Useamman runon pläjäys jälleen, joten kommenttiensa kanssa kannattaa odottaa hetkinen (kunnes kaikki kahdeksan ovat kasassa). Ryhdyin viralliseksi ihan vain sen takia, että halukkaat saisivat sähköpostilla nakata. Huonoa tuuriani on se, ettei osoitteeni sitten toimi. Valitan. Mutta niihin runoihin:
________________________
LABYRINTTI
Kerit minua itseäsi kohti.
Huvittavaa, etten ole kertonut…
Vaikka annoin sinulle pään, en koskaan
halunnut sinun löytävän takaisin.
Mielettömien rakkauksien tähden
syntyneiden orpojen nimissä
Sanon sinulle: minotauroksilla
on kalvavan nälän ajatuksia.
Eikä yksi rehellinen kykene
niitä enää tyydyttämään.
Myöhästymisen raja.
________________________
LABYRINTTI
Kerit minua itseäsi kohti.
Huvittavaa, etten ole kertonut…
Vaikka annoin sinulle pään, en koskaan
halunnut sinun löytävän takaisin.
Mielettömien rakkauksien tähden
syntyneiden orpojen nimissä
Sanon sinulle: minotauroksilla
on kalvavan nälän ajatuksia.
Eikä yksi rehellinen kykene
niitä enää tyydyttämään.
Myöhästymisen raja.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kun hauras rastas lauloi
pilkkalaulun sinusta ja minusta
Ja pörröinen pörriäinen
sotki sokerisiipensä veteen
Tajusin, kuinka kaksiulotteisessa
näyssä näyttelemme
Miten muotosi pisaroi
etikkaa.
Käperryn itseeni ja vedän
suojakseni yksinäisyyden
Tunnustelen tieni oikeille
aallonpituuksille tyhjyyteen
Morsetan kehoni liikkeitä
ajatusten riekaleiden puoleen
Kudon ympärillesi kentän
sanoista, jotka minussa ovat
sinun.
kaksi ensimmäistä säkeistöä ovat ymmärrettäviä ja riittävät jo runoksi. Liika on liikaa.
Tarvitsen sinut iholleni
hengittämään keuhkoillani.
Kaikki valuu minusta ulos
pelkoni ulkopuolelle.
Tarvitsen sinut muistamaan ne,
pyhitin unohdukselle.
Katoan tahdottomuuteeni,
tympeyden säikkyihin vesiin.
muistamaan ne, mitkä?
Loppu on erikoisesti ja uudella tavalla sanottu.
Tympeyden säikyt vedet ovat tosin itselle tuntemattomat. Alku on kaunis.
On eräs niistä paksuista
keskikesän päivistä,
jolloin kakki poreilee ja
kuohuu kasvun riemua
Jos pistäisin sormeni maisemaan,
tulvisi se yli äyräidensä
Katson lapsellista iloa täynnä,
kuinka ojennat kapoista kättäsi
Jos en olisi itse sitä nähnyt,
vannoisin, ettei mitään tapahtunut
Niin luonto antaa sinun kulkea lävitseen
ja suutelee lämmintä ilmaa jäljessäsi.
Minä aina pelkäsin
että minulle nauretaan.
Tuoksuvana hetkenä kaukaisuudessa
kuulen, kuinka helähdät taivasta vasten.
Minä aina toivon niin
sen minulle vain olevan.
särähtää, vaikka sen sanoma on selkeä.
Kypsä vilja viheltelee
makeita itkuvirsiä
Tänään täyttymys
merkitsee huomisen loppua.
Tuuli tanssii autioilla
häiriten aikomusten aloittamista
Hetken ensimmäisyys:
vasta näin ruohon vihreäksi.
Lepatat jo lauluistani
ääriviivasi tummuen mustaan
enkä ole kyllin nopea, hidas
puhaltaakseni sut sammuksiin.
jotka eivät itselle tunnu tutuilta. Runossa on hyvä olla myös "helppoa", ettei se käy raskaaksi ja lukija joudu pysähtymään joka rivillä.
Pidän tuosta "hetken ensimmäisyys; vasta näin ruohon vihreäksi".
Ehtoo hengittää hitaasti
ja mettiäisten surina käy
raukeana.
Silloin kultakuoriainen
näkee kasteisia unia
pioninkukassa.
Ja mieleni vaeltelee
pehmeästi haaveissasi sun,
kuin omissaan.
Kesä keinuu yöhön.
miksi annat nätit runosi yhdellä kertaa "ei makeaa mahan täydeltä".
