Miksi löytyy niin paljon "kasvattajia", jotka tietävät kaikesta kaiken, ja viittaavat kintaalla Kennelliiton suosituksille ja neuvoille? Eivät usko Kennelliiton tutkimustuloksia ja tiedoitteita, oman pään mukaan vaan "jalostavat"? Käyttävät sukusiitosta ja kiinnittävät huomiota vain ulkomuotoon, usein siihenkin koiran terveyden kustannuksella. Näiden "tietäväisten" kasvattajien takia moni rotu on menossa aivan pilalle, koirat ovat sairaita ja hermoheikkoja.
Miksi kasvattajat eivät voi pyrkiä rodun parhaaseen pitkällä tähtäimellä, vaan sokeasti tuijotetaan omaan hyötyyn, omien meriittien kasaamiseen, rahaan ja maineeseen?
Lisätietoa rotukoirien huonosta jamasta. Laitoin saman jo aiemmin, mutta eräs kasvattaja poisti oman kirjoituksensa, jolloin tämäkin tärkeä OIKEA TIETO katosi.
----------------------------------------
"Useassa rodussa ongelmakäyttäytyminen on lisääntynyt.Syynä edellämainittuihin hyökkäystapauksiin pidetään monessa tapauksessa koiran pelkoaggressiota, joka on saatu sivutuotteena, kun koiria on jalostettu pääosin ulkonäön mukaan unohtaen tärkeät ominaisuudet. Koirien luonteen pehmeneminen on muodostunut ongelmaksi myös koiria työssään apuna käyttäville viranomaisille. Esimerkiksi Poliisin, Puolustusvoimien ja Opaskoirakoulun on yhä vaikeampaa löytää itsevarmoja ja tasapainoisia, työhön kykeneviä koiria.
Kokonaisvaltaisen koiranjalostuksen tuki HETI ry:n 100 osallistujan koiran luonneominaisuuksia käsittelevässä seminaarissa 1.2.2003 tehtiin koiraväelle kysely heidän huolenaiheistaan. Valtaosa ihmisistä mainitsi luonneongelmat ja terveyden. Tutkimusta aiheesta peräänkuulutettiin. Jalostustyössä olisikin hyvin tärkeää ottaa taas koiran luonne ja terveys tärkeimmiksi kriteereiksi. Kauniista koirasta ei ole kenellekään iloa, jos se on luonnevikainen, toimintakyvytön tai sairas."
Tuo, ja paljon mjuuta tärkeää faktaa aiheesta osoitteessa:
http://www.koiranjalostus.fi/luonne_tutksu.doc
Miksi kasvattajat eivät voi pyrkiä rodun parhaaseen pitkällä tähtäimellä, vaan sokeasti tuijotetaan omaan hyötyyn, omien meriittien kasaamiseen, rahaan ja maineeseen?
Lisätietoa rotukoirien huonosta jamasta. Laitoin saman jo aiemmin, mutta eräs kasvattaja poisti oman kirjoituksensa, jolloin tämäkin tärkeä OIKEA TIETO katosi.
----------------------------------------
"Useassa rodussa ongelmakäyttäytyminen on lisääntynyt.Syynä edellämainittuihin hyökkäystapauksiin pidetään monessa tapauksessa koiran pelkoaggressiota, joka on saatu sivutuotteena, kun koiria on jalostettu pääosin ulkonäön mukaan unohtaen tärkeät ominaisuudet. Koirien luonteen pehmeneminen on muodostunut ongelmaksi myös koiria työssään apuna käyttäville viranomaisille. Esimerkiksi Poliisin, Puolustusvoimien ja Opaskoirakoulun on yhä vaikeampaa löytää itsevarmoja ja tasapainoisia, työhön kykeneviä koiria.
