde. Raamiksissa Raamattuun pureudutaan syvälle, gospelkonsertissa raapaistaan korkeintaan pintaa.

"Raamiksessa voi aika kulua naureskellessa ja jutustellessa, joku voi kertoa jonkun hauskan vitsinkin. Tai nuortenillassa ilta kuluu pelaten silmäpeliä jonkun mukavan näköisen uskovan pojan kanssa, mutta kun ollaan seurakunnan tiloissa ja ristin alla seinän vieressä istutaan, niin ollaan niin paljon pyhempiä kuin jos oltaisiin kuuntelemassa gospelkonserttia, jossa lauletaan Jeesuksesta ja pelastuksesta."

Kaikessa kristillisessä toiminnassa on parantamisen varaa. Hassua sinänsä, että se viittaamasi opetukseen keskittyminen heikentyy mm. juuri siten, että opitaan esim. gospelin kautta odottamaan viihteellisyyttä kaikilta tapahtumilta... Syy ei tietenkään ole pelkästään gospelin, vaan myös televisio jo moni muu laite totuttaa vaatimaan viihdettä.

"Mikähän siinä on, että nykyään kaikesta hyvästä täytyy väkisin vääntää jotain pahaa?"

Eikö uskossa pysyminen ole mielestäsi niin tärkeä asia, että siitä kannattaa pitää huolta, vai mistä moinen suhtautuminen johtuu?

"
Minulle, musiikki. Jollekin toiselle joku muu.

"Niin mäkin olisin sanonut silloin, kun vielä kuuntelin gospelia. Kävin innokkaasti kaikenlaisilla gospelkeikoilla ja -festareilla, kirkossa tuskin koskaan. "Saarnat on niin tylsiä, virret on niin tylsiä, penkit on täynnä tylsiä mummoja, kaikki on niin tylsää, plääh." Onhan se selvää, että kirkko alkaa tuntua tylsältä ja siellä käynti vähenee, kun oppii gospelin ja muun kautta vaatimaan uskonnoltakin viihteellisyyttä. Paras ratkaisu ongelmaan ei kuitenkaan ole kirkon korvaaminen gospelilla vaan poistamalla viihteellisyyden vaatimus seurakunnasta."

"Tässä on siis ero meidän välillämme. Minulle saarnat eivät ole tylsiä, eivätkä virret, eivätkä ainakaan seurakuntamme mummot. Pastorikin meillä on todella hyvä. Itse kirkko ei missään vaiheessa ole tuntunut tylsältä vaikka gospeltapahtumia olenkin kiertänyt, eikä kokemukseni noista tapahtumista ole saaneet minua vaatimaan viihteellisyyttä kirkkoon. Osaan kyllä erottaa nuo asiat toisistaan. Enkä suinkaan kannata gospelia kirkkoon."

Mikset sitten saa kirkosta irti yhtä paljon kuin gospelista? Vastaavasti: mikset kannata gospelia kirkkoon, jos saat gospelista enemmän irti?

"Mutta että viihteellisyys pois seurakunnasta. Siis hyvästi sohvat, piano, kirjat, vaikka penkitkin, kahvinkeitin, tietokone.. Nämä kaikkihan tuottavat viihtyvyyttä ja sen kautta viihteellisyyttä."

Kuten yllä totesin, viihtyvyys ja viihteellisyys ei tarkoita samaa asiaa. Mutta kun se piano tuli mainittua, sanotaan nyt, että kannatan virrenveisuuta täysin ilman säestystä.

"Hmm. Yritin tässä laskea, montako nuorta tiedän, joka kuuntelisi virsiä muuten kuin kirkossa. En keksinyt yhtäkään."

Voisikohan määrä olla suurempi, jos nuoret saataisiin pois maailmallisen musiikin ja gospelin parista?

"Kävisikö Raamatulla päähän paukuttaminen? Usko tai älä, mutta pieneen alkuun kyllä pääset musiikilla helpommin kuin evankelioimalla toisen pään pyörryksiin."

Ei Raamatulla tarvitse paukuttaa päähän. Jos ei-uskova menee omasta vapaasta tahdostaan gospelkonserttiin, tuskin hän suhtautuu täysin kielteisesti kaikkeen muuhunkaan evankeliointiin.



"Se ei todista mistään muusta kuin siitä, mikä tulee Raamatustakin selvästi ilmi: Jumala voi käyttää myös saatanan juonia, syntiä ja muita ei-toivottavia asioita palvelemaan omia tarkoituksiaan. Niin hän on tehnyt aiemmin ja niin hän tekee nytkin, mutta siitä huolimatta olisi parempi, jos kaikki tapahtuisi Jumalan mielen mukaan alusta loppuun asti."

Varmasti näin onkin ja kaikkihan olisi täydellistä jos Jumalan tahto tapahtuisi. Tässä maailmassa vaan kun mikään ei ole täydellistä. Mikään muu kuin Jeesus.

"Lisäksi, miten voit olla varma, ettei gospel juuri ole Jumalan mielen mukaista? Eikö Hänkin taistelisi sitä vastaan ja hävittäisi koko ajatuksenkin ihmisten päistä, jos se oikeasti olisi ihan hirveän väärin?"

Pidän kyllä mielessäni sen mahdollisuuden, että saatan olla väärässä. Mutta niin, heitän kysymyksesi takaisin: Miksi Jumala hävittäisi gospelin maailmasta, jos se on niin haitallista? Eihän hän myöskään hävitä täältä syntejä - ei edes niistä pahimpia.

"Varmasti on näitäkin, mutta minä en tunne yhtäkään."

No, nyt ainakin tiedät ellet varsinaisesti tunne.

Jatkan vastausta joskus tiistain tienoilta, kun palaan lomalta.

Lue lisää

Äskeinen viestini sisälsi mm. "vääriä" lainauksia, joista ei käynyt ilmi, kuka on kirjoittanut mitäkin. Laitan tähän siis korjatun version (ei sisällä mitään uutta, joten voit hyvin skipata jos edellinen viesti tuli luettua):

"En sanonut, että vika olisi sen enempää järjestäjissä kuin bändeissäkään."

Et niin, vaan se oli oma toteamukseni. Koska tunnut ymmärtäneen tekstini tarkoituksen siltä osin väärin, kirjoitan kohdan vielä uudestaan aiempaa selvemmin, jotta voit halutessasi kommentoida sitä: Syy sille, ettei gospelbändit pidä keikoilla juurikaan pitkiä puheita vaan keskittyy selvästi musiikkiin, on siis keikkojen järjestäjissä (koska he määräävät aikarajoista ja "tilaavat" bändit vastaamaan musiikista eikä pitämään puheita).

"Minä olen siis välinpitämätön ja uskossani heikko. Ainakin tekstisi perusteella."

Koitahan lukea kirjoituksiani tarkemmin, koska en ole sanonut mitään siihen viittaavaa. Jos ryhmän X keskuudessa pätee yleisesti väite A, tarkoittaako se muka sitä, että jokainen johon väite A pätee kuuluu ryhmään X? Ei tietenkään. En minä sanonut enkä edes vihjannut, että jokainen joka jättää puheita väliin olisi uskossaan heikko (tai että puheita väliin jättävät tekisi sen aina siksi, ettei kuunteleminen kiinnosta - kunhan totesin, että kyseinen motiivi on yleinen tiettyjen ryhmien keskuudessa).

"Yleensä kaikissa tapahtumissa on vilskettä ulko-ovella senkin takia, että massatapahtumissa ei aina ilmastointi toimi niin hyvin kuin toivoisi ja lisäksi paikalla on myös paljon ei-uskovia nuoria, jotka eivät ehkä pysty suodattamaan niin paljoa informaatiota suurista asioista kerralla ja niin tarvitsevat taukoa välillä."

Mutta mitä se kertoo osallistujista ja heidän mieltymyksistään, jos päätetään jatkuvasti pitää tauko juuri silloin kun ohjelmassa on kevyen viihteen sijaan rautaisaa opetusta? Miksei happihypylle mennä vaikka silloin, kun vuorossa on joku "täytebiisi"?

Se vaikuttaa myös gospelkonserttien toimivuuteen evankeliointikanavana, kun suuri osa evankelioinnin kohderyhmästä lähtee pois silloin kuin tarjolla on viihteen sijaan evankeliumia.

"Uskonto ja uskonto. Uskonto ja usko ovat kaksi ihan eri asiaa, niitä ei sovi sekoittaa keskenään."

Kertoisitko määritelmät uskonnolle ja uskolle, kun ne kerran on mielestäsi ihan eri asioita? Yleisesti hyväksyttyjen määritelmien mukaan niin ei ainakaan ole.

"Uskontoon kuuluu viihteellisyys. Ajattele nyt, menet kirkkoon ja siellä on mukava sisustus, sinä viihdyt siellä. Siellä lauletaan ja ylistetään Jumalaa, sinä viihdyt siellä. Pastori pitää hyvän puheen ja taas sinä viihdyt ja tunnet olosi mukavaksi."

Viihteellisyys ja viihtyisyys (tai viihtyvyys) on kaksi eri asiaa. Viihteellisyys on sidottu viihteeseen, viihtyisyys ja viihtyvyys puolestaan ei. Viihteellisyys on siis pitkälti kulttuurisidonnainen asia, kun taas viihtyvyys on yksilöllistä ja vaihtelee tilanteittain. Selvennän asiaa esimerkillä: Meidän kulttuurissa musiikki on viihdettä. Kun gospelbändi vetää keikan, tilaisuus on viihteellinen riippumatta siitä, viihtyykö siellä kukaan vai ei. Vastaavasti sohvalla löhöily ei ole itsessään viihteellistä, vaikka löhöilijä voi viihtyä siinä oikein hyvin.

En siis ole missään nimessä sillä kannalla, ettei viihtyvyys olisi tärkeää. Viihteellisyys on kuitenkin turhaa, ja jos joku kokee sen tarpeelliseksi, hänen tulisi pyrkiä muuttamaan vääristyneet mieltymyksensä terveemmiksi.

"Minä en näkisi asiaa noin."

Minä taas näen. Kaiken maailman uskonnon viihteellistäjät kerää ympärilleen yhä enemmän ja enemmän porukkaa, kun tyyliltään "kuivemmat" saarnaajat saa saarnata alati tyhjeneville saleille.

"Olin juuri lauantaina vapiksen kesäjuhlilla Helsingissä ja illan puhuja Gary Wilkerson veti jäähallin täyteen väkeä vauvasta vaariin. Ei mitään lavashowta eikä muuta viihdykettä. Vain loistavaa puhetta. Illan nuorisotapahtumaan taas osallistui huomattavasti vähemmän väkeä (eikä niin, että kaikki vanhat olisivat lähteneet ja nuoret jääneet, vaan päin vastoin). Näkisin siis, että hyvä puhuja saa kuitenkin vielä paremmin väkeä liikkeelle."

Mainitsemasi tilaisuus oli osa suurempaa kokonaisuutta, joten ei voi tietää kuinka moni osallistujista halusi todella tulla kuulemaan Wilkersonia ja kuinka moni oli paikalla esim. muiden tilaisuuksien takia. Lisäksi kyse oli lauantai-illasta, joten nettisivujen ohjelman perusteella tarkoitat ilmeisesti tätä:

19.00 - 20.30
Turvaa etsimässä / Jäähalli
Gary Wilkerson, Henry Elfving,
Musiikki: Chariots, Kelly Wilkerson, Matthew Ward ja Jukka Palosen bändi

Ainakin Chariots on gospelbändi, muut nimet ei ole tuttuja. Tuliko ohjelmaan joku muutos, oliko ne mukana pelkästään "tavallisissa" yhteislauluissa vai eikö gospel ole mielestäsi viihdykettä? Eikö bändit yleensäkin ole viihdykkeitä?

Lisäksi varsinaiset kesäjuhlat on siinä mielessä poikkeus, että niihin mennään usein tapaamaan kaukana asuvia tuttuja ja sukulaisia. Niihin ei siis tarvita niin paljon järjestettyä viihdettä ja sirkushuveja kuin yleensä, kun moni tulisi paikalle vaikka pelkän seuran (tai tavan) takia, jos tietäisi muidenkin olevan tulossa.

"Ja mitä tulee tuohon vitsien laukomiseen huonon saarnan lomassa..mistä tiedät kumpi pastori lopulta saarnaa huonommin? Ettei taas vain olisi kuulijan korvista (ja niiden välistä) kiinni tämä juttu?"

Olisiko Raamattu mitään?

"Ja mitä pahaa siinä on, jos kirkossa on mukavaa ja hymyilyttää?"

Olenko muka sanonut, että siinä olisi jotain pahaa? En tuomitse mukavia saarnoja enkä hymyilyä sinänsä vaan sen, että niiden annetaan mennä saarnatun sanan puhtauden ja opetuksen raamatullisuuden edelle. Toisaalta jatkuva mukavuus ja hymyilyttäminen tarkoittaa sitä, että saarnoissa keskitytään vain mukaviin asioihin, ja se ei todellakaan ole hyvä asia. Kuitenkin myös mukaville saarnoille ja hymylle on mielestäni paikkansa, ja on aina parempi, jos hyvä saarna esitetään vaikuttavalla tavalla.

"Ei enää elellä sitä aikaa, että istutaan vakavina penkissä ja kuunnellaan paasausta helvetin tulista ja maailmanlopusta."

