Miksi useille tämän sivun kirjoittajista ei riitä Jeesuksen veren peso, ja Kristuksen lahjoittama täydellinen vanhurskaus, joka ainoastaan uskolla omistetaan. Tämä Jumalan armon halpana pitäminen surettaa minua kovasti.
Joh. 6:57 Niin kuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta,
niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani.
Joh. 6:58 Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole, niin kuin oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat;
joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti."
Joh. 6:53 Niin Jeesus sanoi heille:
"Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.
Joh. 6:54 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, ...
sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
Aamen.
Joh. 6:57 Niin kuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta,
niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani.
Joh. 6:58 Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole, niin kuin oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat;
joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti."
Joh. 6:53 Niin Jeesus sanoi heille:
"Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.
Joh. 6:54 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, ...
sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
Aamen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
lahjavero!
Hyvinvoinnin keskellä ei kelpaa se, mikä tuli köyhien keskelle.
Ei " rikas" voi päästä taivaan valtakuntaan tai ainakin se on kovin vaikeaa ( kameli neulansilmän läpi).
että ei vahingossa tule toisen nimi ja olet vielä oikeudessa asianosaisena.
Mitä tulee kysymykseesi, niin se on sinun luulouskoasi. Armon halpana pitäminen voi olla sellaistakin mitä et huomaa kuin katsomalla peiliin.
Et hyväksy sitä, että syntiä vaihdetaan armoon. Sinä kun olet kerran armon saanut, niin luulet, että se riittää, eikä syntejä tarvitse kaivella eikä armoa kerjätä. Kuten väärä huoneenhaltija sanoi, että en tahdo minä kaivaa, ja häpeän kerjätä.
Laestadius on kuitenkin sanonut, että elävä usko voi muuttua kuolleeksi, yhdessä silmän räpäyksessä, itse sitä huomaamatta.
Syntiset armoa tarvitsevat, eivät muut. Armo puolestaan tulee Jumalan rakkauden lahjana syntisille, sitä ei voi ansaita kukaan. Jumalan poika Jeesus Kristus joka on ainut kelvollinen syntiuhri Jumalalle, lahjoittaa syntisille oman vanhurskautensa USKON KAUTTA.
Kysyin miksi Jumalan täydellinen armo, Jeesuksen Kristuksen lunastustyö ja Jumalalle kelpaava Jeesuksen viattoman veren uhri, ei riitä läheskään kaikille lestadiolaisille syntisille vanhurskaudeksi? Jumalalle se riittää, kuten Raamattu sanoo. Lestadius itse kehotti uskomaan Jeesukseen, hän ei ole tällaiseen syyllistynyt.
Miksi autuuttaan pitää itse tienata lisää hiki hatussa? Jumala itse lahjoittaa vanhurskauttamilleen Pyhän Hengen kautta voiman elää Jumalan lapsen elämää vanhurskautettuna.
Onneksi kukaan ihminen ei voi toista tuomita. Jumala voisi tosin tuomita, mutta hän on uhrannut oman poikansa syntisten edestä. Ja jokainen joka Poikaan uskoo ja häneen Kastetaan pääsee taivaaseen. Tämä on Jumalan sana.
Ihminen joka tuomitsee toisen, tulee kerran tuomituksi itse sillä tuomiolla minkä toisille on langettanut, siksi sellainen on hyvin vaarallista puuhastelua.
Vai että oikeuteen, kun ottaa nimimerkin, joka sattuu olemaan myös jonkun toisen oikea nimi?
Jos luet jonkin suuren tai suurehkon kaupungin puhelinluetteloa, voit huomata, että siellä saattaa olla samanimisiä ihmisiä sivun täydeltä.
Eräs tuttuni asui talossa, jossa asui samassa rappukäytävässä kaksi niin samannimistä, että molemmat etunimet olivat samat, samoin syntymäaikakin melkein. Toinen rötösteli ja jätti laskunsa maksamatta, kun taas toinen vietti hyvin kunnollista ja säännöllistä elämää. Silti hänen riesanaan olivat jatkuvasti kaiman tekemiset, kun tuli kaikenlaisia toiselle tarkoitettuja yhteydenottoja, mm. epämiellyttävää postia, poliisilta, voudilta yms.
