"Minä en jaksa kuunnella, kun sinä aina puhut vain niistä." Näin totesi pian 6-kymppinen äitini, joka siirtää ja siirtää kylppäriremonttiaan, ja ei halua edes uskoa, että makuuhuoneensa nurkan ja lattian haju olisi kosteusvaurioperäistä. Mummulassa "nuuskimalla" löytyi tuo toinen sylttytehdas, mistä tuleva karmea ummehtunut, märäntyvä (ei sinänsä homeen haju) haju tulee, mikä on kaikissa mummun vaatteissakin ja lapsenlapsilleen tuomissaan vaatteissa (mikäli on säilyttänyt niitä huoneessaan). Edes kolmen päivän välein ei voinut ottaa kosteusvaurioasioita esille, se tyrmättiin aina: älä aina puhu. "Ihminen joka tahtoo, keksii keinot, ihminen joka ei tahdo, keksii selitykset."
Tuon haisevan nurkan alapuolella on naapuriasunto (naapurin rivarikatto on alempana), mistä aikuinen lievästi kehitysvammainen henkilö kuoli yht´äkkiä verenkiertoon menneeseen bakteeriin. Asuntoa ei oltu remontoitu mitenkään 26 vuoteen. Kylpyhuoneessa oli pelkkä laatta betonin päällä (v. -80 valmistunut rivitalo) ja uusi ostaja joutui omien sanojensa mukaan melkein tukemaan seinää, kun se meinasi päälle kaatua. Asunnossa on ollut lähes kuukauden kuivatus ja ei vieläkään "mene läpi" (kosteusmittaukset). Epäilen, että äitini asunnon nurkka ja lattia on myös saanut osansa kosteuden tuomista vaurioista kylppärin lisäksi.
8-v. astmaatikkomme pärjäsi mummulassa asuntovaunussa ja vain vähän mummulan sisällä oleskelemalla. Kaikki lääkitykset oli täysillä ja silti (ja tottakai) "hevosyskä" tuli, mikä on nyt tyystin pois kotona. Silmiäkin piti hieroa tuttuun tapaan - aivan kuin mummunsa monta kertaa päivässä. Lievästi AD/HD-lapsemme (10-v.) valitti huimausta ja nenän tukkoisuutta (ja joskus, ettei saa happea). Vuosikkaamme yski - hänen kanssaan oli helpointa olla pois asunnosta paljon. Itselläni oli niveloireita, ei juuri muuta. Viimeksi niveloireita oli samanlaisina kosteusvaurioasunnossamme ennen remonttia.
Mutta tuo asioita uskomaton mummu: niistää eniten aamulla pitkään ja hartaasti, hieroo pitkin päivää silmiään ("kun kutittaa") kuin lapsi konsanaan ennen nukkumaan menoa. Avoukkonsa on jatkuvasti yskässä, limaisessa yskässä. Hän nukkuukin tuota hajunurkkaa lähimpänä. Hänellä on jo entuudestaan sydän- ja rytmihäiriöongelmia, joten niiden paheneminen vuosien varrella ei tietenkään "voi johtua homeesta".. Yöhikoilu on myös aivan valtavaa, minkä äitini selittää lääkemäärästä johtuvaksi. Virtsarakon pahanlaatuisia kasvaimia häneltä on leikelty viime vuosina, mutta "nekään eivät johdu homeesta". Äidilläni on jatkuvia virtsatietulehduksia ja hormonien syönnistä huolimatta "niin kuiva kuin kuiva voi olla" alapään limakalvot. Mummuni makaa toisessa huoneessa ja syö limaisuuteensa (syötetään) aina kortisonia ja antibiootteja.
Onneksi sukulaisukko lupasi mitata ja katsoa kosteuksia ja haistella rakenteita tuosta mummun makkarin nurkastakin ja lattian ja seinän välistä, kunhan saa mittalaitteet töistä kotiinsa. Itselläni alkoi aina haistelujen jälkeen (ja aikana, jos olin pitkään) liman eritys. Tuon nurkan hajuhan se on se mummun nykyinen haju, mitä ei ennen vielä ollut. Koko asunto löyhkähtää samalle hajulle, sama haju on hyvin mietona kylppärissä ja saunassa.
Mitkään asiakirjoituksetkaan homeesta eivät ole auttaneet, ehkä vain vähän asennemuutoksessa. Mielestäni keinot on käytetty, ja on suostuttava siihen kuin aikoinaan sukulaiseni kohdalla, että jos ihminen on päättänyt tappaa itsensä, ja hänet on ohjattu hoitoon ja sieltä taas vapaaksi, niin sitä ei mikään estä (paitsi vieressä istuminen käsiraudoissa toinen toisiinsa).