Kokonaisvaltaisen koiranjalostuksen tuki HETI ry:n 100 osallistujan koiran luonneominaisuuksia käsittelevässä seminaarissa 1.2.2003 tehtiin koiraväelle kysely heidän huolenaiheistaan. Valtaosa ihmisistä mainitsi luonneongelmat ja terveyden. Tutkimusta aiheesta peräänkuulutettiin. Jalostustyössä olisikin hyvin tärkeää ottaa taas koiran luonne ja terveys tärkeimmiksi kriteereiksi. Kauniista koirasta ei ole kenellekään iloa, jos se on luonnevikainen, toimintakyvytön tai sairas."
Tuo, ja paljon mjuuta tärkeää faktaa aiheesta osoitteessa:
http://www.koiranjalostus.fi/luonne_tutksu.doc
Vastaukset 26
Vanhimmat
valitettavasti. Tiedätkö missä rotukohtaiset asiantuntijat ovat???? Kennelliitossako???? Ei siellä he eivät ole, vaan he ovat KASVATTAJIEN JALOSSA JOUKOSSA SEKÄ ROTUJÄRJESTÖJEN TIEDOSTOISSA.
pieneltä osalta Kirsti Lummelammen puheenjohta palstalta SKKY:n tiedotteesta.
" Ei kai meillä kuvitella tosissaan, että ulkomuodoltaan, luonteeltaan ja muilta ominaisuuksiltaan rodunomaisen rotukoiran jalostaminen on yhtä yksinkertaista kuin lehmän maidon rasvaprosentin nostaminen? Tai että hyviä koiria tuotetaan ja rodun kantaa parannetaan kirjoituspöydän ääressä taskulaskimen kanssa?
Rodun geenipohjan laajentaminen tuntuu kuitenkin olevan päivän sana meidän jalostusetablissemangimme johtohenkilöiden keskuudessa. Tätä korostetaan erilaisilla jalostuskursseilla, ja samaa sanomaa toistetaan arvovaltaisten asiantuntijoidemme luennoissa ympäri maata. Samalla tulevia harrastajia ja koiraa havittelevia varoitellaan, miten uhanalaisia monet, jo vuosisatoja vanhat koirarodut ovat.
Onko tämä se sanoma, jolla me edistämme puhdasrotuisten rotukoirien harrastusta ja jalostusta? Pikemminkin kuvittelisi, että rotukoirien mustamaalauksella ja rotukoirien terveydestä nostatetulla hysterialla vahvistetaan suuren yleisön keskuudessa vallitsevia ennakkoluuloja rotukoirista ja ohjataan kuluttajavalintoja sekarotuisten ja paperittomien koirien suuntaan.
Sama suuntaus tuntuu olevan vallalla nyt käynnissä olevassa jättihankkeessa, jolla työllistetään rotuyhdistyksiä ja -järjestöjä (Kennelliiton jalostusosastosta puhumattakaan), eli kunkin rodun Jalostuksen tavoiteohjelmien laatimisessa.
Voisi nimittäin kuvitella, että jos joku pennun ostoa ja rodun valintaa pohdiskeleva sattuu lukemaan näitä ohjelmia rodun yhdistyksen sivuilta, hän kauhistuu - ja hyvässä lykyssä päätyy hankkimaan muun kuin rekisteröidyn rotukoiran. Niin paljon erilaisia sairauksia ja vikoja näissä ohjelmissa luetellaan. Miksi? Koska ohjelmat eivät kelpaa jalostuksemme korkeimmille auktoriteeteille, ellei niissä luetella pitkää rimpssua sairauksia joita on joskus jossakin päin maailmaa rodulla tavattu. "
Siis tuohan ei ole Kennelliiton tekemä tutkimus ollekaan. Missä ovat ne täydelliset tutkimuksen tulokset? Tuossahan vaan kerrotaan tehdystä tutkimuksesta, mutta ei juurikaan ole vastauksia kuin jostakin aiheesta.
Kun kerran laitoit tänne tutkimuksen aiheen, laita myös täydelliset tutkimuksen tulokset.
Kyllä siellä on mainittu kaikki tutkijat nimineen, lue vain itse jos asia kiinnostaa kerran.
täydellisillä tutkimuksilla????????? Lonkkavikoja on tutkittu kennelliiton toimesta vuosikymmeniä. Osoita sinä yksi täydellinen tutkimus ja ratkaisu miten siitä viasta päästään eroon????????
