En oikein tiennyt mille palstalle olisin kirjoittanut, kai tämä on kaikkein lähinnä sitä oikeaa..
Tiedän että mieheni käytös on hieman sairaanloista, osittain. Tiedän myös että osittain se on hyväksyttävää sillä olen kerran tehnyt mieheni "syystäkin" ilmeisesti mustasukkaiseksi. En tarkoitanut sitä ja kadun loppuelämäni tekoa.
Olemme puolisen vuotta seukkailleet. Asumme yhdessä. Ennen tätä nykyistäni, tapailin toista miestä nimeltä nyt vaikka Toni (nimi muutettu). Kun Tonin kanssa suhde ei luonnistunut, jäimme ihan vain kavereiksi. Ihan oikeasti kavereiksi, taisimme olla alusta alkaen enemmän ystviä kuin "sillä tavalla" ihastuneita ja kiinnostuneita... No tapasin sitten tämän uuden mieheni. Rakastan häntä se on selvä juttu, haluan vielä naimisiin ja lapsiakin tämän kanssa. Ja tämä mies tuntuu oikelta, olen sen kaikille hehkuttanut :)
No, tämä Toni otti minuun yhteyttä yksi pv ihan hiustenleikkaus-merkeissä. Olen kampaaja. Olen miehelleni kertonut tästä Tonista ja hän ei ollut moksiskaan silloin ja mielestäni silloin vielä jotenkuten hyväksyi kaverini. Nyt hän tuli mustikseksi kun mies otti minuun jälleen yhteyttä, olemme edelleen vain niitä kavereita. En lähtenyt lupaamaan mitään parturointia, koska en halunnut tehdä miestäni surulliseksi. Asia jäi siihen ja tämä Tonikin ymmärsi asian.
No sitten eräänä päivänä olin ollut koko päivän töissä, ja kun tulin kotiin, oli kello jo 23.00. Suihkun ja jääkaapin kautta sänkyyn. Nukahdin. Heräsin kun mieheni melttosi puhelimestani! En aluksi ymmärtänyt mistä oli kyse!? Hän näytti numeroa josta oli soitettu minulle, nro näytti tutulta, mutten muista numeroita ulkoa joten oli vaikea sanoa kuka se oli! Mies sanoi että se oli Toni, oli katsonut Find:ista. Hän oli poistanut Tonin nron jo aikaisemmin (syytä en tiedä) ja nyt kun sillä oli ollut ilmeisesti jotain asiaa, en ollut huomannut soittoa kun se oli tullut pelkällä numerolla.
Tästä tuli kauhea riita. Mies pisti minuna viestiä Tonille kännykästäni, jotain tällaista että: "älä ota enää ikinä yhteyttä minuun, minulla on nyt oma uusi elämä. Pärjäile." Tämän jälkeen Toni ihmetteli mikä minuun oli tullut ja kyseli onko tehnyt jotain tai loukannut minua. Mieheni kielsi minua ottamasta yhteyttä tyyppiin. Lupasin, rakastan miestäni enkä halua häntä loukata.
Yks päivä Tonilta tuli taas viesti jossa luki jotain että: "anteeksi jos olen tehnyt jotain, en vain tiedä mitä!" Minua harmitti että hän luulee tehneensä jotain. Soitin hänelle ja kerroin koko jutun. Hän helpottui ja sitten ymmärsi myös tilanteen ja lupasi olla provosoimasta lisää.
Illalla kotona, mies näpräsi taas kännykkääni, sai hillittömän raivarin kun näki että olimme soitelleet. Tämä oli se syy, mistä tekstin alussa kerroin, että aiheutin mustasukkaisuutta. Ja tätä tekoa kadun:(
Mies soitti Tonille ja käski tulla hakemaan minut jos kerta minua halusi. Toni tietysti kielsi, ja käski mieheni rauhoittua. Mies hermostui entisestään ja lupasi tappaa Tonin kun vastaan kävelee. Hän riehui muutenkin sinä iltana ja nyt pelkään miestäni oikein kunnolla.
