Olen aikaisemminkin kysellyt, millainen on lapsen usko? Olen itsekseni pohtinut tätä pitkään. Ja tullut ainakin seuraaviin johtopäätöksiin:
Se ei voi olla tietoista. Kun opetetaan, että jokainen maailman lapsi on uskovainen, niin millaista usko tällöin on? Moni lapsi tietoisessa mielessään uskoo Allahiin tai muihin jumaliin, ei siis Jeesukseen. Tästä huolimatta lapsi on "uskossa", joka pelastaa. Miten?
Vai onko mahdollista, että lapsi ei ole uskossa laisinkaan, mutta Jumala armahtaa hänet, koska lapsi ei vielä ole vastuussa teoistaan/ei tiedä mitä tekee? Toisaalta Raamattu sanoo, ettei kukaan pelastu ilman uskoa. Eli tämäkin vaihtoehto on poissuljettu?
Raamattu sanoo, että usko tulee kuulosta, mutta kuuleminen Jumalan sanan kautta. Jos kuuleminen sitten ymmärretään todelliseksi fyysiseksi kuulemiseksi (monethan selittävät ettei kuulemisen tarvitse olla fyysistä, vaan että se voi olla minkälaista tahansa sanan vastaanottamista. Tähän vl:t eivät kuitenkaan usko), niin sitä varten tarvitsee ymmärtää kieltä, tuntea sanoja jne. Tämä on vauvoille vielä sula mahdottomuus. He eivät siis voi saada uskoaan kuulemisen kautta.
Miten siis vauvojen/lasten usko eroaa aikuisten uskosta? Puhuuko Raamattu kahdenlaisesta uskosta?
Se ei voi olla tietoista. Kun opetetaan, että jokainen maailman lapsi on uskovainen, niin millaista usko tällöin on? Moni lapsi tietoisessa mielessään uskoo Allahiin tai muihin jumaliin, ei siis Jeesukseen. Tästä huolimatta lapsi on "uskossa", joka pelastaa. Miten?
Vai onko mahdollista, että lapsi ei ole uskossa laisinkaan, mutta Jumala armahtaa hänet, koska lapsi ei vielä ole vastuussa teoistaan/ei tiedä mitä tekee? Toisaalta Raamattu sanoo, ettei kukaan pelastu ilman uskoa. Eli tämäkin vaihtoehto on poissuljettu?
Raamattu sanoo, että usko tulee kuulosta, mutta kuuleminen Jumalan sanan kautta. Jos kuuleminen sitten ymmärretään todelliseksi fyysiseksi kuulemiseksi (monethan selittävät ettei kuulemisen tarvitse olla fyysistä, vaan että se voi olla minkälaista tahansa sanan vastaanottamista. Tähän vl:t eivät kuitenkaan usko), niin sitä varten tarvitsee ymmärtää kieltä, tuntea sanoja jne. Tämä on vauvoille vielä sula mahdottomuus. He eivät siis voi saada uskoaan kuulemisen kautta.
Miten siis vauvojen/lasten usko eroaa aikuisten uskosta? Puhuuko Raamattu kahdenlaisesta uskosta?
Vastaukset 13
Vanhimmat
1 Kohta sen jälkeen opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"
2 Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen
3 ja sanoi: "Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.
4 Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.
5 Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut.
6 Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
kyseisen kohdan. Mutta millaista on lapsen usko ja miten se eroaa aikuisen uskosta?
Jeesus toki kehotti ihmisiä olemaan uskossaan lapsen kaltainen, mikä tarkoittaa käytännössä vilpitöntä ja epäilyksetöntä uskoa. Kysymys on nyt kuitenkin siitä, voiko lasta sinänsä pitää uskovaisena. Kukaan vastasyntynyt lapsi ei tiedä mitään Jeesuksesta. Lapsen uskossaan lapsi omaksuu minkä tahansa maailmankatsomuksen, mikä hänelle opetetaan. Ellei häntä opeteta alusta pitäen uskomaan Jeesukseen, hän voi löytää Jeesuksen vain hylkäämällä ensin lapsen uskonsa (eli hylkäämällä alunperin epäilyksettä omaksumansa maailmankatsomuksen, esim. islamin tai hindulaisuuden). Lasta voikin pitää "uskovaisena" korkeintaan siinä mielessä, että hän on synnitön.
yliluonnolliseen, ei ole ihmiselle myötäsyntyistä. Ihminen ei tiedä syntyessään erilaisista maailmankatsomuksista yhtikäs mitään. Ei lapsi ole uskovainen eikä ateisti.
Uskonnot pitävät kyllä tarkkaan huolen, ettei tuo erinomainen "uskomattomuuden tila" saa kauaa jatkua. Lapsi on "pelastettava", maksoi mitä maksoi.
"Ihminen ei tiedä syntyessään erilaisista maailmankatsomuksista mitään."
Tässä voisi olla ratkaisun avain. En osaa välttämättä selittää, mutta eikö ole niin, että usko ei missään tapauksessa ole tiedon ja järjen asia. Sen vuoksi meidän kaiketi on vaikea ymmärtää lapsenuskon perimmäistä olemusta. Lapsenuskon voi käsittää vain Pyhän hengen kautta, ei ihmisjärjellä.
