tällainen kysely, saa laittaa paaaljon vastauksia:
tunnetteko nuoria tyttöjä/naisia(laittakaa ikä) jotka ovat selvinneet hyvin vanhempana ja osaavat kasvattaa lastaan/lapsiaan tasapainoisesti joko yksin tai kumppanin kanssa?
Tai oletteko itse kyseisessä tilanteessa?
Aihe mietityttää, kun puhutaan, etteivät nuoret äidit voi kasvattaa lapsiaan hyvin elämänkokemuksen puutteen takia. voiko se kuitenkin onnistua?
tunnetteko nuoria tyttöjä/naisia(laittakaa ikä) jotka ovat selvinneet hyvin vanhempana ja osaavat kasvattaa lastaan/lapsiaan tasapainoisesti joko yksin tai kumppanin kanssa?
Tai oletteko itse kyseisessä tilanteessa?
Aihe mietityttää, kun puhutaan, etteivät nuoret äidit voi kasvattaa lapsiaan hyvin elämänkokemuksen puutteen takia. voiko se kuitenkin onnistua?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Miksi lapset tekisisvät lapsia? Kannattaa opiskella , hankkia hyvä koulutus ja ammatti? Lapsen /lasten kasvattaminen, harrastukset maksavat, ja jos tekee yhden lapsen, niin olisi hyvä tehdä muutaman vuoden sisällä hänelle sisar.
Osaatko sinä tai joku muu selittää, mikä "teinillä" on ajatus, kun tahtoo lapsen?
Minusta tämä asia on jotenkin typerä. Aika järjetöntä tehdä lapsia näin nuorena, vaikka kuinka paljon sitä vinkuisikaan. Prkle, opiskelu on tärkeää, ja lapsi ei ole vielä edes aikuistunut siinä iässä! Kun aikuistutaan, voidaan hankkia suurempi vastuu... niin itse tekisin. Ja samalla nämä ihmiset ovat käsittämättömän naiiveja jotka haluavat ottaa näin suuren vastuun ja luulevat elävänsä sillä onnellisina elämänsä loppuun asti...
olin 16 tullessani raskaaksi vahingossa. opiskeluni ammattiin jäivät kesken kun synnytin tyttöni 17-vuotiaana. minulle abortti ei ole vaihtoehto, joten ei siinä mitään ongelmia ollut. nyt kun tyttäreni on 2v4kk minulla on ammatti johon valmistuin tänä keväänä. avomieheni kanssa opiskeltiin molemmat yhtäaikaa puoli vuotta, mutta opintotuella ja asumistuella pärjäsimme loistavasti. avomieheni pääsi juuri pois armeijasta, minä olen osittain töissä ja tyttäremme on mitä suloisin ja sosiaalisin lapsi!
ooooi. =) ihan mahtavaa. onnee teille. hyvä että joillain käy noinki hyvin noi hommat. =)
eihän siihen ole mitään "syytä". jotkut kypsyvät vauhdikkaammin kuin toiset ja haluavat perustaa perheen. jotkut haluavat lapsen rakkaansa kanssa ja jotkut vain ajautuvat tilanteeseen.
mitä jos joku saisi lapsen 18vuotiaana, eli täysi ikäisenä, se ei olisi enään paheksuttavaa kun ei ole iältään ns. "teini"??
ensinnäkin itse voisin kuvitella saavani lapsen 16-vuotiaana, mikä ei edellytä sitä että antaisin vastuun lapsesta vanhemmilleni... ja ei sitä isää oo pakko olla aina itelläni ei oo ollu, ja hyvin on menny... ja minun vanhempani olisivat tiet ysti sellainen mummu ja pappa jotka ottaisivat aina välillä lasta hoitoon vapaa ehtoisesti eli kerjäisivät sitä aina hoitoon itdelleen jne...jne...=)ja niin olen myös päättänyt että pitäisin väli vuoden jolloin lapsella olisi hyvää aikaa kasvaa vuosi, kunhän olisi vúoden lähtisin opiskelemaan, jolloin veisin lapsen vaikkapa mummolaan...=)
Itse sain kaksostyttömme kun olin 16. Tottakai se oli hieman aikasin tehdä lapsia, mutta ei tullut kyllä mieleenkään että olisin tehnyt abortin, joten ainoa vaihtoehto oli pitää lapset. Enkä kyllä ole koskaan sitä päätöstä katunut, ja vaikka lapseni ovat ns "vahinkolapsia" en tahdo sitä koskaan sanoa heille. Jos on valmis harrastamaan seksiä, on myös valmis ottamaan siitä vastuun. Itse olen nyt 21 vuotias, en ole opiskellut vuottakaan. Hyvin pärjätään, mies on töissä ja minä lasten kanssa kotona. Koskaan ei ole tarvinnut pyytää ulkopuolista apua lapsien kanssa. Lapset ovat ihan tasapainoisia, kehitys on hyvää, vaikka ollaankin ns. teinivanhempia niin kyllä me pystytään lapset kasvattamaan hyvin. :)
Hyvä että teit oikean valinnan itsesi ja lasten kannalta :) tsemppiä teille! Toisaalta ymmärrän myös nuoria äitejä jotka tekevät abortin kun tajuavat että eivät vielä voi ja/tai osaa ottaa vastuuta toisesta ihmisestä...
abortti tehdään myös jos ei haluta lapsia ylipäätään. ei aina oo kyse siitä etteikö pystyis ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä. elämä ei aina ole sitä varten että tehtäisiin lapsia.