Tonista ei olla enää puhuttu, mutta mieheni on edelleen hieman vainoharhainen. Hän sanoi etten pysty ikinä milloinkaan hänen seläntakanaan touhuamaan. Enkä tietysti haluakaan!!! Mieheni tuttuja käy "katsomassa" minua välillä töissäkin, osaa en tunne ja sain tietää että he "testaavat" minua flirttailemalla ja ehdotuksilla. Tämän jälkeen he kertovat miehelleni miten käyttäydyn. Olen tehnyt niin että aina kun joku ehdottelee, antaa puh nronsa tai yleensä edes kehuu minua, kerron siitä miehelleni kotona. Näin hän ehkä saa luottamuksen takaisin kun huomaa että kerron ja olen rehellinen hänelle.
Kerran kun tulin iltavuorosta kotiin, mieheni piti olla yötöissä ja päästä vasta 04.oo kotiin. Lähetin miehelleni tekstiviestin jossa kerroin että pääsin nyt töistä ja että menen tod.näk heti kohta sänkyyn kun kotiin pääsen. Kotona oli palkkanauhat ja laskupino pöydällä jota selailin vielä ennen nukkumaan menoa. Minulle tuli yhtäkkiä outo tunne ettei kaikki ollut hyvin. No kuvittelen aina kaikenlaista kun vähänkin pelottaa. Menin sitten suihkuun, kello oli jotain 01.00. Kun tulin suihkusta, mieheni seisoikin yhtäkkiä oven takana, pelästyin ihan helvetisti! Mies sanoi että silloin pelästytään jos tekee pahojaan. En oikein tajunnut mitä hän sillä tarkoitti. Hän selasi taas puhelimeni läpi, paperit, laukkuni, sähkpostini, KAIKKI. Mustasukkaisena sai aina jostain aihetta epäilyilleen. Kertoi myös (ihme kyllä) että oli seissyt vartin ikkunamme takana ja seurannut tekemisiäni. Olin kauhistunut.
Hän ei luota yhtään minuun. Hän sanoi että odotti vähän että olisinko tuonut kotiimme jonkun miehen sillä aikaa kun hän on töissä!? En voinut uskoa todeksi. En kuitenkaan suuttunut vaan yritin käyttäytyä rauhallisesti ja puhua. Se auttoi.. hän rauhottui taas. Kertoi kuitenkin että hän saa kaiken tekemisistäni selville. Voisi kuulemma piirtää kartan päivän menemisistä. Kerran hän sen tekikin ja oikeasti hän tietää joka liikkeeni.. vaikka on töissäkin!
Sen verran täytyy kertoa että shteemme on näitä mustasukkaisuuskohtauksia lukuunottamatta lämmin. Huomioimme toisiamme, teemme kaikkea kivaa yhdessä, suunnittelemme matkoja, yhteisiä töitä (olemme välillä samassa paikassa töissä) seksielämämme on huipussaan, rakkaus näkyy puolin ja toisin. En vain pysty käsittään tätä tilannetta. Aikaisemmissa suhteissaan hänelle ei ole käynyt näin. Voisiko ikäeromme olla yhtään syynä tähän? Meillä on 15v ikäeroa. Olen koittanut sitä häneltä itseltäänkin kysyä mutta hän kieltää sen olevan minkään näköinen syy. En sitten tiedä..
Yritän parhaani mukaan olla hyvä ihminen, tästä eteenpäin vielä enemmän koska haluan että hän voi luottaa minuun. En vain tiedä miten sen tekisin. Sitäpaitsi minulle tulee välillä adistusta töissä, kun en tiedä ketä siellä sattuu asiakkaina olemaan...Tuntuu kuin joku kyttäisi. Kun kävelen esim töistä kotiin, olen vainoharhainen ja luulen kokoajan että joku seuraa. Pienikin rasahdus jossain ja... olen ihan säikky. Miehenikin välillä nauraa kun säikyn mitä uskomattomimpia asioita. En ole ihan varma että olenko vähän aina ollut tällainen, mutta mieheni epäilyt ovat vain voimistaneet pelkojani. Välillä kun olen yksin kotona, alan miettimään onko täällä jokin kamera, tai seuraako joku minua ikkunan takaa tms.
Hyvät kanssasisaret ja -veljet, olisi niin lohduttavaa kuulla teiltä jotain vomaa antavia vinkkejä meidän tilanteeseemme. Ymmärrän jotenkin miestäni, mutta liika on liikaa. En halua, eikä se tule kysymykseenkään että eroaisimme, haluaisin korjata mieheni epäilyt ja tehdä elämästämme upeaa. Osaatteko kukaan sanoa/kommentoida kertomustani? Miltä se kuulostaa?