Ehkä sellaisilleKIN puheille olisi tarvetta... eikä pelkästään ehkä vaan aivan varmasti. Mikä herättäisi ei-uskovan synnintuntoon ja parannuksen tarpeeseen paremmin kuin se, että hän todella tajuaisi oman syntisyytensä?

"En tiedä, mikä sinulle on keskivertobiisi ja sanoitukset vaihtelevat luonnollisesti artisteittain, joten valitsin tuolta hyllystä epämääräisesti muutaman artistin. Laitan pätkät joistain biiseistä."

"1. Bass 'n Helenin Valo-levyltä Taisteluni:"

Joitain vuosia sitten BNH:n keikalla Harri kertoi sen olevan bändin kestosuosikki heidän omasta tuotannostaan sen väkevän sanoituksen takia. Samaa sanoo lukuisat gospelfanit edelleen. Taisteluni on yksi harvoista BNH:n vanhemmista biiseistä, jota kuunnellaan suht paljon edelleen.

"5. The Rainin Kiitos ja anteeksi-levy ja Tuuli kulkee:"

Klassikko jo syntyessään, jota etenkin riparilta päässeet lauleli aikoinaan jatkuvasti. Harva gospelbiisi saavuttaa sellaisen aseman.

Muita biisejä en tuntenut. Heittäisin tähän sellaisen huomion, että kolmesta mainitsemastasi suomenkielisestä biisistä kaksi on gospelkansan keskuudessa melkoisen suosittuja. Jos otanta olisi laajempi, se viittaisi siihen, että joko sanoiltaan keskitasoiset biisit on suosittuja tai sitten suomalainen gospel on muuhun tarjontaan verrattuna huonoa.

"Mitä nyt pikaisesti googletin, löytyi mm. juuri Jonah33 -bändistä tällainen kuva:
;"

Kuva on pieni ja sen verran suttuinen, etten pysty sanomaan vastaako se edellytyksiä vai ei. Yksi sopiva kuva ei kuitenkaan riitä tekemään muista kuvista sopivia, joten laitoin bändin nimen Googlen kuvahakuun. Silmiin osui heti tämä: Siinä ainakin toinen oikealta on varmasti laittanut hiuksiinsa jotain ainetta, muuten ne ei pysyisi noin.

Pointtina alkuperäisessä kysymyksessäni ei kuitenkaan ollut, onko ehtoja vastaavaa bändiä olemassa vai ei. Käytin kysymystä saadakseni toisen miettimään, kuinka suuri osa gospelbändeistä ei täytä ehtoja ollen siinäkin mielessä haitallisia esikuvia.

"Tässä taitaa nyt olla mukana jotain lestadiolaisajattelua, jota en pahemmin tunne? Meikkaaminen, muotoiluaineet, vaatteilla koreilu sopivat mielestäni ihan yhtä hyvin uskovalle kuin ei-uskovallekin."

Myös Raamatulla ja erityisesti Pietarilla on sanansa sanottavana: "Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista," (1. Piet. 3:3)

"Gospel oli se tekijä, joka toi minut taas lähelle Jumalaa."

Hyvä jos edes se toimi.

Minulle gospel oli kuitenkin se tekijä, joka vei minut taas kauas Jumalasta.

"Annatko esimerkin, jotta tiedän mitä tarkoitat."

Koska tämä on gospelkeskustelu, en ota aiheeseen liittymättömiä opillisia asioita käsiteltäväksi enkä myöskään nimeä mitään seurakuntaa. On kuitenkin selvää, että kun yksi seurakunta opettaa yhtä ja toinen täysin toista, kumpikin ei voi olla samaan aikaan oikeassa vaan ainakin toisen on oltava väärässä.

"Pientä aliarviointia ilmassa kenties? Kai nyt jokainen ihminen tietää, mikä itselleen on hyväksi ja parhaaksi."

Ettei vaan olisi niin, ettet itsekään usko epäsuoraan väitteeseesi? Vai mihin esim. evankeliointia tarvitaan, jos jokainen ihminen tietää, että usko Jeesukseen on hänelle parhaaksi?

Ei, kyllä asia on niin, ettei kukaan tiedä täysin, mikä hänelle on hyväksi ja mikä ei. Jotkut erehtyy useammin kuin toiset.

"Miksi gospelkonsertti olisi vähemmän kristillinen kuin raamis tai nuortenilta?"

Riippuu tietysti siitä, millainen raamis tai nuortenilta on. Mielestäni nuortentoiminta on yleisestikin mennyt pahasti metsään, joten niihin en puutu. Hyvässä raamiksessa kuitenkin keskitytään täysillä sanaan - luetaan joku kohta Raamatusta ja ehkä jonkun "viisaamman" ajatuksia siitä, ja sen jälkeen keskustellaan asioista. Muilta saa arvokkaita näkökulmia asiaan, ja asioita joutuu todella miettimään ja pohtimaan itse monesta eri näkökulmasta. Lisäksi muilta saa arvokasta palautetta.

Gospelkonsertissa sen sijaan ollaan passiivisia kuulijoita, joiden oma "aktiivisuus" rajoittuu lähinnä valmiiksi syötettyjen sanojen mekaaniseen toistamiseen (tarkoitan mukana laulamista), hyppimiseen ja pomppimiseen. Välissä tulee joku pieni puheenvuoro, joka menee ehkä jotenkin tähän tapaan: "Mun hyvä frendi kuoli huumeisiin ja se oli mulle raskas isku. Mä itkin paljon mut sit mä rukoilin Iskää ja se anto mulle tän piisin sanat ja mä tajusin kuinka mun pitää keskittyy siihen mikä on edessä eikä siihen mikä on menny ja mille ei voi enää mitään. Mä en voi tuoda mun frendii takasi mut mä voin aina luottaa Iskään. Rukoilkaa tekin älkääkä menettäkö toivoa, Iskä pitää teistä aina huolen!"

Lyhyt yhteenveto: Hyvässä raamiksessa pääosassa on Raamattu, gospelkonsertissa viihde. Raamiksissa Raamattuun pureudutaan syvälle, gospelkonsertissa raapaistaan korkeintaan pintaa.

"Raamiksessa voi aika kulua naureskellessa ja jutustellessa, joku voi kertoa jonkun hauskan vitsinkin. Tai nuortenillassa ilta kuluu pelaten silmäpeliä jonkun mukavan näköisen uskovan pojan kanssa, mutta kun ollaan seurakunnan tiloissa ja ristin alla seinän vieressä istutaan, niin ollaan niin paljon pyhempiä kuin jos oltaisiin kuuntelemassa gospelkonserttia, jossa lauletaan Jeesuksesta ja pelastuksesta."

Kaikessa kristillisessä toiminnassa on parantamisen varaa. Hassua sinänsä, että se viittaamasi opetukseen keskittyminen heikentyy mm. juuri siten, että opitaan esim. gospelin kautta odottamaan viihteellisyyttä kaikilta tapahtumilta... Syy ei tietenkään ole pelkästään gospelin, vaan myös televisio jo moni muu laite totuttaa vaatimaan viihdettä.

"Mikähän siinä on, että nykyään kaikesta hyvästä täytyy väkisin vääntää jotain pahaa?"

Eikö uskossa pysyminen ole mielestäsi niin tärkeä asia, että siitä kannattaa pitää huolta, vai mistä moinen suhtautuminen johtuu?

"Tässä on siis ero meidän välillämme. Minulle saarnat eivät ole tylsiä, eivätkä virret, eivätkä ainakaan seurakuntamme mummot. Pastorikin meillä on todella hyvä. Itse kirkko ei missään vaiheessa ole tuntunut tylsältä vaikka gospeltapahtumia olenkin kiertänyt, eikä kokemukseni noista tapahtumista ole saaneet minua vaatimaan viihteellisyyttä kirkkoon. Osaan kyllä erottaa nuo asiat toisistaan. Enkä suinkaan kannata gospelia kirkkoon."

Mikset sitten saa kirkosta irti yhtä paljon kuin gospelista? Vastaavasti: mikset kannata gospelia kirkkoon, jos saat gospelista enemmän irti?

"Mutta että viihteellisyys pois seurakunnasta. Siis hyvästi sohvat, piano, kirjat, vaikka penkitkin, kahvinkeitin, tietokone.. Nämä kaikkihan tuottavat viihtyvyyttä ja sen kautta viihteellisyyttä."

Kuten yllä totesin, viihtyvyys ja viihteellisyys ei tarkoita samaa asiaa. Mutta kun se piano tuli mainittua, sanotaan nyt, että kannatan virrenveisuuta täysin ilman säestystä.

"Hmm. Yritin tässä laskea, montako nuorta tiedän, joka kuuntelisi virsiä muuten kuin kirkossa. En keksinyt yhtäkään."

Voisikohan määrä olla suurempi, jos nuoret saataisiin pois maailmallisen musiikin ja gospelin parista?

"Kävisikö Raamatulla päähän paukuttaminen? Usko tai älä, mutta pieneen alkuun kyllä pääset musiikilla helpommin kuin evankelioimalla toisen pään pyörryksiin."

Ei Raamatulla tarvitse paukuttaa päähän. Jos ei-uskova menee omasta vapaasta tahdostaan gospelkonserttiin, tuskin hän suhtautuu täysin kielteisesti kaikkeen muuhunkaan evankeliointiin.

"Se ei todista mistään muusta kuin siitä, mikä tulee Raamatustakin selvästi ilmi: Jumala voi käyttää myös saatanan juonia, syntiä ja muita ei-toivottavia asioita palvelemaan omia tarkoituksiaan. Niin hän on tehnyt aiemmin ja niin hän tekee nytkin, mutta siitä huolimatta olisi parempi, jos kaikki tapahtuisi Jumalan mielen mukaan alusta loppuun asti."

Varmasti näin onkin ja kaikkihan olisi täydellistä jos Jumalan tahto tapahtuisi. Tässä maailmassa vaan kun mikään ei ole täydellistä. Mikään muu kuin Jeesus.

"Lisäksi, miten voit olla varma, ettei gospel juuri ole Jumalan mielen mukaista? Eikö Hänkin taistelisi sitä vastaan ja hävittäisi koko ajatuksenkin ihmisten päistä, jos se oikeasti olisi ihan hirveän väärin?"

Pidän kyllä mielessäni sen mahdollisuuden, että saatan olla väärässä. Mutta niin, heitän kysymyksesi takaisin: Miksi Jumala hävittäisi gospelin maailmasta, jos se on niin haitallista? Eihän hän myöskään hävitä täältä syntejä - ei edes niistä pahimpia.

"Varmasti on näitäkin, mutta minä en tunne yhtäkään."

No, nyt ainakin tiedät ellet varsinaisesti tunne.

Jatkan vastausta joskus tiistain tienoilta, kun palaan lomalta.

Entinen gospelnuori kirjoitti:

"En sanonut, että vika olisi sen enempää järjestäjissä kuin bändeissäkään."

Et niin, vaan se oli oma toteamukseni. Koska tunnut ymmärtäneen tekstini tarkoituksen siltä osin väärin, kirjoitan kohdan vielä uudestaan aiempaa selvemmin, jotta voit halutessasi kommentoida sitä: Syy sille, ettei gospelbändit pidä keikoilla juurikaan pitkiä puheita vaan keskittyy selvästi musiikkiin, on siis keikkojen järjestäjissä (koska he määräävät aikarajoista ja "tilaavat" bändit vastaamaan musiikista eikä pitämään puheita).

"Minä olen siis välinpitämätön ja uskossani heikko. Ainakin tekstisi perusteella."

Koitahan lukea kirjoituksiani tarkemmin, koska en ole sanonut mitään siihen viittaavaa. Jos ryhmän X keskuudessa pätee yleisesti väite A, tarkoittaako se muka sitä, että jokainen johon väite A pätee kuuluu ryhmään X? Ei tietenkään. En minä sanonut enkä edes vihjannut, että jokainen joka jättää puheita väliin olisi uskossaan heikko (tai että puheita väliin jättävät tekisi sen aina siksi, ettei kuunteleminen kiinnosta - kunhan totesin, että kyseinen motiivi on yleinen tiettyjen ryhmien keskuudessa).

"Yleensä kaikissa tapahtumissa on vilskettä ulko-ovella senkin takia, että massatapahtumissa ei aina ilmastointi toimi niin hyvin kuin toivoisi ja lisäksi paikalla on myös paljon ei-uskovia nuoria, jotka eivät ehkä pysty suodattamaan niin paljoa informaatiota suurista asioista kerralla ja niin tarvitsevat taukoa välillä."

Mutta mitä se kertoo osallistujista ja heidän mieltymyksistään, jos päätetään jatkuvasti pitää tauko juuri silloin kun ohjelmassa on kevyen viihteen sijaan rautaisaa opetusta? Miksei happihypylle mennä vaikka silloin, kun vuorossa on joku "täytebiisi"?

Se vaikuttaa myös gospelkonserttien toimivuuteen evankeliointikanavana, kun suuri osa evankelioinnin kohderyhmästä lähtee pois silloin kuin tarjolla on viihteen sijaan evankeliumia.

"Uskonto ja uskonto. Uskonto ja usko ovat kaksi ihan eri asiaa, niitä ei sovi sekoittaa keskenään."

Kertoisitko määritelmät uskonnolle ja uskolle, kun ne kerran on mielestäsi ihan eri asioita? Yleisesti hyväksyttyjen määritelmien mukaan niin ei ainakaan ole.

"Uskontoon kuuluu viihteellisyys. Ajattele nyt, menet kirkkoon ja siellä on mukava sisustus, sinä viihdyt siellä. Siellä lauletaan ja ylistetään Jumalaa, sinä viihdyt siellä. Pastori pitää hyvän puheen ja taas sinä viihdyt ja tunnet olosi mukavaksi."