Tekisi mieleni kysyä, mistä tiedät, että oma uskosi on elävää ja ettei se ole muuttunut kuolleeksi missään "silmänräpäyksessä", sinun itse sitä huomaamatta. Onko ihminen vastuussa sellaisistakin asioista, joita ei tiedä eikä tiedosta?
Omavanhurskaus on AINA vaatimuksia pullollaan.
Jotenkin arvelen tiettyjen ihmistyyppien olevan enemmän taipuvaisia lankeamaan tuohon kavalaan omaan vanhurskauteen. Omavanhurskaus tunnetaan juuri siitä että se on kovin waativa muita kohtaan.
Omaan vanhurskauteen langennut ihminen ei näytä tajuavan ollenkaan sitä, että autuus tulee armosta hänellekin jos vain jaksaa sen todeksi uskoa. Miksi hän vaatii muilta sellaista, mitä ei itse kykene vähäisessäkään määrin tekemään, tämä musta pimeys on aina askarruttanut minua?
Jumalasta syntynyt tarjoaa aina toisellekin sitä samaa lahjaa jonka itsekin on saanut ilman omia ansoita, siis Jeesusta Kristusta Herraksi Välimieheksi ja Vapahtajaksi. Jeesus lahjoittaa ehdoitta oman vanhurskautensa, jos se vain ylpeälle ihmiselle lahjaksi kelpaa. Omavanhurskaus sen sijaan panee vahtaamaan itseään ja muita, ja panee etsimään lihasta autuuden aineita. Liha on kuitenkin naulittava ristille myös tämän lihasta lähtevän autuudentavoittelemisen synnin osalta.
Omanvanhurkauteen langennut on vieläkin innokkaampi tarjoamaan sitä omaa limaista mössöään toisilleansaitakseen pisteitä ja vaatimalla vaatii toisia olemaan samanlaisia utsensä kanssa. taipumus on usein suvun rasite ilkeäluonne ja hankaluus periytyy isältä pojalle. oOmavanhurskaus laittaa juuri vahtimaan toisia, tässäkin tapauksessa mitä toinen puhuu saarnaa. Juuri lapinvanhimoien sanomisia nämä ikeenkantajat juuri vahtivat, eiköhän heidän nettisivutkin varmaan pursua lapinukkojen puheita näin luulisin, kun kuuntelee heidän örinöitä.
Jos on soma nimi, niin kai sitä mielellään käyttää missä hyvänsä. Minusta "Maija Mansikka" on soma.
Kuitenkin tunnen ihmisenä vain yhden kirjoittajan, joka aina käyttää omaa nimeään, periaatteesta. Semmoisen totuudentorven, jolla on mielestään omaa julkista suurempaa ja syvällisempää - usein ulkomaisista tiedotusvälineistä saatua - tietoa siitä, miten maa todellisuudessa makaa, Suomi etenkin.
Olen joskus ihmetellyt, miten hän jatkuvasti jaksaakin altistaa itsensä internetin keskustelupalstojen rakkikoirille, jotka eivät näköjään pyrikään asialliseen keskusteluun, vaan vain kirjoittamaan ilkeyksiä.
Minä ainakaan en suostu keskustelemaan omalla nimelläni, vaan nimimerkillä - tällä kertaa "Maija Mansikkana" - ja sitäkin silloin tällöin vaihtaen. Ihmiset ovat samanlaisia kaikilla palstoilla, oli heillä sitten taustanaan millaiset raamit hyvänsä, uskonnolliset, poliittiset tai muut. Toisinaan viisaita ja yställisiä, mutta aina saa varautua myös piikkeihin ja ilkeilyihin. Niitä on nimettömänä myös helpompi heitellä kuin nimensä kertoen.
Tuskin olen itse tässä suhteessa sen parempi kuin monet muutkaan kirjoittajat: ollessani ärtynyt jonkun toisen ajatuksiin tai näkemyksiin, löytyy kyllä minultakin ilkeitä heittoja vastaukseksi.