Kolibri
Tiedän että mieheni käytös on hieman sairaanloista, osittain. Tiedän myös että osittain se on hyväksyttävää sillä olen kerran tehnyt mieheni "syystäkin" ilmeisesti mustasukkaiseksi. En tarkoitanut sitä ja kadun loppuelämäni tekoa.
Olemme puolisen vuotta seukkailleet. Asumme yhdessä. Ennen tätä nykyistäni, tapailin toista miestä nimeltä nyt vaikka Toni (nimi muutettu). Kun Tonin kanssa suhde ei luonnistunut, jäimme ihan vain kavereiksi. Ihan oikeasti kavereiksi, taisimme olla alusta alkaen enemmän ystviä kuin "sillä tavalla" ihastuneita ja kiinnostuneita... No tapasin sitten tämän uuden mieheni. Rakastan häntä se on selvä juttu, haluan vielä naimisiin ja lapsiakin tämän kanssa. Ja tämä mies tuntuu oikelta, olen sen kaikille hehkuttanut :)
No, tämä Toni otti minuun yhteyttä yksi pv ihan hiustenleikkaus-merkeissä. Olen kampaaja. Olen miehelleni kertonut tästä Tonista ja hän ei ollut moksiskaan silloin ja mielestäni silloin vielä jotenkuten hyväksyi kaverini. Nyt hän tuli mustikseksi kun mies otti minuun jälleen yhteyttä, olemme edelleen vain niitä kavereita. En lähtenyt lupaamaan mitään parturointia, koska en halunnut tehdä miestäni surulliseksi. Asia jäi siihen ja tämä Tonikin ymmärsi asian.
No sitten eräänä päivänä olin ollut koko päivän töissä, ja kun tulin kotiin, oli kello jo 23.00. Suihkun ja jääkaapin kautta sänkyyn. Nukahdin. Heräsin kun mieheni melttosi puhelimestani! En aluksi ymmärtänyt mistä oli kyse!? Hän näytti numeroa josta oli soitettu minulle, nro näytti tutulta, mutten muista numeroita ulkoa joten oli vaikea sanoa kuka se oli! Mies sanoi että se oli Toni, oli katsonut Find:ista. Hän oli poistanut Tonin nron jo aikaisemmin (syytä en tiedä) ja nyt kun sillä oli ollut ilmeisesti jotain asiaa, en ollut huomannut soittoa kun se oli tullut pelkällä numerolla.
Tästä tuli kauhea riita. Mies pisti minuna viestiä Tonille kännykästäni, jotain tällaista että: "älä ota enää ikinä yhteyttä minuun, minulla on nyt oma uusi elämä. Pärjäile." Tämän jälkeen Toni ihmetteli mikä minuun oli tullut ja kyseli onko tehnyt jotain tai loukannut minua. Mieheni kielsi minua ottamasta yhteyttä tyyppiin. Lupasin, rakastan miestäni enkä halua häntä loukata.
Yks päivä Tonilta tuli taas viesti jossa luki jotain että: "anteeksi jos olen tehnyt jotain, en vain tiedä mitä!" Minua harmitti että hän luulee tehneensä jotain. Soitin hänelle ja kerroin koko jutun. Hän helpottui ja sitten ymmärsi myös tilanteen ja lupasi olla provosoimasta lisää.
Illalla kotona, mies näpräsi taas kännykkääni, sai hillittömän raivarin kun näki että olimme soitelleet. Tämä oli se syy, mistä tekstin alussa kerroin, että aiheutin mustasukkaisuutta. Ja tätä tekoa kadun:(
Mies soitti Tonille ja käski tulla hakemaan minut jos kerta minua halusi. Toni tietysti kielsi, ja käski mieheni rauhoittua. Mies hermostui entisestään ja lupasi tappaa Tonin kun vastaan kävelee. Hän riehui muutenkin sinä iltana ja nyt pelkään miestäni oikein kunnolla.
