Aihe koskettaa minulle tärkeää kysymystä, miten ulkomaille muutto muutti elämääsi?
Oletko kenties löytänyt onnellisuuden, sen sinun asuinmaan/kaupungin? Sinun tyyppiset ihmiset joiden kanssaolosta nautit? Mikä oli lopulta syy lähtöön? Jos unohdetaan työt ja perheet, niin onko monikin lähtenyt muualle koska Suomi alkoi kyrsimään?
Mikä Suomessa kävi rasittamaan niin paljon?
Oletko kenties löytänyt onnellisuuden, sen sinun asuinmaan/kaupungin? Sinun tyyppiset ihmiset joiden kanssaolosta nautit? Mikä oli lopulta syy lähtöön? Jos unohdetaan työt ja perheet, niin onko monikin lähtenyt muualle koska Suomi alkoi kyrsimään?
Mikä Suomessa kävi rasittamaan niin paljon?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kun kerran reissuun lähtee, on kotimaa unohdettava ja yritettävä sopeutua uusiin oloihin nopeasti. Koti on siellä missä kulloinkin olet.
Suomi oli hyvä maa, mutta johto surkea.
Hyvin olen viihtynyt siirtolaisena.
Olen ollut useampaan otteeseen ulkomailla töissä ja kyllä se niin on, että kerran kun lähtee ja näkee erilaista niin tekee mieli toisenkin kerran. Ja kolmannen, jne. Mutta kiertely avartaa ja yhtäkään näistä ulkomaankokemuksista en vaihtaisi pois - päinvastoin! Suomi ja meidän suomalaisten hiljaisuutta tuli toisinaan ikävä, mutta silloinhan voi tulla käväisemään Suomessa. Jos koti-ikävä kirpaisee niin ulkomaalaisyhteisöt ovat, ainakin minun kohdalla, olleet reissukohteissani tíiviit!
Minulle kävi niin, että kun asuin kesän Italiassa työskennellen, niin aloin kummasti arvostaa kotimaatani ja kulttuuriani enemmän kuin ennen. Olin aina ihaillut muita kulttuureja ja ajatellut, että suomalaiset ei ole tarpeeksi sosiaalisia. Minua alkoi kuitenkin ärsyttää italialaisten kaksinaamaisuus ja röyhkeys, enkä tuntenut oloani hyväksi niin ylisosiaalisten (suomalaisen näkökulma:) ihmisten seurassa.
Olin Italian jälkeen asiakaspalvelutyössä myös Lontoossa yhden talven, ja se avasi silmiäni huomattavasti. En ymmärrä, miten englantilaiset jaksavat teeskennellä niin paljon. Ensin ollaan yliystävällisiä, mutta kun asiat eivät sujukaan niin kuin pitäisi niin valituksen tulva on niin kovaa että ihan hämmästyttää. Suomalaiset sanovat "kiitos" ja "anteeksi", kun todella tarkoittavat sitä, eivätkä pienestä suutu. Englantilaiset taas suoltavat kohteliaisuuksia niin että suomalaisena alan epäillä heidän tarkoitusperiään.
Toki molemmissa maissa oli paljon hyvääkin. Ihmisten erilaisuus vain avasi silmäni ja opetti minut tuntemaan paitsi itseni myös oman kansani ja arvostamaan sitä.
Töiden perässä minäkin ulkomaille läksin.Periaatteessa elämäni arki ei ole muuttunut sen kummemmin. Arkihan on samaa puurtamista vaikka asuisi avaruudessa.
Silmät ovat sen sijaan avautuneet minullakin. Aiemmin ihailin aina kuinka ulkomailla ollaan niin ystävällisiä ja sosiaalisia, ollaan joo.... ja seläntakana puukottajia.
Suomessa ollaan sentään rehellisiä. Joko olet kaveri jos et, niin silloin tarvitsekkaan olla tekemisissä ja tämä meininki sopii minulle paljon paremmin kuin tämä typerä teeskentely.
Mutta minkäs teet. Maassa maan tavalla, niimpä kai.
ja edessä lirputtelevia ämmiä - ei se ole brittien tai muiden "sosiaalisten" kansojen ominaisuus. Se on yleinen inhimillinen vika, inhottava tosin.
hymyillään kun kanssasi jutellaan, mutta syrjäläisenä kohdellaan heti kun selkäsi käännät. Joskus mietityttää, kunpi on ilkeämpi - tuollainen juoruilija vai tavallinen tökerö suomalainen, joka suoltaa, mitä sylki suuhun tuo, ilman minkäänlaista itsehillintää.
Itse olen mieluummin erossa molemmista.
olin itse neljä vuotta ulkomailla, Hollannissa, töiden sekä ulkolaisen mieheni takia. Siellä olo kasvattaa ja teki musta ainakin avoimemman ja rohkeamman. Vietin aikaa paljon paikallisten sekä muiden maiden kansalaisten kanssa. Mulla oli vaan tilaisuus lähteä ja halusin käyttää sen ehdottomasti, koska kansainvälisyys on mulle se mikä kiehtoo. Suomessa ei sitä ole vaikka kuinka ihmiset ajattelee, että hesa on tosi kansainvälinen kaupunki.Mieheni ei ole täältä löytänyt alan töitä ollenkaan, johtuen suomen kielen osaamattomuudesta, se ottaa päähän oikeesti!
Joku mainitsi "selkäänpuukottajista", itse näen sen asian niin, että niitä on sekä suomessa että ulkomailla. Suomessa ollessa "omien keskellä" siihen ei kiinnitä huomiota, koska sen vain hyväksyy tai sitä vain ei tule ajatelleeksi. Ulkomailla siihen asiaan on helppo tarttua negatiivisenä asiana, koska muutenkin ympäristö on sinulle vieras, kieli on vieras, kulttuuri on vierasta. Suomessa olet kasvanut jo siihen suomalaisuuteen. Ei esim hollannissa hollantilaiset puhu toisistaan "selkäänpuukottajina" vaikka sielläkin juorutaan samalla tavalla kahvihuoneessa kuin suomessakin työpiireissä (ainkin mun työpaikassa suomessa); aivan samat keskustelun aiheet/aivan samat valitukset. Ulkomaalaisena siihen juoruiluun vain reagoi nopeasti.
Kun suomalainen asuu ulkomailla, hän vertailee ja käyttää liikaa aikaa pohtiakseen eroavaisuuksia asuin- ja kotimaan välillä. Miksi tuhlata siihen aikaa? Silloin, kun asuu ulkomailla, niin lähtö on ollut jokaisen oma valinta,toivottavasti, (puhun siis suomalaisista ulkomaille lähtijöistä), nauttikaa siis siitä ajasta. Takaan, että se paluu takaisin kotimaahan on senkin perusteella paljon helpompaa. Kun on pohtinut ja julistanut ulkomailla miten hienosti asiat suomessa on, ja minkälaista rehtiä kansaa me olemme, niin paluumuutto saatta sen perusteella tullakin yllättäen shokkina.
Lähtö takaisin ulkomaille koittaa varmasti kohta mulle, ihan siitä syystä, että mieheni ei saa täältä alan töitä. Hän on nyt ollut jakamassa mainoksia muutama tunti viikossa ja häntä ei ymmärrettävistä syistä kiinnosta luoda uraa tällä tavalla kymmentä vuotta. Itse ajattelen tätä tulevaa lähtöä sormet ja varpaat syyhyten ja tulevaisuutta suunnitellen!