Tietoa kakaduista. Kaikki mitä tiedätte!

meillä on celebesinkakatua ja voin kyllä heti sanoa etten missään nimessä suosittelisi lajia ensimmäiseksi linnuksi. yhdyn edelliseen kirjoittajaan jossa hän mainitsi kakatuan luonteesta. meillä menee kyllä oikein hyvin pojan kanssa mutta lintuja on ollut talossa ja vuosia. melua ja sotkua riittää. kakatua osaa olla todella äänekäs lintu eli ei sovi missään nimessä kerrostaloon. meillä lintu asuu kesät ulkona isossa lentohäkissä 2,7 x 2,7 x 2,7 ja talven suunnilleen samankokoisessa sisähäkissä. en voisi missään nimessä kuvitella pitäväni lintu jossain kaupassa pienessä häkissä vaikka saakin ulkoilla vielä häkin ulkopuolella. lintu on tosi aktiivinen ja luulen, että kuolisi suruun jos laittaisin pienempään häkkiin.
niin suloisia kun nuo valkoiset kaverimme ovat uskoisin kuitenkin esim. yakon olevan parempi avihtoehto ensimmäiseksi linnuksi. meillä on kolme koiraa ja jos lintu pääsisi koiriin käsiksi niin kyllä saisivat kyytiä.

Selvä juttu,kiitos paljon teille tiedoista!

Voi olla että harkitsen uudestaan,jos niitä ei ensimmäisiksi linnuiksi suositella,kuten sanoitte ja taitaa kakadu pysyä toistaiseksi haaveissa. :O)
Ovat vain niin kovin nättejä,muuta täytyy tutustua vielä muihinkin lintuihin,onhan tässä onneksi aikaa miettiä ettei tule tehtyä hätiköityä ostosta.

>.< kirjoitti:

Selvä juttu,kiitos paljon teille tiedoista!

Voi olla että harkitsen uudestaan,jos niitä ei ensimmäisiksi linnuiksi suositella,kuten sanoitte ja taitaa kakadu pysyä toistaiseksi haaveissa. :O)
Ovat vain niin kovin nättejä,muuta täytyy tutustua vielä muihinkin lintuihin,onhan tässä onneksi aikaa miettiä ettei tule tehtyä hätiköityä ostosta.

Lue lisää

Jep jep. :] Harmaapapukaija on todella mukavanoloinen tipu ja sopii minusta tasaisen luonteensa vuoksi hyvin aloittelijoillekin. Jos pienet neitokakadut (vaikka käsinkasvatettu neitokakadu on kanssa suloinen ja huomionkipeä tapaus :D) ja undulaatit eivät kiinnosta, on jako suositeltava. Kauluskaija tai isokauluskaijakin on varteenotettava vaihtoehto, suht pienikokoinen papukaija ison papparin luonteella ja egolla. :D Mutta otahan selvää erilaisista vaihtoehdoista, koska papukaijoja on todella paljon! :]

Hyvä että olet valmis miettimään toisiakin vaihtoehtoja, ettei sitten tule yllätyksiä kun se haaveiltu kakadu ei olekaan niin ihana kuin on jossain annettu ymmärtää tms. Mutta suosittelen lukemaan nuo edellä antamani osoiteet, ehkä niistä löytyisi se ratkaiseva juttu, minkä perusteella valitset tulevan ystäväsi. :] Sieltä löytyy myös kasvattajalista, mistä näkyy mitä lintuja kasvatetaan ja missä päin Suomea.

Yksikään kakadu ei ole arvaamaton. Eikä myöskään käsikasvatettua kakadua voi pitään millään tavoin suositeltavampana hankintana. Ongelmatompi kakadu on emojen kasvattama, mutta ihmisen hyvin kohtelema lintu. Villejä kakaduja ei oikein nykyisellään edes saa. Villi = luonnosta pyydystetty. Ihmisten hoivussa syntynyt emojen kasvatti on huomattavasti ongelmatompi kuin käsinkasvatettu. Se ei kuvittele olevansa ihminen, eikä täten yritäkään käyttäytyä ihmisen tavoin... aggressiivisesti.
Ravintoon ei ole syytä lisätä tärkkelyspitoisia aineita , kuten peruna.
Isoksi ensimmäiseksi linnuksi sopii mikä tahansa lintu kunhan tiedosta mitä ko laji erityisesti vaatii ja mihin oloihin se sopii.

kakadu kirjoitti:

Yksikään kakadu ei ole arvaamaton. Eikä myöskään käsikasvatettua kakadua voi pitään millään tavoin suositeltavampana hankintana. Ongelmatompi kakadu on emojen kasvattama, mutta ihmisen hyvin kohtelema lintu. Villejä kakaduja ei oikein nykyisellään edes saa. Villi = luonnosta pyydystetty. Ihmisten hoivussa syntynyt emojen kasvatti on huomattavasti ongelmatompi kuin käsinkasvatettu. Se ei kuvittele olevansa ihminen, eikä täten yritäkään käyttäytyä ihmisen tavoin... aggressiivisesti.
Ravintoon ei ole syytä lisätä tärkkelyspitoisia aineita , kuten peruna.
Isoksi ensimmäiseksi linnuksi sopii mikä tahansa lintu kunhan tiedosta mitä ko laji erityisesti vaatii ja mihin oloihin se sopii.