Tonista ei olla enää puhuttu, mutta mieheni on edelleen hieman vainoharhainen. Hän sanoi etten pysty ikinä milloinkaan hänen seläntakanaan touhuamaan. Enkä tietysti haluakaan!!! Mieheni tuttuja käy "katsomassa" minua välillä töissäkin, osaa en tunne ja sain tietää että he "testaavat" minua flirttailemalla ja ehdotuksilla. Tämän jälkeen he kertovat miehelleni miten käyttäydyn. Olen tehnyt niin että aina kun joku ehdottelee, antaa puh nronsa tai yleensä edes kehuu minua, kerron siitä miehelleni kotona. Näin hän ehkä saa luottamuksen takaisin kun huomaa että kerron ja olen rehellinen hänelle.
Kerran kun tulin iltavuorosta kotiin, mieheni piti olla yötöissä ja päästä vasta 04.oo kotiin. Lähetin miehelleni tekstiviestin jossa kerroin että pääsin nyt töistä ja että menen tod.näk heti kohta sänkyyn kun kotiin pääsen. Kotona oli palkkanauhat ja laskupino pöydällä jota selailin vielä ennen nukkumaan menoa. Minulle tuli yhtäkkiä outo tunne ettei kaikki ollut hyvin. No kuvittelen aina kaikenlaista kun vähänkin pelottaa. Menin sitten suihkuun, kello oli jotain 01.00. Kun tulin suihkusta, mieheni seisoikin yhtäkkiä oven takana, pelästyin ihan helvetisti! Mies sanoi että silloin pelästytään jos tekee pahojaan. En oikein tajunnut mitä hän sillä tarkoitti. Hän selasi taas puhelimeni läpi, paperit, laukkuni, sähkpostini, KAIKKI. Mustasukkaisena sai aina jostain aihetta epäilyilleen. Kertoi myös (ihme kyllä) että oli seissyt vartin ikkunamme takana ja seurannut tekemisiäni. Olin kauhistunut.
Hän ei luota yhtään minuun. Hän sanoi että odotti vähän että olisinko tuonut kotiimme jonkun miehen sillä aikaa kun hän on töissä!? En voinut uskoa todeksi. En kuitenkaan suuttunut vaan yritin käyttäytyä rauhallisesti ja puhua. Se auttoi.. hän rauhottui taas. Kertoi kuitenkin että hän saa kaiken tekemisistäni selville. Voisi kuulemma piirtää kartan päivän menemisistä. Kerran hän sen tekikin ja oikeasti hän tietää joka liikkeeni.. vaikka on töissäkin!
Sen verran täytyy kertoa että shteemme on näitä mustasukkaisuuskohtauksia lukuunottamatta lämmin. Huomioimme toisiamme, teemme kaikkea kivaa yhdessä, suunnittelemme matkoja, yhteisiä töitä (olemme välillä samassa paikassa töissä) seksielämämme on huipussaan, rakkaus näkyy puolin ja toisin. En vain pysty käsittään tätä tilannetta. Aikaisemmissa suhteissaan hänelle ei ole käynyt näin. Voisiko ikäeromme olla yhtään syynä tähän? Meillä on 15v ikäeroa. Olen koittanut sitä häneltä itseltäänkin kysyä mutta hän kieltää sen olevan minkään näköinen syy. En sitten tiedä..
Yritän parhaani mukaan olla hyvä ihminen, tästä eteenpäin vielä enemmän koska haluan että hän voi luottaa minuun. En vain tiedä miten sen tekisin. Sitäpaitsi minulle tulee välillä adistusta töissä, kun en tiedä ketä siellä sattuu asiakkaina olemaan...Tuntuu kuin joku kyttäisi. Kun kävelen esim töistä kotiin, olen vainoharhainen ja luulen kokoajan että joku seuraa. Pienikin rasahdus jossain ja... olen ihan säikky. Miehenikin välillä nauraa kun säikyn mitä uskomattomimpia asioita. En ole ihan varma että olenko vähän aina ollut tällainen, mutta mieheni epäilyt ovat vain voimistaneet pelkojani. Välillä kun olen yksin kotona, alan miettimään onko täällä jokin kamera, tai seuraako joku minua ikkunan takaa tms.
Hyvät kanssasisaret ja -veljet, olisi niin lohduttavaa kuulla teiltä jotain vomaa antavia vinkkejä meidän tilanteeseemme. Ymmärrän jotenkin miestäni, mutta liika on liikaa. En halua, eikä se tule kysymykseenkään että eroaisimme, haluaisin korjata mieheni epäilyt ja tehdä elämästämme upeaa. Osaatteko kukaan sanoa/kommentoida kertomustani? Miltä se kuulostaa?
