tässä porukassa tuki siis monta asiaa selville...
-jos ihan tavalline hetero mies on
kiinnostunut post-op transnaisista/naisesta
niin hänellä on
-vikaa päässä
-syntyjään iili mato
-inbesilli
-hyväksikäyttäjä
-perverssi
-piilohomo
-omituinen säälittävä tapaus
-kutistajalle menossa
-hakee päänahkoja
-pedofiili
ja jos mies etsii pre-op naista hänen täytyy olla joko homo tai bi..........................
ja jos transnaiset etsii ja haluaa ihan tavallista suomalaista miestä niin silloin
-mies ei saa olla kiinnostunut hänestä siksi
että hänen taustansa on ulkoisesti
entinen mies
-mutta montako kertaa suomalainen mies
ottaa ritolat kun kuulee asian....??
veikkaan että hyvin monta kertaa..
- ja homo miehet eivät olekiinnostuneita
post-op korkeintaa ovat pre-op.......
- ja toisaalta kyllä minä sen tiedän että
samalla osuudella trans naisista
löytyy niin hetero gay ja bi kuin
muustakin väestöstä.... LUULISIN....
ääh.... tulikohan tähä ny kaikk...
-jos ihan tavalline hetero mies on
kiinnostunut post-op transnaisista/naisesta
niin hänellä on
-vikaa päässä
-syntyjään iili mato
-inbesilli
-hyväksikäyttäjä
-perverssi
-piilohomo
-omituinen säälittävä tapaus
-kutistajalle menossa
-hakee päänahkoja
-pedofiili
ja jos mies etsii pre-op naista hänen täytyy olla joko homo tai bi..........................
ja jos transnaiset etsii ja haluaa ihan tavallista suomalaista miestä niin silloin
-mies ei saa olla kiinnostunut hänestä siksi
että hänen taustansa on ulkoisesti
entinen mies
-mutta montako kertaa suomalainen mies
ottaa ritolat kun kuulee asian....??
veikkaan että hyvin monta kertaa..
- ja homo miehet eivät olekiinnostuneita
post-op korkeintaa ovat pre-op.......
- ja toisaalta kyllä minä sen tiedän että
samalla osuudella trans naisista
löytyy niin hetero gay ja bi kuin
muustakin väestöstä.... LUULISIN....
ääh.... tulikohan tähä ny kaikk...
Vastaukset 46
Vanhimmat
Olen transtaustainen nainen ja ollut "silleen" tähän asti 13 miehen kanssa. Heistä 9 ei ikinä saanut tietää taustaani, neljästä, joille kerroin, kaksi otti ritolat, kaksi sanoi vaan että "ahaa, jaahas, mutta sähän olet kyllä nainen".
Eli voi varautua mihin vaan, mutta luulisin, että kauhistujia on kuitenkin vähemmistö.
tällaisiahan nämä juuri on eli hyvässä hengessä käyty keskustelu on tälle porukalle vierasta. Samoin tosiasioiden tunnustaminen jopa kirjoitus virheet on heidän mielestään rasismia ja syrjimistä. Aivan sama millainen prosessi on takana niin entinen mies ei voi elää naisen elämää kuin ehkä unissaan. Loppu elämä on lääkkeiden syöntiä syrjintää masennusta ne tulee terveyden huollolle todella kalliiksi kun apukeinona terapiaa pidetään näissä piireissä kirosanana.
Taneli hyvä, mikä _sinun_ ongelmasi on?
Me muut olemme jo tunnistaneet oman ongelmamme, ja saaneet siihen asianmukaista hoitoa. Useimmat meistä elävät normaalia naisen elämää.
Sinä puolestasi tunnut vielä elävän harhoissa, etkä ole tunnistanut ongelmaa itsessäsi. Mutta voit olla varma, että niin kauan kun et tunnista itseäsi ja ongelmaasi, jäät myöskin ilman hoitoja.
Et ainakaan itse ole keskustellut hyvässä hengessä. Taustalla on koko ajan jonkinnäköinen aliarviointi ja sormi pystyssä neuvominen asioista joita et edes käsitä.
Olin ennen vain fyysisesti miehen näköinen, henkisesti olen ollut nainen syntymästäni saakka. Siksi se pakollinen miehen roolin vetäminen oli henkisesti raskasta. En ole mikään mies joka elää naisena vaan nykyinen naisena eläminen on oma todellinen elämänmuotoni. Totta kyllä joudun loppuelämäni syömään hormoneja, koska vielä elinsiirtotekniikka ei ole kehitetty tarpeeksi pitkälle. Muut syömäni lääkkeet liittyy tavanomaisiin sairauksiin, joita sinäkin mahdollisesti podet tai tulet potemaan, psyyken lääkkeitä en ole tarvinnut ja nykyelämässäni niille ei enää ole mitään tarvettakaan. Syrjintään olen varautunut, mutta olen yllättynyt kun sitä ei ilmennytkään niin kuin odotin. Ystäväpiirini on säilynyt ja olen saanut ystäviä lisääkin. Myös perheeni ja sukulaiset ovat hyväksyneet ratkaisuni. Ehkäpä ainakin he ymmärtävät että nykyinen elämäni on sitä oikeaa elämääni ja huomaavat kuinka elinolosuhteeni on parantunut.
se ole niin että nainen ei entisessä miehisessä ulkomuodossaan kyennyt elämään omana itsenään.
