Eli oon nyt käytännössä opiskellun koko ikäni, työkokemusta tasan 0pv eikä minkäänlaista tutkintoa takana. Ikää yli 25 vuotta. Yliopistossa viihdyin vuoden ja ammattikorkeassa 2 vuotta, ja homma kaatuu aina jossain vaiheessa - yleensä loppuun palamiseen ja siihen kun koko pulju alkaa masentamaan ja ahdistamaan eikä siellä voi enää sen takia käydä.
Lukiosta asti olen tehnyt kaiken yksin eikä koskaan ole ollut yhtäkään koulutoveria, ja nykyään on melkein pakko tehdä kaiken maailman helvetin ryhmätöitä ja muuta paskaa. Olen katunut koko ikäni kun en lähtenyt amikseen ja valinnut vain jonkun ammatin sen sijaan että piti porukoiden ja sukulaisten painostamana lähteä tavoittelemaan korkeita titteleitä - joihin rahkeet ei ikinä riitä.
Eli nyt kun on kokeiltu niin AMKkia ja yliopistoa niin mitä muita vaihtoehtoja tämän ikäiselle enää on jäljellä? t.Käytännön töitä kaipaava.
Lukiosta asti olen tehnyt kaiken yksin eikä koskaan ole ollut yhtäkään koulutoveria, ja nykyään on melkein pakko tehdä kaiken maailman helvetin ryhmätöitä ja muuta paskaa. Olen katunut koko ikäni kun en lähtenyt amikseen ja valinnut vain jonkun ammatin sen sijaan että piti porukoiden ja sukulaisten painostamana lähteä tavoittelemaan korkeita titteleitä - joihin rahkeet ei ikinä riitä.
Eli nyt kun on kokeiltu niin AMKkia ja yliopistoa niin mitä muita vaihtoehtoja tämän ikäiselle enää on jäljellä? t.Käytännön töitä kaipaava.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No eikun amikseen vaan! Selviät varmaan puolet lyhyemmällä ajalla kuin ne, jotka sinne menevät suoraan peruskoulusta. Senkus valitset mieleisesi alan, ja työt kutsuu. Kuulemma ammattikoulusta valmistuneilla on nykyisin ja varsinkin tulevaisuudessa hyvät työllisyysnäkymät.
Jätä vanhempiesi vaatimukset jo omaan arvoonsa, olethan jo aikuinen.
Pääset amiksesta nopeemmin ulos kun on lukio takana!!!
Sinne vaan, ei vielä oo mitään myöhästä!!!
Jos aiot mennä amikseen opiskelemaan niin kannattaa sitten myös miettiä mikä työllistää hyvin ja mikä edes etäisesti kiinnostaisi sinua. Vissiin ainakin noista putkimiehistä ja muista käsityöläisistä on pulaa.
Kuulostaapa hurjan tutulta! Muuten tarina on aika samanlainen, olen vaan sinua yli kolme vuotta vanhempi ja nyt vasta selviämässä yliopistoon, että aika vanha käpy sinänsä. :) Lukio ja amis on molemmat takana, amkissa käyty, töitä tehty, loppuun palaminen, masennus ja varmaan kaikki näiden iloiset sivuoireet koettu.
Siltipä sanon: Älä jää kiinni ikääsi, äläkä anna sen rajoittaa valinnantekoasi. Heitä hetkeksi menemään porukoiden ja sukulaisten vinkumiset, ikäsurut ynnä muut, ja anna ihan puhtaasti itsellesi aikaa sen selvittämiseen, mikä sinua voisi kiinnostaa. Jos vaihtoehdot, mielenkiinnot, omat taipumukset sun muut mietityttävät, suosittelen myös työkkärin ammatinvalintapsykologilla käymistä; käynti on muistaakseni ilmainen ja saattaa hyvinkin olla avuksi -- itselleni oli.
Amikseen vaan, niin että hippulat vinkuu!
Itselläni asiat meni hiukan toisin päin; lukion jälkeen en tiennyt yhtään mitä tekisin. Pidin välivuoden ja tämän jälkeen näin lehdessä ilmoituksen amiksen linjasta, jossa oli vapaita paikkoja. Hetken mielijohteesta menin sinne ja viihdyinkin heti 4 vuotta (linjani oli 4 vuotinen). Nykyään tilanne on se, että olen tämän amiskoulutuksen jälkeen hakenut omaa paikkaani vielä elämässä parisen kertaa (2 ammattikorkea tutkintoa suoritettu) ja nyt alkaa tuntua siltä, että paikka alkaa olla löydetty - ikää 30 vuotta! Vähän on mielessä vielä käynyt yliopisto tutkinnon suorittaminen, mutta ei vielä pitkään aikaan: siihen asti voin tyytyä suorittelemaan vaikka avoimessa yliopistossa työnohella verkkaiseen tahtiin muutamia opintoja.
Eli siis ikinä ei ole liian myöhäistä! Ja yli 25 vuotiaalla on aikaa vaikka kuinka paljon. Tiedänpä vielä tapauksen, jossa yksinhuoltaja äiti aloitti hiukan alle 40 vuotiaana yliopisto-opinnot ja pääsi haluamaansa ja hiukan ylikin; on nykyään tohtorisnainen. Ja noista ryhmätöistä vielä; niitä on vaikea nykyaikana koulussa kuin koulussa välttää. Tiedän, että joskus on hiukan vaikee nostaa motivaatiota, jos ryhmä ei ole mieluinen. Heti kouluun mennessäsi yritä saada muutama ystävä luokkatovereistasi, niin se jo helpottaa asioita. Kouluun on kiva mennä kun on kavereita. :) Samoin ryhmätöissä pitäisi kai vaan yrittää ottaa yltiöpositiivinen voivitsikun onkivojanääryhmätyöt -asenne ja huijata vaikka sitten omaa itseään... :) Tsemppiä sulle oman paikan hakemiseen elämässä! ja muista: kun se on kaikilla muillakin hiljalleen löytynyt - niin kyllä se sullakin löytyy! :)