Ja minulla oli ikävä. Ikävä kuljettaa minua. Kuljen veden ääreen. Matkalla poimin päivänkakkaran. Valitsen kauniin yksilön, terälehdet ovat suorassa ja väri on puhtaan valkoinen. Kuljen veden äärelle, kaipaus sydämessäni. Etsin sopivaa paikkaa jossa juhlallisesti lasken: rakastaa ei rakasta- olen putouksen alla, vesi kohisee ja terälehdet putoilevat, osa päätyy veteen.
Rakastaa, ja minä rauhoitun. Kannan kukkaa koko kotimatkan, sitä jossa on se yksiterälehti jäljellä. Pyörittelen sitä sormissani, askel on kevyt. Suutelen kukkaa, sitä pollukkaa jossa on yksi terälehti- suutelen sitä matkalla kotiin ja olen onnellinen. Kotona laitan kukan tyynyt alle, kun olen suikannut vielä yhden suukon sille-
Se on siellä vieläkin.
Rakastaa, ja minä rauhoitun. Kannan kukkaa koko kotimatkan, sitä jossa on se yksiterälehti jäljellä. Pyörittelen sitä sormissani, askel on kevyt. Suutelen kukkaa, sitä pollukkaa jossa on yksi terälehti- suutelen sitä matkalla kotiin ja olen onnellinen. Kotona laitan kukan tyynyt alle, kun olen suikannut vielä yhden suukon sille-
Se on siellä vieläkin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ihmiseltä ;)
se putous sijaitsee? Koska viet minut sinne?
mutta hän ei laittaisi nimimerkikseen pisteitä. Hän on vahva persoona.
olla mun kirjoittama !
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=642&subcat=240
sitten tulikin taas: Ei Rakasta.