Juu, tähän ei terapiat pure; a therapist would become the rapist. :)
Sun mielestä ihmisten pitäisi kärsiä vaan siksi että heidän asiallinen hoitamisensa ei istu sinun ahtaaseen maailmankuvaasi. Mutta älä peljästy - ahdasta maailmankuvaa voi menestyksekkäästi hoitaa terapialla. :)
kieli on ainoa teräase, joka tulee sitä terävämmäksi mitä enemmän sitä käyttää.
Taneli aivan selvästi on jäänyt ilman hoitoa.
Parempi katolla taivasalla kuin talossa toraisan vaimon kanssa. [Sananl. 21:9]
varo ettei kiles muutu, halkea keskeltä kahtia,
ettei ala kuuluu pelkkää sihinää.................
jos sitä liian kärkevästi käyttää...............
vaikk en mää ny taneliakaan kannata............
Kalpeanaaman kieli on kaksihaarainen.
Olen normaalisti kiltti ihminen, mutta ärsytettynä saatan purra. Se sama pätee melkein kaikkiin transnaisiin (harvemmin transmiehiin); jokaisen transnaisen takana on kuutiometri kyyneliä. Se yhdistettynä Helin mainitsemaan ylikehittyneeseen superegoon on yhdistelmä, joka voi tuottaa arvaamattomia tuloksia.
No hard feelings, okay?
Summauksesi oli - valitettavasti - aika hyvä.
Transnaisia leimaa tietynasteinen paranoia. Ei täysin ilman syytä, mutta transsukupuoliset ovat hyvin varovaisia ja jopa vainoharhaisia ihmissuhteiden osalta. Syy on ilmeinen: tämä prosessi on äärimmäisen vaikea ja rankka, ja liian moni sortuu keskenkaiken. Ne, jotka selviävät loppuun hengissä, ovat usein sydämestään karrella.
Jokaisen transnaisen takana on kuutiometri kyyneliä. Vain aniharvalla meikäläisellä on ollut normaali tai tavallinen nuoruus. Vain aniharva meistä on koskaan kyennyt hankkimaan niitä sosiaalisia taitoja, jotka tavikset oppivat teineinä. Monet ovat olleet umpinörttejä ja paenneet harrastuksiinsa tai työelämään tuskaansa - ja sitä, etteivät ole kelvanneet kenellekään, koska ovat mitä ovat. Useat meistä ovat koko ikänsä olleet joko mariginaalissa, syrjäytettyinä, raa'an kiusaamisen kohteina tai sitten vetäytyneet omiin oloihimme joko porukkaan sopimattomina nörtteinä tai sitten turpaamme saaneina. Siksi monille meistä on kehittynyt ylikorostunut defenssimekanismi. Elämä olisi niin helppoa, jos olisin vain pelkkä panopuu eikä minulla olisi tunteita. Mutta kun on.
Totesin sinulle, että oli joskus aika, jolloin olin nuori ja viaton. Sitten olin enää nuori. Nykyään en ole enää edes nuori. Olen jo ajat sitten menettänyt niin hehkeyteni kuin viattomuutenikin. Minua on keitetty kaikenlaisissa liemissä, ja samalla minulle on kehittynyt naisen vaisto. Ja juuri se vaisto soittaa sitä pientä hälytyskelloa - liiankin herkästi. Koska olen elämässäni saanut kokea liiankin kanssa negatiivisuutta toisten ihmisten taholta, se heijastuu myös omassa suhtautumisessani toisiin ihmisiin. Ja transnaiseksi olen selvinnyt lopultakin helposti.
Olet aivan oikeassa tuon osalta, että jos tässä porukassa - jos ihan tavallinenhetero mies on kiinnostunut post-op- transnaisista/naisesta niin helposti tulee mieleen että hänellä on vikaa päässä, hän on syntyjään iilimato, hän on hyväksikäyttäjä tai perverssi, omituinen säälittävä tapaus tai hakee päänahkoja. Sensijaan häntä ei pidetä imbesillinä, piilohomona, kutistajalle menossaolevana tai pedofiilina. Tämä siksi, että monet transnaiset ovat äärimmäisen älykkäitä ihmisiä, ja osaavat kyllä erottaa damiaisen pervosta. Ihminen, joka on polttanut näppinsä, oppii pelkäämään tulta.
Homot pääsääntöisesti eivät etsi transnaisia. Sensijaan bisset kyllä etsivät. Biseksualismissa ei mielestäni ole mitään pahaa - jos ihminen olisi tarkoitettu biseksuaaliksi, Jumala olisi luonut kahdenlaisia ihmisiä eli miehiä ja naisia. Homot etsivät miestä itselleen - eivät naista, ja transnainen on nainen. Siksi homomiehet eivät ole kiinnostuneet post-opeista, vaan korkeintaan pre-opeista, ja harvoin heistäkään. Voi tuntua oudolta, mutta niin se vain on.
