Kännykkä on paikallaan monessa tilanteessa, mutta monta monituista kertaa on ollut kiusaus unohtaa se kotiin... tai äänettömäksi. Mutta arvaatkos sitä tehdä. Voihan jollekin tulla hätä ja sitten saat ikäsi katua, kun et ollut kännykän ääressä :/
Miten ennen tultiin toimeen pelkillä lankamalleilla, sitä sopii ihmetellä. Ja vielä ilman kaikkia kännyköiden hienouksia. Hyvänen aika sentään. Nyt voi kätevästi hoitaa suhdetta tekstareilla ja vaikka jättää toisen pelkällä viestillä. On se helppoa :)
Miten ennen tultiin toimeen pelkillä lankamalleilla, sitä sopii ihmetellä. Ja vielä ilman kaikkia kännyköiden hienouksia. Hyvänen aika sentään. Nyt voi kätevästi hoitaa suhdetta tekstareilla ja vaikka jättää toisen pelkällä viestillä. On se helppoa :)
Vastaukset 26
Vanhimmat
jättäis teksttarilla, niin selkärangaton ei tän ikänen enää saa olla, mut kännyn voin jättää kotiin torstaihin ku ei oo pakko päivystää,jeee, ja ei tarvitse jättää uusia soittopyyntöjä ku edellisiinkä ei tullu vastausta, jotenka tänään vois pitää kännyttömän vapaan rannalla, kirjan kaa.
Eiku menoks.:)
Unohdan kännykkääni minne sattuu, (välillä pesukoneeseenkin) erityisesti nyt kesällä kun ei ole taskuja kaikissa vaatteissa. Ennenkuin talossa oli useampi liittymä, jouduin laittaa ystäville sähköpostia että soittaisivat jotta löytäisin sen..
Saan kyllä haukut siitä etten raahaa sitä puhelinta joka paikaan :/ Harmittaa kun ei vois mennä edes koiralenkkiä ilman sitä kaameeta kapulaa :// Saisivat keksiä mielummin sitä kenkäpuhelinta, ois helpompi raahata mukana :)
ihmeessä olla sellaisen orja, joka koko ajan kadoksissa..ei kuitenkaan pesukoneessa.
Noloa..kerran hukkasin puhelimeni jopa siihen puhuessani..
Puhelimessani ei sentään ole kuin puhu ja tekstaa toiminnot. Kuinka ihmeessä selviäisin sellaisen vempaimen kanssa, mistä löytyy vatupassi, fikkari, radio, mp3, kamera, tietokone meseineen ja sähköposteineen, kompassi, videokamera ja ties mitä muuta vielä.
Kait niillä voi kohta lentääkin..
et ole ainoa joka hukkaa puhelin, kun puhuu siihen...=))))
Olin menossa kotiin ja kokeilin taskujan. Löysin lompakon ja avaimet, kokeilin vielä kerran kaikki taskut, ihmettelin että missäs se puhelin on, jätinkö sen autoon. Kunnes huomasin että juttelin samalla ystäväni kanssa. Arvaas saiko ystäväni makoisat naurut kun kerroin...=))))
hyvän teon..ystäväsi sai heti elinvuosia roppakaupalla lisää *hymyilee*
Ihme sana tuo roppakaupalla..
Muuten minäkin kun luin juttunne.Olisikohan alkavaa dementiaa.
Kopioin ton:
Jokapäiväisessä elämässä dementia voi ilmetä
vaikeutena muistaa, ymmärtää tai löytää oikeita sanoja
-toistuvina kysymyksinä samasta asiasta
-kyvyttömyytenä tunnistaa aikaa tai paikkaa
-vaikeutena selvitä arkipäivän toiminnoissa
-persoonallisuuden ja käyttäytymisen muutoksina
-opittujen taitojen ja asioiden pyyhkiytymisenä pois mielestä.
Mitäs sitä ystävän eteen ei tekis...=))))
Sitä minäkin aattelin... "pyyhki hikeä otsalta"
Luin ton sun listas muutamaan kertaan läpi. Enkä kyllä tunnistanut itseäni noihin oireisiin.
Ei vielä onneksi tarvitse laittaa lappua kaulaan missä lukee "Jos pyörin ympyrää, palauttaisikso minut kyseiseen osoitteeseen". Ja oma osoite alla...=))))
ei minulla siis kovin paha dementia*hymyilee*
On kylläkin asioita..ryppyjen lisäksi..jotka lisääntyvät iän myötä kuten paikat, jotka olen nimennyt "tallella"paikoiksi ja tilanteet, joissa tohkeissani lähden noutamaan jotakin toisesta huoneesta ja saavuttuani sinne en laisinkaan enää muista mitä ihmettä oikein olinkaan tullut tekemään.
Onneksi sentään osaan vielä takaisin kotiini..ainakin useimmiten.
Ei ole mitään muuta huolta kuin ,et kalliiksi vaan tulee jos joutuu osteleen kännyköitä paljonkin.
