Olen syönyt Cipralexiä elokuusta 2005. Ensin aloitin 10 mg:llä, talvella annos nostettiin 15 mg:hen ja keväällä 20 mg:hen. Väsynyt alakuloinen olo katosi pikkuhiljaa 20 mg:n myötä. Nyt minulle on tullut suuttumuskohtauksia Cipralexin oton jälkeen. Saatan olla kireä ja äkäinen, en ollenkaan lempeä ja iloinen oma itseni.
Jouduin pakosta (olin unohtanut lääkkeet kotiin) olemaan vkl:n ilman Cipralexiä ja olo tuntui jotenkin tuntevalta. Minusta tuntui että saatoin olla se "vanha minä". Nyt taas kun otin Cipralexin, minulle tuli sellainen tasapaksu vaikkakin suht pirteä olotila. Mistä tiedän milloin voin pikkuhiljaa alkaa jättämään lääkettä pois? Ja kuinka kauan ilman lääkettä tulisi olla että näkisi todellisen tilan? Ja mistä tietää että olisi sittenkin syötävä lääkettä?
Jouduin pakosta (olin unohtanut lääkkeet kotiin) olemaan vkl:n ilman Cipralexiä ja olo tuntui jotenkin tuntevalta. Minusta tuntui että saatoin olla se "vanha minä". Nyt taas kun otin Cipralexin, minulle tuli sellainen tasapaksu vaikkakin suht pirteä olotila. Mistä tiedän milloin voin pikkuhiljaa alkaa jättämään lääkettä pois? Ja kuinka kauan ilman lääkettä tulisi olla että näkisi todellisen tilan? Ja mistä tietää että olisi sittenkin syötävä lääkettä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voi hyvä ihminen, älä kysy neuvoja tuohon asiaan tältä palstalta vaan soita lääkärillesi, se lienee turvallisinta. Useinhan, kun on pakosta joutunut olemaan ilman lääkkeitä, olo on joko aivan kaamea tai sitten suureksi yllätykseksi ihan ihmismäinen. Se vaan on aivan mahdotonta tietää, miten kauan tuollainen vanha hyvä minä-tunne pysyy ja milloin se masentunut minä tulee takaisin. Vähän tuntuu siltä, että olisi aika jutella oman lääkärin kanssa lääkkeen vaihtamisesta, tai jos lääkäri on sitä mieltä, niin miksei lopettamisestakin. Mutta älä vaan rupea omin päin lääkkeitä lopettamaan, itse sen mokan tein ja aluksi tuntui hienolta tuntea elävänsä, mutta sitten...
Kiinnostaisi tietää tuo jatko tuolle lauselle: aluksi tuntui hienolta tuntea elävänsä mutta sitten... Miten lause olisi jatkunut?
No tietysti niin, että itku pitkästä ilosta. Olin neljän päivän kaameassa mahataudissa, jolloin lääkkeet jäivät pakostakin ottamatta. Siitä kun vihdoin selvisin, ajattelin, että tässähän tuli samalla kärsittyä lääkkeen lopettamiseen liittyvät pahoinvoinnit ja huimaukset, niin miksikäs niitä enää uudestaan aloittamaan? Olo oli riemukkaan pirteä, kuin olisi uudestisyntynyt! En muistanutkaan, miten kepeää ja riemukasta elämä olikaan..Harmillista vaan, että kun diagnoosini on maanisdepressiivisyys, oli lääkkeiden lopetuksen aikaan menossa se hypomaaninen vaihe. Eihän se pitkään kestänyt ja pudotus sieltä pilvan reunalta olikin kaikkea muuta kuin hilpeää. Mitä opimme tästä? Kun seuraavalla kerralla saan blondipäähäni mielestäni hyviä ideoita, kysyn psykiatriltani, onko hän samaa mieltä!!
Omalla kohdallani huimaus ja masennusoireiden palautuminen.
Minä olen syönyt Cipramilia yhteen pötkyyn jo varmaan 5 vuotta ja viimeisen vuoden Cipralexia. Etupäässä perhesovun takia, kun ilman lääkkeitä olen niin ärtynyt. Olin toukokuun ulkomaan matkalla ja lopetin lääkkeet vähän ennen matkaa. Kolme-neljä viikkoa meni ennenkuin se ihmeellinen "viiraava" tunne päässä katosi. Sitten meni hyvin kunnes palasin kotiin ja arki oli edessä. Nyt taas tuntuu että kaikki kaatuu päälle niin pahasti että välillä saan raivareita.
Melkein joka päivä menee joku huonekalu tai esine rikki. Pitäisköhän taas aloittaa pillerin syönti ?