Tuon haisevan nurkan alapuolella on naapuriasunto (naapurin rivarikatto on alempana), mistä aikuinen lievästi kehitysvammainen henkilö kuoli yht´äkkiä verenkiertoon menneeseen bakteeriin. Asuntoa ei oltu remontoitu mitenkään 26 vuoteen. Kylpyhuoneessa oli pelkkä laatta betonin päällä (v. -80 valmistunut rivitalo) ja uusi ostaja joutui omien sanojensa mukaan melkein tukemaan seinää, kun se meinasi päälle kaatua. Asunnossa on ollut lähes kuukauden kuivatus ja ei vieläkään "mene läpi" (kosteusmittaukset). Epäilen, että äitini asunnon nurkka ja lattia on myös saanut osansa kosteuden tuomista vaurioista kylppärin lisäksi.
8-v. astmaatikkomme pärjäsi mummulassa asuntovaunussa ja vain vähän mummulan sisällä oleskelemalla. Kaikki lääkitykset oli täysillä ja silti (ja tottakai) "hevosyskä" tuli, mikä on nyt tyystin pois kotona. Silmiäkin piti hieroa tuttuun tapaan - aivan kuin mummunsa monta kertaa päivässä. Lievästi AD/HD-lapsemme (10-v.) valitti huimausta ja nenän tukkoisuutta (ja joskus, ettei saa happea). Vuosikkaamme yski - hänen kanssaan oli helpointa olla pois asunnosta paljon. Itselläni oli niveloireita, ei juuri muuta. Viimeksi niveloireita oli samanlaisina kosteusvaurioasunnossamme ennen remonttia.
Mutta tuo asioita uskomaton mummu: niistää eniten aamulla pitkään ja hartaasti, hieroo pitkin päivää silmiään ("kun kutittaa") kuin lapsi konsanaan ennen nukkumaan menoa. Avoukkonsa on jatkuvasti yskässä, limaisessa yskässä. Hän nukkuukin tuota hajunurkkaa lähimpänä. Hänellä on jo entuudestaan sydän- ja rytmihäiriöongelmia, joten niiden paheneminen vuosien varrella ei tietenkään "voi johtua homeesta".. Yöhikoilu on myös aivan valtavaa, minkä äitini selittää lääkemäärästä johtuvaksi. Virtsarakon pahanlaatuisia kasvaimia häneltä on leikelty viime vuosina, mutta "nekään eivät johdu homeesta". Äidilläni on jatkuvia virtsatietulehduksia ja hormonien syönnistä huolimatta "niin kuiva kuin kuiva voi olla" alapään limakalvot. Mummuni makaa toisessa huoneessa ja syö limaisuuteensa (syötetään) aina kortisonia ja antibiootteja.
Onneksi sukulaisukko lupasi mitata ja katsoa kosteuksia ja haistella rakenteita tuosta mummun makkarin nurkastakin ja lattian ja seinän välistä, kunhan saa mittalaitteet töistä kotiinsa. Itselläni alkoi aina haistelujen jälkeen (ja aikana, jos olin pitkään) liman eritys. Tuon nurkan hajuhan se on se mummun nykyinen haju, mitä ei ennen vielä ollut. Koko asunto löyhkähtää samalle hajulle, sama haju on hyvin mietona kylppärissä ja saunassa.
Mitkään asiakirjoituksetkaan homeesta eivät ole auttaneet, ehkä vain vähän asennemuutoksessa. Mielestäni keinot on käytetty, ja on suostuttava siihen kuin aikoinaan sukulaiseni kohdalla, että jos ihminen on päättänyt tappaa itsensä, ja hänet on ohjattu hoitoon ja sieltä taas vapaaksi, niin sitä ei mikään estä (paitsi vieressä istuminen käsiraudoissa toinen toisiinsa).