Nimimerkki "Taneli" on omanlaisensa tapauksensa. Tähän mennessä yksikään suomalainen mies ei ole ottanut ritoloita kuultuaan taustastani eikä myöskään suhtautunut aggressiivisesti, mutta en halua ottaa riskiä. Vaikka olenkin tehnyt tilini selväksi yläkerran kanssa ja elän niin, että olen valmis kuolemaan minä päivänä tahansa, pelkään kuitenkin kipua, kidutusta ja kärsimystä. Toisaalta ne kaksikymmentäjotain ensimmäistä vuotta elämästäni kuuluvat yksinomaan minulle. En halua jakaa niitä kenenkään kanssa. Niihin liittyy niin valtava määrä kipua, tuskaa, kärsimystä ja kaksi itsemurhayritystä, etten halua enää puhua niistä.
Mutta tuo olettamuksesi "kyllä minä sen tiedän että samalla osuudella transnaisista löytyy niin hetero-, gay- ja bi-ihmisiä kuin muustakin väestöstä" osui nappiin. Homoseksuaalisesti suuntautunutta transnaista tosin kutsutaan lesboksi. Itse olen bisse.
Minulla nuoruus meni ohi, koska jouduin pakosta elämään sen väärässä sukupuolessa. Joskus ihmettelen miten joku voi kirjoittaa muistelmateoksia, minulla ei entisestä roolielämästäni ole jäänyt kuin yksittäisiä pieniä välähdyksiä muistiin. Aika paljon keskityin silloin erilaisiin harrastuksiin ja työhön, hyvin tyypillistä transsukupuolisille. Työn teolla ym. yritin unohtaa pahan oloni. Muuten olin aika paljon omissa oloissani, tai perheen kanssa. Bilettämässä en käynyt, se tuntui jotenkin "sopimattomalta". Koko ajan varoin paljastumista, etten olisi joutunut kärsimään. Aika hyvin siinä onnistuinkin, sillä vain äärimmäisen harva ihminen "näki lävitseni". Siksi vieläkin tulee oltua monessa asiassa erityisen varovainen, vaikka luurangot onkin kiskottu vihdoinkin kaapista ulos. Se onkin suurin helpotus, ei tarvitse enää salailla asioita. En tiedä, välillä tuntuu että olen tullut liiankin selvästi ulos kaapista, toivon vain ettei siitä aiheudu ongelmia. Sen välttämiseksi pidän vielä pientä hajurakoa mm. mediaan.
Kun haavoitut ja vuodat verta, kaverit tulee ja repii sinut kappaleiksi.
Normaalissa parisuhteessa kuitenkin on mielekästä että asettaa itsensä jollain tavoin alttiiksi.
Sain skitsotypaalisen paperit siitä, etten transtutkimuksessa monen vuoden jälkeenkään koskaan pystynyt luottamaan omahoitajaan. Tilanteeseen nähden se on tietysti täysin normaalia.
Tilanteeseen nähden on normaalia, etten pysty koskaan luottamaan kehenkään. Kun mustalaiset tekivät transuttelushown minun ympärilleni metrossa, ei kukaan auttanut, ei kukaan puuttunut, ei kukaan rohkaissut jälkikäteen, eikä kukaan lähettänyt vihaista viestiä tekstaripalstalle lehtiin (parveketupakointi, lemmikkien ulosteet ja lastenrattaat metrossa saavat kyllä kirjoittelemaan). Siksi en luota. Ei kukaan tule apuun jos paska osuu tuulettimeen. En muuta äidin luokse. Sossu ei tarjoa turvakotia. Nuoralla tässä tanssitaan.
hait ja sudet toimivat täsmälleen samalla tavoin. Jos haiparven yksi jäsen vammautuu, muut repivät sen kappaleiksi ja syövät suihinsa. Tämä oli asia, jonka opin teininä. Silloin oppi ulvomaan susien mukana.
Totesin jo, että olen selvinnyt transsukupuoliseksi melko helpolla. Tiedän vielä Fornevermoreakin pahempia kohtaloita. Siksi hänen reaktionsa asioihin on hyvin oletettava. Samoin ymmärrän hyvin, miksi hän kaipaa pois täältä.
[Mutta jos lähdet tästä maailmasta ennen minua, lupaan tuoda appelsiineja haudallesi.]
Tuohon kaikkeen nähden ei ole lainkaan ihmeteltävää, jos Thaimaassa kathoeyt alkavat pyöriä omissa porukoissa jo varhaisteineinä. He tajuavat, ettei heillä ole mitään muuta turvaa yhteiskunnassa kuin toisensa, ja etteivät he voi luottaa mihinkään muuhun kuin toisiinsa. Theravadabuddhalaisessa maassa kun ei tunneta minkäänlaista sosiaaliturvaa eikä empatiaa, vaan jokaisen on itse kärsittävä karmansa. Suvaitsevaisuuden kääntöpuoli on piittaamattomuus.
Mutta joo. Itsemurha ei ole hyvä idea. Voihan aina käydä niin, että jälleensyntymä onkin totta - ja joutuu syntymään uudestaan, transsukupuoliseksi, ja ottamaan uuden kierroksen samassa karusellissa.