Syyn ja seurauksen laki, josta Jeesuskin puhuu, on kaikkialla: mitä kylvät, sitä niität. Jos nokkosta ja juolavehnää kylvät, niin vaikka miten olet kylväjänä armahdettu, niin kyllä peltosi niitä myös kasvaa; eivät ne armosta viljaksi muutu, rukiiksi ja ohraksi.
"Omavanhurskaus" on merkillinen käsite. Se venyy, leviää, tahraa ja tarttuu kuin purukumi, aina tarpeen mukaan. Ja sillä voi paheksuen leimata milloin kenenkin vaatteet, että tämä omavanhurskas ihminen tässä.
Mutta myös leimaajan itsensä. Aina voi näet sanoa, että omaa omavanhuskasta mieltään hän siinä on nyt lähimmäiseensä heijastamassa - kuvitellen jotenkin parempi olevansa, vanhurskas Jumalan mielen mukaan.
Pistän suoraan sydämeen.
Kaikki mitä minulla on, eli täydellinen Jumalalle kelvollinen vanhurskaus, se on todellakin lahjaa Jeesukselta. Sitä samaa lahjaa minä toivon sydämestäni jokaiselle.
Vaikka se minulle onkin ilmaista, niin se on Jeesuksen veren kallis hinta. Ei ole armo halpaa.
Mutta miksi Jumalan Pojassaan Kristuksessa lahjoittama armo ei riitä omaa vanhurskauttaan ahkerasti rakentaville?
Tämä on alkuperäinen kysymys, johon mielelläni näkisin vastauksen, tai ainakin sen yrityksen.
Viestini oli vastauksena tuolle edellä esiintyneelle waatijalle joka vaatii muita käyttämään omaa nimeään, vaikka itse lymyää tikarinsa kanssa nimimerkin suojassa.
Omavanhurskaus ei ole mikään venyvä ja vanuva leimakirves ihmisen kädessä. Omavanhurskaus on itse perkele kavalimmassa muodossaan.
Ihmisessä oman vanhurskauden vaikutus ilmenee paitsi epäilynä Jumalan armosta, myöskin pyrkimyksenä vanhurskauttaa itsensä omien töiden taikka kieltäymysten avulla. Viholliselle riittää hyvin vaikka vaaditun oman työn osuus olisi mitättömän pieni, vaikkapa vain sormen heilautus. Omavanhurskaus toimii juuri tällä tavalla se tulee mähdolisimman lähelle Jumalan sanaa, mutta se kieltää ottamasta armoa vastaan nimenomaan lahjana.
Sen uskottuaan että sormen heilautus tarvitaan, ihminen on oman vanhurskauden vankina.
Ihminen voi tulla vanhurskaaksi ainoastaan sillä tavalla, että hän suostuu kokonaan syntiseksi, ja suostuu kokonaan Kristuksen armahtamaksi.
että sillä on monia eri muotoja. Monet jotka luulevat olevansa vapaita siitä ja syyttävät siitä toisia täälläkin, eivät tunne ollenkaan omaavanhurskautta, vaikka se on lähempänä heitä kuin oma paita.
Armo alentaa ja omavanhurkaus ylentää. Kumpaa tunnet paremmin? Kristillisyys on myös alennuksessa. Otatko kristillisyyden neuvot Jumalan neuvoina, vai oletko viisaampi ja ymmärtäväisempi kuin kristillisyyden saarnaajat?
Sillä aikaa kun tomppa tutkii itteään, minä kysyn Mikko Mustikalta:
Missä sanotaan niin, että kristillisyyden neuvot tulee ottaa Jumalan neuvoina?
Ottiko Luther kristillisyyden neuvot Jumalan neuvoina?
Ottiko Laestadius kristillisyyden neuvot Jumalan neuvoina?
Miksi he rikkoivat niitä vastaan, jos ne olivat Jumalan neuvoja?
Sitä on jokaisella, lähempänä omaa paitaa.
nyt on se vika, että siitä on tehty kristillisyyden neuvonantaja.
Asioita oli useampi.