Lue lisää

Henkilökohtaisesti en itse ottaisi myöskään käsinkasvatettua lintua, juuri tuon takia. Meidän kakadukaan ei ole käsinkasvatettu, ja se on hyvä. Ihmisiä on erilaisia, joillakin ei ole aikaa, taitoa ja/tai halua kesyttää vuosikausia jotain tarhakasvattia ja heille käsinkasvatettu tai paljon käsitelty poikanen on suositeltavampi, oli kyseessä mikä lintu tahansa. Villillä en tarkoittanut luonnostapyydettyä, vaan tarhassa kasvanutta ihmisiin tottumatonta lintua, ts. villiä.

Ensimmäiseksi linnuksi voi sopia mikä vain, mutta suositteletko esim. keltahuppuamatsonia aloittelevalle nuorelle, kun lintu murrosikään tullessaan hyökkää surutta päälle ja puree kuin perkele? No, kaikki isommat papukaijat ovat tietenkin murrosiässä aggressiivisempia kuin normaalisti oli se kasvanut miten tahansa.

Arvaamattomuudesta voin pistää hyvän esimerkin; Mieheni lähti pöydän äärestä kakadu olallaan kävelemään kohti tietokonehuonetta, ja mokoma rouhaisi arvaamatta miestä ohimoon ja lensi sohvalle karkuun. Että se siitä että yksikään ei ole arvaamaton.. Ja meillä tuskin on mitään poikkeustapausta. Lintu on 8 v ja murrosikä mennyt jo, ym. Ja mieheni on sen lempi-ihminen.

Ja tuosta perunasta vielä; Ei meillä sitä mitenkään joka päivä syötetä, vaan silloin kun sitä sattuu olemaan, eikä silloinkaan joka kerta. On se nyt vähän vaihtelua, kun on pelkällä auringonkukansiemen linjalla.. Ei ole ollut halua opettaa pelleteille, etovia nappuloita. Ja siemensekoituksista syödään vain ne auringonkukat muutenkin, niin mikäs siinä.

Hitto kun jäi paljon asiaa sanomatta, kun perhana unohdin..

Töötti kirjoitti:

Henkilökohtaisesti en itse ottaisi myöskään käsinkasvatettua lintua, juuri tuon takia. Meidän kakadukaan ei ole käsinkasvatettu, ja se on hyvä. Ihmisiä on erilaisia, joillakin ei ole aikaa, taitoa ja/tai halua kesyttää vuosikausia jotain tarhakasvattia ja heille käsinkasvatettu tai paljon käsitelty poikanen on suositeltavampi, oli kyseessä mikä lintu tahansa. Villillä en tarkoittanut luonnostapyydettyä, vaan tarhassa kasvanutta ihmisiin tottumatonta lintua, ts. villiä.

Ensimmäiseksi linnuksi voi sopia mikä vain, mutta suositteletko esim. keltahuppuamatsonia aloittelevalle nuorelle, kun lintu murrosikään tullessaan hyökkää surutta päälle ja puree kuin perkele? No, kaikki isommat papukaijat ovat tietenkin murrosiässä aggressiivisempia kuin normaalisti oli se kasvanut miten tahansa.

Arvaamattomuudesta voin pistää hyvän esimerkin; Mieheni lähti pöydän äärestä kakadu olallaan kävelemään kohti tietokonehuonetta, ja mokoma rouhaisi arvaamatta miestä ohimoon ja lensi sohvalle karkuun. Että se siitä että yksikään ei ole arvaamaton.. Ja meillä tuskin on mitään poikkeustapausta. Lintu on 8 v ja murrosikä mennyt jo, ym. Ja mieheni on sen lempi-ihminen.

Ja tuosta perunasta vielä; Ei meillä sitä mitenkään joka päivä syötetä, vaan silloin kun sitä sattuu olemaan, eikä silloinkaan joka kerta. On se nyt vähän vaihtelua, kun on pelkällä auringonkukansiemen linjalla.. Ei ole ollut halua opettaa pelleteille, etovia nappuloita. Ja siemensekoituksista syödään vain ne auringonkukat muutenkin, niin mikäs siinä.

Hitto kun jäi paljon asiaa sanomatta, kun perhana unohdin..

Lue lisää

Kiitos sinulle Töötti,olet ollut mitä suuremmaksi avuksi!