no, hiukan riippuu, et minkäikäinein sit on sun mielestä teini...? :O
no tunnen hyvin naisen, joka sai 19-vuotiaana ekan lapsensa. mies oli saman ikänen. lapsi oli suunniteltu. hyvin nuo ovat pärjänneet. poika on nyt 3,5 vuotta, eloisa ja iloinen lapsi. :)
sitten tiedän lähinnä vaan nimeltä toisen tytön, joka sai 17-vuotiaana vauvan. sillä ei ollu miestä enää näköpiirissä, mut puhutaan et se olis joku ulkomaalainen. lapsessa taitaakin olla hiukan latinoverta. se ei kyl oikeen suju... koska kyllä siinä kaks ihmistöä tarvittais lasta hoitaan, se teiniäiti on tosi väsynyt, sen näkee. nyt on 18v.
lapsen kasvattamiseen EI todellakaan tarvita kahtaa vanhempaa. hyvähän se on jos molemmat on näköpiirissä, mut yh-vanhemmat kasvattaa lapsesa siinä missä muutki.
ei siihen ehkä TARVITA, mutta ainahan se olisi parempi että olisi isä ja äiti saman katon alla jakamassa työn :P
Noh...Minusta lapsi pitäisi kasvattaa niin että lapsi ei saa aina kaikkea mitä hän itse tahtoo. Jos lapsi saa kaiken mitä se haluaa niin siitä tulee ihan pilallehemmoteltu. Olen vasta 14 vuotta mutta meidänkin luokalla on sellaisia pilallehemmoteltuja. Sanompahan vaan että ne on viimesen päälle pyntättyjä ja nillä on joka tai ainakin melkein joka päivä uudet merkkivaatteet. Minulla itselläni tuskin edes on merkkivaatteita. Ostan vaatteeni mistä sattuu. Usein kirppikseltä. Asettakaa vanhemmat rajoja lapsillenne niin on PALJON parempi! >:)
totta kai voi. mut jos kakara saa kakaran 14 vuotiaana eikä oo henkisesti mitenkään aikunen ni ei siitä mitään tuu. semmostaki ainaki täällä on tapahtunu. ensin levittelee itteensä kantamatta vastuuta siitä ja ku huomaa olevasa paksuna ja saa lapsen ni sysää lapsensa omille vanhemmilleen ja elämä jatkuu ku mitään ei ois koskaa tapahtunukkaa. onneks on vastuuntuntosiaki teiniäitejä olemas. =)
kaverini ehti täyttää juuri 17vuotta kun sai lapsensa, 31vuotiaan miehen kanssa... suhde epäillytti aluksi todella paljon! mutta mies on tasapainoinen, järkevä ja mukava. joten se helpottaa huomattavasti että kaverini synnytti tytön miehelle eikä samanikäiselle pojalle :P he asuvat yhdessä ja kaverini on kasvant henkisestikin merkittävästi. mutta kun itsellänikin on kokemusta pienistä vauvoista, sain huomata että kaverini oli hieman kokematon. ei huono mutta parantamisen varaa olisi siinä miten hän esim. pitelee vauvaa. mukava pikku perhe heistä on tullut :)
jos on tarpeeks motivaatiota, aikaa ja halua ja SE OIKEA on jo löytyny jne. ni vaikka sais 14v:na lapsen ni kyllä siitäkin pääsee
hoidan kesätyökseni kahta pientä lasta, 4 vuotiasta poikaa ja 1 vuotiasta tyttöä. itse olen 17. muutaman kerran olen heidän kanssaan kävellyt kylillä ja niin pahalta kuin se kuulostaakin vanhemmat ihmiset katsovat joskus todella halveksivasti. tiedän että tilanne näyttää siltä että olen todella nuori teiniäiti, mutta mielestäni paljon pöyristyttävämpää on kuinka nuo aikuiset katsovat. autoistakin vilkuillaan oikein pitkään. ja sitten ollaan olevinaan niin hyvä tapaisia ja ajatellaan että nuoret ovat heidän alapuolellaan.
Aivan samaa mieltä.. Itseänikin ärsyttää nuo kaikki katseet ja supatukset kun kulkee jossain pikkusiskon ja -veljen kanssa, sisko 4 ja veli muutamia viikkoja.. Meidän perheessä vain on sellainen tehtävä jako että kaikki joutuvat nuorimmista huolehtimaan ja heidän kanssaan olemaan.. Ei se oli oikeastaan kauheaa ja kävelyillä on ihana käydä pienten kanssa jotka eivät valita ja varsinkin 4v on ihanan eläväinen ja ihmettelee asioita :)..
Ihanuutta vähentää vain nuo epäuskoiset ja epäystävällisetkin katseet. :(
Miettikääpä vähän miten katsotte ja ketä...
Mielestäni ikä ei merkitse mitään, voi olla vaikka 30 kymppinen ja vastuuton pikku lapsi, tai voi olla 15 vuotias ja vastuullinen ja järkevä. Se on ihan henkilöstä kiinni. Itseni voisin kuvitella eläväni vauvan kanssa, ala-ikäisenä. Ja jos tulisi sellainen tilanne eteen, että tulisin raskaaksi nyt, en tekisi missään nimessä aborttia, olen vasta 14 vuotias, mutta vastuuta löytyy. Olen joutunut kasvamaan sairauksieni takia, mutta olen onnellinen, että olen sairastanut, sillä rakastan sitä ihmistä joka olen nyt, en ole koulusta välinpitämätön, enkä vastuuton. Ja yh-äidit pärjää yhtä hyvin kuin pari lasten kanssa.
Tunnen tyttö on 14 enkä kerro enenpää...