Luther piti paavin neuvot oikeina kunnes paavi tuomitsi hänet pannaan. Tosin ennen sitä, hän luuli, että paavi oli erehtynyt joissakin asioissa. Luther piti kiinni raamatun sanasta ja kuunteli Jumalan ääntä.
Laestadius näki mihin tilaan Luterilainen kirkko oli mennyt ja alkoi saarnaamaan voimallisemmin. Hän pysyi raamatun ja Lutherin opetuksissa ja siinä, mitä Jumala hänen kauttaan vaikutti.
Eräässä saarnassa Laestadius kysyy, että onko tämä oikea kristillisyys, mikä nyt on ilmestynyt, vai pitääkö meidän toista tai parempaa odottaa? Hän vastasi kertoen mitä merkkejä kristillisyydessä on näkynyt. Hän halusi myös nähdä, kestääkö usko, jota hän on saarnannut kuolemassa ja huomasi, että se kesti. Niin on myös tässä kristillisyydessä, joka on sama kuin apostoleilla, Lutherilla ja Laestadiuksella, menty samanlaisella uskolla taivaaseen, kuin minulla on. Monella on ollut heikko ja epäileväinenkin usko, mutta Jumala on vahvistunut sen kuoleman lähestyessä. Rietas on jättänyt heidät ja kiusaukset ovat hävinneet. Toisin on monilla hurskailla. Tiedän kirkkojumalisia ja helluntalaisia, jotka ovat kuolinvuoteellaan hätistelleet hakijoita ja joku on sanonutkin: "Viekää pois nuo mustat miehet, jotka hakevat minua".
Lähetysmiehillä, jotka kiersivät Suomessa, oli vanha oppi. Selvästi huomaa, että heidän vastustajillaan on uusi oppi. Eräs mies, joka oli ehkä laulamalla mennyt maailmaan, sillä hän oli kuoromiehiä, sanoi, että jos hän tekee parannuksen, niin hän tekee siihen uskoon, mikä oli hänen vanhemmillaan, eikä mihinkään uuteen. Hän tunsi hyvin sellaisia, jolla oli usko muuttunut liberaaliseksi. Kävi kuitenkin niin, ettei hän ehtinyt tehdä parannusta ennen kuolemaansa. Jumala ei ole mikään hätävara.
Luther ja Laestadius uskalsivat olla kirkkoa vastaan kaikessa, mikä oli Jumalan sanaa vastaan. Kirkko on nyt paljon huonommassa tilassa, mutta sinä ja sinunlaisesi eivät uskalla vastustaa sitä, vaan hyväksyvät kaiken sen mitä siellä on raamatun vastaista. Kirkko on teidän mielestä pyhä, eikä sitä saa arvostella, mutta Herran seurakuntaa saa rienata sen kuin kerkeää.
Et tunne kirkkohistoriaa, etkä Lutherin suhdetta paavin neuvoihin.
Kysymys koski "kristillisyyden neuvoja". Niitähän Luther, Laestadius & Co. eivät ole noudattaneet. Miksi niitä pitäisi noudattaa nyt?
"Onko tämä kristillisyys oikea?"
Mieti rukouksella, mitä se kysymys tarkoittaa!!
Eihän siihen riitä se, että Laestadius on sitä kysynyt 160 vuotta sitten.
Sitä pitää kysyä joka päivä ja ennen vastaamista pitää opetusta ja niitä sinun neuvojasi verrata Jumalan sanaan. Todeta tulos.
Sitä sinunlaisesi ja sinun harhauttajasi eivät salli.
Jumalan sanaan ei saa verrata mitään, ellet halua tulla saarnassa haukutuksi, pilkatuksi ja viimein erotetuksi, jos satut olemaan jonkunlainen saarnaaja tai lähetysmies.
Mahtavan paavikunnan olette luoneet.
Likaiset ovat sen menettelytavat, kuten lähetys osoitti.