Mutta miten selittää aikuiselle, joka uskoo, ettei lasta tarvitse kastaa, vaan että sitten kun tämä tekee itsenäisesti ratkaisun, voi mennä kasteelle?
On nimittäin sellaisiakin uskoja, jotka ajattelee ratkaisun, henk.koht. sellaisen olevan edellytys kasteelle. Puhuvat uskovien kasteesta. Mutta lapsi on uskovainen ja valmis kasteelle.
Lapsi uskoo, koska Jeesus on lapsen sovittnut ja sillä on siksi elämä ja vanhurskaus.
Room.5:18. Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän.
Matt.21:16. Ja sanoivat hänelle: kuuletkos, mitä nämät sanovat? Niin Jesus sanoi heille: kuulen kyllä. Ettekö te koskaan ole lukeneet: lasten ja imeväisten suusta olet sinä kiitoksen valmistanut?
usko aikuisen uskosta millään tavalla? Onko palstalla ketään, joka on joskus asiaa pohtinut? Tiedän, että opetetaan, että lapsi uskoo. En siis siihen kaipaa "varmistusta". Ainoastaan olen kiinnostunut lapsen uskon "olemuksesta". Nyt on tullut vain vastauksia, että kyllä lapsi uskoo. Sen kyllä tiedän ja uskon itsekin, en vain ymmärrä millä tavalla??
lapsen usko, on samanlainen kuin aikuisenkin, eli molemmilla on Kristuksen vanhurskaus, eli myös usko.
Kaikille luoduille tulee saarnata evankeliumia. Ei vaan kerran, mutta se on matkasauvana halki koko ajallisen elämän. Uudestisyntyminen tarkoittaa että ihminen saa epäuskon (ja kaikki sen hedelmät) anteeksi. Perisynnin suhteen siinä ei kuitenkaan tapahdu yhtään mitään muutosta, vaan se asuu edelleen lihassa (mika lihasta syntynyt on...) ja ihminen luonnostaan pysyy yhtä turmeltuneena ja kyvyttömänä todelliseen Jumalan pelkoon jne,
MUTTA, kun oot saanut epäuskon ja tekosyntisi anteeksi oot saanut armon palata pienen lapsen puhtaan omantunnon omistajaksi. Ne synnit joita lihassasi tehnyt olet (joista sinä myös tuomitaan) pyyhitään pois ja niitä ei enää ole olemassa.
Kansanomaisesti voisi sanoa että emme tarvitse murehtia Aadamin lankeamuksesta, mutta valvoa siinä että omat syntimme vaihdamme Jumalan armoon. Tähän on yksi armoväline tarjolla: elävä, korvin kuultava ja sydämellä uskottava evankeliumi.
Olen miettinyt paljonkin, koska tuohon lapsen uskoon vedotaan juuri tuossa tottelevaisuuden korostamisessa. Kuten luonnollinen lapsikin turvautuu äitiin ja isään ja kuuliaisena totteleen heitä, niin myös Jumalan lapsi tottelee seurakunta-äitiä jne...
Minä ajattelen, ettei Jeesus puhunut siitä asiasta lapsen uskon kohdalla. Kuvittelen tilanteen, että vieraat lapset tunnistivat Jeesuksesta lähtevän Lämmön ja Rakkauden. Siksi he luottavaisin mielin uskalsivat turvata vieraaseen mieheen, mennä syliinkin.
Tuo rakkauden vaistoaminen ja siihen turvautuminen on ainakin ihana asia, jonka voisimme lapsen uskosta ottaa esimerkiksi. Samoin uteliaisuus, vilpittömyys, ennakkoluulottomuus ja luottavaisuus, aitous, herkkyys käyttää aistejaan. Siihen, että lapsella on herkkä tunto aistia oikea rakkaus ja välittäminen. Kun tuntee Rakkauden menee epäilemättä sen luo.
Raamatusta, että missä ei synnistä mitään tiedetä, sitä ei lueta siellä synniksi ja olen ajatellut, että se koskee lapsia.
On myös kohta, missä synnistä tiedetään, siellä synti on suureksi tullut.
Kyseisiä Raamatunpaikkoja en muista, missä kohtaa, eikä sanamuoto ole varmaan tismalleen oikea.
Onko näistä kohdista jollakin tarkempaa tietoa?
Raamatussa ole, vaan yhden ihmisen kautta tuli kadotustuomio ja yhden ihmisen (Jeesuksen)kautta tuli elämä ja vanhurskaus. Se jolla on elämä ja vanhurskaus, on myös usko.
Room.5:18. Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän.
Raamatussa on sellainen kohta jossa sanotaan, että niillä joilla on laki, ne lailla tuomitaan ja joilla ei lakia ole, ei lailla tuomita. Sen voi ymmärtää siten, että ne jotka ei koskaan ole kuulleet evankeliumia, niitä ei myöskään tällä lailla tuomita. Esim. jotkut alkuasukkaat jossain muitten ulottumattomissa on tästä hyvä esimerkki.