Epäilen (tai tiedän), että kärsin jonkin asteisesta ahdistuksesta ja masennuksesta. Minulle tulee välillä kohtauksia, jolloin on vaikea hengittää ja hengityksen ajatteleminen vain pahentaa asiaa. Tällöin mm. syöminen on vaikeaa, ikäänkuin olisi pala kurkussa. Välillä tuntuu, että sydän pomppii. Kohtaukset menevät pois tai olo helpottuu kun lakkaan ajattelemasta asiaa ja/tai rentoudun. Näitä on usein ollut myös alkoholi-iltojen jälkeen.
Mitä pitäisi tehdä? Olen myös hieman luulotautinen, ja pelkään usein sairastavani jotain vakavaa tautia (varsinkin kun tulee hengenahdistuksia). Yleensä nämä kohtaukset (voivat kestää parikin tuntia) tulevat silloin kun olen yksin, ei esimerkiksi kaupassa. Harrastan kohtuullisen paljon liikuntaa ja se sujuu ilman kohtauksia. Pelottaa, haluaisin kuulla muiden kokemuksia, mikä on auttanut omalla kohdallanne ja neuvoja siihen, mitä pitäisi tehdä?
Mitä pitäisi tehdä? Olen myös hieman luulotautinen, ja pelkään usein sairastavani jotain vakavaa tautia (varsinkin kun tulee hengenahdistuksia). Yleensä nämä kohtaukset (voivat kestää parikin tuntia) tulevat silloin kun olen yksin, ei esimerkiksi kaupassa. Harrastan kohtuullisen paljon liikuntaa ja se sujuu ilman kohtauksia. Pelottaa, haluaisin kuulla muiden kokemuksia, mikä on auttanut omalla kohdallanne ja neuvoja siihen, mitä pitäisi tehdä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei!
lueppa kohta pelokas. Sinuun pätee suurin piirtein sama vastaus jakilta. Olen töissä kaltaistesi kanssa ja ammatti selviää sieltä.
Hoito on yksilöllistä eli älä masennu, jos heti ei tule tuloksia. Varmasti pääset viettämään normaalia elämää. Minulle auttoi alpratsolaami, sinulle ehkä joku muu. Reippaasti lääkäriin! Tiedän, että se on vaikeaa, mutta eka kerrasta kun selviää, sen jälkeen aina helpompaa. Ihmisiä ne lääkäritkin vain ovat. Samoja ongelmia on hoidettu myös lääkäreilläkin. Menoks!!!
Mene ehdottomasti lääkäriin. Minä olen parantunut ja saanut apua lääkkeestä ja terapiasta. Siihen on saatavissa apua!!!!
kärsiä paniikkihäiriöstä, mikä on tavallinen ongelma, varsinkin nuorilla naisilla. Lääkärihän sen voi todeta ja siihen on myös lääkitystä olemassa, jotka sitten helpottaa oloa ja oireet katoaa, että kipin kapin lääkärille vain. Hyvä perustarkastus voi viedä myös pois nuo pelkosi eri sairauksista...
Täällä on myös samanlainen pelkääjä,,Olen sairastanut tätä paniikki/ahdistuneisuushäiriötä jo monta vuotta, välillä on ollut mielialalääkitys mut nyt olen yrittänyt pärjätä ilman. Tää on kyllä ahdistava "tauti", kun kokoajan on mietti et onko joku vakava sairaus ja välillä tosiaan henkeä ahdistaa ja palan tunne kurkussa paikat puutuu jne..mitä ihemeellisempia kipuja vähän väliä joille ei ole löytynyt mitään vakavampaa syytä..kuoleman pelkokin kummittelee kokoajan..Jos on ottanut kavereiden kans edellisenä iltana alkoholia ni kelju masennus pelko olotila on seuraavana päivänä, lääkäri joskus sano et alkoholi lisää pahaaoloa ja masennusta se on kyl totta mutta mukava se kuitenkin joskus on jossain käydä, unohtuu aina pahamieli illan aikana:)Oletko käynyt puhumassa lääkärille koskaan peloistasi? tai terapiassa, se ihan helpottaa kun saa jutskata jonkun vieraamman kanssa.Mieliala lääkkeetkin nykyisin on turvallisia ja niihin ei jää koukkuun ne helpottaa oloa ja pelkoja. Minä olen käynyt nyt säännöllisesti terapiassa ja haluisivat että alottasin lääkityksen mutta se on on tosiaan nyt vielä mietintämyssyn alla mielessäni..mutta se on ainakin varmaa et kukaan ei ole kuollu paniikkihäiriöön ja aina koittaa paremmmat ajat:)olisi mukava jutella ja jakaa kokemuksia tosiaan muitten samasta asiasta kärsivien kanssa,,Elämä on ihanaa mutta harmittaa kun näitä vaivoja on kokoajan.Kyllähän näitten ahdistusten kanssa tulee jotenkuten toimeen näihin tavallaan tottuu mut ei kiva asia..TSEMPPIÄ JA JAKSAMISTA SINULLE!!KIRJOTTELE JA kysy vaan reippaasti apua lääkäristä tai meiltä samasta vaivasta kärsivistä.Kirjoitelkaa muutkin tätä lukevat kokemuksianne!Olisi kiva kuulla onko teillä apua näihin juttuihin!!??