===
Kauko: jos vastaanottosi tällä palstalla oli vähän nuiva, niin se johtuu siitä, että moni transnainen on joutunut elämään todella kovan elämän, ja siksi suhtautuminen ihmiseen, joka sanoo olevansa kiinnostunut transnaisista eikä ole biseksuaali, voi olla hyvin vaivautunut.
olisin halunnut puolustaa sinua silloin. toivon, että joskus saan tilaisuuden.
Ulkopuolisen kuten Tanelin on ilmeisen vaikeaa ymmärtää, että meillä prosessia edeltävä elämä on ollut nimenomaan näyttelemistä ja hämäämistä, toivoen ettei kukaan aavista mitään. Tyypillistä oli etten ennen prosessia mennyt IKINÄ työpaikan pikkujouluihin, koska pelkäsin, että pikkuhuppelissa paljastun. Nyt naisena olen ollut mukana kaikissa työpaikan riennoissa. Minulla ei ole enää salaisuutta....tai koskien uusia tuttavuuksia on tietenkin tuo menneisyyteni.
Lopulta TS omaksuu eräänlaisen itsesensuurin, jota käskee yliminä. TS rajaa elämästään pois kaikki, joka saattaisi aiheuttaa konfliktitilanteita. Lopulta tuo elämä alkaa tuntua vankilalta. Ja se alkaa rasittaa jo psyykettä, koska jää niin monesta asiasta osattomaksi.
Ja tämän paskan siivoaminen kestää monta herran vuotta. Onneksi pääsin vapaaksi. Niihin omiin yliminän heteronormatiivisiin piikkilankoihin voi joutua pitkäksikin aikaa.
Näin ainakin omalta kohdaltani.
näis omituisten otusten kerhoissa. Omituista. Murhanhimo syntyy jo muutamasta kyseenalaistavasta lauseesta. Kauas pakenee tämä neitonen.
Noinhan se menee. On lisäksi huomattava, että useimmat meistä ovat prosessin läpikäyneet ja vapautuneet parisuhdemarkkinoille siinä vaiheessa kuin useimmat miehet grillaavat takapihalla ihka omalle perheelleen.
Että monella TS:llä on katkeraa seurata perhe-elämää. Itse yritän pelastaa omani. Grillailen naisena ihka omalle perheelleni.
Sillä on kuitenkin hintansa.
Kun ihmiseltä kysytään kuolinvuoteella, mikä elämässä oli tärkeää, niin tulee varmasti oma perhe ja omat lapset ja perheen kanssa vietetyt hetket mieleen.
Kuten arvata saattaa, eipä ole niitä perheilojakaan enää. Eikä tule.
Kun ei voi kunnolla elää niin pääsisikö vastaavasti vähän aikaisemmin kuolemaan.
Mä sulle sanoisin että se minkä sä tarvitsisit on just perhe ympärille. Perhe ei ole se panokaveri vaan läheisiä luotettavia ihmisiä ympärillä. Olis muuten aikamoinen vienti artikkeli luottettava ihminen jos sellaisia takuutodistuksen kanssa tuotettaisi. Mut kyllä sellaisia löytyy kun jaksaa hakea. Loppunsa edellä ihminen haluaa nähdä häntä rakastavat ja kunnioittavat ihmiset jotka ei välttämättä ole omat vanhemmat mut lapset useinmiten. Sen verran on kokemusta että ennen kuolemaansa tai vakavasti sairaana ihminen "unohtaa" oman seksuaalisen suuntautumisensa ja hän on "perusihminen" .Todennäköisesti sä olet hakenut oman minuutesi löytymiseen sukupuolen vaihdosta ja pettynyt siihen. Monesti ja luulen että sinunkin tapauksessa sinä olet ottanut omaiseksi hoitohenkilökunnan jolle sinä tosissaan olet vain pelkkä "työmaa". Masentunut ja ahdistunut ihminen näkee ympärillään vain onnellisia ja onnistuneita ihmisiä mutta ei ne sitä ole. Meillä kaikilla on murheet ja vaikeudet jotka jotkut pystyy rahalla siirtään ja unohtaan mut ei ne häviä sillä. Tuollainen karman laki eli että synnytään uudelleen on täyttää huuhaata mutta yksi asia jonka minäkin olen kokenut ja luulen että se on nk. kuudes aisti eli kyky muistaa tapahtumia menneiltä sukupolvilta ja se tulee kait jotenkin geenien kautta. Mutta näin aamun iloksi älkää nyt mollatko mua täysin kaikilla tulee olla mielipiteitä ja tsemppiä Fornevermore.
Ei millän pahalla, Taneli, mutta kuulostat yhtä uskottavalta kuin Jobin lohduttajat.
Olen tuntenut Fornevermoren jo ennen kuin hän tiedosti transsukupuolisuutensa, ja hänen osaltaan ongelmakimppu on ollut paljon monisyisempi. Mitä transsukupuolisuuteen tulee, hänen osallaan itse muutosprosessi oli oikea ratkaisu. Hänen ongelmansa liittyivät leikkaustulokseen.
