Mies alkaa tapailla naisia. Hän tapaa niitä internetistä ja "oikeasta elämästä". Hän on kaksikymppinen. Miehellä on toivoa ja odotuksia. Mies toivoo, että löytäisi "sen oikean", jota voisi rakastaa ja pitää hyvänä. Toista kymmentä naista tavattuaan mies alkaa ihmetellä. Miksi mies on jätetty kerta toisensa jälkeen, ainoastaaan kaksi kertaa hän on jättänyt. Miehelle on sanottu hänen olevan söpö ja/tai komea. Naiset ja jopa hänen ystävänsä ovat kehuneet häntä. Miestä on myös sanottu mukavaksi ja hauskaksi, ennen kaikkea kunnolliseksi. Mies on myös koulutettu ja melko kunnianhimoinen ja hyvin toimeentuleva. Miehellä on myös kohtuullisen hyvä itsetunto. Myös hänen äitinsä on häntä kehunut, mutta mies epäilee häntä jääviksi äidinrakkauden tähden, vaikka hän sanookin omistavansa silmää komeudelle. Mies silti tietää, että vuosikausien harjoittelu urheilukentillä ja kuntosalilla on muokannut hänen vartalonsa solakan urheillulliseksi. Mies toki myös tietää, että hänen kasvonsa ovat kohtuullisen komeat.
Nyt mies alkaa vihdoin ymmärtää. Hän oli nähnyt entisiänsä erittäin komeassa herraseurassa. Miestä komeammassa. Mies myös kuulee entisiltään ajatusta tukevia lauseita. Mies on kuitenkin tapaillut ainoastaan oman tasoisia kohtuullisen kauniita tyttöjä, sellaisia jotka ovat sopivasti miellyttäneet miehen silmää. Mies ei ole kurkottanut kuuseen, vaan sopivan mittaiseen koivuun.
Mies ymmärtää totuuden. Ihminen on nisäkäs, jota ohjaa kivikautiset geenit ja luonnonvalinta. Naiset tyytyvät harvoin mihinkään. Jos naisille avautuu mahdollisuus saada miestä komeampi mies, nainen jättää miehen pikimmiten. Kuitenkin mies on kuullut, että hänen entisten suhteet ovat epäonnistuneeet miestä komeampienkien kanssa, hyvinkin alkuunsa.
Mies alkaa tapailla naisia mentaliteetilla "kaikki kelpaa" , jotta ei jäisi ainakaan yksin, ja saisi hieman tyhjähköön elämäänsä suunnan ja sisällön. Ja mies haluaisi vain rakastaa. Mies tapaa naisen, jonka ulkonäkö ei häntä miellytä kovinkaan paljon. Ei häiritse, mutta ei miellytäkkään. Sen sijaan mies tulee naisen kanssa erinomaisesti juttuun ja menee naimisiin. Neljäkymmentävuotiaana mies käsittää, että hän ei tarvitse ystävää, jota nainen hänelle ulkonäöllisesti jo alunperinkään kiinnostamattoma edustaa. Miehellä on ystäviä jopa liikaa. Mies tarvitsee naisen, jota himoita. Myös pinnallisesti.
Mies eroaa.
Mies käsittää, että on ollut naiivi elämässään. Mies olisi vain halunnut rakastaa, mutta se onkin vain ulkonäöltään huippuyksilöiden yksinoikeus. Koska näillä ihmisillä tarjonta ja kanditaattien määrä on suurempi, ja koska näitten ihmisten ulkonäöllä on mahdollista saavuttaa heitä itseään myös ulkonäöllisesti miellyttävä kumppani. Miehelle ei täysin tätä etuutta suotu. Mies vain sai luonnolta kortit, jotka tekivät hänestä, ei ruman, mutta mielenkiinnottoman naisten silmissä.
Kunnes mies katkeroituneena ja yksinäisenä tekee itsestään merkinnän hukkumistilastoon juhannusyönä. Hän miettii huvittuneena vanhaa sanontaa jo kahdenkymmenen kerran. Jos ei heilaa helluntaina, jono juhannuksena. Mies miettii tarkoitettiinko sillä kenties suklaajonoa ja nauraa. Hän myös miettii kuinka hänen komeat miespuoliset ystävät ovat onnellisissa naimisissa. Ja kateellisena kuinka heillä on ollutkaan elämässään naisia. Hän kuuntelee mielikappalettaan ja on pitkästä aikaa juovuksissa. Hän kuitenkin lavastaa sen onnettomuudeksi, jotta hänen vanhan äitinsä ei tarvitsi kärsiä enempää. Ja jotta miehen ystävät eivät pettyisi häneen.