Kävin lueskelemassa mainitsemillasi sivuilla,paljon luin ja paljon jäi vielä toistaiseksi lukematta! :O)

Töötti kirjoitti:

Henkilökohtaisesti en itse ottaisi myöskään käsinkasvatettua lintua, juuri tuon takia. Meidän kakadukaan ei ole käsinkasvatettu, ja se on hyvä. Ihmisiä on erilaisia, joillakin ei ole aikaa, taitoa ja/tai halua kesyttää vuosikausia jotain tarhakasvattia ja heille käsinkasvatettu tai paljon käsitelty poikanen on suositeltavampi, oli kyseessä mikä lintu tahansa. Villillä en tarkoittanut luonnostapyydettyä, vaan tarhassa kasvanutta ihmisiin tottumatonta lintua, ts. villiä.

Ensimmäiseksi linnuksi voi sopia mikä vain, mutta suositteletko esim. keltahuppuamatsonia aloittelevalle nuorelle, kun lintu murrosikään tullessaan hyökkää surutta päälle ja puree kuin perkele? No, kaikki isommat papukaijat ovat tietenkin murrosiässä aggressiivisempia kuin normaalisti oli se kasvanut miten tahansa.

Arvaamattomuudesta voin pistää hyvän esimerkin; Mieheni lähti pöydän äärestä kakadu olallaan kävelemään kohti tietokonehuonetta, ja mokoma rouhaisi arvaamatta miestä ohimoon ja lensi sohvalle karkuun. Että se siitä että yksikään ei ole arvaamaton.. Ja meillä tuskin on mitään poikkeustapausta. Lintu on 8 v ja murrosikä mennyt jo, ym. Ja mieheni on sen lempi-ihminen.

Ja tuosta perunasta vielä; Ei meillä sitä mitenkään joka päivä syötetä, vaan silloin kun sitä sattuu olemaan, eikä silloinkaan joka kerta. On se nyt vähän vaihtelua, kun on pelkällä auringonkukansiemen linjalla.. Ei ole ollut halua opettaa pelleteille, etovia nappuloita. Ja siemensekoituksista syödään vain ne auringonkukat muutenkin, niin mikäs siinä.

Hitto kun jäi paljon asiaa sanomatta, kun perhana unohdin..

Lue lisää

Edelleen papukaijat eivät ole arvaamattomia. Niitä pitää osata tulkita oikein ja väärin kasvatetut, joita valitettavasti suuri osa käsinkasvatetuista on, käyttäytyvät juuri mainitsemallasi tavalla, elikkä arvaamattomasti. Käsinkasvattus ei ole edes tae sille, että lintua voisi käsitellä myös "kokematon" ihminen. Lintu joka ei tiedä kuinka tilanteissa tulisi käyttäytyä voivat olla hyvinkin vaarallisia ja juuri epänormaalisti käyttäytyvät ovat jo varhain pesäpoikasina käsinruokintaan otettuja lintuja, useimmiten. Tarhassa kasvaneet linnut eivät ole villejä, vaan pikemminkin käsittelyyn tottumattomia, jotka kesyyntyvät nopeastikkin, jollei niitä ole pahemmin häiritty.
Jokainen jolla on edes hivenen taipumusta eläinten kanssa olemiseen, pystyy kesyttämään ns. villin linnun, kunhan ei hosu ja kiirehdi.
Lintu, joka tietää, mikä se oikeasti on, elikkä lintu, ei edes yritä pariutua ihmisen kanssa, mistä suurin osa ongelmista juuri syntyy.
Missään nimessä kaikkia isoja papukaijojen ei voi sanoa olevan aggressiivisia murrosiässä.
BTW. Eipä kukaan taida pelkästään aurinkukansiemiä syöttää. Taitaa ongelmana nykyään olla yksipuolinen pellettiravinto.

...pa kirjoitti:

Edelleen papukaijat eivät ole arvaamattomia. Niitä pitää osata tulkita oikein ja väärin kasvatetut, joita valitettavasti suuri osa käsinkasvatetuista on, käyttäytyvät juuri mainitsemallasi tavalla, elikkä arvaamattomasti. Käsinkasvattus ei ole edes tae sille, että lintua voisi käsitellä myös "kokematon" ihminen. Lintu joka ei tiedä kuinka tilanteissa tulisi käyttäytyä voivat olla hyvinkin vaarallisia ja juuri epänormaalisti käyttäytyvät ovat jo varhain pesäpoikasina käsinruokintaan otettuja lintuja, useimmiten. Tarhassa kasvaneet linnut eivät ole villejä, vaan pikemminkin käsittelyyn tottumattomia, jotka kesyyntyvät nopeastikkin, jollei niitä ole pahemmin häiritty.
Jokainen jolla on edes hivenen taipumusta eläinten kanssa olemiseen, pystyy kesyttämään ns. villin linnun, kunhan ei hosu ja kiirehdi.
Lintu, joka tietää, mikä se oikeasti on, elikkä lintu, ei edes yritä pariutua ihmisen kanssa, mistä suurin osa ongelmista juuri syntyy.
Missään nimessä kaikkia isoja papukaijojen ei voi sanoa olevan aggressiivisia murrosiässä.
BTW. Eipä kukaan taida pelkästään aurinkukansiemiä syöttää. Taitaa ongelmana nykyään olla yksipuolinen pellettiravinto.