Ottaisit asioista selvää ennenkuin tulet tänne lässyttämään. Et tiedä transsukupuolisuuden ongelmatiikasta paskan vertaa, vaan tulet tänne vain kiusaamaan ja ärsyttämään ihmisiä. Taidat olla entinen koulukiusaaja?
sattunut huomaan että sanaakaan siitä ei ollu sulle tarkoitettu. Miten muuten tuollainen "hieno nainen" puhuu lässytyksestä ja paskan puhumisesta siistihän suutas näin ihmisten ilmoilla.
käyttää aivan asiallista kieltä.
Yksi asia minua sinussa Taneli hämmästyttää: sinä haluat lyödä ihmisiä siksi että he ovat tiedostavia ja erilaisia. Se ei tunnu sopivan sinun maailmaasi.
Muuta maailmankuvaasi niin että siihen alkavat sopia kaikki, älä yritä pakottaa meitä ryhmänä eikä yksilöinä olemaan muuta kuin olemme.
"Fornevermore
Kirjoittanut: taneli 11.7.2006 klo 07.26
Perhe ei ole se panokaveri vaan läheisiä luotettavia ihmisiä ympärillä."
Jotta osaisi nähdä sen suunnan, mihin on menossa, pitää ensin tietää mistä on tulossa ja perhe ja suku ovat vastaus siihen. Perin harva on sellainen neropatti että kehittyy joksikin ihan muuksi kuin mitä sukujuuret ovat.
Ihan turha luoda jotain eurooppalaista, individualistista elämänhistoriaa sellaisessa kulttuurissa jossa vastaus, kysymys ja keino on poliisi tai ryhmäväkivalta. Lea Klemola kirjoittaa uusimmassa Voima-lehdessä, että jos kuuntelee musiikkia korvalappustereoilla ja ketkuttaa lanteitaan metroasemalla niin tulee turpiin. Sellaista on olla individualisti 2006 Suomessa. (Mutta päinvastoin kuin Klemola, minä en ole taiteellisesti luova).
Kun tulee perinteisestä kulttuurista, perinteisestä tavisperheestä, niin suunta on jatkaa näitä tavistraditioita. Minun suurin "syntini" tässä yhteiskunnassa on se, etten ole oppinut leikkimään tavista tarpeeksi hyvin.
"Todennäköisesti sä olet hakenut oman minuutesi löytymiseen sukupuolen vaihdosta ja pettynyt siihen. Monesti ja luulen että sinunkin tapauksessa sinä olet ottanut omaiseksi hoitohenkilökunnan"
Ei ole näin. Deicide laulaa "I have no problem coping with my life, it is this world that wants me to die". Minä olen keksinyt oikean vastauksen väärässä kulttuurissa.
Onneksi tämän seikan suhteen hoitohenkilökunta ei tarjonnut minulle vastauksia. Itse asiassa he eivät edes tienneet kysymyksiä. Harvoin olen joutunut jankkaamaan ihmisten kanssa jotka eivät todellakaan ymmärrä. Se oli esimakua elämästä yhteiskunnassa joka ei ymmärrä, eikä halua ymmärtää, mutta uteliaisuuttaan kiusaa kysymyksillä.
"Masentunut ja ahdistunut ihminen näkee ympärillään vain onnellisia ja onnistuneita ihmisiä mutta ei ne sitä ole."
No kun sinä tätä palstaa luet, niin olet huomannut ettei täällä ole muita jotka puhuvat epäonnistumisista ja turpiin saamisesta kuin minä. Voit ehkä käydä Setassa jossa sinulle kerrotaan, että suvaitsevaisuus kasvaa ja että kannattaisi tulla ulos kaapista. Lue vielä lisäksi Z-lehteä niin näet lisää onnistuneita, onnellisia ihmisiä.
Tämä on myös se syy miksi en luota myöskään transihmisiin, enkä homoihin enkä lesboihin. Ehkä luotan Klemolaan. Tai siihen Pulu Uis-kirjailijaan joka sanoo, että "Helsingissä joutuu olemaan yksin, mutta ei saa olla rauhassa".
"kyky muistaa tapahtumia menneiltä sukupolvilta ja se tulee kait jotenkin geenien kautta. "
Uskon, että menneet sukupolvet ja koettu historia vaikuttavat hyvin voimakkaasti kasvatuksen ja asenteiden kautta.
sitä kiält, mist mää fundeera et vastottja ymmärtäsis kaik parimmi.
Argumentointivirheenä tuo edellinen kirjoituksesi tunnetaan nimellä "ad hominem tu quoque". Samoin tämä on julkinen keskustelupalsta, ja koska tunnen Fornevermoren henkilökohtaisesti, koen uskaltavani vastata myös häntä koskevaan riidanhaastamiseen.
A lady is a woman who thinks her poo doesn't stink. Myös minun taustallani on se kuutiometri kyyneliä. Mieti sitä ennenkuin tulet tälle palstalle haastamaan riitaa transnaisten kanssa.