Vastaavasti syöpää on tutkittu korkeissa asiantuntija organisaatioissa vuosikymmeniä.
Tuoppa yksi kaiken kattava tutkimus koiran ruokinnasta kohti parempaa elämää...............!!
Näitä tutkimuksia tehdään aina uusin voimin ja entinen haudataan hiljaisuudessa.
kannattaa lukea ja ajatella ihan itse omalla järjellään ja miettiä kasvattajaa ja tutkijaa, sekä se kumpi niitä koiria kasvattaa.
http://www.toydogs.net/tiedote/tiedote.htm
tässä koko hoito:
"Monissa rotujärjestöissä ja rotuyhdistyksissä on tuskaltu Kennelliiton vuoden 2006 loppuun mennessä vaatimien jalostuksen tavoiteohjelmien kanssa. Jokin aika sitten minulta kysyttiin Suomen Terrierijärjestön lehteä varten mielipiteitä aiheesta: "JTO tulee - oletko valmis?" mikä antoi aiheen miettiä, onko koko hanke erityisesti kannaltaan pienten rotujen kohdalla edes realistinen.
Meillähän tuntuu liian usein unohtuvan se tosiseikka, että hyviä koiria eivät kasvata jalostustoimikuntien herrat ja rouvat, vaan rodulleen aidosti omistautuneet, kunnianhimoiset kasvattajat, joiden tavoitteena on parantaa rotua ja tuottaa mahdollisimman lähellä rotumääritelmän kuvaamaa ihannetta olevia koiria. Varsinkin pienemmissä ja “klikkiytyneimmissä” roduissa tämä tapahtuu usein jalostustoimikunnista ja jalostuksen tavoiteohjelmista huolimatta.
Voinee kysyä, mitä järkeä on laatia monimutkaisia, käytännöstä kaukana olevia jalostuksen tavoiteohjelmia roduissa, joissa saatetaan tuottaa muutama pentue vuodessa ja joissa on pari vakavasti otettavaa kasvattajaa loppujen ollessa erilaisia luomuviljelijöitä, jotka ovat viime vuosina tuoneet halpatuontikoiria ns. uusista kennelmaista sekä jälleenmyyntiin että omaan luomutuotantoonsa.
On hieman eri asia laatia tilastoja ja luoda tavoiteohjelmia esim. rottweilereille tai labradorinnoutajille kuin englanninkääpiöterrierille (viime vuoden rekisteröinnit 17 koiraa, viiden vuoden rekisteröinnit 80) tai kingcharlesinspanielille (14/52) tai muille roduille, joissa kasvatetaan muutamia pentueita vuodessa.
Kerettiläisesti olenkin miettinyt, että nyt meneillään oleva JTO-uudistus on tehty työllistämään muutamaa innokasta kirjoituspöytäkasvattajaa rotuyhdistyksissä (joissa ei välttämättä ole edes riittävää tietotaitoa kyseisen paperin tuottamiseen ja energiaa tarvittaisiin tärkeämpäänkin) sekä Kennelliiton jalostusosastoa. Käytännössähän tilanne hyvin monissa roduissa on sellainen, että kasvattajat joutuvat tuomaan aika ajoin uutta jalostusmateriaalia ulkomailta - kun yhtä urosta on käytetty omassa jalostusohjelmassa, kohta joudutaan hakemaan uusi uros tai astuttamaan narttu ulkomailla.
Suomen jalostusasioita ohjaavassa ja osin määräävässäkin etablissemangissa näyttää olevan vallalla käsitys ns. kokonaisvaltaisesta jalostuksesta, jossa pyritään laajentamaan jalostukseen käytettävää populaatiota ottamatta lainkaan huomioon, etteivät kaikki yksilöt joko ilmiasunsa tai sukutaulunsa puolesta sovi parantamaan rotua. Jalostushan on tai sen pitäisi olla ennen kaikkea valintaa, ja se on rotumääritelmän mukaisten koirien tuottamista niin, että koiraa katsotaan kokonaisuutena. Lainatakseni eläinlääkäri Kai Skutnabbia: jalostuksessa ei jalosteta esimerkiksi vain polvia.