Hei!
Hyvä kirjoitus, mutta aina särähtää korvaan toi koukkuun jääminen. Itse syön verenpaine ja kolestrolilääkkeitä. 10.vuotta olen syönyt alpratsolaamia eli xanor,alprox, jotka ovat betsoditsepiinejä eli rauhoittavia. Tällä lääkkeellä sain elämäni takaisin ja kärsimykset loppuivat. Olen psykiatrinen erikoissairaanhoitaja ja tiedän jonkin verran näistä lääkkeistä. Töissä olen kohta ollut 20.vuotta. Koukkuun jää, mutta mitä sitten jos pääsee piinasta. Se on jäävuorenhuippu,jotka käyttävät väärin kyseisiä lääkkeitä. Se on laskettu, että 95% käyttää oikein. Tunnettu psykiatri Lauerma jopa suosittelee, jos muut konstit eivät auta. Ensiksi tietysti kokeillaan ssri lääkkeitä eli uusia masennuslääkkeitä ja hyvä,jos apu löytyy niistä. On muistettava, että niilläkin on kiusallisia sivuvaikutuksia esim.osalla miehistä tulee seksi vaikeuksia ym. Rauhoittavien kanssa pitää olla varovainen, ettei itse nosta annosta ja on kokoajan saman lääkärin hoidossa. Saattaa olla, että tekee mieli nostaa annosta, kun toleranssia, mutta yritä mielummin pientä laskua. Tiedän, että tulee kurja olo, mutta jatkat lääkärin ohjeiden mukaan. Itse olen pysynyt koko ajan samassa annostuksessa ja olen 10.vuotta pärjännyt hienosti. Lopuksi totean, että olemme yksilöitä, mikä sopii minulle ei ehkä sovi sinulle, mutta varmasti löydät avun jostain. Se on kokeilemista.
Semmosta vaan rupesin rustailemaan, kun minun tosiaan pitäisi aloittaa lääkitys (moclobemid) niin mua jännittää ihan tosi paljon sen aloittaminen aikasemmin olen syönyt seronilia ja fevarinia ja sain silloin alkuvaiheissa molemmista kahta kauheimmat paniikkikohtaukset, niin tiedän kyl et se lopulta helpottaa mut kääk inhottaa ajatuskin..mitenkähän pääsisin tästä lääkepelostakin eroon.. minkähänlainen lääke se on ja pystyyköhän alkoholia ottamaan silloin tällöin kavereiden kanssa vai tuleekohan mitään haittavaikutuksia??Kitti jo etukäteen ja hyvää kesän jatkoa:)
Moi!
Moklobemidi ei kuulu uusiin masennuslääkkeisiin se ns. MAO-estäjä, joka on ollut pitkään kaupan. Kauppanimenä se tunnetaan paremmin aurorix. Se on nyt saanut halvempia versioita, mutta ei yhtään huonompia. Hoito aloitetaan pienellä annokslla ja tavallinen hoitoannos sinunlaisella on 600mg. Yleensä lääkärit ei aivan ensimmäiseksi määrää moklobemidia, sillä on joitakin lääkkeitä minkä kanssa se ei sovi. Valitettavasti lääkkellä on alussa saman tyyppiset haittavaikutukset kuin muilla uusilla masennuslääkkeillä, päänsärkyä,pahoinvointia,näköhöiriöitä ym. Älä lannistu, ne menevät ohi. Ahdistus ehkä yleensä voimistuu alussa, mutta kyllä sinä sen kestät, vaikka en tunne sinua, niin kirjoituksesta huomaa sen. Arvaa miksi? Liian ahdistunut ja jännittynyt ei kirjoita tänne. Moklobemidiin voisi hyvin yhdistää vähäksi aikaa jonkin rauhoittavan lääkkeen, joka vähentäisi haittavaikutuksia. Pystyt ottamaan moklobemidin kanssa alkoholia, mutta alussa voi olla ettei tee mieli. Rauhoittavien kanssa ei missään nimessä alkoholia! Krapula tulee entiseen malliin, mutta älä vain jättäydy pois kaveri piiristä. Joku saattaa paheksua tätä lausetta, että lääkettä alkoholin kanssa, mutta olet todennäköiseti nuori, joten en käy moralisoimaan. Muista, en ole lääkäri, mutta pitkä kokemus psykiatriasta. Rauhoittavia kritisoidaan aivan liikaa. Todennäköisesti sinäkin olet ottanut alkoholia välillä jopa lääkkeeksi. Ei sitä paheksuta, mutta otappa sairauteen määrätty lääke, joka nyt sattuisi olemaan rauhoittava niin jopa löytyy moralisoijia. Toivottavasti sait kirjoituksestani jotain.