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mitäpä sitä kauheasti oireita(nsa) kuvaamaan, mutta jos joku haluaa "ottaa opiksi". Tuli mieleeni, että se oli hupaisaa, kun istui ulkona aamupäivästä mummulan vahvasti homeilta haisevan (täynnä tavaraa kattoon asti, mm. paljon mattoja ja lastenvaatteita)ulkovaraston vieressä, niin tunnin kuluttua alkoi maha mennä kuralle. Sama toistui kolmannellakin kerralla, jolloin vasta tuumasin, että kai se home on.. (kuivuvien homeiden vahva pistävä haju, samassa varastossa myös ollut lastenvaatteita, jotka sädesienen pilaamia). Joka kerta tuli siis ripuli. Vasta kun tuolin pani noin puolentoista metrin päähän varastosta ja hajua ei aistinut, ei oireitakaan tullut (ripulia). Sisällä oltuani noin tunnin, tuli tunne kuin olisi verenpainetta ja posket punoittivat. Se ei kyllä aamuisin vielä kuumuudesta johtunut. Verenpaineinen olo tuli aina vähintään tunnin, yli tunnin oleskelusta esim. aamupalojen jälkeen (vai liekö tullut liikaa syötyä) tai yleensä sisällä oleskelun jälkeen. Muutamia vatsakramppeja myös oli, joita viimeksi oli ollut vanhassa kosteusvaurioasunnossamme ennen remonttia. Pientä "kovaa räkää" alkoi myös kertyä, mutta siihen nyt oli jo valmistautunut (oli tullut niin tutuksi vanhassa asunnossamme kaikkien perheenjäsenten kohdalla), kun tiesi kylppärin tilanteen (ovi pidettiin visusti kiinni).
Äitini on kukkafriikki ja voi sitä hajua mullassa. Joissakin kukkapurkeissa oli valkeata harsoa (niin kuin itsellämme aikoinaan k-vaurioasunnossa), mutta kun siitä mainitsin, niin alkoi kauhea "räyhääminen" toisen kukkapurkkien tonkimisesta (en edes koskenut). Lapsetkin haistoivat hirveän hajun kukista.
Virtsarakon kasvaimista unohdin sanoa, että ne ovat tuolla äitini "ukolla", samoin rytmihäiriöt, kohonnut verenpaine (mikä menee huippuunsa parin tunnin sängyssä makaamisen jälkeen iltaisin). Hän sairasti vasta sitkeän korvatulehduksen (välikorva ja etenkin korvakäytävä), kun auton avaimilla oli raapinut kutisevaa korvaansa (yrittäjällä kun ei ole aikaa kuulemma pehmoiluun eli vanupuikkojen käyttöön). Kyseinen ukko on aina sättinyt minua ja verrannut siskooni. Olisin onnesta sekaisin, jos tuo pallero kuolisi vaikka sitten homeisiin, sillä hän tekee joka kerta kodissani käynnistäni helvetin. Hän luettelee ääneen myös ulkoiset vikani ja vertaa minua aina kuolleeseen isääni. Enää hän ei kuulemma aio olla paikalla, kun minä tulen seuraavan kerran lapsuudenkotiini käymään. Monen asian summana - en minä siellä tule vähään aikaan käymään! Mainittakoon, että hänen mukaansa homeita ei edes ole olemassakaan - että tällä tasolla liikutaan. Ukkopallerolla on noita verenpaineen ja pulssin hurjia nousuja toki perussairautensa vuoksikin ja kovan työpäivän jälkeen (vuorokauteen ei unta sesonkiaikana), eivät ne siis välttämättä kaikki homeisen nurkan haistelusta tule. Voi sitä verhojenkin löyhkää. Äitini ei nokkatukkoisena sitä aistinut, mieheni kylläkin. Hän sai tyypillisen röhän pohjoisessa eri mökeissä yövyttyään. Erääseen retkeilykeskukseen oli hankittu uudet lastulevykaapit ja onneksi ne nyt häntäkin ärsytti suuresti voimakkaalla hajullaan. Kotonahan olen itse saanut sitä hajua haistella ja limaa vuodattaa. Tosin nyt lomasen jälkeen tuntuu, että ne eivät enää niin haise ja vielä ei ainakaan lima lorise nieluun.
Ymmärrän inhosi tuollaista ukkoa kohtaan. Tuollainen tyyppi ei koskaan kasva aikuiseksi ja potee PeterPan syndroomaa loppuelämänsä (joka ei luultavasti ole pitkä enää).
Hän on mustasukkainen isästäsi vieläkin ja ei ilmeisesti siedä sinua kun muistutat äitisi entisestä miehestä.
Kyllä se ukko vielä saa tuntea keuhkoissaan pilkkansa. Ei varmaan enää pilkkaa sinua kunhan totuus paljastuu.