Lue lisää

Ketjun aloittajalle: Mukava kun olen ollut avuksi. Ja toivottavasti löydät sen oikean linnun sitten. :]

Ja sitten tälle toiselle ihmiselle: Mitähän lintuja sinulla yleensäkään on (ettei vaan kaksi harmaata...? En ihmettelisi.) Arvaamattomuudesta sen verran vielä, meidän kakadu ei ole käsinruokittu, mutta kierrosta tullut ongelmalintu se kyllä on. Huomiohuutaja pahimmasta päästä, mutta tapaa on saatu koulittua pikku hiljaa pois. Tuossa mainitsemassani tapuksessa siitä ei kyllä voinut lukea yhtään mitään. Se vain nakkasi.

Noista tarhalinnuista; Toistan itseäni, kaikilla ei ole halua kesyttää monia vuosia lintua, kun yleensä papukaijan halutaan olevan kesy sylissä viihtyvä pallero (Mikä on aika luonnotonta, tosiaan) eikä häkissä pidettävä eläin, jota saa pelätä kuollakseen kun se ei ole tottunut ihmisiin ja käsittelyyn ja siksi hyökkii kaltereihin jne. Harvoille 'tavallisille ihmisille' jotka linnun haluavat, riittää se, että monen vuoden totuttamisen jälkeen lintu saattaa uskaltautua ottamaan jonkun omenan palan sormista häkin kaltereiden lävitse. He haluavat rapsuteltavan ja kädellä kulkevan ystävän, jonka voi ottaa aina kaikkialle mukaan. Pakko ottaa tähän esimerkki koirista, vaikka en koiraa omistakaan, eikä lintua ja koiraa voi verrata keskenään, mutta kuitenkin. Koira oleilisi mahd. ulkona jossain häkissä koko elämänsä, koska sitä ei ole koskaan käsitelty/käsitelty huonosti ja joka ei päästä purematta lähelleen. Sinne se riutuisi yksinään tylsyydessään. Sama kuin linnuilla, ei-kesy lintu helposti unohdetaan häkkiin ilman seuraa, jos sillä ei ole puolisoa tai sitä ei ole tarkoitettu kasvatukseen (yleensä ei). Tai sitten se pistetään kiertoon ja linnusta kehkeytyy kaiken stressin ja ahdistuksen myötä ongelmalintu. Onneksi on niitäkin ihmisiä jotka suosivat näitä ei-kesyjä lintuja, ovathan ne parempia kasvatukseen, kun tajuavat sentään toteuttaa viettejään.

Kaikkien isojen pappareiden käytös muuttuu murrosiässä, toisten enemmän ja toisten vähemmän. Ja muutokseen kuuluu muutaman vuoden ajan tämä aggressiivisuus, toisilla enemmän toisilla vähemmän.

Jep, en syöttäisi linnuilleni pellettiä mistään hinnasta. Vinksahtaa tipeillä päässä kun saavat jotain etovaa tehdaspuristetta. Jes jes. No on siinä hyvää sentään se, että on kaikki tarvittava samassa, ei tule puutoksia mutta muuten. Hyh.

Töötti kirjoitti:

Ketjun aloittajalle: Mukava kun olen ollut avuksi. Ja toivottavasti löydät sen oikean linnun sitten. :]

Ja sitten tälle toiselle ihmiselle: Mitähän lintuja sinulla yleensäkään on (ettei vaan kaksi harmaata...? En ihmettelisi.) Arvaamattomuudesta sen verran vielä, meidän kakadu ei ole käsinruokittu, mutta kierrosta tullut ongelmalintu se kyllä on. Huomiohuutaja pahimmasta päästä, mutta tapaa on saatu koulittua pikku hiljaa pois. Tuossa mainitsemassani tapuksessa siitä ei kyllä voinut lukea yhtään mitään. Se vain nakkasi.

Noista tarhalinnuista; Toistan itseäni, kaikilla ei ole halua kesyttää monia vuosia lintua, kun yleensä papukaijan halutaan olevan kesy sylissä viihtyvä pallero (Mikä on aika luonnotonta, tosiaan) eikä häkissä pidettävä eläin, jota saa pelätä kuollakseen kun se ei ole tottunut ihmisiin ja käsittelyyn ja siksi hyökkii kaltereihin jne. Harvoille 'tavallisille ihmisille' jotka linnun haluavat, riittää se, että monen vuoden totuttamisen jälkeen lintu saattaa uskaltautua ottamaan jonkun omenan palan sormista häkin kaltereiden lävitse. He haluavat rapsuteltavan ja kädellä kulkevan ystävän, jonka voi ottaa aina kaikkialle mukaan. Pakko ottaa tähän esimerkki koirista, vaikka en koiraa omistakaan, eikä lintua ja koiraa voi verrata keskenään, mutta kuitenkin. Koira oleilisi mahd. ulkona jossain häkissä koko elämänsä, koska sitä ei ole koskaan käsitelty/käsitelty huonosti ja joka ei päästä purematta lähelleen. Sinne se riutuisi yksinään tylsyydessään. Sama kuin linnuilla, ei-kesy lintu helposti unohdetaan häkkiin ilman seuraa, jos sillä ei ole puolisoa tai sitä ei ole tarkoitettu kasvatukseen (yleensä ei). Tai sitten se pistetään kiertoon ja linnusta kehkeytyy kaiken stressin ja ahdistuksen myötä ongelmalintu. Onneksi on niitäkin ihmisiä jotka suosivat näitä ei-kesyjä lintuja, ovathan ne parempia kasvatukseen, kun tajuavat sentään toteuttaa viettejään.