Se "Pulu uis" -kirjailija on Heli Laaksonen, kotoisin Ugista. Ks. http://www.hulimaa.fi
Suomi on hyvin kollektiivinen kulttuuri, ja meillä luterilainen "ordnung muss sein" -ajatusmaailma sekä caesaropapismi yhdistyy venäläiseen virkamieskulttuuriin. Tuloksena on kulttuuri, jossa kenenkään ei anneta kuolla, muttei oikein elääkään.
itse en kyllä tunnista itseäni noista kategorioista................ toivon että tää porukka mikä täällä pääasiassa kirjoittelee, eli teho kolmikko, antaisi tilaa myös muille mielipiteille, eikä kuten minun tapauksessani, toisen viestin jälkeen alkaisi porukan yhteinen lynkkaus........ eikä tästä kannata ensimmäisenä ottaa hernettä nenään....??
aika naulan kantaan :-)
että meitä yhdistää yhteinen ominaisuus eikä mikään sisarkunta. Siksi meille on luontevaa ymmärtää toistemme ajatuksia. Se saattaa näyttää sinulle yhteistoiminnalta.
Mutta asenteesi on kuin legendaarisella yhdysvaltalaisella lentotukialuksella. Tämä, vedoten asemaansa maailman mahtavimman valtion mahtavana lentotukialuksena, pyysi kanadalaista majakkaa väistämään sitä. :)
Tämä siis tapahtui sumussa:
"This is USS Enterprise to unidentified vessel. You are on collision course. Please change your course".
Ei vastausta.
"This is USS Enterprise to unidentified vessel. You are approaching from port and according to international regulations, it is your duty to avoid the collision. Please change your course.
Ei vastausta.
"Goddammit, this is USS Enterprise to the unidentified vessel, we are the mightiest aircraft carrier in the United Fucking States Navy and don't you realize that if you don't change your course we will run over you?"
Vastaus tuli pikapikaa:
"This is Saint-Pierre lighthouse. Your turn."
===
Kaukolle tiedoksi pari juttua:
Ensimmäisenä: Sisääntulosi tänne oli sellainen, joka olisi pysäyttänyt kellon. Teit sen juuri niinkuin ei missään nimessä olisi pitänyt. Tämä palsta ei ole seksi- eikä iskupalsta eikä täällä ole seksinnälkäisiä bimboja, vaan tämä on vertaistuki- ja keskustelupalsta. Annoit myös itsestäsi hyvin moukkamaisen vaikutelman. Saamasi vastaus oli myös sen mukainen.
Koska kuitenkaan et ole häipynyt tältä palstalta kiireen vilkkaa etkä ilmeisesti aiokaan, niin oletan että toimit kuitenkin hyvät mielessä, ilman rumia taka-ajatuksia. Eli olet tervetullut tänne, kunhan osaat käyttäytyä. Transporukoissa on tietyt pelisääntönsä, mistä saa puhua ja mitkä aiheet ovat ehdottomia no-no. No-no siksi, että ne aivan oikeasti sattuvat.
Toisena: Ilmeisesti sinulla ei ole aiempaa kokemusta transnaisista etkä tunne heitä ja heidän sielunelämäänsä/psykologiaana. Totesin jo, että monet meistä ovat aivan mukavia, mutta meillä on vanhasta elämästämme usein hyvin syvät haavat ja arvet, ja me suhtaudumme hyvin epäluuloisesti diggareihin. Me ymmärrämme toistemme sielunelämää aika hyvin, koska olemme käyneet saman sukupuolihelvetin läpi ja selvinneet siitä.
Eli pyydänkin, että opettelet tuntemaan, mistä on kyse ja mitä kaikkea tässä ihminen joutuu kokemaan, ja millaiseksi se muokkaa sielunelämää. Empatia eli kyky asettua toisen ihmisen asemaan on kaikki kaikessa.
Monet transnaiset ovat aivan tavallisissa naimisissa aivan tavallisen miehen kanssa, ja jos joku meistä vastaa tunteisiisi, niin varmasti monen meikäläisen haave on saada pukeutua valkoiseen ja sanoa "tahdon". Mutta koska meillä on kokemusta sekä miehenä että naisena olemisesta ja elämisestä, kykenemme ymmärtämään mainiosti sekä miehen että naisen tunne-elämää, heidän ajatuksiaan ja vaikuttimiaan, ja tapoja reagoida asioihin. Miehille puolestaan on usein vaikeaa ymmärtää naisia sielunelämän tasolta. Siksi tämä on asia, johon sinun kannattaisi kiinnittää huomiota.
olen tehnyt ennenkin selväksi sen että en henkilökohtaisesti tarvitse pappia tai vastaavia henkilöitä elämässäni kuin korkeintaan sen viimeisen kerran mutta se on sitten taas kuoppaajien murheenkryyni, eikä mun tartte sitä paasausta silloin kuunnella...
Monet transnaiset ovat aivan tavallisissa "naimisissa aivan tavallisen miehen kanssa, ja jos joku meistä vastaa tunteisiisi, niin varmasti monen meikäläisen haave on saada pukeutua valkoiseen ja sanoa "tahdon". Mutta koska meillä on kokemusta sekä miehenä että naisena olemisesta ja elämisestä, kykenemme ymmärtämään mainiosti sekä miehen että naisen tunne-elämää, heidän ajatuksiaan ja vaikuttimiaan, ja tapoja reagoida asioihin. Miehille puolestaan on usein vaikeaa ymmärtää naisia sielunelämän tasolta. Siksi tämä on asia, johon sinun kannattaisi kiinnittää huomiota." joka on tavallisesti naimisissa tavallisen miehen kans kuule ei löydy yhtään.
suoralta kädeltä heti viisi.