Kolibri
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jätä miehesi ainakin kahdeksi viikoksi. Olematta häneen mitenkään yhteydessä. Kuukauden jälkeen voi kokeilla, että tuleeko yhteiselosta mitään.
Tämä oli psykiatrin antama neuvo meille.
Meillä ei toiminut. Kummallakin nyt uusi puoliso ja elämä kukoistaa!
Muista tämä! Jos homma "tökkii", niin "meressä on uusia kaloja"!
Kylläpä elämäsi on hankalaa tuon miehen kanssa. Olen itsekin liian mustasukkainen, mutta en voisi koskaan ahdistaa ketään noin miten miehesi tekee sinulle. Tarina kuulostaa vähän joltain horror-filmiltä.
Sinuna tekisin näin; tulostaisin tämän tekstin, jonka tänne kirjoitit ja näyttäisin hänelle. Siitä hän näkisi, että mitään aihetta epäilyille ei ole ja että haluat olla hänen kanssaan ja keskittyä OLENNAISEEN, eikä harhakuvitelmiin uskottomuudestasi. Se mitä ystäväsi "Tonin" kanssa teillä yhteydenpitoja oli, ei ole vielä aihe sairaalloiseen epäilemiseen. On normaalia, että suhteen alussa täytyy hakea yhteisiä linjoja ja kaikesta käy ilmi rakkautesi miestäsi kohtaan. Mielestäni on järkyttävää, että sinun pitää pelätä omassa kodissasi. Ja että työpaikalla käy "koemiehiä" vonkailemassa. Aika vahva epäluottamuslause, joka kuvastaa kyllä puolisosi epävarmuutta sinusta. Vaikka hän sanoo, ettei hänellä ole edellisissä suhteissa ollut tämänakaltaista kyttäämistä, en usko. Hän ei tietenkään sitä myönnä, koska näin saa pidettyä sinut näpeissäsi- vikahan on SINUSSA (vaikkei tietysti oikeasti ole).
Mustasukkaisen ihmisen kanssa onkin järkevintä rauhallisesti jaksaa selittää ja olla tekemättä uskottavuutta horjuttavia asioita. Sitten luottamusta voi ollakin ja suhde toimia hyvin, ellei nyt ihan sairaasta ihmisestä ole kysymys. Mutta mustasukkaisellekin voi sanoa, että mikäli tämä PERUSTEETON kyttääminen vain jatkuu, sinun on pakko lopettaa suhde. Tuollaiset tappouhkailut ovat jo törkeitä, ethän ollut millään muotoa pettänyt miestäsi.
Sinun on herätettävä miehesi tästä vallankaappausyrityksestä ja hänen on annettava sinulle ihmisarvo ja tietynlainen vapaus. Vapaus hengittää. Muuten sinä sairastut ja voin kertoa, että terveys menee rakkaudenkin edelle.
Voimia tähän suhteeseen! Kannattaa yrittää hoitaa asiaa. Miehesi on todennäköisesti mentävä johonkin terapiaan, esim hypnoosi tai homeopaattinen hoito, joka hoitaa traumoja. Sillä selvää tässä on, että suhteenne ongelma on miehessäsi, eikä sinussa. Tämä sinun on hyvä tiedostaa ja saattaa miehesikin tietoon. Vain tätä kautta voitte keskittyä jonain päivänä olennaiseen, yhteiseen rakkauteenne.
Aurinkoterkuin,
Yks äiti vaan
Ihan järkytyin tekstistäsi. En ymmärrä miten sinulla riittää uskoa mieheesi, joka kohtelee sinua kuin esinettä, omaisuutta. Ei tuo mitään rakkautta voi olla. Tekstareiden tarkistaminen, seuraaminen ja kyttääminen on sairasta touhua, enkä ymmärrä mikset itse ole vihainen hänelle. Jos jatkat näin, miehesi saa lopullisen yliotteen sinusta ja tuhoaa sinut. Sinuna olisin nyt tiukkana ja löisin kaikki kortit pöytään. Miehesi on pakko kasvaa aikuiseksi tai suhde loppuu. Tuskinpa hän tuosta aikuistuu, mutta on kai siihen pieni mahdollisuus. Hyvä ajatus on näyttää kirjoittamasi teksti hänelle. Ole kuitenkin varovainen, tilanne vaikuttaa jopa fyysisesti uhkaavalta.