Kaikkien isojen pappareiden käytös muuttuu murrosiässä, toisten enemmän ja toisten vähemmän. Ja muutokseen kuuluu muutaman vuoden ajan tämä aggressiivisuus, toisilla enemmän toisilla vähemmän.

Jep, en syöttäisi linnuilleni pellettiä mistään hinnasta. Vinksahtaa tipeillä päässä kun saavat jotain etovaa tehdaspuristetta. Jes jes. No on siinä hyvää sentään se, että on kaikki tarvittava samassa, ei tule puutoksia mutta muuten. Hyh.

Lue lisää

Oletko varman lintusi alkuperästä. Kakadut ovat yleisimmin käsinkasvatettuja, koska ne ovat melko ongelmallisia emoja, sillä emolinnuksi ei juuri löydy muita kuin käsinkasvatettuja.
Yksikään ihmiseen tottumaton lintu ei käyttäydy kuvailemallasi tavalla, elikkä hyökkäämällä kaltereihin. Hyökkäävät linnut ovat juuri ihmisiin leimautuneita. Jokaisen sylissä pidettävä pallero on potentiaalinen hirviö jouduttuaan vääriin käsiin.
Murrosikään ei kuulu edelleenkään aggressivisuus. Aggressiivisuutta ei ole esim. tunnustelu uteliaisuudesta puremine, johon taidat asian sotkea.

... eikä tule harmaita kirjoitti:

Oletko varman lintusi alkuperästä. Kakadut ovat yleisimmin käsinkasvatettuja, koska ne ovat melko ongelmallisia emoja, sillä emolinnuksi ei juuri löydy muita kuin käsinkasvatettuja.
Yksikään ihmiseen tottumaton lintu ei käyttäydy kuvailemallasi tavalla, elikkä hyökkäämällä kaltereihin. Hyökkäävät linnut ovat juuri ihmisiin leimautuneita. Jokaisen sylissä pidettävä pallero on potentiaalinen hirviö jouduttuaan vääriin käsiin.
Murrosikään ei kuulu edelleenkään aggressivisuus. Aggressiivisuutta ei ole esim. tunnustelu uteliaisuudesta puremine, johon taidat asian sotkea.

Lue lisää

Harmi kun meni tämmöiseksi kinasteluksi... Voisi jatkaa vaikka sähköpostein jos on tarvetta. Minun osoitteeni löytyy tuolta aiemmista viesteistä..


Kyllä sen jo käytöksestä huomaa että se ei ole käsinkasvatettu. Sitä saa tasan rapsuttaa aina kun minä tai ukkoni jaksaa, vieraita sähisee, ja tipin saa ottaa kädelle kun se itse haluaa. Se on niin helkkarin itsepäinen otus, eikä viihdy sylissä eikä lattialla vaan mahd. korkealla. Ja eiköhän tässä olla ihan selvillä kakaduista muutenkin kun semmoinen tuossa sattuu olemaan ja tietoinen ollaan tästä emolintujen yhteiselon vaikeudesta. Kun koiraat usein nirhivat innostuksissaan naaraan kuoliaaksikin.

Minkähänlainen sinulla on tuo käsitys murrosiästä, jos eivät ole aggressiivisia? Heittäytyvät laulamaan rakkauslauluja ja soittamaan banjoa vai? Tasan se on murrosikäisen aggressiivisuutta jos lintu arvaamatta lentää päähän ja nakkaa niskaan tai korvaan niin että veri lentää. Ja noin teki tuo meidän ei-murrosikäinenkin ei-käsinkasvatettu hyvin arvaamaton pallero.

Noista linkeistä löytyy hyvin paljon juttua mm. näistä murrosikäisistä amatsoneista, jotka tikkaavat omistajilleen vekkejä harvasepäivä ihan vain tuon kasvavaiheen takia takia. Suosittelen pistäytymään lukemassa.

Olisi tosiaan kiva tietää mitä lintuja sinulla on......

Töötti kirjoitti:

Harmi kun meni tämmöiseksi kinasteluksi... Voisi jatkaa vaikka sähköpostein jos on tarvetta. Minun osoitteeni löytyy tuolta aiemmista viesteistä..