Samoin meillä tuntuu olevan vallalla kiihkeä sairauksien ja vikojen etsintä: kun riittävästi kaivaa, hyvinkin terveen rodun maineessa olevassa rodussa löytyy jossain päin maailmaa jollakin yksilöllä joku sairaus, jonka voi sitten lisätä vastustettavien sairauksien joukkoon, vaikka sairautta tai vikaa ei välttämättä esiintyisikään meidän kannassamme siinä määrin, että kärpäsen tappamiseksi kannattaisi ottaa leka käyttöön, kun sanomalehdelläkin selviäisi.
Usein unohdetaan myös, että ensin pitäisi tutkia ja sitten vasta hutkia. Kysyn myös, minkä verran tieteellisesti pätevää tietoa saadaan lähettämällä rodun harrastajille erilaisia terveyskyselyjä? Kun usein kasvattajat jättävät vastaamatta kyselyihin ja vastaukset tulevat yhden koirien omistajilta, tuloksena on lähinnä mututietoa. (Sitähän syntyi muutama vuosi sitten oikein roppakaupalla, kun Kennelliitto järjesti laajamittaisen terveyskyselyn. Omat, vankan tieteellisen pohjan omaavat asiantuntijamme totesivat heti kättelyssä, että tuloksena tulee olemaan mututietoa, joten emme vaivautuneet edes levittämään kyseistä terveyskyselyä. Eikä tuloksiakaan ole näkynyt!)
Jos rodussa on ongelma, ensin ongelman laajuus on tutkittava ja sitten mietittävä toimenpiteitä. Meidän rotujärjestömme roduista parilla on PEVISA-ohjelma, kun toisessa ilmeni PRA-tapauksia ja toisessa haluttiin asettaa patella luksaatio-tutkimus rekisteröinnin ehdoksi polvivikojen kartoittamiseksi. Monella muulla on vapaaehtoisia tutkimussuosituksia silmäsairauksien, polvien tai lonkkien osalta. Vapaaehtoisuus onkin se tie, jota mielestäni pitäisi edetä varsinkin kun yksittäisen koiran tutkimustuloksilla on hyvin vähän virkaa niin kauan kuin koirien polveutumista ei ole varmistettu DNA:n avulla.
En halua missään nimessä vähätellä perinnöllisten sairauksien uhkaa, mutta en myöskään kannata saksalaistyyppistä järjestelmää, jossa jokin ylin mahti määrää, mitä jalostusvalintoja kasvattajat tekevät. Tuloksekasta kasvatustyötä tekevä kasvattaja on taiteilija, ei kirjanpitäjä, kuten muuan ansioitunut amerikkalainen kasvattaja totesi.
On tietenkin hienoa, että rotuyhdistyksissä tuotetaan hienoja ja monimutkaisia jalostuksen tavoiteohjelmia, mutta olisiko ainakin osa energiasta suunnattava tämän päivän kennelharrastuksen todellisiin uhkiin kuten lisääntyvään halpatuontiin ja paperittomien ja ns. “risteytyskoirien” tuottamiseen?
Tai olisiko mietittävä, mitä tehdään, kun jotkut kasvattajat saattavat astuttaa myyvän rodun narttuja jo alle vuoden ikäisinä, ja kolmivuotias narttu on jo saattanut synnyttää kolme pentuetta. Tuskin silloin on mietitty jalostussuosituksia, ja jalostuksen suunnitelmallisuus on rajoittunut taloudelliseen tulokseen.