sairasta vaan suorastaa laitonta lukea toisen tekstareita. Pitäkää ihmiset oikeuksistanne kiinni! Jokaisella ihmisellä on oikeus yksityisyiteen, myös parisuhteessa.
tässä se pahin juttu oli??????? toisekseen, puolisoiden kuuluukin jakaa salaisuudet ja tietenkin tekstaritkin täytyy ongelman tullessa toiselle selventää. ap:n puoliso käyttäytyy kuin mielipuoli mutta ei siihen syynä tektarit ole- vaan luonnevika.
käyttäytyy kuin mielipuoli koska alkuperäine kirjoittaja antaa hänen käyttäytyä niin. Itse kyllä sanoisin että missä mennään ja siihen on toisen tyytyminen. Minä en ainakaan näyttäisi yhtään tekstaria, enkä anna toisen lukea omiani. Rakkaus perustuu luottamukseen. Jokaisella on oikeus myös "salaisuuksiin" ja velvollisuus siihen eitteivät nämä "salaisuudet" loukkaa toista.
Opimme.. Sitä saa mitä tilaa.
Sitä saa mitä tilaa??? Heititkö vain jotain ilman, että vähän mietit ensin? Toinen on hädässä ja sinä heität tänne jotain onnettomia olankohautuksia. Olisit mielummin jättänyt kirjoittamatta. :( :(
Alkuperäiselle kirjoittajalle:
Kannattaa tosiaan tehdä miehelle selväksi, että et pidä tuollaisesta epäreilusta kohtelusta varsinkin kun et mitään ole tehnyt! Minäkään en usko, että miehesi ei muka aikaisemmissa suihteissa ole käyttäytynyt noin. Aika varmasti on. Tuo ei ole enää tervettä milläänlailla. :( Jos homma jatkuu tuollaisena, sinä pikkuhiljaa alat sairastua henkisesti kun joudut koko ajan pelkäämään, selittelemään jne. ja ihan syyttä.
Nyt sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Paikoilleen jäänti tai ero. Jos jäät odottamaan niin seuraukset vaan kovenee. Ero on tervein mitä tuossa tilanteessa voi enää tehdä. Olen joutunut seuraamaan vastaavassa tilanteessa olevaa pariskuntaa..... joskin he olivat samaa ikäluokkaa, eli sillä ei ole mitään merkitystä. Jos mies on sairas niin se pitää saada parannettua mutta sinä et siihen pysty. Tämä kyseinen pariskunta toimi aluksi juuri noin. Nainen joutui selittelemään turhaan kaikenlaista puolustaakseen itseään tekemättömillä teoilla. Tilanne paheni niin että miehen nuo oireet eivät enää riittäneet vaan alkoi pahoinpitely. Jos mies sai päähänsä että nainen oli jutellut jonkun kanssa jossain niin siitä alkoi....... iskut ensin naiseen jonka jälkeen naista hakattiin.... päätä patteriin ym. Iltayöstäkin joutui nainen pakenemaan verissäpäin rappukäytävään...naapuriin. Aamulla taas mies hakemaan milloin mistäkin ja pyytämään anteeksi. Taas annettiin anteeksi ja elämä jatkui. Muutaman päivän ehkä. Yritin selittää että sulle käy kohta huonosti jos et miestä jätä. Tuntui että kun mies oli rakas niin omalla hengellä ei ollut väliä. Näitä naisia on ja paljon mutta minä en heitä vaan ymmärrä.
Itselläni on niin päivän selvää ollut aina että jos mies ei luota vaikka syitä ei ole tai että mies lyö niin kerran tarvii siihen uhrautua. Ovi on sen jälkeen edessä jommalla kummalla. Näin olen joutunut toimimaankin ja toivon niin että toiset ymmärtäisivät toimia myös.
En edes voi toivottaa hyvää jatkoa niin kauan kuin elämäsi pilaat tuollalailla. Herää hyvä nainen. Miehesi kun sitä ei tee.
Noin se alkaa.