Kyllä sen jo käytöksestä huomaa että se ei ole käsinkasvatettu. Sitä saa tasan rapsuttaa aina kun minä tai ukkoni jaksaa, vieraita sähisee, ja tipin saa ottaa kädelle kun se itse haluaa. Se on niin helkkarin itsepäinen otus, eikä viihdy sylissä eikä lattialla vaan mahd. korkealla. Ja eiköhän tässä olla ihan selvillä kakaduista muutenkin kun semmoinen tuossa sattuu olemaan ja tietoinen ollaan tästä emolintujen yhteiselon vaikeudesta. Kun koiraat usein nirhivat innostuksissaan naaraan kuoliaaksikin.

Minkähänlainen sinulla on tuo käsitys murrosiästä, jos eivät ole aggressiivisia? Heittäytyvät laulamaan rakkauslauluja ja soittamaan banjoa vai? Tasan se on murrosikäisen aggressiivisuutta jos lintu arvaamatta lentää päähän ja nakkaa niskaan tai korvaan niin että veri lentää. Ja noin teki tuo meidän ei-murrosikäinenkin ei-käsinkasvatettu hyvin arvaamaton pallero.

Noista linkeistä löytyy hyvin paljon juttua mm. näistä murrosikäisistä amatsoneista, jotka tikkaavat omistajilleen vekkejä harvasepäivä ihan vain tuon kasvavaiheen takia takia. Suosittelen pistäytymään lukemassa.

Olisi tosiaan kiva tietää mitä lintuja sinulla on......

Lue lisää

on paljon. Kuvauksesi lintusi käytöksestä nimenomaan vahvistaa vain käsitystäni, että lintusi on käsinkasvatettu. Onko sulla muuten pitkäkin kokemus papukaijoista? Ja oletko ollut tekemisissä monen nuoren linnun kanssa?
Eikä sitten aleta kinastelemaan tai hernettä työnnetä sopimattomiin reikiin!

joita on kirjoitti:

on paljon. Kuvauksesi lintusi käytöksestä nimenomaan vahvistaa vain käsitystäni, että lintusi on käsinkasvatettu. Onko sulla muuten pitkäkin kokemus papukaijoista? Ja oletko ollut tekemisissä monen nuoren linnun kanssa?
Eikä sitten aleta kinastelemaan tai hernettä työnnetä sopimattomiin reikiin!

Lue lisää

Et vieläkään kertonut mitä lintuja sinulla on.

Ei ole pitkää kokemusta papukaijoista, koska tuo otus on toinen koukkunokka meillä nuoren neitsikan jälkeen, peippoja sitten onkin ollut pitempään. Enkä ole sen paremmin nuoren ison papparin kanssa tekemisissä ollut koska kakadu tuli meille vasta puolisen vuotta sitten ja ikä lähentelee sitä kymmentä. Lukuun ei varmaankaan oteta vain nopeasti tavattuja nuoria lintuja.. Mutta mitähän väliä sillä on? Ei tarvita 25 v kokemusta siihen että osaa kertoa esim. mitä on aggressiivinen käytös murrosiässä, osaan sentään lukea ja käyttää internettiä ja puhelintakin vielä.

Käsinkasvatettu se nimenomaan ei ole. Olen nin jumalattomasti nähnyt ja kuullut miten käsinkasvatetut käyttäytyvät, eikä meidän otus todellakaan tee samoin. Sinun ei tarvitsse tulla sanomaan mikä minun lintuni on, kun et uskalla edes sanoa mitä lintuja itse omistat. Neitokakaduja peräti..? Ja varmasti vedän palkokasvin johonkin reikään jos lintuani aletaan kyseenalaistamaan tuolla tavoin. Meidän lintu voi olla muualta maailmasta tuotu tarhalintu jonka ensimmäinen omistaja on 7 vuoden aikana kesyttänyt rapsuteltavaksi. Kasvattaja tai mistä lintu on tullut ei ole tiedossa, mutta ensimmäisestä omistajasta lähtien on kaikki selvää. Harmi vain että ensimmäinen omistaja otti ja kuoli, ei pääse kysymään linnusta tarkemmin. Mutta tosiaan voisit kirjoittaa sähköpostiin, turha täällä ihmisten silmien alla on kirjoitella. Hmph.

Töötti kirjoitti:

Et vieläkään kertonut mitä lintuja sinulla on.

Ei ole pitkää kokemusta papukaijoista, koska tuo otus on toinen koukkunokka meillä nuoren neitsikan jälkeen, peippoja sitten onkin ollut pitempään. Enkä ole sen paremmin nuoren ison papparin kanssa tekemisissä ollut koska kakadu tuli meille vasta puolisen vuotta sitten ja ikä lähentelee sitä kymmentä. Lukuun ei varmaankaan oteta vain nopeasti tavattuja nuoria lintuja.. Mutta mitähän väliä sillä on? Ei tarvita 25 v kokemusta siihen että osaa kertoa esim. mitä on aggressiivinen käytös murrosiässä, osaan sentään lukea ja käyttää internettiä ja puhelintakin vielä.

