Oli kummitytön rippijuhla.
Olen kummi ex-mieheni kanssa, lisäksi on toinen kummisetä.
En ole unohtanut kummilastani, vaan muistanut aina kaikki merkkipäivät, ollut muutenkin yhteydessä. Tavattu ollaan sen verran kuin aikaa on omalta perheeltä liiennyt, asumme aika kaukana.
Hän on minulle rakas.
Rippijuhlassa tytön äiti sai minut tuntemaan itseni ihan ulkopuoliseksi. Selvästikin ex-miehen vaimo oli saanut "ykköskummin" aseman. Sen kyllä huomasi monta kertaa.
Jo kirkossa tuli sellainen olo, että olisin halunnut lähteä kotiin itkemään.
Myös tämä toinen kummisetä oli vähän niinkuin "vahinko nurkassa" perheineen. Ja tiedän, että hekin ovat jatkuvasti yhteydessä kummilapseen.
Paha mieli tuli heidänkin puolestaan.
Olen kummi ex-mieheni kanssa, lisäksi on toinen kummisetä.
En ole unohtanut kummilastani, vaan muistanut aina kaikki merkkipäivät, ollut muutenkin yhteydessä. Tavattu ollaan sen verran kuin aikaa on omalta perheeltä liiennyt, asumme aika kaukana.
Hän on minulle rakas.
Rippijuhlassa tytön äiti sai minut tuntemaan itseni ihan ulkopuoliseksi. Selvästikin ex-miehen vaimo oli saanut "ykköskummin" aseman. Sen kyllä huomasi monta kertaa.
Jo kirkossa tuli sellainen olo, että olisin halunnut lähteä kotiin itkemään.
Myös tämä toinen kummisetä oli vähän niinkuin "vahinko nurkassa" perheineen. Ja tiedän, että hekin ovat jatkuvasti yhteydessä kummilapseen.
Paha mieli tuli heidänkin puolestaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
mieheni on sisarensa pojan kummi. seurustelimme kun poika syntyi, mutta olimme aika nuoria, minua ei pyydetty, enkä odottanutkaan.
myöhemmin mieheni kummiutta on korostettu ja minua ei noteerara miksikään. esimerkkejä on monia: tulee pojan valokuva äidin käsialalla on kirjoitettu taakse "kummille", rippijuhliin pyydettiin kummi pari tuntia etukäteen mukamas selvittämään, mitä kirkossa tehdään, minua ja lapsia ei kutsuttu. ei menty kukaan etukäteen, koska välimatkaa on 120 km ja meillä silloin 2 ja 4 vuotiaat lapset, emme ajatelleetkaan, että tehtäisiin 2 reissua sen takia, että täti halusi vain kummin luokseen ennen juhlia.
onko tämä yleistä? minua vähän ottaa päästä, sillä mieheni ei muista edes pojan syntymäpäivää, joten minä olen lahjatkin laittanut. joulukorttiinkin on kirjoitettu vain miehen nimi...
No joo, ei tuokaan ole yhtään kivaa.
Tosi epäystävällistä.
Musta olis kivaa kohdella kaikkia kummeja tasa-arvoisesti, ja myöskin laajentaa sitä kummikäsitystä kummien puolisoihin.
Noihin meidän rippijuhliin kutsuttiin sentään kummit perheineen kirkkoon (kirkkoon sai tulla vain vanh., kummit ja isovanh. tilanpuutteen vuoksi).
Miehelläni on nyt jo aikuinen kummipoika, olen aina saanut tuntea olevani hänelle yhtä arvokas kuin "aito" kummitäti. Ja hänkin on minulle ihan yhtä rakas, kuin oma kummilapsi.
"kirkkoon sai tulla vain vanh., kummit ja isovanh. tilanpuutteen vuoksi"???
Jos kyseessä on normaali sunnuntaijumalanpalvelus, niin se on avoin tasan kaikille. Vaikkei olisi ikinä yhtään konfirmoitavaa nähnytkään.
Mutta kyllä munkin mielestäni sentään joulukorttiin pitäisi laittaa myös puolison nimi, vaikkei tämä kummi olisikaan.
Konfirmaatiossa sen sijaan ymmärrän, että se on vain ja ainoastaan se kummi. Esim. meillä oli niin, että jokainen konfirmoitava oli pyytänyt etukäteen yhden kummin (tai muun läheisen, jos ei kummi päässyt paikalle), joka oli mukana lasta siunattaessa. Eihän sinne voi kaikki kummit ja naapurit lapsineen alttarille ängetä siunaamaan.
seurakunnissa tapana. Ehdoton kielto se ei kuitenkaan ole, toivomus pikemminkin.
Kyseessä on aika pieni kirkko, kaikki ei mahdu istumaan.
10 vuotta avoliittoa takana, kun puolison sisaren lapsi syntyi. Vain puolisoni pyydettiin kummiksi. Jatkossakin vain puolisoa pyydetty kylään, saanut joulukortteja jne. Kerran minut kutsuttiin avuksi muuton jälkeen siivoamaan. Mitään riitoja meillä ei koskaan ole ollut, joten käsittääkseni välimme ovat ihan hyvässä kunnossa...
Ihan ihmeelliseltä kuullostaa.
Onpas hyvä, että luin näitä juttuja, nyt aion oikein kriittisesti tarkastella omaa käyttäytymistäni.
Veljeni on nimittäin tyttäreni kummi, ja on hiljattain löytänyt tyttöystävän, kihlautunut, muuttanut avoliittoon.
Lupaan pyhästi yrittää muistaa aina kohdella veljeni tulevaa vaimoa kuin kummitätiä. :)
Kuin omaa tulevaisuuttani olisin lukenut. Avomieheni on veljensä tytön kummi ja minä en. Olimme kihloissa jo ennen lapsen syntymää samoin kuin tämä veli ja hänen avovaimonsa. Minua ei kuitenkaan kummiksi haluttu "kun ei siitä tiedä koska ne eroaa". Loukkaannuin näistä puheista todella.
Ennen tätä olimme hyvissä väleissä ja yhteyksissä. Anoppi nosti minun ulkopuolelle jättämisestä pienen metelin ja joutui siitä itsekin kärsimään. Itse en ristiäisissä edes nähnyt vauvaa. Miehenikin on sen jälkeen vain kaksi kertaa saanut käydä kylässä. Itse en edes viitsi yrittää. Nyt pitää sitten omillekin toivottavasti joskus saapuville lapsille keksiä toisia kummeja... Ei taidettu siellä päässä silloin paljon seurauksia ajatella.