En kuitenkaan ryhdy outtaamaan heitä.
siis kuten jo ed kerroin en tarvitse pappia...
en usko jos kaksi ihmistä pitää toisistaan niin mitä siinä papilla on enää virkaa...
kolmanneksi pyöräksi..?
minulla on jo sen verran tuota ikää että minua ei voi sanoa enää sinisilmäiseski, mutta kaiku vastaa niin kun huudetaan, täälläkin, niin kuin muuallakin, esimerkiksi työelämässä, sen olen
huomannut kun olen ollut työpaikan asioiden
kimpussa, vielä omasta vapaasta tahdosta, vaikka siellä pitäisi vetää yhtä köyttä, me vastaan työnantajan intressit, niin ikävä kyllä sieltä löytyy yllättävän paljon selkään puukottajia, mielipiteen vaihtajia muutamasta pennistä,
ja niitä jotka ei uskalla pitää omaa mielipidettään jos tietää itse olevansa oikeassa, taipuu suuremman porukan mukana.....
tuuliviirejä, yleensä aina kaikista vaikeuksista syytetään liian herkästi nuoruutta tai lapsuutta, tai jos on joskus joutunut syrjinnän kohteeksi, itse kokeneena kouluaikoina kiusaamista, johtuen eri asioista, se minulla ainkin jossai mielessä on ennemminkin karaissut enkä enää juokse karkuu kun joku alkaa v.......
tulee takaisin enemmän kuin laki sallisi.....
toisaalta kaikkea pitää yrittää sietää, ja kai se sietokyky on vuosien saatossa kasvanut,
lääh.. täytyy pittää taeuko
"tuuliviirejä, yleensä aina kaikista vaikeuksista syytetään liian herkästi nuoruutta tai lapsuutta, tai jos on joskus joutunut syrjinnän kohteeksi, itse kokeneena kouluaikoina kiusaamista, johtuen eri asioista, se minulla ainkin jossai mielessä on ennemminkin karaissut enkä enää juokse karkuu kun joku alkaa v......."
Tuo pätkä hiukan pisti silmään muusta tekstistä. Oletko ollut koskaan terapiassa ym. hoidossa? En todellakaan sano, että sinun pitäisi mennä, mutta yleensä siellä kerrotaan, että ihmiset kokevat elämässä stressin ja negatiiviset asiat eri tavoin.
Sanoit, että sinulla tuota ikää riittää. Itse vaikutan vielä untuvikolta, mutta kyllä sitä on tullut itsellekin vaikka mitä ongelmia (en ala niitä tässä luettelemaan, et kuitenkaan uskoisi) ja voisin sanoa, että ne ovat karaisseet, mutta myös heikentäneet omaatuntoa.
Vaikka ei olisi kokenutkaan kovin suuria ongelmia tai saanut traumoja niin ymmärtääkseni on järkevämpää olla haastamatta riitaa, jos joku alkaa "v.......". Tai ainakin sanoa sivistyneesti oman kantansa ja sitten lähteä pois, ei se ainakaan minusta tee sen heikompaa ihmistä kuin sinustakaan, jos ei jatka tuota "v.......".
Mutta siinä oli vain osa ajatuksistani. Voin jatkaa keskustelua, jos tähän aiheeseen liittyy vielä jotain sanomista.
en ole tarvinnut koskaan mennä lanttu maakarille, enkä ole koskaan edes ajatellut mennä. kyllä se on se elämän koulu joka opettaa.
omatunto ja itsetunto on kaksi eri asiaa, omatunto kolkuttaa joskus jokaisella. itsetunto on se miten käsittelet, ajattelet eri asioista,
mahdut itse oman itsesi sisään. omista asioista ei kannata huudella liikaa, metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. pitkää pinnaa se kehittää, ei heti heitä kirvestä kaivoon kun tulee ensimmäinen takapakki. kieltämättä neuvottelu taidoissani on vielä paljon kehitettävää, mutta kuka täällä olisi seppä syntyissään..??
ikääsi en tiedä, eikä se niin tärkeätä olekkaan, ikä on vain määrä vuosia.
oliko edes sinne päin::::??????::::
hyvin kirjoitettu!!! Minusta ihminen on juuri niin vanha kuin itse haluaa tietty dementia kun tulee mutta se on sen ajan murhe
"omatunto ja itsetunto on kaksi eri asiaa, omatunto kolkuttaa joskus jokaisella. itsetunto on se miten käsittelet, ajattelet eri asioista,
mahdut itse oman itsesi sisään."
Juups, kirjoitin väärin. Sitä itsetuntoa siis tarkoitin. Oma virheeni.
"pitkää pinnaa se kehittää, ei heti heitä kirvestä kaivoon kun tulee ensimmäinen takapakki."