Käsinkasvatettu se nimenomaan ei ole. Olen nin jumalattomasti nähnyt ja kuullut miten käsinkasvatetut käyttäytyvät, eikä meidän otus todellakaan tee samoin. Sinun ei tarvitsse tulla sanomaan mikä minun lintuni on, kun et uskalla edes sanoa mitä lintuja itse omistat. Neitokakaduja peräti..? Ja varmasti vedän palkokasvin johonkin reikään jos lintuani aletaan kyseenalaistamaan tuolla tavoin. Meidän lintu voi olla muualta maailmasta tuotu tarhalintu jonka ensimmäinen omistaja on 7 vuoden aikana kesyttänyt rapsuteltavaksi. Kasvattaja tai mistä lintu on tullut ei ole tiedossa, mutta ensimmäisestä omistajasta lähtien on kaikki selvää. Harmi vain että ensimmäinen omistaja otti ja kuoli, ei pääse kysymään linnusta tarkemmin. Mutta tosiaan voisit kirjoittaa sähköpostiin, turha täällä ihmisten silmien alla on kirjoitella. Hmph.

Lue lisää

Saanpahan ainakin lukea mielenkiintoisesta aiheesta :D

Sellainen tuli mieleen että rajoittaako tuo lintu paljon teidän menojanne? Eli oletteko joutuneet karsimaan kaikki "turhat" reissut pois? Entä onko hoitaja löytynyt lähipiiristä? (aiempaa kokemusta linnuista yms?)

>.< kirjoitti:

Saanpahan ainakin lukea mielenkiintoisesta aiheesta :D

Sellainen tuli mieleen että rajoittaako tuo lintu paljon teidän menojanne? Eli oletteko joutuneet karsimaan kaikki "turhat" reissut pois? Entä onko hoitaja löytynyt lähipiiristä? (aiempaa kokemusta linnuista yms?)

Lue lisää

Rajoittaa se sen verran että ei mihinkään pitemmälle ole lähdetty. Muutenkin ollaan semmoisia kotikissoja. Lintu ei saa siten rajoittaa normaalia elämää etteikö mihinkään voi lähteä. Jos on menevää sorttia oleva ihminen, kaikki viikonloput poissa, baarissa tms. ei kannata lintua edes ottaa.

Hoitaja meidän linnuille löytyy jos johonkin tulisi sellaista menoa mihin isoa lintua ei voi ottaa mukaan. Peippoja ei voi ottaa mukaan kun niitä on monta kymmentä, mutta kyllä kaikille hoitaja löytyy lähipiiristä ilman kummempaa lintukokemusta.

Töötti kirjoitti:

Harmi kun meni tämmöiseksi kinasteluksi... Voisi jatkaa vaikka sähköpostein jos on tarvetta. Minun osoitteeni löytyy tuolta aiemmista viesteistä..


Kyllä sen jo käytöksestä huomaa että se ei ole käsinkasvatettu. Sitä saa tasan rapsuttaa aina kun minä tai ukkoni jaksaa, vieraita sähisee, ja tipin saa ottaa kädelle kun se itse haluaa. Se on niin helkkarin itsepäinen otus, eikä viihdy sylissä eikä lattialla vaan mahd. korkealla. Ja eiköhän tässä olla ihan selvillä kakaduista muutenkin kun semmoinen tuossa sattuu olemaan ja tietoinen ollaan tästä emolintujen yhteiselon vaikeudesta. Kun koiraat usein nirhivat innostuksissaan naaraan kuoliaaksikin.

Minkähänlainen sinulla on tuo käsitys murrosiästä, jos eivät ole aggressiivisia? Heittäytyvät laulamaan rakkauslauluja ja soittamaan banjoa vai? Tasan se on murrosikäisen aggressiivisuutta jos lintu arvaamatta lentää päähän ja nakkaa niskaan tai korvaan niin että veri lentää. Ja noin teki tuo meidän ei-murrosikäinenkin ei-käsinkasvatettu hyvin arvaamaton pallero.

Noista linkeistä löytyy hyvin paljon juttua mm. näistä murrosikäisistä amatsoneista, jotka tikkaavat omistajilleen vekkejä harvasepäivä ihan vain tuon kasvavaiheen takia takia. Suosittelen pistäytymään lukemassa.

Olisi tosiaan kiva tietää mitä lintuja sinulla on......