Kun jalostuksen suunnitelmallisuudesta puhutaan, en malta olla mainitsematta asiaa, josta olen esittänyt Kennelliiton hallituksessa eriävän mielipiteen pöytäkirjaan, eli päätöstä hyväksyä nartun astuttaminen useammalla kuin yhdellä uroksella ilman sen kummempaa etukäteissuunnittelua, ilmoitusvelvollisuutta tai edes asianosaisilta ennen astutusta vaadittavia DNA-tunnisteita.
Edelläolevasta huolimatta uskon, että rotujärjestömme piirissä toimivat rotuyhdistykset ja niiden jalostustoimikunnat tekevät parhaansa pitääkseen jalostusasioiden ylimmät päättäjämme tyytyväisinä ja tuottavat ainakin jonkinlaisia JTO-papereita, joita voimme sitten pyöritellä yhdistysten, rotujärjestön ja Kennelliiton jalostusosaston välillä. Parantaako byrokratia rotujemme tilaa onkin sitten jo toinen juttu."
Kirsti Lummelampi
Juu, tutkijoita on, ja on tutkijoita. Toisilla hiukan enemmän mainetta kuin toisilla. Ja pointtihan asiassa oli se, että tällainen ongelma ylipäätään on olemassa, vai kiistätkö senkin kokonaan?
viisaasta tekstistä ja mielettömän pitkän kokemuksen omaavan rotujärjestön puheenjohtajan mietteitä. vuodelta 2003.Nyt siis on kyse kääpiökoirista jotka ovat tunnettuja pitkäikäisyydesyä.
"Suunnitelmallista jalostusta vai luomuviljelyä?"
Perinteisesti puhdasrotuisten koirien jalostuksella on tarkoitettu suunnitelmallista jalostusvalintaa. Sen puitteissa kasvattajat ovat valinneet jalostukseen niin geneettiseltä taustaltaan kuin ulkomuodoltaan ja käyttöominaisuuksiltaankin parhaat yksilöt, joiden voi olettaa täyttävän parhaiten koiranjalostuksen perimmäisen tarkoituksen, eli parantavan rodun koirakantaa. Valinnassa on nimenomaan pyritty löytämään parhaat yksilöt omien ominaisuuksiensa ja sukutaulujensa perusteella tietäen, että tittelit eivät välttämättä periydy, ja koiran arvo punnitaan vasta sitten, kun se on osoittanut olevansa yhtä hyvä pentulaatikossa kuin näyttelykehissä.
Avainsana on valinta, ja tietoinen, mahdollisimman hyvään rodun ja omien koirien ja linjojen tuntemukseen perustuva tieto onkin se tekijä, joka erottaa koiranjalostuksen luomuviljelystä tai koiranpentutuotannosta yleensä.
Mutta onko tämä perinteinen käsitys koiranjalostuksesta enää pätevä, vai onko koko koiranjalostuksen määritelmä muuttumassa hyvää tarkoittavien, mutta peruspäämäärän kadottaneiden tahojen vaikutuksesta?
Näin näyttäisi käyvän varsinkin, kun kuuntelee meidän ns. jalostuseksperttejämme, toitottavathan meidän oman kennelliittomme jalostusasiantuntijat joka käänteessä eri rotujen geenipohjan kaventumisen vaaroista tänä aikana, jolloin harrastuksemme on kansainvälisempi kuin koskaan ja kansain-välinen vuorovaikutus (ja jalostusmateriaalin vaihto) laajempaa kuin koskaan aikaisemmin.
Kuulostaakin siltä, kuin meidän olisi tärkeämpää pitää yllä laajaa geenipohjaa kuin huolehtia eri rotujen rodunomaisuuden säilyttämisestä - väliäkö sitten, jos koirat eivät enää ole rotunsa näköisiä, värit ovat menneet sekaisin, ja minkärotuinen koira tahansa näyttää keskivertokoiralta - mutta onpahan laajennettu jalostuspohjaa! Siinä sivussa on sitten hyväksytty jos jonkinlaisia eri rotumuunnosten risteytyksiä, ja jos ei muualta niin ainakin FCI:stä löytyy asiantuntijoita, joiden mielestä näin voidaan tehdä! Siinä sitten me "perinteiden" kannattajat tuskailemme, kun tällä iloisella geenipohjan laajentamisella on saatu värit sekaisin ja luotu jos jonkinlaisia rotutyyppiongelmia.
