Minulla oli tuossa keväällä vauvakuumetta ja kävin paljon näilläkin keskustelupalstoilla. Nyt kuitenkin on jo hieman hellittänyt ja kuumeilu taitaa olla tällä kertaa ohitse. Kuinka pian olette alkaneet kuumeilla uudestaan vai iskeeköhän tämä kuume yleensä keväisin?
Tsemiä kaikille kuumeilijoille ja lasta yrittäville!!
Tsemiä kaikille kuumeilijoille ja lasta yrittäville!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei!
Minä en ole koskaan omasta mielestäni potenut ns "vauvakuumetta" sanan varsinaisessa merkityksessä. Olen vasta nyt ennen kuin täytin 26 vuotta, alkanut haluamaan omaa lasta. Haluan vaan oman lapsen, mutta en koe olevani vauvakuumeinen sanan varsinaisessa merkityksessä. TArkoitan tällä sitä että mielestäni kaikki lapset eivät ole ihania, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Jätimme ehkäisyn pois joulukuussa ja siitä noin kolme kuukautta meni kovan "kuumeen" eli "haluan saada lapsen nyt heti" kourissa. Sen jälkeen tajusin, että ei tämä olekaan niin helppoa kuin olin luullut ja se "kuume on laantunut tasaiseksi odottamiseksi..välillä tuntuu jo että toivo on menetetty, vaikka tietää että ainakin se yksi vuosi on ihan normaalia ajan kulua lasta yrittäessä. :)
Itse koin ensimmäistä kertaa vauvakuumetta kolme vuotta sitten kesällä. Tällöin jo suunnittelimme, että milloin jätetään ehkäisy pois. Kuitenkin järki otti tuolloin enemmän valtaa kuin tunteet ja homma siirtyi eteenpäin. Pitkälti omien opiskelujen vuoksi. Viime kesänä jätettiinkin jo e-pillerit pois, mutta niiden jättö aiheutti siinä määrin pahat sivuoireet (!!), että aloin sitten kuitekin kilttinä tyttönä syömään niitä uudelleen.
Talvisin todellakin, tuo vauvakuume on aina hiukan pienempi. Itsellä varmaan syy on löytynyt opiskeluista, ei ole ollut juurikaan aikaa ajatella mitään muuta kuin niitä! Mutta kuitenkin nyt e-pillerit jäi meillä lopullisesti pois talven kylmimpiin aikoihin... Eli siis itsellä ainakin, tuo vauvauume on ollut aaltoliikkeettä useamman vuoden. Välillä enemmän mielessä, välillä vähemmän. Eli siis sanoisin, että keväisin alkaa nostamaan päätä, kesällä on kovimmillaan ja syksyllä alkaa laantumaan :)
Toisaalta en ole järin ihastunut yleisesti pikkuvauvoihin. Ideaalitilanne olisi kun saisi sen lapsen sellaisena isompana pakkauksena, johon saisi jo kontaktia :) Mutta eiköhän se oma lapsi ole aina oma :)
Toisaalta nyt tuolla takaraivossa jyskyttää, että kuinkahan oli vikatikki olla liian järkevä aikanaan. Kun meillä sitä vauvaa ei selvästikään tehdä. Toki yritystä on vielä takana vasta vajaa puoli vuotta, mutta kovasti sitä on tullut jo tutkittua erinäisiä hoitomuotoja sun muuta!
hei leenu! jos toiveesi on vauva, niin voin sen toteuttaa kolmella vaihtoehdoillasi. kirjoita minulle niin kerron sinulle lisää sähköpostisi mukaann.
itelläkin on välillä semmonen "voi kun ne on söpöjä"-vaiheita.. mutta välillä taas ei kiinnosta juuri ollenkaan. itseäkin kiinnostaa enemmän semmoset hieman isommat lapset.. jotka jo puhuvat ja tepastelevat. ikinä en ole haaveillut semmosesta avuttomasta kääröstä, mutta sekin vaihe on läpi käytävä. tavallaan aika outoa.
Koko ajan on kuitenkin mielessä, kuinka se oma on sitten oma.. Joskus vieraat lapset ärsyttää.. joskus hymyilyttää, viimeaikoina hyvinkin paljon tätä vaihtelevuutta.
Välillä miettii sitten, onko se sitä mitä haluan.. että onko valmis äidiksi ja siihen perhe-elämään? Ikää kun tosiaan syksyllä tulee vasta 23v.
mutta en pysty kuvittelemaan itseäni odottamaan vielä 5-10vuotta.. sitten jäisi ehkä lapset tekemättä. en missään nimessä halua olla yli 30v. ensimmäisen lapsen syntyessä.. ja ties kuinka kauan menee yrittämiseenkin aikaa.
nyt pitäisi alkaa neljännet menkat pillereitten jälkeen.. (tavallaan kolmannet luomut.. myöhässäpä kyllä ovat, mutta kierto ensin piteni ja sitten lyheni.. nyt taas näyttäis pitenevän.. ellei sitten se vauva ole tulossa. testiä en jaksa vielä tehdä, kun oireita ei ole.. paitsi masua nyt menkkamaisesti juilinu eilen ja tänään välillä.. saas nähä)
mut joo.. keväällä ne hormoonit kyllä hyrräilee ja kun vaatteet vähenee ja masut näkyy.. niin tulee semmonen kaipuu..