Oli vaan niin mielenkiintoisesti hukattu kännykkä jos vielä puhuukin siihen.Olisimpa nähnyt ilmeesi kun huomasit missä puhelin oli heh hee
On niin kovin tuttua lähteä hakemaa jotakin eikä sitten perille päästyään muista mitä ja kun tulee takaisin niin muistaa mitä oli hakemassa.Nuorempana kun noin kävi tuli tyylipuhtaita kirosanoja ei tule enään vaan pakko alkaa nauraan itselleen kun ei sitten opi millään
ilmeen olisin halunnut nähdä itsekin...=))))
...millaista oli ennen kuin kännykkä tuli?
Minä sain ensimmäiseni kun täytin 30v. ;D
Sen jälkeen - ei rauhan hetkeä ;D
paino kuin syntisen synti, patteri loppu..melkein saman tien,,ei puhettakaan,että taskuun olisi voinut laittaa..laatikko ja luuri johto välissä..sit piti juosta, sinne tänne anteenin kans etsimää ..et olis jonkulaista kontaktia saanut..saihan se sähinää..luuriin.. :))
Nyt on käännykät niin pienii,ettei etes taskua tarvitse..minulta puutuu etuhampaan vierestä hammas..pidän sitä siellä.
Häh?? jokos sä olet 30V. :)
Meilläkin sellainen löytyi joskus... tullu mieleenkään sitä mihinkään kanniskella ;D olisinko jaksanutkaan...
Olen mä - vähän ylikin ;D
se oli samaa kuin ennen flooraa..
Ensimmäisen kännykkäni vuoksi sain tuntuman poliisiin *vieläkin järkyttynyt*
Sain sen kirotun kapineen lahjaksi ja sen lahjan myötä jonkun ajan kuluttua virkavallalta kirjeen, jossa minulla ilmoitettiin olevan hallussani varastettua tavaraa.
Jaiks..
Kävin sitten tietenkin poliisilaitoksella tekemässä selvitystä puhelimen alkuperästä ja siitä kuinka se minulle oli joutunut.
En saanut minkäänlaista rahallista rangaistusta "rikoksestani" koskapa olin niin julmetun järkyttynyt asiasta..ja kuulemma niin nuhteeton *kikattaa*
Tyhmyydestä sakotetaan, mutta ei näemmä aina kuitenkaan.
Pitäisi kai kysyä lahjan antajasta... siitä lienee kuitenkin kauan ;D
Ihmeestäkös ne poliisit tiesivät? Fiksua sakkia ;D
oli laitettu jäljitykseen.
Lahjan antaja taas oli aikas venkula noin muutenkin.
Onneksi ymmärrys lisääntyi hatarassa päässäni ja se ystävyys loppui ihan jo oman turvallisuutenikin vuoksi.
Elämä opettaa jos on halukas oppimaan *hymyilee*
Se lienee se paras opettaja... ja onhan muisto minkä voi meidänkin kanssa jakaa ;D
Venkula-muisto ;D
toimeen ilman kännyköitä.
Mut kehitys pitää mennä eteen päin ja sen pitää myydä, tarvitsi sitä, tai ei.
Kännykkä on hyvä olemassa ja hyvä, kun ei olisi olemassa :)) tilanteista riippuen.
känny on levinnyt ikäihmistenkin keskuuteen. Oma äitinikin vannoi vielä muutama vuosi sitten, että HÄN EI SITÄ HÄRRYKKÄÄ ALA MUKANAAN KULJETELLA. Nyt kuljettaa ja tiukasti pitääkin huolta. Tekstareita ei tosin osaa kirjoittaa, mutta hallitsee vastaamisen ja pikavalinnat :)
Meidän mutsi soittaa mulle joskus - oletko koittanut soittaa? - hän kysyy... - kännykkään oli joku soittanut, enkä osaa katsoa, kuka se oli... ;D
Tällä tavalla hän sitten käy läpi sisarusparven ja ystävät, kunnes joku tunnustaa koittaneensa soittaa... ;D
Tekstareita ei osaa lähettää - tokko kirjoittaakaan ;D
Joo, tuo jäi mainitsematta, ettei minunkaan äiti osaa katsoa, mistä numerosta on soitettu, jos hän ei sattunut vastaamaan puheluun. Minulle yleensä soittaa ekana ja jos minä en tunnusta, niin tokaisee sitten; "Soittakoon uudelleen." Minun täti on kohta 76 ja kirjoittelee tekstareita sujuvasti :)
vielä kännykkään saavat ympättyäkään... aika mestariteos se on jo.
Itsekin hilaan puhelinta mukanani jos jonnekin.
Hyvä etten käy vessassakin sen kanssa. Ja sitten vielä ihmettelen, etten saa rauhaa kun se soi.
Orja olen vaikka sen avulla olen ihmishengen pelastanutkin.
Koko kännykkähysteria on naurettavaa. Minä en pidä puhelinta mukanani enkä aina edes vastaa siihen, jos se soi. Minusta on suorastaan loukkaavaa, kun olen ystäväni kanssa ulkona ja hän räplää koko ajan kännykkäänsä tyyliin "pakko vastata tähän tekstariin" tai "nyt täytyy kyllä vastata tähän". Sitten saan kuunnella jonninjoutavaa blaablaa-jutustelua minuuttikaupalla. Nykyään otan ja häivyn samantien, kun joku alkaa läpättää puhelimeensa.
Monet suomalaiset ovat todella moukkia toisten huomioonottamisessa.