Mä ihmettelen itseeni että miten mä olen VOINUT olla toisen naisen kanssa naimisissa. Nyt tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta... yöks.
miten mä olen voinut...
semafooora
131258
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
sukupuolen korjausprosessi on avannut silmät huomaamaan että olemme kaikki ihmisiä. Toisilla on enemmän karvaa kuin toisilla.
Siksi olen vapautunut heteronormatiivisuudesta ja minulle alkaa olla luonnollista kenen tahansa kahden ihmisen yhdessäolo. Se on aina kahden ihmisen välinen erityinen ihmissuhde eikä siinä välttämättä toimi hetero-homo -akseli.
Eri asia on mikäli hakee vain ulkokuoria ja on ns. haku päällä. Toisaalta silloin saattaa mennä ns. elämän ihmissuhde sivu suun.
Juu, minäkin olen prosessin kautta tutustunut laajemmin erilaisiin ihmisiin, mutta en voi sille mitään, että "vankilastani" vapautumisen jälkeen huomasin olevani heteronainen. En yritä olla väkisin bi kun en sitä ole. Vaikka se olisi ehkä "suvaitsevaisempaa" ja "laajakatseisempaa".
tuomitsevana. Yhteistä meille lienee aikaisempi neuroottisuus tässä asiassa ennen kuin oma itsemme aukesi meille kummallekin.
tekonomille avautunut oma itseytensä. Joopa joo mä väitän että sulle ei iokeesti ole avautunut yhtään mitään. Sulahan oli mies kun olit itse mies. Silloin hän oli homoseksuaali ja sun myötä hänestä tuli hetero...!!! selitä miten muuttuminen on mahdollista??? Vai keksitkö jatkuvasti uusia juttuja? Miten ekonomilla on aikaa istua tietsikalla koko päivä ?? Vastaa "heli"
Lomalla kirjoittelen. Olen naisen kanssa parisuhteessa. Ja olen jatkossakin.
Minulla tuo tunne ei ole mennyt ihan yöks-linjalle, mutta jos olisin syntynyt paljon myöhemmin, en olisi mennyt naimisiin naisen kanssa. Avioliittoni perustui enemmänkin hyvään ystävyyteen kuin rakkauteen. Olen ollut ilmeisesti aina hetero nainen, koska minulla oli jo aikaisemminkin haluja miehiä kohtaan vaikka sitä ei halunnut itselleen tunnustaa.
Niin mullakin on ollut salaisia kuvitelmia miehistä. Mutta sehän oli toteutumaton yhtälö ennen korjausprosessia. Koska en ollut homo enkä kiinnostunut homoista, vaan halusin heteromiehen, joka rakastaa minua naisena. Ja sehän ei kyllä onnistu, jos näyttää mieheltä.
Minulla ei ole seksuaalista identiteettiä lainkaan. Nyt kun on sukupuoli-identiteetti saatu kuntoon elämän alkupuolella, pitäisi loppupuoli elämää käyttää seksuaalisen identiteetin etsimiseen.
Käytännön vuoksi olen lesbo, sillä kun verikoirat nuuskivat minua ja ajattelevat että minussa on jotain väärin, niin minä heitän heille sen luun, että minä olen lesbo koska se hiljentää heidät. Mieluiten vielä kristitty lesbo.
Se selittää miksi minulla ei ole parisuhdesuoritetta miehen kanssa pakkolapsineen.
Tietysti jos jostain ilmestyisi heteromenestyksekäs mies lapsineen, niin olisin oitis kiinnostunut kulissin vuoksi. Sittenkään en tietysti rakasta kun minä en rakasta ketään kun minä en luota.
Minä taas olen aina pitänyt naisista, mutta en voinut mennä naimisiin naisen kanssa, kun en naismaisena miehenä kelvannut kenellekään naiselle. Nyt elän naisena naisen kanssa.
Tosi jänniä koukeroita elämän valtatieltä...
Mielenkiintoista. Mulla oli taannoin yks poikaystävä, jonka mä lemppasin just liian naismaisena. Mies saa olla mun puolestani herkkä, muttei kilpailla naisellisuudesta kanssani.
mutta kelpasin itsenäni. Itse asiassa puoliso alkoi saada minua ulos linnoituksestani. Hän totesi miesaikanani että olin lopulta mukavampi kuin minkä vaikutelman annoin hänelle ensiksi. En tietenkään ollut silloin aito vaan yritin vetää roolia.
Tämä on auttanut suhteessamme kun olen muuttunut fyysisesti. Puolisoni tuntee olevansa saman ihmisen kanssa tekemisissä, minkä hän minusta löysi.
Tuollainen suhdemuunnos on onnistuessaan onnellisempi vaihtoehto kuin se, että toteaa olleensa koko elämänsä täysin hakoteillä ja vasta nyt oikeilla raiteillaan. Väkisinkin vanha elämä muuntuu korkeintaan pikkuhiljaa vaimenevaksi painajaisuneksi, jota ei olisi koskaan saanut tapahtua. Siinä on se vaara että lapsi menee pesuveden mukana, hyvätkin tapahtuneet asiat värittyvät negatiivisesti. Syytän jossain määrin yhteiskuntaa, joka ei antanut minun elää omana itsenäni jo nuorena.
Toisen naisen? Etkös sä mies olekaan? Vai vituttaako naimisissa olo noin muuten vaan?