Viihteellisyys ja viihtyisyys (tai viihtyvyys) on kaksi eri asiaa. Viihteellisyys on sidottu viihteeseen, viihtyisyys ja viihtyvyys puolestaan ei. Viihteellisyys on siis pitkälti kulttuurisidonnainen asia, kun taas viihtyvyys on yksilöllistä ja vaihtelee tilanteittain. Selvennän asiaa esimerkillä: Meidän kulttuurissa musiikki on viihdettä. Kun gospelbändi vetää keikan, tilaisuus on viihteellinen riippumatta siitä, viihtyykö siellä kukaan vai ei. Vastaavasti sohvalla löhöily ei ole itsessään viihteellistä, vaikka löhöilijä voi viihtyä siinä oikein hyvin.

En siis ole missään nimessä sillä kannalla, ettei viihtyvyys olisi tärkeää. Viihteellisyys on kuitenkin turhaa, ja jos joku kokee sen tarpeelliseksi, hänen tulisi pyrkiä muuttamaan vääristyneet mieltymyksensä terveemmiksi.

"Minä en näkisi asiaa noin."

Minä taas näen. Kaiken maailman uskonnon viihteellistäjät kerää ympärilleen yhä enemmän ja enemmän porukkaa, kun tyyliltään "kuivemmat" saarnaajat saa saarnata alati tyhjeneville saleille.

"Olin juuri lauantaina vapiksen kesäjuhlilla Helsingissä ja illan puhuja Gary Wilkerson veti jäähallin täyteen väkeä vauvasta vaariin. Ei mitään lavashowta eikä muuta viihdykettä. Vain loistavaa puhetta. Illan nuorisotapahtumaan taas osallistui huomattavasti vähemmän väkeä (eikä niin, että kaikki vanhat olisivat lähteneet ja nuoret jääneet, vaan päin vastoin). Näkisin siis, että hyvä puhuja saa kuitenkin vielä paremmin väkeä liikkeelle."

Mainitsemasi tilaisuus oli osa suurempaa kokonaisuutta, joten ei voi tietää kuinka moni osallistujista halusi todella tulla kuulemaan Wilkersonia ja kuinka moni oli paikalla esim. muiden tilaisuuksien takia. Lisäksi kyse oli lauantai-illasta, joten nettisivujen ohjelman perusteella tarkoitat ilmeisesti tätä:

19.00 - 20.30
Turvaa etsimässä / Jäähalli
Gary Wilkerson, Henry Elfving,
Musiikki: Chariots, Kelly Wilkerson, Matthew Ward ja Jukka Palosen bändi

Ainakin Chariots on gospelbändi, muut nimet ei ole tuttuja. Tuliko ohjelmaan joku muutos, oliko ne mukana pelkästään "tavallisissa" yhteislauluissa vai eikö gospel ole mielestäsi viihdykettä? Eikö bändit yleensäkin ole viihdykkeitä?

Lisäksi varsinaiset kesäjuhlat on siinä mielessä poikkeus, että niihin mennään usein tapaamaan kaukana asuvia tuttuja ja sukulaisia. Niihin ei siis tarvita niin paljon järjestettyä viihdettä ja sirkushuveja kuin yleensä, kun moni tulisi paikalle vaikka pelkän seuran (tai tavan) takia, jos tietäisi muidenkin olevan tulossa.

"Ja mitä tulee tuohon vitsien laukomiseen huonon saarnan lomassa..mistä tiedät kumpi pastori lopulta saarnaa huonommin? Ettei taas vain olisi kuulijan korvista (ja niiden välistä) kiinni tämä juttu?"

Olisiko Raamattu mitään?

"Ja mitä pahaa siinä on, jos kirkossa on mukavaa ja hymyilyttää?"

Olenko muka sanonut, että siinä olisi jotain pahaa? En tuomitse mukavia saarnoja enkä hymyilyä sinänsä vaan sen, että niiden annetaan mennä saarnatun sanan puhtauden ja opetuksen raamatullisuuden edelle. Toisaalta jatkuva mukavuus ja hymyilyttäminen tarkoittaa sitä, että saarnoissa keskitytään vain mukaviin asioihin, ja se ei todellakaan ole hyvä asia. Kuitenkin myös mukaville saarnoille ja hymylle on mielestäni paikkansa, ja on aina parempi, jos hyvä saarna esitetään vaikuttavalla tavalla.

"Ei enää elellä sitä aikaa, että istutaan vakavina penkissä ja kuunnellaan paasausta helvetin tulista ja maailmanlopusta."

Ehkä sellaisilleKIN puheille olisi tarvetta... eikä pelkästään ehkä vaan aivan varmasti. Mikä herättäisi ei-uskovan synnintuntoon ja parannuksen tarpeeseen paremmin kuin se, että hän todella tajuaisi oman syntisyytensä?

"En tiedä, mikä sinulle on keskivertobiisi ja sanoitukset vaihtelevat luonnollisesti artisteittain, joten valitsin tuolta hyllystä epämääräisesti muutaman artistin. Laitan pätkät joistain biiseistä.

"1. Bass 'n Helenin Valo-levyltä Taisteluni:"

Joitain vuosia sitten BNH:n keikalla Harri kertoi sen olevan bändin kestosuosikki heidän omasta tuotannostaan sen väkevän sanoituksen takia. Samaa sanoo lukuisat gospelfanit edelleen. Taisteluni on yksi harvoista BNH:n vanhemmista biiseistä, jota kuunnellaan suht paljon edelleen.

"5. The Rainin Kiitos ja anteeksi-levy ja Tuuli kulkee:"

Klassikko jo syntyessään, jota etenkin riparilta päässeet lauleli aikoinaan jatkuvasti. Harva gospelbiisi saavuttaa sellaisen aseman.

Muita biisejä en tuntenut. Heittäisin tähän sellaisen huomion, että kolmesta mainitsemastasi suomenkielisestä biisistä kaksi on gospelkansan keskuudessa melkoisen suosittuja. Jos otanta olisi laajempi, se viittaisi siihen, että joko sanoiltaan keskitasoiset biisit on suosittuja tai sitten suomalainen gospel on muuhun tarjontaan verrattuna huonoa.

"Mitä nyt pikaisesti googletin, löytyi mm. juuri Jonah33 -bändistä tällainen kuva:
http://www.ccauthority.com/images/jonah33.jpg"

Kuva on pieni ja sen verran suttuinen, etten pysty sanomaan vastaako se edellytyksiä vai ei. Yksi sopiva kuva ei kuitenkaan riitä tekemään muista kuvista sopivia, joten laitoin bändin nimen Googlen kuvahakuun. Silmiin osui heti tämä: http://www.ardentrecords.com/images/jonah/band.jpg Siinä ainakin toinen oikealta on varmasti laittanut hiuksiinsa jotain ainetta, muuten ne ei pysyisi noin.

Pointtina alkuperäisessä kysymyksessäni ei kuitenkaan ollut, onko ehtoja vastaavaa bändiä olemassa vai ei. Käytin kysymystä saadakseni toisen miettimään, kuinka suuri osa gospelbändeistä ei täytä ehtoja ollen siinäkin mielessä haitallisia esikuvia.

"Tässä taitaa nyt olla mukana jotain lestadiolaisajattelua, jota en pahemmin tunne? Meikkaaminen, muotoiluaineet, vaatteilla koreilu sopivat mielestäni ihan yhtä hyvin uskovalle kuin ei-uskovallekin."

Myös Raamatulla ja erityisesti Pietarilla on sanansa sanottavana: "Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista," (1. Piet. 3:3)

"Gospel oli se tekijä, joka toi minut taas lähelle Jumalaa."

Hyvä jos edes se toimi.

Minulle gospel oli kuitenkin se tekijä, joka vei minut taas kauas Jumalasta.

"Annatko esimerkin, jotta tiedän mitä tarkoitat."

Koska tämä on gospelkeskustelu, en ota aiheeseen liittymättömiä opillisia asioita käsiteltäväksi enkä myöskään nimeä mitään seurakuntaa. On kuitenkin selvää, että kun yksi seurakunta opettaa yhtä ja toinen täysin toista, kumpikin ei voi olla samaan aikaan oikeassa vaan ainakin toisen on oltava väärässä.

"Pientä aliarviointia ilmassa kenties? Kai nyt jokainen ihminen tietää, mikä itselleen on hyväksi ja parhaaksi."

Ettei vaan olisi niin, ettet itsekään usko epäsuoraan väitteeseesi? Vai mihin esim. evankeliointia tarvitaan, jos jokainen ihminen tietää, että usko Jeesukseen on hänelle parhaaksi?

Ei, kyllä asia on niin, ettei kukaan tiedä täysin, mikä hänelle on hyväksi ja mikä ei. Jotkut erehtyy useammin kuin toiset.

"Miksi gospelkonsertti olisi vähemmän kristillinen kuin raamis tai nuortenilta?"

Riippuu tietysti siitä, millainen raamis tai nuortenilta on. Mielestäni nuortentoiminta on yleisestikin mennyt pahasti metsään, joten niihin en puutu. Hyvässä raamiksessa kuitenkin keskitytään täysillä sanaan - luetaan joku kohta Raamatusta ja ehkä jonkun "viisaamman" ajatuksia siitä, ja sen jälkeen keskustellaan asioista. Muilta saa arvokkaita näkökulmia asiaan, ja asioita joutuu todella miettimään ja pohtimaan itse monesta eri näkökulmasta. Lisäksi muilta saa arvokasta palautetta.

Gospelkonsertissa sen sijaan ollaan passiivisia kuulijoita, joiden oma "aktiivisuus" rajoittuu lähinnä valmiiksi syötettyjen sanojen mekaaniseen toistamiseen (tarkoitan mukana laulamista), hyppimiseen ja pomppimiseen. Välissä tulee joku pieni puheenvuoro, joka menee ehkä jotenkin tähän tapaan: "Mun hyvä frendi kuoli huumeisiin ja se oli mulle raskas isku. Mä itkin paljon mut sit mä rukoilin Iskää ja se anto mulle tän piisin sanat ja mä tajusin kuinka mun pitää keskittyy siihen mikä on edessä eikä siihen mikä on menny ja mille ei voi enää mitään. Mä en voi tuoda mun frendii takasi mut mä voin aina luottaa Iskään. Rukoilkaa tekin älkääkä menettäkö toivoa, Iskä pitää teistä aina huolen!"

Lyhyt yhteenveto: Hyvässä raamiksessa pääosassa on Raamattu, gospelkonsertissa viihde. Raamiksissa Raamattuun pureudutaan syvälle, gospelkonsertissa raapaistaan korkeintaan pintaa.

"Raamiksessa voi aika kulua naureskellessa ja jutustellessa, joku voi kertoa jonkun hauskan vitsinkin. Tai nuortenillassa ilta kuluu pelaten silmäpeliä jonkun mukavan näköisen uskovan pojan kanssa, mutta kun ollaan seurakunnan tiloissa ja ristin alla seinän vieressä istutaan, niin ollaan niin paljon pyhempiä kuin jos oltaisiin kuuntelemassa gospelkonserttia, jossa lauletaan Jeesuksesta ja pelastuksesta."

Kaikessa kristillisessä toiminnassa on parantamisen varaa. Hassua sinänsä, että se viittaamasi opetukseen keskittyminen heikentyy mm. juuri siten, että opitaan esim. gospelin kautta odottamaan viihteellisyyttä kaikilta tapahtumilta... Syy ei tietenkään ole pelkästään gospelin, vaan myös televisio jo moni muu laite totuttaa vaatimaan viihdettä.

"Mikähän siinä on, että nykyään kaikesta hyvästä täytyy väkisin vääntää jotain pahaa?"

Eikö uskossa pysyminen ole mielestäsi niin tärkeä asia, että siitä kannattaa pitää huolta, vai mistä moinen suhtautuminen johtuu?

"
Minulle, musiikki. Jollekin toiselle joku muu.

"Niin mäkin olisin sanonut silloin, kun vielä kuuntelin gospelia. Kävin innokkaasti kaikenlaisilla gospelkeikoilla ja -festareilla, kirkossa tuskin koskaan. "Saarnat on niin tylsiä, virret on niin tylsiä, penkit on täynnä tylsiä mummoja, kaikki on niin tylsää, plääh." Onhan se selvää, että kirkko alkaa tuntua tylsältä ja siellä käynti vähenee, kun oppii gospelin ja muun kautta vaatimaan uskonnoltakin viihteellisyyttä. Paras ratkaisu ongelmaan ei kuitenkaan ole kirkon korvaaminen gospelilla vaan poistamalla viihteellisyyden vaatimus seurakunnasta."

"Tässä on siis ero meidän välillämme. Minulle saarnat eivät ole tylsiä, eivätkä virret, eivätkä ainakaan seurakuntamme mummot. Pastorikin meillä on todella hyvä. Itse kirkko ei missään vaiheessa ole tuntunut tylsältä vaikka gospeltapahtumia olenkin kiertänyt, eikä kokemukseni noista tapahtumista ole saaneet minua vaatimaan viihteellisyyttä kirkkoon. Osaan kyllä erottaa nuo asiat toisistaan. Enkä suinkaan kannata gospelia kirkkoon."

Mikset sitten saa kirkosta irti yhtä paljon kuin gospelista? Vastaavasti: mikset kannata gospelia kirkkoon, jos saat gospelista enemmän irti?