Mies olisi vain halunnut rakastaa ja välttää yksinäisyyden.
Mutta mies ymmärsi vasta liian myöhään sen mitä pelkäsikin jo nuorena. Sitä oikeaa ei tule, ja ennenkaikkea:
Elämä ei ole sellaista.
Nyt mies alkaa vihdoin ymmärtää. Hän oli nähnyt entisiänsä erittäin komeassa herraseurassa. Miestä komeammassa. Mies myös kuulee entisiltään ajatusta tukevia lauseita. Mies on kuitenkin tapaillut ainoastaan oman tasoisia kohtuullisen kauniita tyttöjä, sellaisia jotka ovat sopivasti miellyttäneet miehen silmää. Mies ei ole kurkottanut kuuseen, vaan sopivan mittaiseen koivuun.
Mies ymmärtää totuuden. Ihminen on nisäkäs, jota ohjaa kivikautiset geenit ja luonnonvalinta. Naiset tyytyvät harvoin mihinkään. Jos naisille avautuu mahdollisuus saada miestä komeampi mies, nainen jättää miehen pikimmiten. Kuitenkin mies on kuullut, että hänen entisten suhteet ovat epäonnistuneeet miestä komeampienkien kanssa, hyvinkin alkuunsa.
Mies alkaa tapailla naisia mentaliteetilla "kaikki kelpaa" , jotta ei jäisi ainakaan yksin, ja saisi hieman tyhjähköön elämäänsä suunnan ja sisällön. Ja mies haluaisi vain rakastaa. Mies tapaa naisen, jonka ulkonäkö ei häntä miellytä kovinkaan paljon. Ei häiritse, mutta ei miellytäkkään. Sen sijaan mies tulee naisen kanssa erinomaisesti juttuun ja menee naimisiin. Neljäkymmentävuotiaana mies käsittää, että hän ei tarvitse ystävää, jota nainen hänelle ulkonäöllisesti jo alunperinkään kiinnostamattoma edustaa. Miehellä on ystäviä jopa liikaa. Mies tarvitsee naisen, jota himoita. Myös pinnallisesti.
Mies eroaa.
Mies käsittää, että on ollut naiivi elämässään. Mies olisi vain halunnut rakastaa, mutta se onkin vain ulkonäöltään huippuyksilöiden yksinoikeus. Koska näillä ihmisillä tarjonta ja kanditaattien määrä on suurempi, ja koska näitten ihmisten ulkonäöllä on mahdollista saavuttaa heitä itseään myös ulkonäöllisesti miellyttävä kumppani. Miehelle ei täysin tätä etuutta suotu. Mies vain sai luonnolta kortit, jotka tekivät hänestä, ei ruman, mutta mielenkiinnottoman naisten silmissä.
Kunnes mies katkeroituneena ja yksinäisenä tekee itsestään merkinnän hukkumistilastoon juhannusyönä. Hän miettii huvittuneena vanhaa sanontaa jo kahdenkymmenen kerran. Jos ei heilaa helluntaina, jono juhannuksena. Mies miettii tarkoitettiinko sillä kenties suklaajonoa ja nauraa. Hän myös miettii kuinka hänen komeat miespuoliset ystävät ovat onnellisissa naimisissa. Ja kateellisena kuinka heillä on ollutkaan elämässään naisia. Hän kuuntelee mielikappalettaan ja on pitkästä aikaa juovuksissa. Hän kuitenkin lavastaa sen onnettomuudeksi, jotta hänen vanhan äitinsä ei tarvitsi kärsiä enempää. Ja jotta miehen ystävät eivät pettyisi häneen.
Mies olisi vain halunnut rakastaa ja välttää yksinäisyyden.
Mutta mies ymmärsi vasta liian myöhään sen mitä pelkäsikin jo nuorena. Sitä oikeaa ei tule, ja ennenkaikkea:
Elämä ei ole sellaista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
luettavaa!
Toivottavasti tarina ei ollut tosi elämästä. Varsin surullista:( Toivottavasti sinä "25 vuotias" näet tulevaisuutesi valoisampana.
Kaikenlaista hötöä sitä nettiin eksyy, samankaltaisa virttä virtaillut siellä täällä. Lueskeleehan noita väliin ja varsinkin rivien.
Lämpöä ja luottamuksen sykettä Rakkaalle kultakutrille kuitenkin.