minä luotan sinuun
sidottuine silmineni, sinulla
vain varjoni hengitys
punainen, punainen tuuli vihloo ihoa
ravistaa puista tähtien ituja
jotka versovat ympärillemme tarhoja rakastaa
minä kuljen käsivarsiesi painoon nojaten
poljet minulle lämpimän polun
sumuun ei ole matkaa
kuin nykäisy hihasta, horjahdus, kivet ovat mustia
rakeisia, silmieni takana
sidottuine silmineni, sinulla
vain varjoni hengitys
punainen, punainen tuuli vihloo ihoa
ravistaa puista tähtien ituja
jotka versovat ympärillemme tarhoja rakastaa
minä kuljen käsivarsiesi painoon nojaten
poljet minulle lämpimän polun
sumuun ei ole matkaa
kuin nykäisy hihasta, horjahdus, kivet ovat mustia
rakeisia, silmieni takana
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ihania kielikuvia, varsinkin toinen säkeistö puhutteli...
hieman hämärä toki, mutta ei liiaksi. Tarpeeksi selkeä, jotta lukijalla on mahdollisuus tarttua johonkin merkitykseen, joka nousee mielikuvista. "vain varjoni hengitys" voisi olla minun kirjoittamani. Sen takia otsikko kiinnitti huomioni. Kirjotin tänne taannoin seuraavan säkeen:
Milloinkaan sinä et saata
tavoittaa edes mun
varjoni värettä
Merkitys melkolailla päinvastainen kuin sinun varjollasi, mutta silti tämä tuli mieleeni. Ihan hyvällä tavalla siis.
"--punainen, punainen tuuli vihloo ihoa
ravistaa puista tähtien ituja
jotka versovat ympärillemme tarhoja rakastaa"
Edellinen on erityinen suosikkini. Tuuli käy kipeästi, mutta samalla pudottaa puista rakkauden tähtitarhat, ainakin ne idut. Hieno ajatus, kutkuttavan todellinen ristiriita.
Jos nyt ihan vähän vain valittaisin? Toisen säkeistön viimeinen säe tökkäisee minua. Jotenkin ymmärrän sanat "kivet ovat mustia" koko runon viimeisen säkeen pariksi(kuuluvat kai myös tuohon horjahdukseen). Yhteys muodostuisi mielestäni paremmaksi, jos irrottaisit nuo kivet omaksi säkeekseen, mahdollisesti omaksi yhden säkeen säkeistöksekseen. Näin päästäisiin lähemmäksi runon viimeisiä sanoja, mutta yhteys toisen säkeistön viimeiseen säkeeseen ei silti katkeaisi. Sekava selitys. Toivottavasti ymmärsit. Joka tapauksessa pidän tästä paljon.
Innoitit minua lukemaan loputkin runoistasi täällä. Olen sanaton. Todella vahvoja, varsinkin nämä vähän tuoreemmat. Paikoin menee hivenen tukkoon, mutta otaksun sen johtuvan osittain siitä, että vapaa asettelu ei suomi 24:ssä onnistu, vain säkeitä allekkain.(En sittenkään ollut sanaton) Pidätkö mahdollisesti Tomi Kontiosta?
Kiitos hyvistä vinkeistä ja kiinnostuksesta :) Kirjoittelen runoja melko paljon, ja tällä palstalla olen julkaissut vain joitakin, mielestäni en todellakaan parhaimpiani, koska muoto kärsii, eivätkä parhaat runoni ole suoranaisesti rakkausrunoja. Ehkä. Jos kiinnostaa, tuossa linkki, josta voit lukea enemmänkin: http://aukea.net/mp/db/_users/tiedot/?num=1596802
Tomi Kontiota en kyllä ole lukenut, voisi tutustua joskus... Tosin monet lukijat ovat löytäneet runoistani sellaisten runoilijoiden ääniä, joista en ole itse kuullutkaan :P
Olitkin jo löytänyt Aukean, sitä olisin ehdottanut seuraavaksi. :) Käväisen penkomassa. Useinkaan en kauhean usein kirjallisuuspuolella vieraile (tarjonnan runsauteen nähden minulla ei ole riittävää sisukkuutta), runoja vilkuilen silloin tällöin.
Kontiota voisin suositella. Hän tosin on melkoisen vaativa tapaus ainakin minulle. Sävy huomattavan raskas, ei kovin iloisia vetoja. Tekee sanoilla, mitä tahtoo. Kokoelmia löytyy useampiakin. Itse pidän ehkä eniten tuoreimmasta: "Vaaksan päässä taivaasta".
tämä oli mahdottoman kaunis,
piti lukea uudelleen ja uudelleen -
erikoisia sanavalintoja, joihin
tarttuu, kuten;
punainen tuuli vihloo ihoa ja
poljet minulle lämpimän polun
sumuun ei ole matkaa
Kiitokset sinulle.