"Mutta että viihteellisyys pois seurakunnasta. Siis hyvästi sohvat, piano, kirjat, vaikka penkitkin, kahvinkeitin, tietokone.. Nämä kaikkihan tuottavat viihtyvyyttä ja sen kautta viihteellisyyttä."

Kuten yllä totesin, viihtyvyys ja viihteellisyys ei tarkoita samaa asiaa. Mutta kun se piano tuli mainittua, sanotaan nyt, että kannatan virrenveisuuta täysin ilman säestystä.

"Hmm. Yritin tässä laskea, montako nuorta tiedän, joka kuuntelisi virsiä muuten kuin kirkossa. En keksinyt yhtäkään."

Voisikohan määrä olla suurempi, jos nuoret saataisiin pois maailmallisen musiikin ja gospelin parista?

"Kävisikö Raamatulla päähän paukuttaminen? Usko tai älä, mutta pieneen alkuun kyllä pääset musiikilla helpommin kuin evankelioimalla toisen pään pyörryksiin."

Ei Raamatulla tarvitse paukuttaa päähän. Jos ei-uskova menee omasta vapaasta tahdostaan gospelkonserttiin, tuskin hän suhtautuu täysin kielteisesti kaikkeen muuhunkaan evankeliointiin.



"Se ei todista mistään muusta kuin siitä, mikä tulee Raamatustakin selvästi ilmi: Jumala voi käyttää myös saatanan juonia, syntiä ja muita ei-toivottavia asioita palvelemaan omia tarkoituksiaan. Niin hän on tehnyt aiemmin ja niin hän tekee nytkin, mutta siitä huolimatta olisi parempi, jos kaikki tapahtuisi Jumalan mielen mukaan alusta loppuun asti."

Varmasti näin onkin ja kaikkihan olisi täydellistä jos Jumalan tahto tapahtuisi. Tässä maailmassa vaan kun mikään ei ole täydellistä. Mikään muu kuin Jeesus.

"Lisäksi, miten voit olla varma, ettei gospel juuri ole Jumalan mielen mukaista? Eikö Hänkin taistelisi sitä vastaan ja hävittäisi koko ajatuksenkin ihmisten päistä, jos se oikeasti olisi ihan hirveän väärin?"

Pidän kyllä mielessäni sen mahdollisuuden, että saatan olla väärässä. Mutta niin, heitän kysymyksesi takaisin: Miksi Jumala hävittäisi gospelin maailmasta, jos se on niin haitallista? Eihän hän myöskään hävitä täältä syntejä - ei edes niistä pahimpia.

"Varmasti on näitäkin, mutta minä en tunne yhtäkään."

No, nyt ainakin tiedät ellet varsinaisesti tunne.

Jatkan vastausta joskus tiistain tienoilta, kun palaan lomalta.

Lue lisää

"Koska tunnut ymmärtäneen tekstini tarkoituksen siltä osin väärin, kirjoitan kohdan vielä uudestaan aiempaa selvemmin, jotta voit halutessasi kommentoida sitä: Syy sille, ettei gospelbändit pidä keikoilla juurikaan pitkiä puheita vaan keskittyy selvästi musiikkiin, on siis keikkojen järjestäjissä (koska he määräävät aikarajoista ja "tilaavat" bändit vastaamaan musiikista eikä pitämään puheita)."

Selvä, vika on järjestäjissä, ja rivien välistä luettuna myös bändeissä, koska eivät käydä pitempää aikaa puhumiseen. Täytyy myöntää, etten ole tullut ajatelleeksi tuota. Ihan hyvin voisi jättää yhden-pari biisiä soittamatta ja pitää tulenpalavan puheen. :)

"Koitahan lukea kirjoituksiani tarkemmin, koska en ole sanonut mitään siihen viittaavaa. Jos ryhmän X keskuudessa pätee yleisesti väite A, tarkoittaako se muka sitä, että jokainen johon väite A pätee kuuluu ryhmään X? Ei tietenkään. En minä sanonut enkä edes vihjannut, että jokainen joka jättää puheita väliin olisi uskossaan heikko (tai että puheita väliin jättävät tekisi sen aina siksi, ettei kuunteleminen kiinnosta - kunhan totesin, että kyseinen motiivi on yleinen tiettyjen ryhmien keskuudessa)."

Ehkä ymmärsin väärin, mutta tekstisi on ollut niin kovin yleistävää, joten en tiennyt tämän olevan poikkeus.

"Mutta mitä se kertoo osallistujista ja heidän mieltymyksistään, jos päätetään jatkuvasti pitää tauko juuri silloin kun ohjelmassa on kevyen viihteen sijaan rautaisaa opetusta? Miksei happihypylle mennä vaikka silloin, kun vuorossa on joku "täytebiisi"?"

En ole toistaiseksi kuullut yhdenkään bändin ilmoittavan etukäteen, minkä biisin jälkeen aikovat jotain puhua, joten se voi vaikuttaa myös. Myönnän kyllä sen, että varmasti on joukossa väkeä, jotka mielellään kuuntelevat musiikkia ja poistuvat paikalta kun tulee "tauko", mutta vaikea sanoa syytä kun en tiedä heidän ajatuksenjuoksuaan.

"Kertoisitko määritelmät uskonnolle ja uskolle, kun ne kerran on mielestäsi ihan eri asioita? Yleisesti hyväksyttyjen määritelmien mukaan niin ei ainakaan ole."

Uskonto on joukko käsityksiä, jotka koskevat jotain henkilöä, oliota, todellista tai epätodellista, pyhää tai yliluonnollista, jota sitten palvotaan. Uskontoon liittyy myös moraalisia sääntöjä ja arvoja ja niiden mukaisia rituaaleja. Uskontoja on lisäksi erilaisia, nyt äkkiseltään muistin 6 eri uskontoa (kristinusko, buddhalaisuus, juutalaisuus, hindulaisuus, islam ja shintolaisuus), joista useat pitävät sisällään vielä eri uskontokuntia. Lisäksi on vielä erilaisia pakanauskontoja, mikä tuntuu olevan huolestuttavasti kasvava suunta. Tätä on siis uskonto.

Usko taas on ihmisen käsitys jonkin olemassaolosta. Uskoakin on kahdenlaista, järkiperäistä, perusteltua uskoa sekä tunneperäistä uskoa. Usko kyllä yleensä liittyy johonkin uskontoon, mutta on silti eri asia. Ajattelisin niin, että niin monta kun on uskovaa (kristinuskossa pelkästään 1,95 miljardia vuoden 2000 tietojätin mukaan, määrä lienee kasvanut tuosta), niin monta lajia on uskoakin. Jokainen ihminen uskoo eri tavalla kuin toinen, ajatellaan nyt vaikka meitäkin kahta. Esim. kristinuskossa ihminen voi ihan hyvin kuulua johonkin kirkkoon tai uskontokuntaan uskomattakin ja uskova taas voi uskoa Jumalaan ja Jeesukseen kuulumatta mihinkään.
Näin mielestäni usko ja uskonto ovat eri asioita.

"Viihteellisyys ja viihtyisyys (tai viihtyvyys) on kaksi eri asiaa."

Kuten uskonto ja uskokin? :D

"Viihteellisyys on sidottu viihteeseen, viihtyisyys ja viihtyvyys puolestaan ei. Viihteellisyys on siis pitkälti kulttuurisidonnainen asia, kun taas viihtyvyys on yksilöllistä ja vaihtelee tilanteittain. Selvennän asiaa esimerkillä: Meidän kulttuurissa musiikki on viihdettä. Kun gospelbändi vetää keikan, tilaisuus on viihteellinen riippumatta siitä, viihtyykö siellä kukaan vai ei. Vastaavasti sohvalla löhöily ei ole itsessään viihteellistä, vaikka löhöilijä voi viihtyä siinä oikein hyvin."

Kyllä minun sohvalla löhöilyni voi olla hyvinkin viihteellistä toisinaan..ainakin toisten näkökulmasta. :D Mutta ymmärrän mitä ajat takaa ja saattaa olla, että alan lämmetä tuolle ajatukselle.

"En siis ole missään nimessä sillä kannalla, ettei viihtyvyys olisi tärkeää. Viihteellisyys on kuitenkin turhaa, ja jos joku kokee sen tarpeelliseksi, hänen tulisi pyrkiä muuttamaan vääristyneet mieltymyksensä terveemmiksi."

No, nyt nousi karvat taas pystyyn. :D Miksi viihteellisyys olisi vääristynyttä ja epäterveellistä? Eikö tietokone ja internet tuota viihteellisyyttä? Miksi siis internetissä surffaaminen on enemmän oikein kuin gospelkonsertissa käynti? Entä lukeminen? Eikös sekin ole viihteellistä, luit sitten sanomalehteä tai hengellistä kirjallisuutta?

"Mainitsemasi tilaisuus oli osa suurempaa kokonaisuutta, joten ei voi tietää kuinka moni osallistujista halusi todella tulla kuulemaan Wilkersonia ja kuinka moni oli paikalla esim. muiden tilaisuuksien takia."

Ei voikaan. Väkeä kuitenkin tuli sisään Wilkersonin puheen alettua enemmän kuin sen aikana lähti ulos. Väkeä lähti aika paljon ulos myös siinä vaiheessa kun Wilkerson lopetti. Itse en tällä kertaa myöskään jäänyt musiikkia kuulemaan, joten en tiedä mitä puheen jälkeen tapahtui.

"Ainakin Chariots on gospelbändi, muut nimet ei ole tuttuja. Tuliko ohjelmaan joku muutos, oliko ne mukana pelkästään "tavallisissa" yhteislauluissa vai eikö gospel ole mielestäsi viihdykettä? Eikö bändit yleensäkin ole viihdykkeitä?"

Totta kai gospel on viihdykettä ja bändit ovat viihdykettä. Sitä varten useimmat bändit ovat, viihdyttääkseen ihmisiä. GOSPELbändit vain usein lyövät kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

"Lisäksi varsinaiset kesäjuhlat on siinä mielessä poikkeus, että niihin mennään usein tapaamaan kaukana asuvia tuttuja ja sukulaisia. Niihin ei siis tarvita niin paljon järjestettyä viihdettä ja sirkushuveja kuin yleensä, kun moni tulisi paikalle vaikka pelkän seuran (tai tavan) takia, jos tietäisi muidenkin olevan tulossa."

En tiedä sinusta, mutta minä ainakin menen kesäjuhlille ja vastaaviin kohtaamaan Jumalaa. Mahdolliset sukulaiset ja tuttavat tulevat siinä sivussa. Pastorimmekin on sanonut, että jos aiotte tulla kokoukseen tavan vuoksi, älkää tulko ollenkaan. Tulkaa kohtaamaan Jumalaa. Minusta tuossa kannattaa pysyä.

"Olisiko Raamattu mitään?"

Daa, eikös niistä yleensä juuri saarnatakin? Kaksi pastoria saarnaa Raamatusta, samasta aiheesta, mutta eri kirkossa. Mistä siis tietää kumpi on parempi/huonompi kun ei voi olla kuin yhdessä paikkaa kerrallaan? Tai minä en ainakaan pysty. Jos kysyt joltain toisessa kirkossa ollelta, voit saada hyvinkin omastasi eriävän mielipiteen jo senkin perusteella mikä on kyseisen ihmisen tausta, miten paljon saarna kosketti tai jätti koskettamatta. Ihan sama siis, miten se sinuun vaikutti, se ei vaikuta kaikkiin samalla tavalla. Olen monesti kuullut sanottavan, että olipa huono saarna, vaikka itse pidin kovasti ja taas päin vastoin. Tätä ajoin takaa.

"Muita biisejä en tuntenut. Heittäisin tähän sellaisen huomion, että kolmesta mainitsemastasi suomenkielisestä biisistä kaksi on gospelkansan keskuudessa melkoisen suosittuja. Jos otanta olisi laajempi, se viittaisi siihen, että joko sanoiltaan keskitasoiset biisit on suosittuja tai sitten suomalainen gospel on muuhun tarjontaan verrattuna huonoa."

Yritinkin nyt mainita vähän erilaisia artisteja, sillä musiikkia on monenlaista. Täytyy kyllä sanoa, että minun mielestäni kotimainen gospel on joskus jossain määrin puutteellisempaa (mutta ei kuitenkaan huonompaa) kuin ulkomainen. Lieneekö syy siinä, että muualla puhutaan helpommin asioista niiden oikeilla nimillä. Toisinkin päin tietysti on, mutta minulla on vain enemmän parempia kokemuksia ulkomaisista.

"Ehkä sellaisilleKIN puheille olisi tarvetta... eikä pelkästään ehkä vaan aivan varmasti. Mikä herättäisi ei-uskovan synnintuntoon ja parannuksen tarpeeseen paremmin kuin se, että hän todella tajuaisi oman syntisyytensä?"

Toisinaan onkin. Tunnen tosin sellaisiakin ihmisiä, jotka ajattelevat tällaisia saarnoja kuullessaan ennemmin "juujuu, mutta en minä vielä ole valmis luopumaan siitä ja siitä ja siitä. Katsotaan sitten joskus." tai "en ainakaan mihinkään näin ahdistavaan juttuun halua mukaan." kun eivät tiedä paremmasta. Eivät kaikki ajattele "vautsi, täytyypä tehdä parannus samantien!" Ihan sama miten paljon heille evankelioisi.

"Kuva on pieni ja sen verran suttuinen, etten pysty sanomaan vastaako se edellytyksiä vai ei.