>Luther ja Laestadius uskalsivat olla kirkkoa vastaan kaikessa, mikä oli Jumalan sanaa vastaan. Kirkko on nyt paljon huonommassa tilassa, mutta sinä ja sinunlaisesi eivät uskalla vastustaa sitä, vaan hyväksyvät kaiken sen mitä siellä on raamatun vastaista. Kirkko on teidän mielestä pyhä, eikä sitä saa arvostella, mutta Herran seurakuntaa saa rienata sen kuin kerkeää.>
-----
Niin valtavaa tietämättömyyttä. Miten on mahdollista, että noilla tiedoilla opetat täällä muita??
Sori, en heti huomannut lukea.
Ei kannata keskustella kanssasi.
//Sori, en heti huomannut lukea.
Ei kannata keskustella kanssasi.//
Ihmetyttää, että ylipäänsä lähetit viestisi eteenpäin, kun huomasit viimein lukea.
Vai niinkö se on, että sielunvihollisen vaikuttama halu nälväistä toista voitti kristillisen mielenlaadun?
Ihmetyttää sekin, miksi jonkun kanssa ei muka "kannata" keskustella.
Mahtaako taustalla olla halu hallita toista? Muuttaa häntä? Kääntää hänet ajattelemaan samalla tavalla kuin itse ajattelet?
Ja kun huomaat, että toinen on näkemyksissään itsenäinen eikä toivomallasi tavalla manipuloitavissa, katsot, ettei "kannata" keskustella.
Miksi sitten "kannatti" kertoa tämäkään toteamus? Oliko sekin yritystä asettua toisen yläpuolelle niin sanotuksi besserwisseriksi?
Miksi et voi olla itse yhtä mieltä ja antaa toisen olla toista mieltä?
Usein näet on yhtä monta mieltä kuin on kirjoittajaakin, vaikka jotkin "suuret linjat" olisivat samat (esimerkiksi usko Kristukseen Jumalan poikana ja maailman vapahtajana).
Kannattaako ensinkään tulla näille palstoille keskustelemaan, jos haluaa omahyväisesti esitellä vain omia näkemyksiään eikä ole vähääkään kiinnostunut muiden ajatuksista?
Paitsi jos ne ovat samoja kuin omatkin näkemykset.
Ja kumpikin sitten suitsuttavat kiitosta ja hyväksyntää sekä toistensa näkemyksille että samalla itselleen, milloin avoimesti milloin "rivien välissä".
Luther ja Lestadius eivät ole olleet koskaa kirkkoa vastaan, tällainen puhe on tarkoitushakuista valhetta.
En siis yhtään ihmettele jos joku hieman haluaa nälväistä tällaiselle riivaajahenkien vaivaamalle sadunkertojalla.
...vaan siihen, kuka keskusteli.
Mitä Lutheriin ja Laestadiukseen tulee, niin kyllä heillä ongelmia oli kirkon kanssa.
Lutherhan kuului Roomalais-katoliseen kirkkoon eikä koskaan eronnut siitä, mutta paavi julisti hänet pannaan, kirkon kiroukseen. Seurauksena syntyi evankelis-lutherilainen kirkko, jonka pappi Laestadius oli.
Myös Laestadiuksellakin oli ristiriitoja kirkon kanssa. Hänen saarnoihinsa puututtiin. Etunenässä taisi olla joku piispakin Laestadiusta paheksumassa.
Aivan samalla tavalla kuin nyt on ongelmia Nokian herätyksenä tunnetun liikkeen johtajalla, teol.tohtori Markku Kouvistolla. Hänhän joutui ensin eroamaan kirkkoherran virastaan. Nyt hän on menettänyt "kurinpitotoimina" luterilaisen kirkon papin oikeudetkin pariksi kuukaudeksi, parin ev.lut. kollegan valitettua hänen herätysliikkeensä karismaattisista piirteistä.
Jos edellinen kirjoittaja totesi nämä seikat - siis sen, että sekä Luther että Laestadius toimivat kirkkojensa "suolana" ja että toinen heitettiin ulos kirkostaan ja toinenkin oli hankaluukissa, ja kirkkojen maalliset vallanpitäjät ja vaikuttajat pahekuivat heitä häirikköinä - elleivät peräti kirkkoa vastaan olijoina, niin sanopa Tomi Miisunen, mikä siinä on "tarkoitushakuista valhetta"?