Periaatekeskustelua näistä asioista ei ole pahemmin käyty - ei edes Kennelliiton valtuustossa, jonka sentään pitäisi päättää koko toiminnan pitkän tähtäyksen suuntaviivoista. Sen sijaan monet periaatteelliset kysymykset ratkaistaan joko liiton toimistossa tai parhaassa tapauksessa liiton hallituksessa, vaikka päätösten paikka olisi valtuustossa.
Tällainen, myös meidän rotujärjestöämme äskettäin koskettanut kysymys on usean eri urosten jälkeläisten hyväksyminen rekisteröitäväksi samaan pentueeseen. Kun DNA mahdollistaa pentujen polveutumisen varmistamisen lähes sataprosenttisesti, myös vahinkoastumisten seuraukset voidaan todeta, mutta onko nartun astuttaminen (tai vahinkoastuminen) usealla uroksella sellaista jalostusvalintaa, jota vastuuntuntoiselta ja suunnitelmalliselta kasvatustoiminnalta pitää voida edellyttää?
Mielestäni ei ole. Ymmärrän toki, että tämänhetkisten sääntöjen puitteissa kasvattajan on rekisteröitävä kaikki pentunsa ja toki Kennelliitto roponsa haluaa. Tiedän myös, että laajemmat DNA-tutkimukset varmaankin paljastaisivat koko joukon paikkansa pitämättömiä sukutauluja (ja toivonkin Kennelliiton edellyttävän entistä enemmän polveutumistutkimuksia epäselvissä tapauksissa ja tekemään niitä omien kenneltarkastustensa yhteydessä). Silti olen sitä mieltä, että koiranjalostuksen tulisi edelleenkin olla kasvattajan tietoista ja suunnitelmallista valintaa.
Toisaalla tässä tiedotteessa Peter Bredbacka ja Mikko Koskinen kertovat DNA:n käytöstä polveutumistutkimuksissa ja toteavat (ilmeisesti liittomme jalostusasiantuntijoiden näkemyksiä myötäillen), miten DNA voi olla avuksi populaatioltaan pienissä roduissa, kun sama narttu voidaan astuttaa useammalla uroksella ja syntyneet pennut rekisteröidä totuudenmukaisesti.
Hieno visio, mutta miten se toimii käytännössä, ja tarvitaanko sitä? Useimmitenhan tilanne pienissä roduissa on se, ettei edes yhtä hyvää ja sopivaa urosta tahdo löytyä puhumattakaan, että löytyisi useampia? Jos hyvä uros löytyy, eikö olisi järkevämpää, että narttu astutetaan tällä uroksella ja uroksen spermaa pakastetaan käytettäväksi vaikka sen kuoleman jälkeen myöhemmissä sukupolvissa? Tai jos löytyy kaksi hyvää urosta, käytetään niitä kahdelle eri nartulle ja tehdään seuraavien sukupolvien jatkojalostussuunnitelmat sen mukaan.
Eli edelleenkin kannattaisi pitää mielessä, mistä koiranjalostuksessa on kysymys: suunnitelmallisesta valinnasta eikä suinkaan luomuviljelystä!"
Mutta se ei ole Kennelliiton tekemä tutkimus. Ja tutkimustulokset puuttuvat. Mitä ihmettä laittaa tällainen aloitus, kun niitä tuloksia ei ole tässä julkistettu kuitenkaan.
Kuka tuo Kirsti on? Titteli, erikoistuminen? Asiantuntemuksen taso?
että vaikka kuinka puhutaan siitä, kuinka jalostuksessa kinnitetään huomiota terveyteen, niin miksi alamäki vain jatkuu? Iso osa roduista on sairaita ja pevisan ulkopuolella olevia rotuja ei tutkita(ehkä silmät ja lonkat).
