Mistä huomaa että ihmisellä on tulossa dementia.
Voiko esim sanojen sekoittaminen keskenään olla merkki dementian alkamisesta.
Voiko esim sanojen sekoittaminen keskenään olla merkki dementian alkamisesta.
Dementian ensioireet
laolao
711976
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En tiedä pidetäänkö merkkinä dementtiasta, jos niin niin olen sairastanut sitä sitten siitä saakka kun puhumaan opin, sakoon senoissani tästä tämän, kulen oitenkin edelleen vapaana. Välillä televisio on radio ja vessa keittiö, mutta eipä se haittaa kuin korkeintaan ylikontrolloivia kuulioita.
laolaolle vastaisin, että kognitiivisesta oireista tämä "senojen sakoilu" on harmittomammasta päästä. Se on harmitonta juuri niin kauan, kuin sanoja itse hoksaa, mistä on kysymys.
Dementian ensioireissa on kyse lähinnä siitä, millainen ihminen on ollut aiemmin. Jos on ollut ikänsä höpelö, ei syytä huoleen, mutta jos aiemmin järkevästi käyttäytynyt ihminen ryhtyy höpelöimään, saattaa olla kyseessä sairaus.
Terveyskekukseen kannattaa ottaa yhteyttä vasta siinä vaiheessa kun MMSE:n pisteitä jää puuttumaan. Aiemmin älykkäät ihmiset pystyvät salalemaan sairauttaan vuosikausia.
Itse olen jonkin verran työskennellyt dementiaa sairastavien kanssa, tosin en kovin kauaa enkä varhaisvaiheen dementiaa sairastavien kanssa. Mutta oman kuulemani mukaan dementian ensioireita ovat pienten esineiden katoaminen (eli avaimia, silmälaseja ym. ei tahdo löytyä), merkkipäivät unohtuvat (jos ne ovat ennen ollet hyvin hallussa), ihmisten nimet menevät sekaisin, epäluulo siitä että joku on varastanut tavaroita, ym... Hyvä huomio lähimuistin heikkenemisestä on oman lapsenlapsen luulemista omaksi lapsekseen (dementikko saattaa kutsua lapsenlastaan oman lapsensa nimellä).
Mutta vaikka ihminen unohtelisikin asioita ja henkilöitä, ei kannata heti pelätä denmentiadiagnoosia. Tilannetta kannattaa seurata. Monesta kunnasta löytyy nykyisin ns. muistihoitaja/dementianeuvoja joka voi tehdä muistitestejä. Erilaiset testit ovat hyviä keinoja alkavan dementian havaitsemisessa.
Ei mummo tai vaari välttämättä "luule" lapsenlasta omaksi lapsekseen vaikka samalla nimellä puhuttelee. Minunkin mumoni oli täysipäinen viimeiseen päiväänsä asti, mutta puhutteli minua jo lapsena usein äitini nimellä.
Joillekin ihmisille vaan nimet ovat hankalia muistettavia.
Dementian alkuoireina pitäisi oman perheen kokemusten perusteella sitä, että tavarat katoavat ja löytyvät mitä ihmeellisimmistä paikoista. Toki meistä kuka tahansa voi joskus pistää jotain johonkin omituiseen paikkaan, muta se ei vielä juorua dementiasta.Jos vasara löytyy vaatekaapista tai avaimet jääkaapista yhä useammin, on syytä huolestua, paitsi jos on sillä vararalla jotain vaatekaapissa korjattu tai avaimet on pistetty jääkaappin samalla kun kauppatavaroita.
Toinen varma merkki on se, että ei ymmärrä tehneensä jotain, vaikka sen ulkopuolinen selvästi näkee. Dementoituva esim. kastelee kukkia kerran toisensa jälkeen vaikka niistä valuu jo vettä lattialle, puistelee samaa mattoa muutaman minuutin välein, laittaa pannukahviin höystöt tai ruokaan suolat niin moneen kertaan, että niitä ei enää juo eikä syö kukaan.
Lähimuisti heikkenee.
Oma sukulaiseni kertoi samat asiat tai kysyi samat kysymykset moneen kertaan lyhyen ajan (5-10 minuuttia) sisällä. Tavarat katosivat (hän asui yksin): avaimet, kukkaro, tärkeät asiapaperit, korut, kellot, silmälasit. Astiat olivat häviksissä: hän kulutti yöt etsien ja laskien lautasiaan ja kuppejaan useaan kertaan, nukkui vähän ja taas sama laskeminen ja tavaroiden läpikäyminen ja taas uudelleen. Rannekellot ja korut laitettiin pussukkaan ja se kätkettiin, siirrettiin toiseen paikkaan ja kolmanteen ja sitten se olikin kateissa. "Joku" kävi yöllä ja päivällä varastamassa näitä tavaroita. Ovi köytettiin kiinni, mutta se ei auttanut. Yleensä kakki tavarat, joita jaksoi kantaa, muutettiin parempaan talteen eri paikkaan eikä niitä sitten löydetty, joku oli vienyt. Laskuja ja tärkeitä papereita tuli postissa, kirjeet kyllä avattiin, mutta asiat jäivät hoitamatta. Tuli karhulaskuja. Jääkaapin sisältö ei ollut enää kurantti, tavaraa ostettiin kaupasta, mutta ruuat unohtuivat syömättä. Ruokaostosten määrä ei ollut samassa suhteessa kulutukseen. Pyykkiä ei pesty, vaatteita ei vaihdettu eikä pesulla käyty. Hellanlevyt unohtuivat päälle eikä kahvinkeitintä enää osattu käyttää. Rahaa nostettiin pankista, seuraavana päivänä lisää ja seuraavana. Lääkkeet otettiin miten sattui: toisina päivinä liika, sitten taas ei ollenkaan. Ruokailu oli epäsäännöllistä. Tietysti niitä kadonneita tavaroita löytyi sitten välillä.
Yleisesti sanoisin, että juuri tapahtuneita asioita ei muistettu ja henkilö eli koko ajan stressaantuneena ja levottomana, kun elämä (=tavarat)ei enää pysynyt oikein hallinnassa tai ainakin hallinnan säilyttäminen oli työlästä ja rasittavaa. Alzheimerin tautihan siellä sitten löytyi. Ensimmäisenä laitettiin kuntoon lääkitys (A:n tautiin ja oma peruslääkitys) ja elämä koheni aika lailla.
Minkä nimisellä lääkkeellä hänen elämänsä koheni? Ja miten?
myös hygieniasta ja ulkonäöstä huolehtiminen saattaa jäädä ja muuttua, samoin ihan kodin siisteys. Siis jos on ennen ollut huoliteltu ja siisti. Tosin oireet voivat liittyä muuhunkin, esim. masennukseen, mutta myös dementiaan.