Minä olen siis eri mieltä siitä, että nimimerkki Mikko Mustikka olisi "riivaajahenkien vaivaama sadunkertoja", vaan pikemminkin Tomi Miisusen arviointikyky lienee pettänyt.
Kirkot ovat niin suuria laitoksia, että sinne mahtuu monenlaisia ihmisiä ja vaikuttajia, eivätkä kaikki hyväksy niitä Raamatun tulkintoja, joita kirkon piirissä toisinaan tehdään (naispappeus, homoparit jne).
On silti aika riivattua puhetta leimata joku "riivaajahenkien vaivaamaksi sadunkertojaksi". Näkökulmat voivat olla erilaisia, samoin mielipiteet, ja se on hyväksyttävä. Toinen voi olla eri mieltä, eikä mitään ole itseltä pois.
mutta ei vastannut kysymykseen. Rikkoi vain käskyjä, eli valehteli.
Lukekaa Jumalan sanaa ja Lutgerin opetuksia.
Ja mitä tiedätte Lestadiuksestakaan? Ette yhtään mitään, omahyväisyyden ja omavanhurskaude tuuli vain löysiä leukojanne loukuttaa.
Tämä satojen nimimerkkien mies on todella ivallinen. Hän on tietävinään kaikki, mutta todellisuus on valitettavasti toinen. Täytyy sanoa, että ovat kirjoitukset niistä ajoista muuttuneet, kun hän kirjoitti vielä nimimerkillä nuin. Oli välillä tosi rivoja kirjoituksia. Monet nuhtelivat häntä, mutta koska hän on aina oikeassa, niin se oli vain toisten syy. Hän on puhdas kuin pulmunen, tai pikemmin kuin korppi, jota hän kehuu ja puolustelee.
Ketäpä se haittaa, jos tämä "nuin" tai kuka hän sitten lieneekin, panee muita kirjoittajia "raameihin"?
Hänellä on omat näkemyksensä, joita hän ei muuksi muuta, ja nuhteista tai kritiikin sanoista hän ei pidä. Mutta kukapa pitäisi?
Se ei sulje muita Jumala-yhteyden ulkopuolelle, jos hän kokee, että Jumala rakastaa häntä. Eikä sittenkään sulje, vaikka hän nimittelisi muita "riivaajahengiksi" tai semmoisten vallassa oleviksi. Siinähän nimittelee. Pian ihminen on aika yksin, jos on niin hankala luonne, että suututtaa kaikki ihmiset ympärillään, ystävät, naapurit, sukulaiset ja kylän miehet.
Mitäpä silläkään on väliä, millainen hän on ihmisenä, korppi vai pulmunen? Sillä kyllä tänne meitä mahtuu kaikenlaisia, Jumalan luomaan maailmaan ja internetin palstallekin.
sillä sana sanoo: "Ja jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mitä kiitosta teille siitä tulee? Rakastavathan syntisetkin niitä, jotka heitä rakastavat."
omavanhurskaus alentaa sillä tavalla, että se sanoo syntinsä tuntevalle: "olet niin huono, ettet kelpaa Jumalalle, eikä sinusta tule sen parempaa". Toisen kerran se näyttää jotkut kristityt niin viallisena, että olisi ottamassa heiltä uskon pois.
Mutta Immahan ei näin usko , hän tuntee itsensä juuri keskelle taivasta lähes parhaana uskovaisena eikä anna omanvahurskausen alentaa. Toiset hän tietenkin uskoo olevan yhtä korkealle korottautuneita veljiä ja sisaria hyviä myöskin. Mutta ne jotka tuovat hyvää sanomaa he ovat niin ryvettyneitä etteivät he ole kaikkein ystävien vertaisia. Eiväthän he tuo sitä kaikkein laveinta sanomaa että kaikki maailman uskovat olisi yhtä ja samaa lammas laumaa. Eihän niitä voi pois heittää uskovathan he niin kuin mekin armo on laveaa ja makeaa. Sellaisina uskovat kuin mekin näin syntisinä näin vapaasti vaellamme.
Älä sinä keksi ja asettele omia oppejasi muiden suuhun. Häpeä rontti.