Kun puhutaan isommista koirista, joiden tulisi olla rakenteeltaan, hermoiltaan ja fysiikaltaan kunnossa, niin moni koira ei kestä normaalia työntekoa.
Jos ajatellaan, että hankkii koiran pk.uraa tai agility, tai pelastuskoiraa, niin moni on saanut karvaasti pettyä treenattuaan koiraa pari vuotta ja kun on kuvautettu lonkat, tulos voi olla c tai d, niin tiedossa on jo tuolloin, ettei koira tule kestämään kyseisiä lajeja kauaa. Jalostukseenkaan ei kannata koiraa laittaa, jos vielä ei ole titteliä näyttelystäkään. Kyllä siinä pettymys on päälimmäinen tunne, kun koiran kovalla hinnalla ja "terveistä, palkituista" vanhemmista hankit.
Nämä terveiksi ja palkituiksi mainitut ovat usein näyttelypuolen koiria. Varsinkin pienten rotujen kohdalla. Näyttelymenestys ja kaunis ulkomuoto ei valitettavasti ole terveyden tae. Se, että koira antaa katsoa hampaat ja tuomari saa sitä kopeloida, ei sekään kerro koirasta paljonkaan. Nuo asiat on koiralle opetettavissa olevia asioita. Ehkä ei todella pelokkaalle yksilölle, mutta tälläinen yksilö ei ole hermorakenteeltaan terve.
Edelleenkin kasvatetaan rotuja, jotka ovat rakenteeltaan sairaita jo valmiiksi. Ne eivät synnytä normaalisti, on iho-ongelmia, hengitysvaikeuksia, liikkumisongelmia, silmät ulkona päästä, tiettyjen rotujen lyhytikäisyys koosta johtuen jne. jne.
Mitään rotua yleistämättä tai väheksymättä hälyttävän sairas on Suomen rotukoiratilanne.
uusia ole joidenkin rotujen suhteen. Kuinka moni Shelteistä tänä päivänä esimerkiksi kykenee siihen alkuperäiseen tarkoitukseen johonka rotu tehtiin? Mitenkään en aliarvioi enkä moiti rotua hieno rotu.
Ei omakaan rotuni varmasti enää tajua rottien päälle.
Ainoastaan kyseenalaistin nuo tilastot ja niin sanotut uudet tutkimukset kennelliiton osalta.
Henkilö joka väitti muuta ei tunnu tuntevan kennel organisaatiota ja unohti eräät erittäin tärkeät tekijät jalostuksesta ja tuloksista. Unohti Rotujärjestöt ja ennenkaikkea kokeneet kasvattajat.Siinä ovat rotukohtaiset todelliset asiantuntijat.
Jos kasvattajat olisivat TODELLISIA asiantuntijoita, ei niin monen rodun terveystilanne olisi näin huonossa kunnossa.
Sinua en ole missään vaiheessa laskenut näiden ammattitaidottomien kasvattajien joukkoon. Ihan toisenlaisten rotujen kasvattajia tarkoitin.
Vaikka kuinka tarkkoina ollaan rodun suhteen ylläreitä tulee aina. Tylsä ja kurja asia koiralle, sen omistajalle, kasvattajalle sekä ennenkaikkea rodulle. Kukaan rotua kunnioittava kasvattaja ei tee tahallaan vahinkoa rodulle.
Mikä tuotakin ihmistä vaivaa, joka on 3 viimeisintä keskustelua aloittanut? Sama tyyppi jauhaa samoja asioita, haastaa riitaa.. Tajutonta. Mutta sanotaanpa nyt sitten itsekin asiaan jotain.
Kotoa löytyy rotukoira. Ikää jo kunnianarvoisat 9 vuotta. Näyttelyissä aikanaan menestynyt, naapurimaita myöden. Terve kuin pukki. Lonkissa ei edes kulumaa. Ystävällinen, suloinen, leikkisä. Pennuksi kadulla luulevat, kun tuo koittaa kaikkien kanssa peuhata..
