Armeijaan.

En olisi ikinä uskonut että tämä päivä tulee näin nopeasti. Ensimmäinen ihminen josta oikeasti välittää, ja eilen itkettiin yhdessä kun toinen joutuu lähtemään. Tänään on armeijaan lähtö, luultavasti kahden viikon päästä nähdään seuraavan kerran. Eilen oli yksi parhaista meidän yhteisistä päivistä, en haluaisi päästää irti. Kai se vuosi menee nopeasti, kunpa hän olisi siellä vain puoli vuotta. Nytpä kysynkin, mitä olette tehneet kun rakkaanne on lähtenyt inttiin, tai mitä aiotte kun lähtee? Onko jotain kirjoja jotka ovat hyviä tässä tilanteessa?
Eihän se kaksikaan viikkoa ole pitkä aika, mutta joka ikinen päivä tottunut toisen näkemään ja olemaan lähellä. Haluaisin vain tuntea hänen huulensa omillani. Oma tähteni, aurinkoni joka sittenkin alkoi paistaa elämääni; lupaan ja vannon etten katsokaan keneenkään toiseen, odotan sinua, jota taidan oikeasti rakastaa.

.Sinun
6670
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Kaltaisiasi tyttöjä kuuluisi olla lisäää:) Jos todella pystyy uskollinen olemaan ikuisesti niin kyllä, se on ihailtava piirre tytössä :) Jaksamisia sinulle:)

Äänestä

Juu kyllähän tuo päivä tulee ikävän nopeasti eteen.:( Nyt on vaan se,että enään ei olla 6kk vaan 9-12kk.. :(. Jos poikakaverillasi on a:n paperit hän todennäkösesti on siellä ainakin tuon 9kk.. mutta hyvin todennäköistä on että on 12kk :(.? Oma kulta lähti 2005tammikussa inttiin oli siellä 2kk kun hänellä hajosi polvi,sai 2vuotta lykkäystä.hänellä oli a:n paperit.. mutta sai b:n paperit.Hän lähtee intiin takaisin 2007tammikuussa ja on siellä 6kk koska silloin oli viellä 6kk voimassa...

Äänestä
  • kyllä sieltä intistä vieläkin puolella vuodella pääsee. alussa kun inttiin menet on siellä keskustelu näiden isompien jehujen kanssa. jos siellä ilmoitat että esim. pääsi ei kestä intissä kauempaa kuin puolivuotta niin tod.näk. pääset puolella vuodella. myöskin kun olet ollut puoli vuotta intissä loppussa on uusi keskustelu jossa kysytään oletko varma ettet halua olla kauempaa, jolloin voit rehellisesti sanoa että et halua olla kauempaa.
    http://www.mil.fi/varusmies/asevelvollisuusaika.dsp

    Äänestä

Välimatkat osaa olla ikäviä :/ Mun elämän suurin ihastus... lähti inttiin ja ei sitä tiedä miten sitten kun näkee seuraavan kerran, itse olen vielä niin epävarma että en voi uskoa koskaan toisen välittävän niin paljon kuin itse välitän...

Äänestä

Tekee hyvää vaan jokaiselle suhteelle toi armeija...
Itse seurustelin armeija aikoina, ja täyden ajan vietin siinä paska firmassa!

Nykypäivänä puollustusvoimilla ei ole varaa pitää miehiä eikä naisia sielä useita viikonloppuja joten vaan virka-apu osastot kiinni viikonloppuisin.
Elikkäs vähä varuskunnasta riippuen, mutta noin ehkä joka 3viikoloppu kiinni keskimäärin.

Tietysti noi erikois miehet kiinni enemmän.
Itse vietin 3. eniten vuoden aikana päiviä varuskunnassa koko saapumis erästä.

Ja se on selvä että jos ei suhde kestä armeijaa niin ei se ole tarkotus kestää muutenkaan.
Siinähän selviää sitten että kumpi pettää.
Ja se on varmaan tytöille rankkaa että kulta tulee sieltä ja meneeki suoraa kotia nukkumaan! Eikä jaksakkaan heti mennä tyttöystävän luokse ym..
Ja sitte toinen ongelma tulee siitä että ei muusta puhuta kuin armeijasta sitte muitten samaan aikaan palveluksessa olevien kanssa, että ketää tyttö jaksaa ne jutut kiinnostaa?

MEnipäs ihan ohi aiheesta loppuenlopuks... Mutta tulipa taas kirjoiteltua! =)

Hauskaa armeijaa kaikille, muistakaa vittuilla esimiehillenne.. Sitä varten ne sielä teille vittuilee!

Äänestä

No mullakin tuntu etten selvii ja toivoin että lopettaa kesken. Pääsi kuitenkin tossa 7.7 pois, oli puol vuotta. Kyllä sihen tottuu hiljalleen ja se aika menee yllättävän nopeasti oikeasti. Kyllä sitä pärjää :) Nyt tuntuu että ois kestäny vaikka ois ollu vuoden mutta onneks vaan puol kuitenkin.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


alexis__machine kirjoitti:

En olisi ikinä uskonut että tämä päivä tulee näin nopeasti. Ensimmäinen ihminen josta oikeasti välittää, ja eilen itkettiin yhdessä kun toinen joutuu lähtemään. Tänään on armeijaan lähtö, luultavasti kahden viikon päästä nähdään seuraavan kerran. Eilen oli yksi parhaista meidän yhteisistä päivistä, en haluaisi päästää irti. Kai se vuosi menee nopeasti, kunpa hän olisi siellä vain puoli vuotta. Nytpä kysynkin, mitä olette tehneet kun rakkaanne on lähtenyt inttiin, tai mitä aiotte kun lähtee? Onko jotain kirjoja jotka ovat hyviä tässä tilanteessa?
Eihän se kaksikaan viikkoa ole pitkä aika, mutta joka ikinen päivä tottunut toisen näkemään ja olemaan lähellä. Haluaisin vain tuntea hänen huulensa omillani. Oma tähteni, aurinkoni joka sittenkin alkoi paistaa elämääni; lupaan ja vannon etten katsokaan keneenkään toiseen, odotan sinua, jota taidan oikeasti rakastaa.

.Sinun

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu