Nelikymppinen aikamiespoikani muuttui toistakymmentä vuotta sitten eristyneeksi ja sulkeutuneeksi. Aikaa myöden tila on selvästi pahentunut, hän on sanoutunut irti ystävistään, ei halua töitä eikä opiskella ja on lakannut huolehtimasta hygieniastaan ja erakoitunut täysin.
Hiljattain sain hänen entisiltä ystäviltään kuulla hänen käyttäneen pilveä jatkuvasti parikymmentä vuotta ja että lopullisen outoutumisen lienee aiheuttanut noin viikon mittainen lsd-kuuri josta nyt on siis jo toistakymmentä vuotta.
Osaako kukaan täällä yhtään valottaa mitä poikani päässä mahtaa tapahtua, kun itse en saa hänestä mitään irti. Onko mitään mitä voisin yrittää tehdä häntä auttaakseni, että hän vielä voisi saavuttaa edes jonkinlaisen elämän?
Hiljattain sain hänen entisiltä ystäviltään kuulla hänen käyttäneen pilveä jatkuvasti parikymmentä vuotta ja että lopullisen outoutumisen lienee aiheuttanut noin viikon mittainen lsd-kuuri josta nyt on siis jo toistakymmentä vuotta.
Osaako kukaan täällä yhtään valottaa mitä poikani päässä mahtaa tapahtua, kun itse en saa hänestä mitään irti. Onko mitään mitä voisin yrittää tehdä häntä auttaakseni, että hän vielä voisi saavuttaa edes jonkinlaisen elämän?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Poikasi on todennäköisesti jäänyt LSD matkalle. LSD voi laukaista piilevän mielisairauden, taikka laukaista sen joka tapauksessa.
Liisa Tallgren Helsingistä on kirjoittanut aiheesta ainakin kaksi hyvää kirjaa.
Toinen on: Hintana elämä
Hänellä toinen poika kuoli huumeisiin -77 Helsingissä huoltopoliisin putkaan. Toinen jäi LSD matkalle ja joutui syyntakeettomana Niuanniemeen.
En tiedä mistäpäin olet mutta Liisa Tallgren on omistautunut huumeiden vastaiselle työlle ja jos mahdollista ota häneen yhteyttä. Hän toimii kristilliseltä pohjalta Helsingissä.
Sinä "väsynyt äiti" voit kulkea vain rinnalla. Mmmattilaiset apuun tuollaisissa tilanteissa.
siis ammattilaiset (kirjoitusvirhe)
Itsekin käytän hallusinogeenejä silloin tällöin(en tosin LSD:tä mainitsemistasi syistä johtuen). Pari huonoa matkaa kokeneena voin yrittää kuvailla mitä poikasi päässä saattaa liikkua.
Pelkään pahoin että kysymyksessä on persoonallisuuden hajoaminen, ns. henkinen kuolema. Jäi hieman epäselväksi se että saatko häneen minkäänlaista kontaktia enää? Tarkoitan että pystytkö juttelemaan hänen kanssaan esimerkiksi päivän tapahtumista, säästä tai muista arkisista asioista? Mikäli tämä onnistuu on toivoa vielä jäljellä. Jos kysymys on matkalle jäämisestä on tilanne jo paljon vaikeampi, koska silloin kysymys on luultavasti siitä että hän on hukannut itsensä täydellisesti. Joka tapauksessa hän on ammattiauttajan tarpeessa, voi olla että suljettu osasto on hänen viimeisin toivonsa selvitä takaisin. Toivon sinulle todella paljon voimia ja jaksamista. Nämä asiat satuttavat lähipiiriä enemmän kuin potilasta itseään...
Oletkin jo saanut hyviä vastauksia kysymykseesi, joten haluaisin kysyä, miten itse jaksat? Tuli mieleen, että kamppaillessasi noin tiukassa tilanteessa ja kyseessä on oma poikasi, tarvitsisit ehkä itsekin apua. Ihan sen vuoksi, että jaksaisit. Ehkä et voi tehdä poikasi puolesta paljon mitään, vaikka kuinka haluaisit, mutta älä unohda itseäsi. Pidä huoli itsestäsi ja hae apua, jos siltä tuntuu.
Autoitte kaikki meitä enemmän kuin arvaattekaan. Tilanne ei siis olekaan täysin toivoton. Vielä kun keksisin miten houkutella poika hoitoon.
Ja vielä Pelleriinalle: Kiitos kysymästä, minulla on onneksi monta lasta ja kaikkien muiden elämä on ns. normaalia. -Iloineen ja suruineen.