Tuon kuvan olisi pystynyt suurentamaankin, jos nyt pilkkua vähän vielä viilataan.

"Yksi sopiva kuva ei kuitenkaan riitä tekemään muista kuvista sopivia.."

Eikä yksi valkoinen lehmä riitä tekemään kaikista lehmistä valkoisia. Tai yksi kuva minusta hameessa tee minusta ainaista hameen käyttäjää.

"Siinä ainakin toinen oikealta on varmasti laittanut hiuksiinsa jotain ainetta, muuten ne ei pysyisi noin."

No, ei se minua häiritse. Vaikka, kyllä hiukset yhden kuvan oton ajan pelkällä vedelläkin pystyssä pysyy. Eivätkä kaikki ihmiset katso ulkonäköä. Minä kuulin yhden koskettavan kappaleen ennen kun tiesin koko yhtyeestä. Ihan sama siinä vaiheessa miltä bändi näytti, pelkkä kappale riitti ja tilasin levyn siltä istumalta. Hetkeäkään en ole katunut. Mutta se on ikävää, että ihmisiä tuomitaan ulkonäön perusteella.

"Hyvä jos edes se toimi."

Eikö olekin? Olen oikein onnellinen siitä. Rivien välistä kyllä olen aistivinani lievää halveksuntaa. Mutta saattaa olla, että olisin ehkä voinut muullakin tavalla pelastua, mutta kun se sattui tapahtumaan gospelin pienellä avustuksella juuri sopivalla hetkellä, niin se todella ON hyvä asia. Myöhemmin olisi voinut olla liian myöhään. Ja tähän vastaat todennäköisesti kysymällä, miksi sitten juuri gospel eikä Jumalan sana? Siksi, että Jumalan sana oli siihen asti ollut pelkkää kaunista sanahelinää siitä kuinka Jumala rakastaa (ihana asia kyllä!), mutta se, että joku muu oli joutunut käymään mielessään läpi samoja asioita kuin minäkin sillä hetkellä ja selvinnyt siitä vielä, antoi toivoa. Ihan inhimillistä jälleen kerran.

"Koska tämä on gospelkeskustelu, en ota aiheeseen liittymättömiä opillisia asioita käsiteltäväksi enkä myöskään nimeä mitään seurakuntaa."

Eiköhän tässä nyt ole jo käsitelty niin paljon muitakin asioita kuin vain gospelia. Ihan hyvin voimme puhua opillisistakin käsityksistä, sillä ne kuitenkin muokkaavat aika paljon näkemyksiämme ja tapaamme nähdä maailmaa. Minun puolestani voit kyllä nimetä yhden mielestäsi oikeaoppisen ja yhden mielestäsi vääräoppisen seurakunnan. Olisi ei-uskovillekin lukijoillekin hyväksi, jotta tietäisivät mihin hakeutua ja mitä välttää.

"On kuitenkin selvää, että kun yksi seurakunta opettaa yhtä ja toinen täysin toista, kumpikin ei voi olla samaan aikaan oikeassa vaan ainakin toisen on oltava väärässä."

Selvä juttuhan tuo on.

"Ettei vaan olisi niin, ettet itsekään usko epäsuoraan väitteeseesi? Vai mihin esim. evankeliointia tarvitaan, jos jokainen ihminen tietää, että usko Jeesukseen on hänelle parhaaksi?

Ei, kyllä asia on niin, ettei kukaan tiedä täysin, mikä hänelle on hyväksi ja mikä ei. Jotkut erehtyy useammin kuin toiset."

Ei ehkä täysin, mutta edes sinne päin. Mutta jos tuntee itsensä tarpeeksi hyvin, niin pääsee jo aika pitkälle. Mitä tarkoitit epäsuoralla? Mielestäni se oli ihan yhtä suora väite kuin sinunkin. Mutta niin, ihminen on kyllä erehtyväinen, minä ainakin. Onneksi usein erehtyminen ei tee ihmisestä Jumalan silmissä yhtään sen huonompaa kuin vähemmän erehtyväisestä.

"Lyhyt yhteenveto: Hyvässä raamiksessa pääosassa on Raamattu, gospelkonsertissa viihde. Raamiksissa Raamattuun pureudutaan syvälle, gospelkonsertissa raapaistaan korkeintaan pintaa."

Joskus pelkkä pintaraapaisu saa aikaan parempaa jälkeä pidemmäksi aikaa kuin kerran liian syvälle pureutuminen.

"Syy ei tietenkään ole pelkästään gospelin, vaan myös televisio jo moni muu laite totuttaa vaatimaan viihdettä."

Aivan kuten kuten edellä mainitsemani tietokonekin. Miksi siis se on parempi kuin televisio? Gospelista puhumattakaan. Jos nyt puhutaan siitä, kumpi on haitallisempaa, sanoisin sanoisin tietokoneen olevan monta, monta kertaa haitallisempi kuin gospel.

""Mikähän siinä on, että nykyään kaikesta hyvästä täytyy väkisin vääntää jotain pahaa?"

Eikö uskossa pysyminen ole mielestäsi niin tärkeä asia, että siitä kannattaa pitää huolta, vai mistä moinen suhtautuminen johtuu?"

Ja miten tämä liittyi nyt mitenkään yhtään mitenkään? Uskossa pysyminen on tärkein asia elämässäni, mikäli nyt teet tällä tiedolla mitään. Mutta miksi kaikesta hyvästä täytyy vääntää jotain pahaa?

"Voisikohan määrä olla suurempi, jos nuoret saataisiin pois maailmallisen musiikin ja gospelin parista?"

Rohkenen epäillä. Saattaa olla, että muutaman sukupolven jälkeen ei ole kirkoissa musiikkia ollenkaan, jos tuohon suuntaan mennään.

"Ei Raamatulla tarvitse paukuttaa päähän. Jos ei-uskova menee omasta vapaasta tahdostaan gospelkonserttiin, tuskin hän suhtautuu täysin kielteisesti kaikkeen muuhunkaan evankeliointiin."

Voi, kun asia olisikin aina noin. Ei-uskovalle nuorelle ei tuota minkäänlaisia ongelmia mennä gospelkonserttiin kuuntelemaan asiarikasta "hihhulimusaa", mutta jos yrität saada häntä kirkon penkkiin istumaan voit saada vastustusta.

"Mikset sitten saa kirkosta irti yhtä paljon kuin gospelista? Vastaavasti: mikset kannata gospelia kirkkoon, jos saat gospelista enemmän irti?"

Gospelin kannattaminen kirkkoon on eri asia kuin se, kummasta saan enemmän irti. Ihan näin for the record. Miksi saan gospelista enemmän irti? Siksi, että se koskettaa juuri MINUA (itsekästä? Kyllä.) useammin kuin pastorin puhe. En silti sano, etteikö sama puhe tekisi hyvää jollekin muulle. Aivan takuulla. Tietty gospelmusiikki juuri sopivaan mielentilaan saa enemmän aikaan kun pastorin puheet paastoamisesta tai jostakin muusta. Jos olen iloisella mielellä, on hyvä päivä ja menen kirkkoon ja siellä saarnataan, kuinka meillä on raskas taakka kannettavana ja kuinka ollaan syntisiä ja pahoja..Siitäpä saakin paljon irti. Ihminen on kuitenkin ihminen ja siinä vaiheessa kun jokin ei nappaa, sitä tulee mietittyä kaikkea muuta.."tarttis kaupassa käydä..ai niin, tarttis tehdä se ja se työjuttu.." ja semmoista. Nostaisin hattua niille, joilla ei IKINÄ ole käynyt noin, mutta uskallan veikata, että niitä ei ole kovinkaan paljoa, joten jää toistaiseksi hattu nostamatta. Toki nuokin puheet ovat ihan hyväksi, sitä en kiellä, mutta voitko itse sanoa saavasi aina vain parasta antia kirkon penkillä?

Ja kyllä, hurja paljastus: mielestäni gospel ei kuulu kirkkoon. Eikä sillä asialla ole taas mitään tekemistä sen kanssa, onko gospel ihmiselle hyväksi vai pahaksi. Kirkkoon mennään ennemmin hiljentymään ja kuuntelemaan saarnaa, kun taas gospelkonserttiin mennään kuuntelemaan musiikkia. Enkä nyt tosiaan sano, etteikö gospelkonsertissa voisi hiljentyä, sillä omien kokemuksieni mukaan se on myös varsin oivallinen paikka sille.
En tiedä oletko tietoinen siitä, että monissa gospeltilaisuuksissa on musiikin lisäksi sielunhoitoa ja rukouspalvelua, joihin on aina paljon menijöitä.

"Pidän kyllä mielessäni sen mahdollisuuden, että saatan olla väärässä. Mutta niin, heitän kysymyksesi takaisin: Miksi Jumala hävittäisi gospelin maailmasta, jos se on niin haitallista? Eihän hän myöskään hävitä täältä syntejä - ei edes niistä pahimpia."

Sinulla on pointti tuossa. Täytyy myöntää. Mutta miksi gospel olisi suuri synti? Koska se on erottanut sinut Jumalasta, mutta ei kaikkia muita maailman ihmisiä? Miksi kaikista maailman asioista gospel on se, joka sinua eniten rasittaa? Olisi myös mukava tietää mikä sinut sai luopumaan gospelista. Joku tietty bändi? Joku tapahtuma? Ei tarvitse nimetä mitään, mutta vähän pohjaa haluaisin tietää, jotta ymmärtäisin sinua paremmin.

Entinen gospelnuori kirjoitti:

"En sanonut, että vika olisi sen enempää järjestäjissä kuin bändeissäkään."

Et niin, vaan se oli oma toteamukseni. Koska tunnut ymmärtäneen tekstini tarkoituksen siltä osin väärin, kirjoitan kohdan vielä uudestaan aiempaa selvemmin, jotta voit halutessasi kommentoida sitä: Syy sille, ettei gospelbändit pidä keikoilla juurikaan pitkiä puheita vaan keskittyy selvästi musiikkiin, on siis keikkojen järjestäjissä (koska he määräävät aikarajoista ja "tilaavat" bändit vastaamaan musiikista eikä pitämään puheita).

"Minä olen siis välinpitämätön ja uskossani heikko. Ainakin tekstisi perusteella."

Koitahan lukea kirjoituksiani tarkemmin, koska en ole sanonut mitään siihen viittaavaa. Jos ryhmän X keskuudessa pätee yleisesti väite A, tarkoittaako se muka sitä, että jokainen johon väite A pätee kuuluu ryhmään X? Ei tietenkään. En minä sanonut enkä edes vihjannut, että jokainen joka jättää puheita väliin olisi uskossaan heikko (tai että puheita väliin jättävät tekisi sen aina siksi, ettei kuunteleminen kiinnosta - kunhan totesin, että kyseinen motiivi on yleinen tiettyjen ryhmien keskuudessa).

"Yleensä kaikissa tapahtumissa on vilskettä ulko-ovella senkin takia, että massatapahtumissa ei aina ilmastointi toimi niin hyvin kuin toivoisi ja lisäksi paikalla on myös paljon ei-uskovia nuoria, jotka eivät ehkä pysty suodattamaan niin paljoa informaatiota suurista asioista kerralla ja niin tarvitsevat taukoa välillä."

Mutta mitä se kertoo osallistujista ja heidän mieltymyksistään, jos päätetään jatkuvasti pitää tauko juuri silloin kun ohjelmassa on kevyen viihteen sijaan rautaisaa opetusta? Miksei happihypylle mennä vaikka silloin, kun vuorossa on joku "täytebiisi"?

Se vaikuttaa myös gospelkonserttien toimivuuteen evankeliointikanavana, kun suuri osa evankelioinnin kohderyhmästä lähtee pois silloin kuin tarjolla on viihteen sijaan evankeliumia.

"Uskonto ja uskonto. Uskonto ja usko ovat kaksi ihan eri asiaa, niitä ei sovi sekoittaa keskenään."

Kertoisitko määritelmät uskonnolle ja uskolle, kun ne kerran on mielestäsi ihan eri asioita? Yleisesti hyväksyttyjen määritelmien mukaan niin ei ainakaan ole.

"Uskontoon kuuluu viihteellisyys. Ajattele nyt, menet kirkkoon ja siellä on mukava sisustus, sinä viihdyt siellä. Siellä lauletaan ja ylistetään Jumalaa, sinä viihdyt siellä. Pastori pitää hyvän puheen ja taas sinä viihdyt ja tunnet olosi mukavaksi."

Viihteellisyys ja viihtyisyys (tai viihtyvyys) on kaksi eri asiaa. Viihteellisyys on sidottu viihteeseen, viihtyisyys ja viihtyvyys puolestaan ei. Viihteellisyys on siis pitkälti kulttuurisidonnainen asia, kun taas viihtyvyys on yksilöllistä ja vaihtelee tilanteittain. Selvennän asiaa esimerkillä: Meidän kulttuurissa musiikki on viihdettä. Kun gospelbändi vetää keikan, tilaisuus on viihteellinen riippumatta siitä, viihtyykö siellä kukaan vai ei. Vastaavasti sohvalla löhöily ei ole itsessään viihteellistä, vaikka löhöilijä voi viihtyä siinä oikein hyvin.

En siis ole missään nimessä sillä kannalla, ettei viihtyvyys olisi tärkeää. Viihteellisyys on kuitenkin turhaa, ja jos joku kokee sen tarpeelliseksi, hänen tulisi pyrkiä muuttamaan vääristyneet mieltymyksensä terveemmiksi.