Pakko sanoa, että tuo oli hyvin kirjoitettu. Joskus kuitenkin käy niin, että henkilö ei välttämättä selviäkään tilanteesta ja masentuu ja siitä sitten alkaa oravanpyörä.. Ja kun tätä kehää kiertää tarpeeksi kauan niin alkaa eläminenkin tuntua turhalta. Jotkut yksilöt ovat muita ns. herkempiä ja ottavat stressiä asioista, joista muut selviävät ajan kanssa.
En kuitenkaan usko, että kovinkaan moni alistuu muiden päätöksiin sen vuoksi, mitä on joutunut lapsuudessa/nuoruudessa kokemaan. Tähän vaikuttaa ymmärtääkseni enemmän se, että ihmiset eivät halua erottua "massasta" ns. negatiivisina persoonina, jotka ovat aina muiden mielipiteitä vastaan (tai yleensä enemmistö asian näin ymmärtää, vaikka se ei olisikaan niin). Siis pelko siitä, että joutuu epäsuosioon ajaa ihmisen tyytymään isomman yhteisön päätöksiin. Ei kaikesta pysty aina menneitä tapahtumia syyttämään, nyt eletään tätä päivää.
"kieltämättä neuvottelu taidoissani on vielä paljon kehitettävää, mutta kuka täällä olisi seppä syntyissään..??"
Niin, harvoin kukaan syntyy käytöksen kultainen lusikka suussaan, se on totta. Yleensäkin puhuttaessa toiselle ihmiselle pitää ottaa niin monta asiaa huomioon, että jos niitä kaikkia noudattaisi ei pystyisi sanomaan mitään olematta epäkohtelias. Sitä pitää vain yrittää selviytyä, niinhän sivistyneet ihmiset tekee.
Vastauksesi oli hyvä. Elämän koulu kyllä' opettaa, mutta sen ongelma on että lukukausimaksut ovat kovin kalliit.
Oma määritelmäni on, että omatunto on pitkälti sama kuin freudilainen termi superego. Eli se, mikä kertoo sen, mikä on oikein ja mikä on väärin, ja mitä saa ja mitä ei saa tehdä ja miten tulee toimia. Ihminen ilman omaatuntoa on lähinnä psykopaatti. Itsetunto puolestaan on se, millaisena näet ja koet itsesi ja miten arvostat itseäsi. Huono itsetunto aiheuttaa toisaalta pätemisentarvetta ja toisaalta halveksuvaa asennetta toisia kohtaan, sekä piittaamattomuutta sekä itseä että muita kohtaan. Liian hyvä itsetunto johtaa egomaniaan, ylpeyteen ja koppavuuteen. Mielestäni omista asioista saa puhua ja itseään saa tuoda esille - kunhan samalla myös arvostaa toisia. (Arvaa oma tilasi, anna arvo toisillekin.) Kehut julkisesti, kritiikki yksityisesti.
Mitä neuvottelutaitoihin tulee, niin ainakin olet oppinut nopeasti :-) Kukaan meistä ei ole seppä syntyessään, ja vasaroitakin on montaa eri kokoa eri tarkoituksiin. Mutta jos vietät tällä palstalla pitempään, opit kyllä pelin säännöt seuraamalla sitä.
neuvottelutaitoa olen oppinut elämän koulussa ja [saako mainostaa] ................ kursseilla,
ja kuten olen maininnut minun profiilis ni nulle on tärkeitä tiety asiat..
täällä o kyse vaan keskustelu taidosta, tai siitä että ymmärtääkö toiset mitä sanoo tai tarkoittaa..
En koskaan käynyt terapeuteilla tms. vaikka kärsinkin voimakkaasta sukupuoliristiriidasta, koska en ollut mielestäni hullu. Nythän tuo on todettu virallisestikin että päästäni olen täysin terve. Kuitenkin olen todennut nuo omahoitajan kanssa keskustelut hyödyllisiksi, joten ehkäpä tällaisille keskusteluille olisi ollut tarvetta jo aiemminkin. Mutta silloin terapeutti tms. pitää olla transilmiöitä käsittävä, ettei hän ala "parantamaan" tutkittavaa asiattomasti.
Minulla oli masennuksen takia kunnan tarjoama terapia jo ennen tutkimusten aloittamista. Hoitojen myötä masennus sitten häipyi, mutta terapia jatkui tukiterapiana harvenevin käyntikerroin koko hoitojakson ajan kunnes molemmin puolin todettiin, että olen niin hyvin kiinni tavallisessa elämässä, työssä ja ystävien keskellä, etten tarvitse enää kunnan palveluja tässä suhteessa.
Minä olen röyhkeästi käyttänyt omahoitajaa "tukiterapeuttina", eli olen käynyt edelleen keskustelemassa hänen kanssaan. Olen käyttänyt näitä juttutuokioita murheitteni kaatopaikkana, jos olen siihen tuntenut tarvetta. Ulkopuolista terapiaa en ole tarvinnut, koska en ole kärsinyt masennuksesta tms. On ollut jotenkin helpompaa keskustella ihmisen kanssa joka jo tuntee minut ja transtaustani.
Itse olen hetero, vai olenko hymmm, noh heh, mutta "entisessä" ystvä/porukoissa oli monia sinunlaisia.
Se mitä nyt haluat, niin et haluaa mitään väärää. Mene ja tee, toteuta unelmasi. ;)