Ai että odotan tuota päivää, kun sukulaismies saa kosteusmittarinsa käyntiin äitini ja ukkonsa kämpässä. Ja kun makkarin nurkasta löytyy myös sylttytehdas - katsotaan, sanooko ukko vielä jotain "homevouhottamisestani". Nyt heinäkuussa hän lupasi mittaukset (on siihen erikoistumassakin koulutuksessa) ja on huomenna tulossa meillekin kylään (täytyy siis varmistaa).
Erityisopettajaystäväni sanoi ukon jääneen 15-vuotiaan tasolle ja rypemään mustasukkaisuudessa. Ukkohan väitti, että ei meidänkään kämpässä yhtään mitään vikaa ollut, vaikka papereissa luki sellaiset lukemat, että asunto meni asumiskieltoon. "Kyllähän ne STM:ssä keksii mitä vain lukemia, jotta saavat palkkansa." "Aina sitä on asunnoissa ollut hometta, mutta siihen on pitänyt ennenkin tottua." Niitähän ei hänen mukaansa pitänyt edes olla olemassa. Homeista puhumiseni johtuu kuulemma myös siitä, että minulla ei kotiäitinä ole muuta puhuttuvaa. Kun tulostin lomalla netistä erään homeväitöstyön (esittely), hän kirjoitti sen yläreunaan, että kyllähän asunnossamme oli hometta, kun olen niin laiska ja saamaton, että äitinikin piti tulla siivousta tekemään (homepölysiivous, sairastuin itse homeista niin pahoin, että minusta ei ollut mihinkään). Äitini oli nääs sanonut hänelle ennen meille tuloa homepölysiivouksessa auttamaan, että pitäähän sitä asuntoa siivota pölystä, kun se tyttö ei ehdi, kun on niin pieni lapsikin. Ehkä ukolla ei ole hajuakaan viikon kestävästä homepölysiivouksesta, vaan hän luulee sen todella olevan tavallista vuosisiivousta. Tein hänelle kyllä selväksi, mistä oli kyse. Äitini sanoi "väittelymme" jälkeen, että nyt kyllä sinä jäit voitolle, että eihän sillä Ukolla ollut siihen mitään sanottavaa, kun minä suolsin suustani homefaktaa. Ukko kyllä hiljeni ja lähti jotain hallillensa nyhjäämään. Minun kanssani on aika turha väitellä kosteusvaurioista, koska tiedän niistä niin paljon. Tuollaisen maalaisjuntin voitan ainakin. Olipahan kesäpäivässä taistelun makua tollon kanssa - sai verenpaineen koholle muustakin kuin homeista. Mutta tuli niin "vahva olo" - sai käytännössä testata lukemaansa ja kokemaansa ja kääntää se vielä maalaistollon kielelle (ei liikaa kerralla, paljon käytännön esimerkkejä). Hänen lähin sukulaisensa on sairaanhoidon opettaja, jolta kehotin kysymään homeista ja yleensä mikrobeista.
No jo on sitkeä mummo. Säästä itseäsi ja lapsiasi
ja asu teltassa tai asuntoautossa. Suostu tapaamaan mummelia vain ulkona. Jos sataa, laittakaa sadevaatteet ylle. Älä suostu altistamaan itseäsi ja lapsiasi enempää.
Hyvä kun sukulaismies tekee tutkimuksia mummelin asunnolla. Toivottavasti mummo uskoo niihin ja suostuu remonttiin.
Osta mummelille Ceridal intime öljyä apteekista kuiville limakalvoille ja käske käyttää välillä maitohappobakteeri puikkoja alapäässään. Säälittää nuo jatkuvat virtsatieinfektiot ja kuivat limakalvot.
Kyllä mummeli taitaa kuolla itsepäisyyteensä ja ukkokaveri myös. Otan osaa !
Eipäs tullut mieleenkään nuo maitohappobakteeripuikot ja ko. öljy mummelin alapäähän (vaikka itse olen käyttänyt samaisiin vaivoihin ennen homeremppaa). Koska äitini on muuttunut, ei voi sanoa "toiseksi äidiksi", vaan hieman kuin vanhuuden huppanaksi ja on edelleen sitkeän itsepäinen kainuulainen jäärä, niin olen sanonut itselleni, että antaa sitten kuolla vaikka homeisiin. Lämmityskaudella asunto aiheuttaa kaikille kovia homeoireita ja niinpä enää ei lapsia mummulaan lähetetä joululomiksi lentokoneella. Olemme mieheni kanssa suunnitelleet jatkossa pieniä lomapätkiä lähellä olevissa Vuokatin ja Sotkamon lomapaikoissa (yhtä lomapaikkaa ei uskalla ottaa moneksi yöksi ennen kuin näkee sen kunnon nahoissaan - onneksi on tuo hyvä homelapsi, joka reagoi alta aikayksikön) ja vain pieniä visiittejä mummulaan. Muissa sukulaisissa visiteeraaminen alkaa nyt vihdoinkin kukoistaa, kun ei viitsi lapsia ja itseään altistaa.