Runojen antamiselle yhdellä kertaa voi olla montakin syytä. Ensinnäkin olen viimeaikoina kirjoitellut runoja purskahduksittain eli monta kerrallaan, ja haluan saada ne "pois käsistäni" (melkein kaikki tosiaan päätyvät tänne) voidakseni keskittyä muihin asioihin ja uusiin ispiraatioihin. Toiseksikin esimerkiksi nämä runoni kuuluvat yhteen: ensimmäiset neljä omana ryhmänään ja seurauksena neljä viimeistä omanaan, vähän kokoelman tyyliin. Näin otaksuisin kommenttien saamisen olevan hieman helpompaa, sillä nipusta voivat erilaisetkin ihmiset helpommin löytää sen, jonka johdosta herää halu kommentoida.
Hyvä kymysys. Erityisesti kiitän vielä sanoista "nätit" ja "ei makeaa mahan täydeltä". Olen immarreltu!
mutta puhekieli "sun" särähtää ja vie voimaa muuten hyvältä runolta.
ihana kesäinen runo,
voi aivan kuvitella
tämän ehtoohetken :D
Runo syntyikin raukean kesäisissä olosuhteissa kesämökilläni. Minua rupeaa melkein itseänikin unettamaan sitä lukiessani. :) Tämä on suosikkini näistä kahdeksasta, kevyt ja viaton. Kiitos kommentistasi.
tai laitan postia sinulle, tallensin
proffasi suosikkeihini.
olisi mukavaa. Sanainen arkkuni tuskin koskaan ehtyy, kun puhe on kirjallisuudesta! Hämmästyttävän vaikeaa on kuitenkin löytää niitä, joita aihepiiri jaksaa kiinnostaa.
WYFF-wuff = ihmisten kielelle käännettynä (ja kissojen) Paljon Onnea rekisteröitymisen johdosta, ja eritoten........taas ihanien runojen johdosta!
wufff-kurnauskis =))
Mahtavia ajatuksia....tykkään!!!
Taisi olla tarpeen tuo, kun en ole kovin harjaantunut koiran puhuja. Rekisteröityminen on välttämätön paha, jos haluaa varjella rakasta nettipersoonaansa väärinkäytöksiltä. Kiitoksia! (Näin karvakorvien kesken: Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr... = liioiteltua kehräystä, joka ei ota loppuakseen)
Oletan, että sinä, joka olet nimettömänä kommentoinut, olet joka kohdassa sama henkilö eikä teitä ole useampia? Kiitos paljon rehellisistä ja perustelluista mielipiteistäsi. Niitä minä tarvitsen.
Käperryn. Hmmm... olet oikeassa siinä, että kaksi ensimmäistä säkeistöä toimisivat yksinään. Tällöin runosta häviäisi kuitenkin kokonaan "sinä", joka sentään on puolet johtavasta ideasta. Mitäpä tästä tuumit? Saattaa olla, että kaksi viimeistä säkeistöä irtaantuvat liiaksi ensimmäisten tunnelmasta. En tiedä, mitä sinä ajattelet. Sanoessasi, että kaksi ensimmäistä säkeistöä ovat ymmärrettäviä, tarkoitatko vastaavasti, että kaksi viimeistä eivät ole? Omasta mielestäni (tietysti!) runon ajatus on selkeä. Minun runojani voi lukea tarkkaan ja huolellisesti, löytää moniakin merkityksiä. Tässä ei kai pitäisi olla mitään ongelmaa, sillä ei kai ole sääntö, että jokaisen sanan tulee tarkoittaa vain yhtä (kirjaimellisesti jopa) asiaa ja se siitä. Myönnän, että runoni ovat henkilökohtaisia, ehkä liiaksikin. Ei, niin, että olisin itse kokokenut ne. Pikemminkin runoissa seurataan vain ajatuksiani, joiden mukana on ehkä vaikea pysyä, jos/kun ei tunne yhteyksiä samoin kuin minä itse.
Iholleni. "enkä ole kyllin nopea, hidas// puhaltaakseni sut sammuksiin." Sut on ihan tyhmä, mutta niin kuin sanottu, minulla on meneillään sisäinen kamppailu tavumäärien ja runon ilmaisuvoiman välillä.
Iltahetki. Sama juttu kuin sanan "sut" kanssa. Olen kuitenkin hieman erimieltä kanssasi. Mielestäni käännetyn sanajärjestyksen takia sun sopii kivan keinahtavasti säkeen loppuun. En tietenkään voi väittää, ettei se silti särähtäisi sinun korvaasi. ;) Näissä asioissa jokainen on tavallaan oikeassa, mikäli mielipide on vain rehellinen. Minun täytyy mahdollisesti yrittää päästä tästä tavumäärämaniasta...
Vastaa toki näihin kommentin kommentehin vielä, jos vain jotain sanottavaa tulee mielee. Minä keskustelen näistä enemmän kuin mielelläni. Kiitos mielipiteestä.