"Minä en näkisi asiaa noin."

Minä taas näen. Kaiken maailman uskonnon viihteellistäjät kerää ympärilleen yhä enemmän ja enemmän porukkaa, kun tyyliltään "kuivemmat" saarnaajat saa saarnata alati tyhjeneville saleille.

"Olin juuri lauantaina vapiksen kesäjuhlilla Helsingissä ja illan puhuja Gary Wilkerson veti jäähallin täyteen väkeä vauvasta vaariin. Ei mitään lavashowta eikä muuta viihdykettä. Vain loistavaa puhetta. Illan nuorisotapahtumaan taas osallistui huomattavasti vähemmän väkeä (eikä niin, että kaikki vanhat olisivat lähteneet ja nuoret jääneet, vaan päin vastoin). Näkisin siis, että hyvä puhuja saa kuitenkin vielä paremmin väkeä liikkeelle."

Mainitsemasi tilaisuus oli osa suurempaa kokonaisuutta, joten ei voi tietää kuinka moni osallistujista halusi todella tulla kuulemaan Wilkersonia ja kuinka moni oli paikalla esim. muiden tilaisuuksien takia. Lisäksi kyse oli lauantai-illasta, joten nettisivujen ohjelman perusteella tarkoitat ilmeisesti tätä:

19.00 - 20.30
Turvaa etsimässä / Jäähalli
Gary Wilkerson, Henry Elfving,
Musiikki: Chariots, Kelly Wilkerson, Matthew Ward ja Jukka Palosen bändi

Ainakin Chariots on gospelbändi, muut nimet ei ole tuttuja. Tuliko ohjelmaan joku muutos, oliko ne mukana pelkästään "tavallisissa" yhteislauluissa vai eikö gospel ole mielestäsi viihdykettä? Eikö bändit yleensäkin ole viihdykkeitä?

Lisäksi varsinaiset kesäjuhlat on siinä mielessä poikkeus, että niihin mennään usein tapaamaan kaukana asuvia tuttuja ja sukulaisia. Niihin ei siis tarvita niin paljon järjestettyä viihdettä ja sirkushuveja kuin yleensä, kun moni tulisi paikalle vaikka pelkän seuran (tai tavan) takia, jos tietäisi muidenkin olevan tulossa.

"Ja mitä tulee tuohon vitsien laukomiseen huonon saarnan lomassa..mistä tiedät kumpi pastori lopulta saarnaa huonommin? Ettei taas vain olisi kuulijan korvista (ja niiden välistä) kiinni tämä juttu?"

Olisiko Raamattu mitään?

"Ja mitä pahaa siinä on, jos kirkossa on mukavaa ja hymyilyttää?"

Olenko muka sanonut, että siinä olisi jotain pahaa? En tuomitse mukavia saarnoja enkä hymyilyä sinänsä vaan sen, että niiden annetaan mennä saarnatun sanan puhtauden ja opetuksen raamatullisuuden edelle. Toisaalta jatkuva mukavuus ja hymyilyttäminen tarkoittaa sitä, että saarnoissa keskitytään vain mukaviin asioihin, ja se ei todellakaan ole hyvä asia. Kuitenkin myös mukaville saarnoille ja hymylle on mielestäni paikkansa, ja on aina parempi, jos hyvä saarna esitetään vaikuttavalla tavalla.

"Ei enää elellä sitä aikaa, että istutaan vakavina penkissä ja kuunnellaan paasausta helvetin tulista ja maailmanlopusta."

Ehkä sellaisilleKIN puheille olisi tarvetta... eikä pelkästään ehkä vaan aivan varmasti. Mikä herättäisi ei-uskovan synnintuntoon ja parannuksen tarpeeseen paremmin kuin se, että hän todella tajuaisi oman syntisyytensä?

"En tiedä, mikä sinulle on keskivertobiisi ja sanoitukset vaihtelevat luonnollisesti artisteittain, joten valitsin tuolta hyllystä epämääräisesti muutaman artistin. Laitan pätkät joistain biiseistä.

"1. Bass 'n Helenin Valo-levyltä Taisteluni:"

Joitain vuosia sitten BNH:n keikalla Harri kertoi sen olevan bändin kestosuosikki heidän omasta tuotannostaan sen väkevän sanoituksen takia. Samaa sanoo lukuisat gospelfanit edelleen. Taisteluni on yksi harvoista BNH:n vanhemmista biiseistä, jota kuunnellaan suht paljon edelleen.

"5. The Rainin Kiitos ja anteeksi-levy ja Tuuli kulkee:"

Klassikko jo syntyessään, jota etenkin riparilta päässeet lauleli aikoinaan jatkuvasti. Harva gospelbiisi saavuttaa sellaisen aseman.

Muita biisejä en tuntenut. Heittäisin tähän sellaisen huomion, että kolmesta mainitsemastasi suomenkielisestä biisistä kaksi on gospelkansan keskuudessa melkoisen suosittuja. Jos otanta olisi laajempi, se viittaisi siihen, että joko sanoiltaan keskitasoiset biisit on suosittuja tai sitten suomalainen gospel on muuhun tarjontaan verrattuna huonoa.

"Mitä nyt pikaisesti googletin, löytyi mm. juuri Jonah33 -bändistä tällainen kuva:
http://www.ccauthority.com/images/jonah33.jpg"

Kuva on pieni ja sen verran suttuinen, etten pysty sanomaan vastaako se edellytyksiä vai ei. Yksi sopiva kuva ei kuitenkaan riitä tekemään muista kuvista sopivia, joten laitoin bändin nimen Googlen kuvahakuun. Silmiin osui heti tämä: http://www.ardentrecords.com/images/jonah/band.jpg Siinä ainakin toinen oikealta on varmasti laittanut hiuksiinsa jotain ainetta, muuten ne ei pysyisi noin.

Pointtina alkuperäisessä kysymyksessäni ei kuitenkaan ollut, onko ehtoja vastaavaa bändiä olemassa vai ei. Käytin kysymystä saadakseni toisen miettimään, kuinka suuri osa gospelbändeistä ei täytä ehtoja ollen siinäkin mielessä haitallisia esikuvia.

"Tässä taitaa nyt olla mukana jotain lestadiolaisajattelua, jota en pahemmin tunne? Meikkaaminen, muotoiluaineet, vaatteilla koreilu sopivat mielestäni ihan yhtä hyvin uskovalle kuin ei-uskovallekin."

Myös Raamatulla ja erityisesti Pietarilla on sanansa sanottavana: "Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista," (1. Piet. 3:3)

"Gospel oli se tekijä, joka toi minut taas lähelle Jumalaa."

Hyvä jos edes se toimi.

Minulle gospel oli kuitenkin se tekijä, joka vei minut taas kauas Jumalasta.

"Annatko esimerkin, jotta tiedän mitä tarkoitat."

Koska tämä on gospelkeskustelu, en ota aiheeseen liittymättömiä opillisia asioita käsiteltäväksi enkä myöskään nimeä mitään seurakuntaa. On kuitenkin selvää, että kun yksi seurakunta opettaa yhtä ja toinen täysin toista, kumpikin ei voi olla samaan aikaan oikeassa vaan ainakin toisen on oltava väärässä.

"Pientä aliarviointia ilmassa kenties? Kai nyt jokainen ihminen tietää, mikä itselleen on hyväksi ja parhaaksi."

Ettei vaan olisi niin, ettet itsekään usko epäsuoraan väitteeseesi? Vai mihin esim. evankeliointia tarvitaan, jos jokainen ihminen tietää, että usko Jeesukseen on hänelle parhaaksi?

Ei, kyllä asia on niin, ettei kukaan tiedä täysin, mikä hänelle on hyväksi ja mikä ei. Jotkut erehtyy useammin kuin toiset.

"Miksi gospelkonsertti olisi vähemmän kristillinen kuin raamis tai nuortenilta?"

Riippuu tietysti siitä, millainen raamis tai nuortenilta on. Mielestäni nuortentoiminta on yleisestikin mennyt pahasti metsään, joten niihin en puutu. Hyvässä raamiksessa kuitenkin keskitytään täysillä sanaan - luetaan joku kohta Raamatusta ja ehkä jonkun "viisaamman" ajatuksia siitä, ja sen jälkeen keskustellaan asioista. Muilta saa arvokkaita näkökulmia asiaan, ja asioita joutuu todella miettimään ja pohtimaan itse monesta eri näkökulmasta. Lisäksi muilta saa arvokasta palautetta.

Gospelkonsertissa sen sijaan ollaan passiivisia kuulijoita, joiden oma "aktiivisuus" rajoittuu lähinnä valmiiksi syötettyjen sanojen mekaaniseen toistamiseen (tarkoitan mukana laulamista), hyppimiseen ja pomppimiseen. Välissä tulee joku pieni puheenvuoro, joka menee ehkä jotenkin tähän tapaan: "Mun hyvä frendi kuoli huumeisiin ja se oli mulle raskas isku. Mä itkin paljon mut sit mä rukoilin Iskää ja se anto mulle tän piisin sanat ja mä tajusin kuinka mun pitää keskittyy siihen mikä on edessä eikä siihen mikä on menny ja mille ei voi enää mitään. Mä en voi tuoda mun frendii takasi mut mä voin aina luottaa Iskään. Rukoilkaa tekin älkääkä menettäkö toivoa, Iskä pitää teistä aina huolen!"

Lyhyt yhteenveto: Hyvässä raamiksessa pääosassa on Raamattu, gospelkonsertissa viihde. Raamiksissa Raamattuun pureudutaan syvälle, gospelkonsertissa raapaistaan korkeintaan pintaa.

"Raamiksessa voi aika kulua naureskellessa ja jutustellessa, joku voi kertoa jonkun hauskan vitsinkin. Tai nuortenillassa ilta kuluu pelaten silmäpeliä jonkun mukavan näköisen uskovan pojan kanssa, mutta kun ollaan seurakunnan tiloissa ja ristin alla seinän vieressä istutaan, niin ollaan niin paljon pyhempiä kuin jos oltaisiin kuuntelemassa gospelkonserttia, jossa lauletaan Jeesuksesta ja pelastuksesta."

Kaikessa kristillisessä toiminnassa on parantamisen varaa. Hassua sinänsä, että se viittaamasi opetukseen keskittyminen heikentyy mm. juuri siten, että opitaan esim. gospelin kautta odottamaan viihteellisyyttä kaikilta tapahtumilta... Syy ei tietenkään ole pelkästään gospelin, vaan myös televisio jo moni muu laite totuttaa vaatimaan viihdettä.

"Mikähän siinä on, että nykyään kaikesta hyvästä täytyy väkisin vääntää jotain pahaa?"

Eikö uskossa pysyminen ole mielestäsi niin tärkeä asia, että siitä kannattaa pitää huolta, vai mistä moinen suhtautuminen johtuu?

"
Minulle, musiikki. Jollekin toiselle joku muu.

"Niin mäkin olisin sanonut silloin, kun vielä kuuntelin gospelia. Kävin innokkaasti kaikenlaisilla gospelkeikoilla ja -festareilla, kirkossa tuskin koskaan. "Saarnat on niin tylsiä, virret on niin tylsiä, penkit on täynnä tylsiä mummoja, kaikki on niin tylsää, plääh." Onhan se selvää, että kirkko alkaa tuntua tylsältä ja siellä käynti vähenee, kun oppii gospelin ja muun kautta vaatimaan uskonnoltakin viihteellisyyttä. Paras ratkaisu ongelmaan ei kuitenkaan ole kirkon korvaaminen gospelilla vaan poistamalla viihteellisyyden vaatimus seurakunnasta."

"Tässä on siis ero meidän välillämme. Minulle saarnat eivät ole tylsiä, eivätkä virret, eivätkä ainakaan seurakuntamme mummot. Pastorikin meillä on todella hyvä. Itse kirkko ei missään vaiheessa ole tuntunut tylsältä vaikka gospeltapahtumia olenkin kiertänyt, eikä kokemukseni noista tapahtumista ole saaneet minua vaatimaan viihteellisyyttä kirkkoon. Osaan kyllä erottaa nuo asiat toisistaan. Enkä suinkaan kannata gospelia kirkkoon."

Mikset sitten saa kirkosta irti yhtä paljon kuin gospelista? Vastaavasti: mikset kannata gospelia kirkkoon, jos saat gospelista enemmän irti?

"Mutta että viihteellisyys pois seurakunnasta. Siis hyvästi sohvat, piano, kirjat, vaikka penkitkin, kahvinkeitin, tietokone.. Nämä kaikkihan tuottavat viihtyvyyttä ja sen kautta viihteellisyyttä."

Kuten yllä totesin, viihtyvyys ja viihteellisyys ei tarkoita samaa asiaa. Mutta kun se piano tuli mainittua, sanotaan nyt, että kannatan virrenveisuuta täysin ilman säestystä.

"Hmm. Yritin tässä laskea, montako nuorta tiedän, joka kuuntelisi virsiä muuten kuin kirkossa. En keksinyt yhtäkään."

Voisikohan määrä olla suurempi, jos nuoret saataisiin pois maailmallisen musiikin ja gospelin parista?

"Kävisikö Raamatulla päähän paukuttaminen? Usko tai älä, mutta pieneen alkuun kyllä pääset musiikilla helpommin kuin evankelioimalla toisen pään pyörryksiin."

Ei Raamatulla tarvitse paukuttaa päähän. Jos ei-uskova menee omasta vapaasta tahdostaan gospelkonserttiin, tuskin hän suhtautuu täysin kielteisesti kaikkeen muuhunkaan evankeliointiin.