Äitini on sanonut asuntonsa jättävän minulle perintönä, jos häneltä henki joskus menee. Olen sen jo aikoja sitten sanonut, että pidä kämppäs, anna vaikka siskolle. Joudunhan ehkä liriin, jos sen saan myytäväkseni ja siihen mennessä jos ei ole kaikki korjattuna.
Äidin naapuriin muuttanut alle nelikymppinen poppoo on aika fiksu, kun tekee remppaa suojaimet päässä, eikä asu asunnossa remontin aikana. Sieltä jouduttiin purkamaan sauna ja kylppäri kokonaan paljaalle betonille, koska kaikki oli lahoa. Nytkin kun saunan ikkuna oli auki, niin voi sitä lemua, jos asunnon ohi kulki. Naapurista samoin melkein kaikki pois, keittiön ja suihkutilan välinen seinä oli olematon: suihkutilasta näki hyvin keittiön tapahtumat. Noin lahoa on siis tasan -80 vuonna rakennetussa rivitalossa. Äitini asunnon kohdalla on kuulemma myös paljon vesisuonia ja aina märkää pihalaattojenkin alla. Ne on vaihdettu usein vuosien aikana. Sinänsä sadevedet valuvat vasta rempattuihin kaivoihin, mutta jos pihalaatat ovat valkeassa härmässä ja naapuriasunnon tiiliseinä, niin kai niitä vesisuonia on hurjasti.
Kupsahda muori vain pois päiviltä - tuleepahan perintöä. Vanha jäärä pitää päänsä - ehkä jos jossain helposti saavutettavassa mediassa puhuttaisiin kansankielellä enemmän kosteusvaurioista, voisi tuo tuiki tavallinen muori uskoakin jälleen palasen enemmän. Kylppäriremonttia hän siirtää enimmäkseen rahallisista syistä (on, mutta haluaa käyttää sitä muuhun).
Oletpas joutunut ikävään tilanteeseen !
Kerroit sukulaismiehen tulevan mittamaan asunnon kosteutta.
Tiedäthän, ettei pelkkä kosteuden mittaaminen aina auta yhtään mitään. Kun valitin työpaikkani homeen hajusta, niin työsuojeupäällikkö lähetti aina jotakin ukkoja sinne heilumaan mittalaitteittensa kanssa, tuloksena "kosteutta ei ole". Kuitenkin homeen haju ja vanhan kellarin haju oli niin kamala, etten pystynyt hengittämään siellä yskimättä (ja aina sairastuin uudelleen).
Myös kuivuneet itiöt aiheuttavat oireilua ja sairastumista meille erittäin herkille homesairaille.
Voimia jukurapää äitisi ja hänen "ukkokaverinsa" kanssa!
Kerro löytyikö kosteutta ja/tai homevaurioita ja alkaako äitisi tekemään remonttia.
Juuri tänään tenttasin sukulaisukkoa, että hoitaahan hän nyt sen homman heti töihin mentyään niillä laitteilla, mitä saatavilla on (uudenaikaiset laitteet ainakin on ja koulutus siihen päälle) ja samalla haistelee ja tutkii myös tuon toisen hajupaikan (makuuhuoneen nurkka).
Sukulaiseni haisteltua mummulasta tuotuja lasten kenkiä (sama ummehtunut löyhkä kuin mummulassa), totesi hän, että ainahan vanhat kengät tuollaiselta haisevat. Enpä ole ennen missään vanhoissa kengissä tuollaista hajua aistinut. Ko. henkilö työskentelee keuhkosairauksien osastolla ja on kuulemma "alkanut vähän opiskella näitä juttuja" (mm. tukehtumalla kuolemiset, keuhkorakkuloiden tuhot ym.); sijaisena aika isossa sairaalassa.
P.S. Lapsellani (vuosikas) on luultavasti liimakorva (ollut 4 tulehdusta) ja putkitukseen saataneen huomenna lähete. Itse sairastin lähes kuukauden välikorva- ja korvakäytävätulehduksen, joihin vasta kahdet antibiootit ja kahdet tipat auttoivat. Aamuisin on korva tukossa, mutta aukeaa päivän aikaan.