Kun luet juttusi ulkopuolisen silmin, huomaat, ettet ole tehnyt mitään väärää. Entisillekin voi joutua soittelemaan jos on asiallista asiaa, ja siitä ei voi puoliso suuttua. Olet kiltti ja ymmärtäväinen, ja miehesi olisi voinut asiallisesti pyytää ettet pidä Toniin enää yhteyttä sen sijaan että alkoi riehumaan ja kyykyttämään sinua.
Miehesi on todella sairas, ja teidän suhteenne on jo niin sairas, ettet itse huomaa sitä. Etkö ymmärrä, että miehesi voi siirtyä fyysiseen väkivaltaan koska tahansa, ja silloin henkesi on vaarassa? Miehesi on ollut sinua kohtaan "ainoastaan" sanallisesti väkivaltainen vain sen takia, että hän on saanut sinut alistettua kynnysmatokseen (huomaatko, että kulutat jo kaiken aikaa miettien mitä miehesi jokaisesta liikkeestäsi ajattelee?).
Oma suhteeni loppui vasta siihen kun mies hakkasi minut niin että jouiduin sairaalaan moneksi päiväksi. Olin onnekas, kun olen hengissä ja pääsin hänestä eroon. Kaikki eivät pääse, vaan vaino jatkuu eron jälkeenkin. Ota heti ero miehestäsi, koska mitä kauemmin olette yhdessä, sitä vaikeampi hänestä on päästä eroon vaikka henkesikin olisi jo vaarassa!
HYVÄ KOLIBRI!JÄTÄ SE MIES JA ÄKKIÄ!MIKSI KIUSAAT ITSEÄSI TUOLLAISELLA UKOLLA, HÄNHÄN ON IHAN HULLU!EI TUO OLE NORMAALIN IHMISEN KÄYTÖSTÄ. TUOLLAINEN MUSTASUKKAISUUS ON JO SAIRAUTTA. HÄNELLÄ TÄYTYY OLLA IHAN OLEMATON ITSETUNTO.ONKO HÄN VIELÄ LYÖNYT SINUA?ODOTA VAIN KYLLÄ SEKIN PÄIVÄ KOITTAA. EN YMMÄRRÄ SINUA, MIKSI KATSELET HÄNTÄ? RAKASTATKO HÄNTÄ?NO HÄN EI AINAKAAN RAKASTA SINUA.EI VOI, EI RAKASTAMAANSA IHMISTÄ KOHTAAN KÄYTTÄYDYTÄ NOIN.JOTAIN MUUTA HÄN VOI SINUA KOHTAAN TUNTEA, MUTTA RAKKAUTTA SE EI OLE.ÄLÄ ALA MARTTYYRIKSI. EI IHMISTÄ VOI MUUTTAA,JOS HÄN EI SITÄ ITSE HALUA.JA SINUN EI TARVITSE MUUTTUA MIEHESI MIELIKSI.KAIKKEA HYVÄÄ SINULLE!
hyvin tutun tuntuista kertomusta,kyylätään kännykkää kuka soittaa jne. Joskus olen kertonut mitä missäkin on tapahtunut kun olen yksin käynyt jossain, mutta siinä tein virheen nyt mieheni käyttää niitä minua vastaan,vaikka omasta mielestäni ei ole tapahtunut mitään, mistä hänellä olisi aihetta suuttua.Työporukan kanssa reissut sun muut pippalot ovat miehelleni punainen vaate kas kun hän pelkää että menen pomon kanssa sänkyyn kerjätäkseni palkankorotusta.Nyt on tosi paikka kyseessä en tiedä tuleeko ero vai mitä?!!
ymmärrän aluksi miestäsi, jos vanhoja heiloja soittelee...enkä kyllä allekirjoita ihan että tonilla olisi puhtaat jauhot pussissa...miks soittelemaan keskellä yötä? ... mutta loppu on kyllä sairasta kauhua... menee aivan sairaaksi. jätä...ei se muutu ikinä... mutta jos kestät ja usko riittää niin katso nyt vielä vähän aikaa...
mutta jätä se toni kokonaan elämästäsi... esittää kaveria mutta todellisuudessa...se haluaa joko vanhaa pillua kun on niin säälittävä että ei sitä muualta saa tai on vaan rakastunut suhun... mutta säälittävä joka tapauksessa... tiedät sen itekkin.