"Se ei todista mistään muusta kuin siitä, mikä tulee Raamatustakin selvästi ilmi: Jumala voi käyttää myös saatanan juonia, syntiä ja muita ei-toivottavia asioita palvelemaan omia tarkoituksiaan. Niin hän on tehnyt aiemmin ja niin hän tekee nytkin, mutta siitä huolimatta olisi parempi, jos kaikki tapahtuisi Jumalan mielen mukaan alusta loppuun asti."

Varmasti näin onkin ja kaikkihan olisi täydellistä jos Jumalan tahto tapahtuisi. Tässä maailmassa vaan kun mikään ei ole täydellistä. Mikään muu kuin Jeesus.

"Lisäksi, miten voit olla varma, ettei gospel juuri ole Jumalan mielen mukaista? Eikö Hänkin taistelisi sitä vastaan ja hävittäisi koko ajatuksenkin ihmisten päistä, jos se oikeasti olisi ihan hirveän väärin?"

Pidän kyllä mielessäni sen mahdollisuuden, että saatan olla väärässä. Mutta niin, heitän kysymyksesi takaisin: Miksi Jumala hävittäisi gospelin maailmasta, jos se on niin haitallista? Eihän hän myöskään hävitä täältä syntejä - ei edes niistä pahimpia.

"Varmasti on näitäkin, mutta minä en tunne yhtäkään."

No, nyt ainakin tiedät ellet varsinaisesti tunne.

Jatkan vastausta joskus tiistain tienoilta, kun palaan lomalta.

Lue lisää

"ainakin toinen oikealta on varmasti laittanut hiuksiinsa jotain ainetta, muuten ne ei pysyisi noin."

Huh, en tiedä miten ilmaisisin ajatukseni, jotta en kuulostaisi syyllistävältä. Kokeilen silti: Tämä on lakihenkisyyttä.

En onnistunut kovin hyvin.


Jos ammatikseen julkisuudessa jatkuvasti esiintyvä ihminen ei saa käyttää hiuskiinnettä/vaahtoa, niin jossain kohtaa on unohtunut Kristuksen evankeliumi, ja on langettu ihmisten silmän palvelemiseen, ja tuomitsemiseen näön mukaan.

Siunausta Jeesuksen nimessä ja hyvää kesää.

Vittu säähän sekasin olet! Mikä helvetin tampio sinä olet. Elätkö jotain keskiaikaa?

Entinen gospelnuori kirjoitti:

"En sanonut, että vika olisi sen enempää järjestäjissä kuin bändeissäkään."

Et niin, vaan se oli oma toteamukseni. Koska tunnut ymmärtäneen tekstini tarkoituksen siltä osin väärin, kirjoitan kohdan vielä uudestaan aiempaa selvemmin, jotta voit halutessasi kommentoida sitä: Syy sille, ettei gospelbändit pidä keikoilla juurikaan pitkiä puheita vaan keskittyy selvästi musiikkiin, on siis keikkojen järjestäjissä (koska he määräävät aikarajoista ja "tilaavat" bändit vastaamaan musiikista eikä pitämään puheita).

"Minä olen siis välinpitämätön ja uskossani heikko. Ainakin tekstisi perusteella."

Koitahan lukea kirjoituksiani tarkemmin, koska en ole sanonut mitään siihen viittaavaa. Jos ryhmän X keskuudessa pätee yleisesti väite A, tarkoittaako se muka sitä, että jokainen johon väite A pätee kuuluu ryhmään X? Ei tietenkään. En minä sanonut enkä edes vihjannut, että jokainen joka jättää puheita väliin olisi uskossaan heikko (tai että puheita väliin jättävät tekisi sen aina siksi, ettei kuunteleminen kiinnosta - kunhan totesin, että kyseinen motiivi on yleinen tiettyjen ryhmien keskuudessa).

"Yleensä kaikissa tapahtumissa on vilskettä ulko-ovella senkin takia, että massatapahtumissa ei aina ilmastointi toimi niin hyvin kuin toivoisi ja lisäksi paikalla on myös paljon ei-uskovia nuoria, jotka eivät ehkä pysty suodattamaan niin paljoa informaatiota suurista asioista kerralla ja niin tarvitsevat taukoa välillä."

Mutta mitä se kertoo osallistujista ja heidän mieltymyksistään, jos päätetään jatkuvasti pitää tauko juuri silloin kun ohjelmassa on kevyen viihteen sijaan rautaisaa opetusta? Miksei happihypylle mennä vaikka silloin, kun vuorossa on joku "täytebiisi"?

Se vaikuttaa myös gospelkonserttien toimivuuteen evankeliointikanavana, kun suuri osa evankelioinnin kohderyhmästä lähtee pois silloin kuin tarjolla on viihteen sijaan evankeliumia.

"Uskonto ja uskonto. Uskonto ja usko ovat kaksi ihan eri asiaa, niitä ei sovi sekoittaa keskenään."

Kertoisitko määritelmät uskonnolle ja uskolle, kun ne kerran on mielestäsi ihan eri asioita? Yleisesti hyväksyttyjen määritelmien mukaan niin ei ainakaan ole.

"Uskontoon kuuluu viihteellisyys. Ajattele nyt, menet kirkkoon ja siellä on mukava sisustus, sinä viihdyt siellä. Siellä lauletaan ja ylistetään Jumalaa, sinä viihdyt siellä. Pastori pitää hyvän puheen ja taas sinä viihdyt ja tunnet olosi mukavaksi."

Viihteellisyys ja viihtyisyys (tai viihtyvyys) on kaksi eri asiaa. Viihteellisyys on sidottu viihteeseen, viihtyisyys ja viihtyvyys puolestaan ei. Viihteellisyys on siis pitkälti kulttuurisidonnainen asia, kun taas viihtyvyys on yksilöllistä ja vaihtelee tilanteittain. Selvennän asiaa esimerkillä: Meidän kulttuurissa musiikki on viihdettä. Kun gospelbändi vetää keikan, tilaisuus on viihteellinen riippumatta siitä, viihtyykö siellä kukaan vai ei. Vastaavasti sohvalla löhöily ei ole itsessään viihteellistä, vaikka löhöilijä voi viihtyä siinä oikein hyvin.

En siis ole missään nimessä sillä kannalla, ettei viihtyvyys olisi tärkeää. Viihteellisyys on kuitenkin turhaa, ja jos joku kokee sen tarpeelliseksi, hänen tulisi pyrkiä muuttamaan vääristyneet mieltymyksensä terveemmiksi.

"Minä en näkisi asiaa noin."

Minä taas näen. Kaiken maailman uskonnon viihteellistäjät kerää ympärilleen yhä enemmän ja enemmän porukkaa, kun tyyliltään "kuivemmat" saarnaajat saa saarnata alati tyhjeneville saleille.

"Olin juuri lauantaina vapiksen kesäjuhlilla Helsingissä ja illan puhuja Gary Wilkerson veti jäähallin täyteen väkeä vauvasta vaariin. Ei mitään lavashowta eikä muuta viihdykettä. Vain loistavaa puhetta. Illan nuorisotapahtumaan taas osallistui huomattavasti vähemmän väkeä (eikä niin, että kaikki vanhat olisivat lähteneet ja nuoret jääneet, vaan päin vastoin). Näkisin siis, että hyvä puhuja saa kuitenkin vielä paremmin väkeä liikkeelle."

Mainitsemasi tilaisuus oli osa suurempaa kokonaisuutta, joten ei voi tietää kuinka moni osallistujista halusi todella tulla kuulemaan Wilkersonia ja kuinka moni oli paikalla esim. muiden tilaisuuksien takia. Lisäksi kyse oli lauantai-illasta, joten nettisivujen ohjelman perusteella tarkoitat ilmeisesti tätä:

19.00 - 20.30
Turvaa etsimässä / Jäähalli
Gary Wilkerson, Henry Elfving,
Musiikki: Chariots, Kelly Wilkerson, Matthew Ward ja Jukka Palosen bändi

Ainakin Chariots on gospelbändi, muut nimet ei ole tuttuja. Tuliko ohjelmaan joku muutos, oliko ne mukana pelkästään "tavallisissa" yhteislauluissa vai eikö gospel ole mielestäsi viihdykettä? Eikö bändit yleensäkin ole viihdykkeitä?

Lisäksi varsinaiset kesäjuhlat on siinä mielessä poikkeus, että niihin mennään usein tapaamaan kaukana asuvia tuttuja ja sukulaisia. Niihin ei siis tarvita niin paljon järjestettyä viihdettä ja sirkushuveja kuin yleensä, kun moni tulisi paikalle vaikka pelkän seuran (tai tavan) takia, jos tietäisi muidenkin olevan tulossa.

"Ja mitä tulee tuohon vitsien laukomiseen huonon saarnan lomassa..mistä tiedät kumpi pastori lopulta saarnaa huonommin? Ettei taas vain olisi kuulijan korvista (ja niiden välistä) kiinni tämä juttu?"

Olisiko Raamattu mitään?

"Ja mitä pahaa siinä on, jos kirkossa on mukavaa ja hymyilyttää?"

Olenko muka sanonut, että siinä olisi jotain pahaa? En tuomitse mukavia saarnoja enkä hymyilyä sinänsä vaan sen, että niiden annetaan mennä saarnatun sanan puhtauden ja opetuksen raamatullisuuden edelle. Toisaalta jatkuva mukavuus ja hymyilyttäminen tarkoittaa sitä, että saarnoissa keskitytään vain mukaviin asioihin, ja se ei todellakaan ole hyvä asia. Kuitenkin myös mukaville saarnoille ja hymylle on mielestäni paikkansa, ja on aina parempi, jos hyvä saarna esitetään vaikuttavalla tavalla.

"Ei enää elellä sitä aikaa, että istutaan vakavina penkissä ja kuunnellaan paasausta helvetin tulista ja maailmanlopusta."

Ehkä sellaisilleKIN puheille olisi tarvetta... eikä pelkästään ehkä vaan aivan varmasti. Mikä herättäisi ei-uskovan synnintuntoon ja parannuksen tarpeeseen paremmin kuin se, että hän todella tajuaisi oman syntisyytensä?

"En tiedä, mikä sinulle on keskivertobiisi ja sanoitukset vaihtelevat luonnollisesti artisteittain, joten valitsin tuolta hyllystä epämääräisesti muutaman artistin. Laitan pätkät joistain biiseistä.

"1. Bass 'n Helenin Valo-levyltä Taisteluni:"

Joitain vuosia sitten BNH:n keikalla Harri kertoi sen olevan bändin kestosuosikki heidän omasta tuotannostaan sen väkevän sanoituksen takia. Samaa sanoo lukuisat gospelfanit edelleen. Taisteluni on yksi harvoista BNH:n vanhemmista biiseistä, jota kuunnellaan suht paljon edelleen.

"5. The Rainin Kiitos ja anteeksi-levy ja Tuuli kulkee:"

Klassikko jo syntyessään, jota etenkin riparilta päässeet lauleli aikoinaan jatkuvasti. Harva gospelbiisi saavuttaa sellaisen aseman.

Muita biisejä en tuntenut. Heittäisin tähän sellaisen huomion, että kolmesta mainitsemastasi suomenkielisestä biisistä kaksi on gospelkansan keskuudessa melkoisen suosittuja. Jos otanta olisi laajempi, se viittaisi siihen, että joko sanoiltaan keskitasoiset biisit on suosittuja tai sitten suomalainen gospel on muuhun tarjontaan verrattuna huonoa.

"Mitä nyt pikaisesti googletin, löytyi mm. juuri Jonah33 -bändistä tällainen kuva:
http://www.ccauthority.com/images/jonah33.jpg"

Kuva on pieni ja sen verran suttuinen, etten pysty sanomaan vastaako se edellytyksiä vai ei. Yksi sopiva kuva ei kuitenkaan riitä tekemään muista kuvista sopivia, joten laitoin bändin nimen Googlen kuvahakuun. Silmiin osui heti tämä: http://www.ardentrecords.com/images/jonah/band.jpg Siinä ainakin toinen oikealta on varmasti laittanut hiuksiinsa jotain ainetta, muuten ne ei pysyisi noin.

Pointtina alkuperäisessä kysymyksessäni ei kuitenkaan ollut, onko ehtoja vastaavaa bändiä olemassa vai ei. Käytin kysymystä saadakseni toisen miettimään, kuinka suuri osa gospelbändeistä ei täytä ehtoja ollen siinäkin mielessä haitallisia esikuvia.

"Tässä taitaa nyt olla mukana jotain lestadiolaisajattelua, jota en pahemmin tunne? Meikkaaminen, muotoiluaineet, vaatteilla koreilu sopivat mielestäni ihan yhtä hyvin uskovalle kuin ei-uskovallekin."

Myös Raamatulla ja erityisesti Pietarilla on sanansa sanottavana: "Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista," (1. Piet. 3:3)

"Gospel oli se tekijä, joka toi minut taas lähelle Jumalaa."

Hyvä jos edes se toimi.

Minulle gospel oli kuitenkin se tekijä, joka vei minut taas kauas Jumalasta.

"Annatko esimerkin, jotta tiedän mitä tarkoitat."

Koska tämä on gospelkeskustelu, en ota aiheeseen liittymättömiä opillisia asioita käsiteltäväksi enkä myöskään nimeä mitään seurakuntaa. On kuitenkin selvää, että kun yksi seurakunta opettaa yhtä ja toinen täysin toista, kumpikin ei voi olla samaan aikaan oikeassa vaan ainakin toisen on oltava väärässä.

