kerran juttelin yksityisen lääkärin kanssa aiheesta, "jos käykin niin, että olen raskaana".
sanoin että haluan abortin, lääkäri sanoi että sinut yritetään käännyttää pitämään lapsi, mutta pidä pääsi, äläkä anna periksi.
no onneksi en ollut raskaana, mutta onko teillä ollut vaikeuksia vakuuttaa että haluatte abortin ja mitä on lääkärit ollu mieltä?
kyseessä on siis jo 25 vuotias nainen.
sanoin että haluan abortin, lääkäri sanoi että sinut yritetään käännyttää pitämään lapsi, mutta pidä pääsi, äläkä anna periksi.
no onneksi en ollut raskaana, mutta onko teillä ollut vaikeuksia vakuuttaa että haluatte abortin ja mitä on lääkärit ollu mieltä?
kyseessä on siis jo 25 vuotias nainen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
yrittänyt käännyttää. Multa vain kaikki kysyi olenko varma (alkoi vaikuttaa jo jankuttamiselta)mutta kukaan ei yrittänyt käännyttää. Tosin jo ensimmäiselle lääkärille sanoin että pois antaminen tai sen pitäminen ei ole missään muodossa mahdollinen taisi se sen siihen paperiin kirjatakin.
että kun olin 19, menkat eivät tulleetkaan. Seurustelua takana 1,5vuotta. Pillereitä oli syöty säännöllisesti, mutta kumi oli hajonnut.
Tein apteekin testin - negatiivinen, mutta menkat silti eivät ilmestyneet, meni viikko, (eli tässä vaiheessa menkat myöhässä 3vkoa) ja soitin lääkäriajan jonka sainkin seuraavaksi päiväksi. Siellä lääkäri antoi lähetteen veritestiin, että katsottaisiin mikä nyt on meneillään..
Siinä sitten sanoin lääkärille että mitä sit jos olen raskaana, en missään tapauksessa aio pitää sitä ja haluan abortin, miten se tulisi hoitumaan. Lääkäri toppuutteli ja sanoi että jos olen raskaana, niin asiaa pitää miettiä pitempään, tunteet voivat muuttua, jne.. ei sitä heti voi mitään lähetettä määrätä. Muutenkin vähän toppuutteli että "mietitään sitten yhdessä niitä vaihtoehtoja".
Olin ihan äimän käkenä, mitä miettimistä siinä on jos kotona asuva, hätäseen täysikäinnen, juuri opinnot aloittanut nainen TIETÄÄ ettei voi huolehtia lapsesta jonka isäkin olisi 300km päässä muualla opiskelemassa? Mitä miettimistä siinä muka on? Olimme muutenkin jo suhteen alussa keskustelleet mahdollisesta vahingosta (ennen kuin aloitimme seksielämän) poikaystäväni kanssa ja molemmat olivat abortin kannalla. Asiassa ei siis todellakaan ollut mitään epäselvää!
Noh, veritesti sitten osoitti että en minä raskaana ollut, lääkäri taisi mainita että oli ehkä ollut tuulimunaraskaus tjsp..
Lääkäri toimi tilanteessa aivan niinkuin kuuluukin.
Abortti ei ole sormia napsauttamalla tilattavissa oleva toimenpide.
Lääkärin tulee varmistua siitä että ymmärrät täysin kyseisen tapahtuman sekä sen seuraukset, niin fyysiset kuin henkisetkin..
On tosiaan ikävän yleistä se, että jälkeenpäin moni abortin tehnyt kärsii usein vakavastakin masennuksesta, sekä syyllistää itseään "lapsensa tappamisesta".
Lääkäri ei henk. koht. kuitenkaan tunne sinua eikä arvomaailmaasi. Lääkäri ei tunne tietotasoasi sikiön kehityksestä jne.
Jo oman itsensä kannalta asiaa kannattaa miettiä tarkkaan joka kulmasta, ja käydä asiaa läpi jonkun kanssa joka tietää niistä asioista, eli esim. lääkärin. Jos aborttiin sitten päätyy niin (toivottavasti) tietää tehneensä sen oman itsensä, eikä suinkaan pelkästään olosuhteiden takia.
Tärkeintä on siis että päätöksensä kanssa pystyy elämään, ja tämän haluaa lääkärikin varmistaa..
Teetin 27 vuotiaana abortin. Ainut käännytys yritys johon törmäsin tapahtui neuvolassa, vanhemman neuvolatädin toimesta. Mutta se on ymmärrettävääkin, onhan niiden oltava ylilapsirakkaita, että kestävät työtään... Lääkäri koki ikäni vain plussaksi; tiedän varmasti mitä teen...
hoitohenkilökunnan asenteellisuudesta. Minusta he voisivat kysyä haluatko keskustella päätöksestäsi ja jollei halua niin ei puhu asiasta sen enempää. Näin epävarmat saavat mahdollisuuden keskustella asiasta ja ne jotka ei halua keskustella saavat myös asiallisen kohtelun.
Itse olen itsenäinen päättäjä joka inhoan todella että muut puuttuvat minun asioihini. Se kun ei kenellekään muille kuulu ja päätökseni tein yhdessä mieheni kanssa hyvin harkiten. Joten lääkärin kuuluu minusta hoitaa vain toimenpide jos asiakas niin haluaa ja syytkin on jo paperille laitettu. Tosin minusta syytkin saisi olla jokaisen henkilökohtainen asia mikäli kyse on alkuraskaudesta.
Myös ajan varaamisessa oli hankaluuksia koska hoitaja osoitti minulle selvästi että kuka lääkäri kykenee asiaa käsittelemään ja kuka ei.
Ehkä minun olisi pitänyt kokea heidän mielestään enemmän katumusta tai epävarmuutta asiasta jotta he olisivat voineet antaa minulle ns."synninpäästön".