Mulla on sairas pelko siitä, että saan jonkun vakavan sairauskohtauksen, kuten esim. sydärin ja kuolen. Pelko on vallannut mun elämäni, enkä pysty relaamaan, vaan "odotan" slaagia koko ajan. Kävin kardiologillakin juttelemassa, mutta ei auttanut sekään, vaikka lääkäri vakuutti, ettei syytä huoleen ole. Nyt kun pelkään koko ajan, saan rintakipuja, rytmihäiriöitä yms. vaivoja, jotka ovat henkisiä eli eivät johdu mistään elimellisestä. Tää on kauheaa! Onko kellään muulla vastaavaa pelkoa?
Sairaskohtauspelko
Salla74
5513
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pelkään myöskin sairaskohtauksia. Ehkä vielä sydäriä enemmän kammottaa aivoverenvuoto, koska se on todennäköisempi nuorilla henkilöillä. Joillakin ihmisillä on luonnostaan aivojen verisuonissa heikkoja kohtia, joihin saattaa syntyä pullistuma ja ne saattavat puhjeta. Näitä heikkoja kohtia ei yleensä havaita, ja ne voivat vaania kenen päässä vain - tosin usein niistä ei aiheudu mitään häiriötä koko täysimittaisen elämän aikana.
Ja jos aivoverenvuodosta pelastuu, monesti seurauksena on halvaantuminen, joka ainakin omasta mielestäni olisi vielä kuolemaakin kauheampi vaihtoehto.
Näissä asioissa pitäisi muistaa, että todennäköisyys sekä aivoverenvuotoon että sydänkohtaukseen on hyvin minimaalinen Sinunkin ikäiselläsi ihmisellä. Myöhempää, mahdollista sydänkohtaustahan voi itsekin ehkäistä terveillä elämäntavoilla mm. liikunnalla ja olemalla tupakoimatta. Terveydestään kannattaa pitää erityisesti silloin huolta, jos suvussa on sydän- ja verisuonitauteja, sillä tunnetustihan ne periytyvät.
Ei tuo tieto silti auta minua, niin kuin ei varmasti sinuakaan. Nämä sairauspelot ovat aina semmoisia, että tieto ei auta.
Kannattaa yrittää hakeutua terapiaan, jos pelko häiritsee jokapäiväistä elämää, vaikka minulta ei sekään onnistu, koska lisäksi sattuu olemaan pahimman laatuinen lääkärikammo.
Elämähän päättyy joskus jokaisella. Karua se on mutta ei sitä tarvitse pelätä. Terveydestään huolehtiminen lisää paljonkin elin vuosia, jopa tuplaa ne!!
Varmaan jokaisella on joskus ollu pelko mielessä että koskahan sitä kuolee ja miten? Ihmisen elimistö on käsittättömän kestävä mutta pienestä se henki lähtee, mitä sitä sellasia murehtii koska tulee vika elimistöön.
Tätä voi ajatella yleensäkin elämässään mitä sitten tekeekin että ei aiheuta jollekkin toiselle ennen aikaista lähtöä! Kun jatkuvasti ihmisiä kuolee omasta tahdostaan riippumatta.
Elämään pitäisi osata asennoitua ja nauttia siitä jokainen tavallaan.
mulla on hyvin samantyylinen pelko. pelkään kuolemaa ja välillä saan kohtauksia, jossa olen varma että kuolen. mutta niin kuin sinä suhtaudut sydänkohtaukseen, suhtaudun minä mahatautiin.
pelkään ylikaiken, että saan sen. odotan ja odotan, että koska joudun juoksemaan vessaan. välillä yököttävä tunne tulee useita kertoja päivässä mielikuvituksen voimalla. saan silloin kamalan paniikin. juoksen yleensä ulos ja joudun haukkomaan henkeäni.
kuulostaa typerältä, mutta ei tälle mitään voi. minua on käsketty ryhdistäytymään. se on saanut minut tuntemaan itseni idiootiksi ja arvottomaksi. olen vain tyhmä ja lapsellinen kun tämmöisiä pelkään. mutta en voi kontrolloida tätä. se tulee kun tulee. joten tiedän mitä tarkoitat.
ehkä tarvitsen hoitoa. haluaisinkin. mutta luulen, että en ole tarpeeksi sairas, että minua hoidettaisiin. vähättelen itseäni.
Ihana kuulla, etten ole ainoa, joka pelkää mahatautia.. Olen aina pitänyt itseäni jotenkin arvottomana ja tyhmänä, kun pelkään sellaista..
Se on minullekin ihan hirveä asia, joka pyörii mielessä joka päivä - enemmän ja vähemmän.. Pelkään myös sitä hetkeä, et jos joutuu juoksemaan vessaan tai jos ei lähellä ole paikkaa, mihin juosta (esim. bussissa).. Kamalinta aikaa on tällaiset ajat, ku mediassa ja joka paikassa puhutaan, että mahatautia on liikkeellä ja kuvaillaan oireita.. Heti tulee paha olo..
Niin, mitähän hoitoa tähän oisi? Minullakin tämä pelko on ollut vuosia, välillä lievempänä, välillä hyvinkin häiritsevänä.. Jos jollakin on hyviä ideoita, millä tämän pelon voisi saada hallintaan, apua otetaan vastaan.. Ja minulle ei ainakaan riitä, että sanotaan, et jos se tulee, ni meneehän se ohi tai että eihän siihen kuole..
Rauhallista Joulua ja toivottavasti Pelotonta Uutta Vuotta kaikille!
Tuo kuulostaa paniikkiahdistukselta, luepas vastaukseni Noran kyselyyn paniikkihäiriöstä tällä samalla keskustelupalstalla.
Paniikkihäiriölääkitys voisi hyvinkin auttaa sinua myös, kannattaa kysellä lääkäriltä!
- Ihaa -