Lue lisää

Korjausta viitteeseen keskustelusta toisessa foorumissa aggressiivisuudesta murrosiän aikana..varmasti olet huomannut, että kyseisen aiheen kaikki hyökkäyksiä tekevät linnut ovat käsinkasvatettuja;)

Itse en ole törmännyt ihmisen päälle hyökkäileviin murrosiässä oleviin emojen hoivissa kasvatettuihin papukaijoihin sinä aikana kun lintuja ja papukaijoja olen harrastanut..paljon vähemmän ongelmallisia ja tasapainoisempia ovat olleet ne tiput, jotka ovat luonnollisesti saaneet emojensa kanssa kasvaa. Jos itse miettisin ensimmäisen ison linnun hankintaa, ottaisin ehdottomasti emojen kasvatin(itselläni on kolme isoa käsinkasvatett

... kirjoitti:

Korjausta viitteeseen keskustelusta toisessa foorumissa aggressiivisuudesta murrosiän aikana..varmasti olet huomannut, että kyseisen aiheen kaikki hyökkäyksiä tekevät linnut ovat käsinkasvatettuja;)

Itse en ole törmännyt ihmisen päälle hyökkäileviin murrosiässä oleviin emojen hoivissa kasvatettuihin papukaijoihin sinä aikana kun lintuja ja papukaijoja olen harrastanut..paljon vähemmän ongelmallisia ja tasapainoisempia ovat olleet ne tiput, jotka ovat luonnollisesti saaneet emojensa kanssa kasvaa. Jos itse miettisin ensimmäisen ison linnun hankintaa, ottaisin ehdottomasti emojen kasvatin(itselläni on kolme isoa käsinkasvatett

Lue lisää

Eikä se, että on käsittelyyn tottumaton tipu, tarkoita automaattisesti, että kesyttelyyn menisi vuosia. Aika vaihtelee yksilöittäin ja riippuen myös omasta panostuksesta asiaan. Kun osaa lukea lintuansa oikein ja pystyy sen kanssa oikein "kommunikoimaan" niin luottamuksen syntyyn ei välttämättä mene paljon aikaa. Kaikki positiivisen vahvistamisen avulla, rangaistusta ei saisi missään nimessä koskaan kesyttämisessä ja kouluttamisessa käyttää.

Esimerkkinä voin antaa kertomuksen kultaposkesta, joka on tarhakasvatti ruotsista. Tipu oli kolmevuotiaana kiinnostuksen puutteen takia ollut jo parissa kodissa. Nykyiseen kotiinsa saapuessa se ei edes osannut kepille tulla ja arkaili ihmisiä tottumattomana.
Nykyään kahden vuoden jälkeen tämä kultaposki on tasapainoinen lintu, joka nauttii rapsutuksista, tulee kädelle ja kepille sekä seurailee mieluusti perheen puuhia ja on asioissa mukana. Murrosikäinen, eikä minkäänlaista aggressiivisuutta kuten käsinkasvatetuilla helposti, ei huuto-ongelmia(normaalia melua enempää) ja viettää mieluusti aikaa yksikseenkin leikkien ja puuhaten; toisin sanoen ollen papukaija eikä ihminen.

Näiden lisäksi pidän suurena etuna sitä palkintoa, minkä saa, kun näkee luottamuksen kasvun. Käsinkasvatetulla(ei villiintynyt käsinkasvatettu jne.) pitää täysin jokapäiväisenä, että saa koskea ,ottaa kädelle jne...mutta nämä asiat ovat luottamuksen osoitusta ja palkintoa omistajalle emojen kasvatilla kun kesytyksessä siihen vaiheeseen päästään.

Koskien kiistelyä aiemmin mainitun kakadun alkuperästä, sanoisin minäkin(itsekin sen nähneenä), että kyseessä voisi hyvinkin olla käsinkasvatettu. Vaikka lintu olisi kuinka käsinkasvatettu voi sekin "villiintyä", jos sitä ei säännöllisesti käsitellä.

Pakko vielä lisätä loppuun, ettei papukaija KOSKAAN pure ilman syytä. Sellaista kertaa ei olekaan. Ihmiselle se voi näyttää siltä, mutta tällöin ihminen ei ole vain osannut/huommannut lukea lintuaan (eleet voivat olla todella pieniä). Tällaisiakin voi oppia ennakoimaan ja tulkitsemaan, jos yrittää ajatella papukaijan tavoin(aiheesta monta hyvää kirjaa) eikä ihmisen. Me kun yleensä helposti tulkitsemme lintujamme meidän tapaan mikä taas on väärin.

Jos kakadun välttämättä haluat, aloittelijallekin sopiva löytyy.
Neitokakadu on pienempi, vähän hiljaisempi ja helppohoitoisempi.
Näitäkin sitten täytyy olla kaksi.
Käypäs tässä osoitteessa:

http://www.papukaijayhdistys.fi/modules.php?name=News&file=article&sid=81&mode=flat&order=0&thold=0

Nuo taitavat olla neitsikoita jotka 20-vuotiaaksi elää...
Meillä on kaksi, todella arkoja,nirsoja,äänekkäitä (ainakin toinen)
Kyllä minusta ainakin olisi kivaa että olalla istuisivat...
...Mutta katsotaan :D
Toinen tulee kepille ja on TODELLA nopea oppímaan vihellyksiä.
Kuulostaa hassulta mutta se Nymfi oppii ensikuulemiselta ja aloittaa noin klo. 5 aamulla huutamaan täysiä "päivää,päivää" sama juttu toistuu niin pitkää kunnes vastaan.
Että sellaisia nuo meidän linnut ;D