"Pientä aliarviointia ilmassa kenties? Kai nyt jokainen ihminen tietää, mikä itselleen on hyväksi ja parhaaksi."

Ettei vaan olisi niin, ettet itsekään usko epäsuoraan väitteeseesi? Vai mihin esim. evankeliointia tarvitaan, jos jokainen ihminen tietää, että usko Jeesukseen on hänelle parhaaksi?

Ei, kyllä asia on niin, ettei kukaan tiedä täysin, mikä hänelle on hyväksi ja mikä ei. Jotkut erehtyy useammin kuin toiset.

"Miksi gospelkonsertti olisi vähemmän kristillinen kuin raamis tai nuortenilta?"

Riippuu tietysti siitä, millainen raamis tai nuortenilta on. Mielestäni nuortentoiminta on yleisestikin mennyt pahasti metsään, joten niihin en puutu. Hyvässä raamiksessa kuitenkin keskitytään täysillä sanaan - luetaan joku kohta Raamatusta ja ehkä jonkun "viisaamman" ajatuksia siitä, ja sen jälkeen keskustellaan asioista. Muilta saa arvokkaita näkökulmia asiaan, ja asioita joutuu todella miettimään ja pohtimaan itse monesta eri näkökulmasta. Lisäksi muilta saa arvokasta palautetta.

Gospelkonsertissa sen sijaan ollaan passiivisia kuulijoita, joiden oma "aktiivisuus" rajoittuu lähinnä valmiiksi syötettyjen sanojen mekaaniseen toistamiseen (tarkoitan mukana laulamista), hyppimiseen ja pomppimiseen. Välissä tulee joku pieni puheenvuoro, joka menee ehkä jotenkin tähän tapaan: "Mun hyvä frendi kuoli huumeisiin ja se oli mulle raskas isku. Mä itkin paljon mut sit mä rukoilin Iskää ja se anto mulle tän piisin sanat ja mä tajusin kuinka mun pitää keskittyy siihen mikä on edessä eikä siihen mikä on menny ja mille ei voi enää mitään. Mä en voi tuoda mun frendii takasi mut mä voin aina luottaa Iskään. Rukoilkaa tekin älkääkä menettäkö toivoa, Iskä pitää teistä aina huolen!"

Lyhyt yhteenveto: Hyvässä raamiksessa pääosassa on Raamattu, gospelkonsertissa viihde. Raamiksissa Raamattuun pureudutaan syvälle, gospelkonsertissa raapaistaan korkeintaan pintaa.

"Raamiksessa voi aika kulua naureskellessa ja jutustellessa, joku voi kertoa jonkun hauskan vitsinkin. Tai nuortenillassa ilta kuluu pelaten silmäpeliä jonkun mukavan näköisen uskovan pojan kanssa, mutta kun ollaan seurakunnan tiloissa ja ristin alla seinän vieressä istutaan, niin ollaan niin paljon pyhempiä kuin jos oltaisiin kuuntelemassa gospelkonserttia, jossa lauletaan Jeesuksesta ja pelastuksesta."

Kaikessa kristillisessä toiminnassa on parantamisen varaa. Hassua sinänsä, että se viittaamasi opetukseen keskittyminen heikentyy mm. juuri siten, että opitaan esim. gospelin kautta odottamaan viihteellisyyttä kaikilta tapahtumilta... Syy ei tietenkään ole pelkästään gospelin, vaan myös televisio jo moni muu laite totuttaa vaatimaan viihdettä.

"Mikähän siinä on, että nykyään kaikesta hyvästä täytyy väkisin vääntää jotain pahaa?"

Eikö uskossa pysyminen ole mielestäsi niin tärkeä asia, että siitä kannattaa pitää huolta, vai mistä moinen suhtautuminen johtuu?

"
Minulle, musiikki. Jollekin toiselle joku muu.

"Niin mäkin olisin sanonut silloin, kun vielä kuuntelin gospelia. Kävin innokkaasti kaikenlaisilla gospelkeikoilla ja -festareilla, kirkossa tuskin koskaan. "Saarnat on niin tylsiä, virret on niin tylsiä, penkit on täynnä tylsiä mummoja, kaikki on niin tylsää, plääh." Onhan se selvää, että kirkko alkaa tuntua tylsältä ja siellä käynti vähenee, kun oppii gospelin ja muun kautta vaatimaan uskonnoltakin viihteellisyyttä. Paras ratkaisu ongelmaan ei kuitenkaan ole kirkon korvaaminen gospelilla vaan poistamalla viihteellisyyden vaatimus seurakunnasta."

"Tässä on siis ero meidän välillämme. Minulle saarnat eivät ole tylsiä, eivätkä virret, eivätkä ainakaan seurakuntamme mummot. Pastorikin meillä on todella hyvä. Itse kirkko ei missään vaiheessa ole tuntunut tylsältä vaikka gospeltapahtumia olenkin kiertänyt, eikä kokemukseni noista tapahtumista ole saaneet minua vaatimaan viihteellisyyttä kirkkoon. Osaan kyllä erottaa nuo asiat toisistaan. Enkä suinkaan kannata gospelia kirkkoon."

Mikset sitten saa kirkosta irti yhtä paljon kuin gospelista? Vastaavasti: mikset kannata gospelia kirkkoon, jos saat gospelista enemmän irti?

"Mutta että viihteellisyys pois seurakunnasta. Siis hyvästi sohvat, piano, kirjat, vaikka penkitkin, kahvinkeitin, tietokone.. Nämä kaikkihan tuottavat viihtyvyyttä ja sen kautta viihteellisyyttä."

Kuten yllä totesin, viihtyvyys ja viihteellisyys ei tarkoita samaa asiaa. Mutta kun se piano tuli mainittua, sanotaan nyt, että kannatan virrenveisuuta täysin ilman säestystä.

"Hmm. Yritin tässä laskea, montako nuorta tiedän, joka kuuntelisi virsiä muuten kuin kirkossa. En keksinyt yhtäkään."

Voisikohan määrä olla suurempi, jos nuoret saataisiin pois maailmallisen musiikin ja gospelin parista?

"Kävisikö Raamatulla päähän paukuttaminen? Usko tai älä, mutta pieneen alkuun kyllä pääset musiikilla helpommin kuin evankelioimalla toisen pään pyörryksiin."

Ei Raamatulla tarvitse paukuttaa päähän. Jos ei-uskova menee omasta vapaasta tahdostaan gospelkonserttiin, tuskin hän suhtautuu täysin kielteisesti kaikkeen muuhunkaan evankeliointiin.



"Se ei todista mistään muusta kuin siitä, mikä tulee Raamatustakin selvästi ilmi: Jumala voi käyttää myös saatanan juonia, syntiä ja muita ei-toivottavia asioita palvelemaan omia tarkoituksiaan. Niin hän on tehnyt aiemmin ja niin hän tekee nytkin, mutta siitä huolimatta olisi parempi, jos kaikki tapahtuisi Jumalan mielen mukaan alusta loppuun asti."

Varmasti näin onkin ja kaikkihan olisi täydellistä jos Jumalan tahto tapahtuisi. Tässä maailmassa vaan kun mikään ei ole täydellistä. Mikään muu kuin Jeesus.

"Lisäksi, miten voit olla varma, ettei gospel juuri ole Jumalan mielen mukaista? Eikö Hänkin taistelisi sitä vastaan ja hävittäisi koko ajatuksenkin ihmisten päistä, jos se oikeasti olisi ihan hirveän väärin?"

Pidän kyllä mielessäni sen mahdollisuuden, että saatan olla väärässä. Mutta niin, heitän kysymyksesi takaisin: Miksi Jumala hävittäisi gospelin maailmasta, jos se on niin haitallista? Eihän hän myöskään hävitä täältä syntejä - ei edes niistä pahimpia.

"Varmasti on näitäkin, mutta minä en tunne yhtäkään."

No, nyt ainakin tiedät ellet varsinaisesti tunne.

Jatkan vastausta joskus tiistain tienoilta, kun palaan lomalta.

Lue lisää

Jumalalle en anna anteeksi ! Koko ihmiskunnan historian uskontojen seurausta on miljoonien viattomien kidutus, murha raiskaus juoniminen ja heikompien hyväksikäyttö. Kristillinen jumala on kauheampi kuin saatana. Hitlerit ja Stalinit ovat kristittyjen jumalaan verrattuna kivoja pappoja!

Vastaan nyt pikaisesti, koska olen lähdössä matkalle. Kun tulen viikon päästä takaisin, saatan tarttua vielä joihinkin muihin kohtiin tai täydentää nyt kirjoittamaani.

"Yksi keino on musiikki, sillä ihmiset luonnostaan vastaanottavat paremmin sanoman mielimusiikillaan höystettynä."

Mutta millaisen sanoman he vastaanottavat? Sanoma muuttuu, kun ilmaisutapaa muutetaan. Samoin kuin esim. sanomalehti ja televisio ei voi koskaan välittää samaa viestiä täysin samansisältöisenä (ellei Teksti-TV:n tyyliä lasketa), myös normaalin puheen ja laulun välittämän viestin välillä on selvä ero. Hyvää musiikkia tehdään musiikin ehdoilla, jolloin erot korostuu. Halusipa sitä tai ei, viestintätavapa vaikuttaa aina siihen, millaiseksi sanoma muodostuu.

Huomatkaa nyt, että esitin kysymyksen. En tiedä tai väitä tietäväni siihen vastausta, vaikka joitain aavistuksia mulla ehkä on.

"Evankeliumia tulee saarnata kaikilla kielillä, ja musiikki on yksi näistä."

En oikein jaksa uskoa, että evankeliumin kirjoittaja jakoi modernin näkemyksen kielestä. Kielihän on käsite, joka voidaan määritellä monella tavalla, eikä voida sanoa että nykyinen käsitys on "se oikea" - niin oikea, että sanan merkityksestä toisenlaisen käsityksen omaava kirjoittaja olisi tarkoittanut juuri sitä.

"Jumala voi käyttää ihmeellisiäkin asioita oman pelastussuunnitelmansa eteenpäin viemiseksi. Annetaan siitä kunnia Jumalalle."

Niinpä, Jumala voi todella toimia ihmeellisiä reittejä - ei siihen tarvita musiikkia, että saadaan ihmisiä uskoon.

Entinen gospelnuori kirjoitti:

Vastaan nyt pikaisesti, koska olen lähdössä matkalle. Kun tulen viikon päästä takaisin, saatan tarttua vielä joihinkin muihin kohtiin tai täydentää nyt kirjoittamaani.

"Yksi keino on musiikki, sillä ihmiset luonnostaan vastaanottavat paremmin sanoman mielimusiikillaan höystettynä."

Mutta millaisen sanoman he vastaanottavat? Sanoma muuttuu, kun ilmaisutapaa muutetaan. Samoin kuin esim. sanomalehti ja televisio ei voi koskaan välittää samaa viestiä täysin samansisältöisenä (ellei Teksti-TV:n tyyliä lasketa), myös normaalin puheen ja laulun välittämän viestin välillä on selvä ero. Hyvää musiikkia tehdään musiikin ehdoilla, jolloin erot korostuu. Halusipa sitä tai ei, viestintätavapa vaikuttaa aina siihen, millaiseksi sanoma muodostuu.

Huomatkaa nyt, että esitin kysymyksen. En tiedä tai väitä tietäväni siihen vastausta, vaikka joitain aavistuksia mulla ehkä on.

"Evankeliumia tulee saarnata kaikilla kielillä, ja musiikki on yksi näistä."

En oikein jaksa uskoa, että evankeliumin kirjoittaja jakoi modernin näkemyksen kielestä. Kielihän on käsite, joka voidaan määritellä monella tavalla, eikä voida sanoa että nykyinen käsitys on "se oikea" - niin oikea, että sanan merkityksestä toisenlaisen käsityksen omaava kirjoittaja olisi tarkoittanut juuri sitä.

"Jumala voi käyttää ihmeellisiäkin asioita oman pelastussuunnitelmansa eteenpäin viemiseksi. Annetaan siitä kunnia Jumalalle."

Niinpä, Jumala voi todella toimia ihmeellisiä reittejä - ei siihen tarvita musiikkia, että saadaan ihmisiä uskoon.

Lue lisää

"Niinpä, Jumala voi todella toimia ihmeellisiä reittejä - ei siihen tarvita musiikkia, että saadaan ihmisiä uskoon."

Mutta on hyvin mahdollista (jopa todennäköistä), että Jumala käyttää myös musiikkia sanoman eteenpäin viemiseen. Tietenkään Sanan kuuleminen ja opiskeleminen ei saa jäädä pelkän musiikin varaan. Musiikki on ennemminkin vain kanava, jonka kautta kiinnostus Jumalan Sanaan herää.

Lisää musiikin hyviä puolia: Musiikki on Vanhan testamentin ajoista ollut tärkeä osa jumalanpalveluselämää. Usein ylistäminen tapahtui käytännössä psalmien ja ylistyslaulujen välityksellä.

Mikä on sitten oikea kuva maailmasta? Minusta monet eri musiikkityylit kuvastavat maailmaa erinomaisesti; on epätoivoa ja toivoa. Siitä voi sitten valita kumpaan uskoo :) Ei ole mitään, kaikki on katoavaa ja käytännössä turhaa TAI sittenkin jotain muuta, jotain minkä kaipuussa olet.