Olen ottamassa toista koiraa. Myös puhdasrotuista. Tein valinnan rotumääritelmän perusteella. Otin yhteyttä rotuyhdistykseen, keltäpä muulta kannattaisi kysyä tietystä rodusta kuin sen harrastajilta? Ihmisiltä, jotka ovat jo vuosia toimineet tämän tietyn rodun parissa? En toki kyseenalaista Kennelliiton asiantuntemusta, mutta rotukohtainen asiantuntemus on suurinta rotuyhdistyksissä ja rodun harrastajissa. Sehän on itsestäänselvää.
Itsestäänselvää on myös se, että jokaisen rotuyhdistyksen tavoite on jalostaa terveitä ja tervepäisiä koiria. Rodunomainen ulkonäkö kuuluu myös asiaan. Tietenkin.
Seropista saa varmasti mukavan kaverin, sitä en yritä ollenkaan väheksyä. Mutta henkilökohtaisesti tahdon koiran, jonka alkuperä ja rodunomaiset piirteet on tiedossa.
Oikeasti luonnevikaisia koiria on hyvin harvassa. Hyökkäystapauksissa on lähes aina kyse tapauksesta, jossa on menty ottamaan itselle täysin sopimaton koira, kukaties mistä syystä. Omaa egoa kohottaakseen otetaan pelottavan näköinen koira, jota ei sitten kuitenkaan osata tai edes yritetä kouluttaa eikä harjoittaa rodun vaatimalla tavalla. Sama pätee muuten seropiinkin. Onpa niitäkin vihaisia tavattu. On raivostuttavaa kuunnella, kuinka monet syyllistävät koiraa, eivätkä sitä, joka on narun toisessa päässä. Sitä henkilöä, jonka pitäisi olla vastuussa koiransa asianmukaisesta koulutuksesta ja hallitsemisesta.
Siinäpä se. Riitely on turhaa, riidan haastaminen lapsellista. Ja minä lähden pissittämään selväpäistä rotukoiraani.
käy tutustumassa linkkii jonka linkitin ja klikkaa aiki tiedoitteet. Avaa ajan kanssa eri vuosien puh.johtaja palstat. Kantsii lukea. Täyttä oikeaa asiaa ja tietoa.
Ei se, että sinä satut olemaan samaa mieltä, tee tiedosta oikeaa.
olet tuon laittomasti kopsaamasi tutkimussuunnitelman kanssa samaa mieltä todista sitä oikeaksi.
Missä on sen tutkimuksen puuttuvat tulokset,heitäppä faktoja esiin linkkien muodossa.
tai oikeasti silmiinpistävä ero on välillämme. Se on siinä kun minä teen ja omaan kokemusta ja tiedän mistä puhun. Sinun tekemisesi rajoittuu linkittämään, istut netissä linkittämässä tietämättä ja tajuamatta mitä linkität ja mikä tarkoitus asialla on.
Tämä ero joka eroittaa sinut todella näkyvästi muista palstalla kävijöistä näkyy kauaksi. Sinun tietosi rajoittuu siihen että koiralla on pää, kaksi korvaa, kaksi silmää, kaula , runko , turkki, 4 raajaa ja häntä, näin karkeasti jaoitellen. ja koira sanoo HAU HAU. Muuten sotkisit sen ehkä kissaan joka sanoo MJAU.
Eikä se, että sinä luulet tuota lainausta laittomaksi, tee sitä sellaiseksi. Eikä sekään, että luulet minun olevat tuon lainauksen tänne kopsannut, tee minua sen kopioijaksi.
näin sitä pitää. Rock on! (meni vähä vettä korvaan) =)=)
Ihme ettei nykyajan tumpeloiden jalostajien toimesta koiralle ole jo kehittynyt paria lisäpäätä. :-)
.. nähdä omat meriittisi koirajalostuksen saralla, kun katsot olevasi pätevä arvostelemaan muiden työtä. Tiedäthän mitä sanotaan.. Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.
meillä oli retkemme, vain tahroja paperilla, älä siis suutu, ei niistä asiat miksikään muutu...