Jos nuori menee suoraan lukiosta yliopistoon, mistä hän saa rahat? Hän on aikuinen ja ei vanhemmilla koulutusvelvollisuutta. Opintotuki ei riitä. Vaikeata on käydä sekä töissä että luennoilla. Töissä täytyisi olla aamupäivisin eli silloin kun olisi istuttava luentopenkillä. Tai iltapäivällä kun olisi luettava tenttikirjoja sekä tehtävä läksyjä. Tenttikirjat on luettava öisin, nukkumanajasta. Vapaa-aika ei jää lainkaan rentoutumiseen kuten muilla töissäkäyvillä ihmisillä. Alkaa stressailu ja hermostuminen, mikä päättyy loppuksi mielenterveyden häiriöihin, koska opinnot eivät etenee. Töissä on oltava luentojen aikana tai silloin kun olisi luettava tenttikirjoja.
Tuloksena suomalaiset mielenterveyshäiriöt, opiskelujen venyminen tai keskeytyminen...
Tuloksena suomalaiset mielenterveyshäiriöt, opiskelujen venyminen tai keskeytyminen...
Vastaukset 9
Vanhimmat
otetaan opintolainaa ja kesät ollaan töissä. Näin sitä on aina tehty! :)
kyllä mä ainakin olen pystynyt tekemään töitä ja opiskella ihan hyvin. ja vielä liikuntaa vähän päälle. se on ihan päästä kiinni, heikot sortuu elon tieltä!
vastaus: opintolaina ja kesätyö. niin yksinkertaista se on. ja ilman kesätöitäkin pärjää jos töitä ei löydy, opintolaina riittää kyllä. nim. kokemusta on
Ei itään lainoja tai töitä. Syöt joka päivä makaronia, poimit marjoja ja palautat pulloja. Elin aivan hyvin. Rahaa riitti elämiseen, vuokranmaksuun ja kalliisiin kirjoihin. Se, joka ei elä tuilla, ei osaa vain elää taloudellisesti. Vuokrataan kaikenmaailman videoita, ostetaan pitsaa ja valmisruokia, hankitaan bussikortteja ja elokuvalippuja ja hurvitellaan joskus baarissa. Noista on vain luovuttava. Tuet eivät ole palkka, mutta kyllä niillä elää.
Ensimmäiseksi kannattaa hakeutua opiskelemaan johonkin muualle kuin Helsinkiin. Muualla pärjää ihan ok, mutta Hesa on opiskelijalle aivan liian kallis paikka.
... Jos ei pingota.
Opiskellessa ei pidä olla perfektionisti.
Suomessa opintotuki on riittävä ja ei tarvita sen korottamista.
Näinhän se menee. Mutta jos tarkastellaan asiaa vähän pidemmälle, niin mainitsemiesi "mielenterveysongelmaisten" osat vaihtuvat. Nuorena sitä kestää yllättävän paljon kituuttamista ja takapakkia, mutta ne todelliset elämänpaineet mitataan vasta oikeasssa aikuisiässä.
Ensimmäinen vaihtoehto on kituuttaminen. Ei siis pitsoja, leffoja eikä limsoja. Bussikorttia ei tarvitse, jos omistaa fillarin. Talvisin tai loskakelillä tarvitsee vain herätä tarpeeksi aikaisin (esim. klo 5), jotta ehtii kävellä yliopistolle. Yliopistolle on nimittäin ainakin 10 kilometriä matkaa, jos asuu halvimmassa mahdollisessa solussa laitakaupungilla. Makaronilla pärjää ruokapuolella pitkälle (tosin se sisältää vain hiilihydratteja, ei proteiineja tai tärkeitä vitamiineja). Kannattaa myös tarkistaa naapurikaupan roskikset silloin tällöin - voi tehdä vaikka minkälaisia löytöjä.
Toinen vaihtoehto on realistisempi: on kesät töissä tai tekee satunnaisia pätkätöitä, toivoo että vanhemmat ja sukulaiset muistaa edes jouluna ja synttäreillä, vertailee vähän eri kauppojen hintoja ja niin edelleen... Itse pidin välivuoden lukion jälkeen. Asuin tuolloin jo yksin ja vuokraan meni rahaa, mutta silti sain kolmisen tonnia säästöön reilun vuoden aikana. Ei kukaan voi elää minimituloilla eli minimimenoilla useita vuosia. Vaikka rahasta olisikin vähän tiukkaa, pitää silloin tällöin voida käydä leffassa tai kahvilla ja syödä muutakin kuin makaronia.