Lumessa enkeli, isokokoinen.
Joku iso ihminen on uskaltanut
heittäytyä tuohon selälleen,
uskaltanut liata vaatteensa,
kehdannut kenties nauraakin.
Ääneen.
Tässä keskellä puistoa.
Vieressä pienempi enkeli.
Kirjoituksia enkeleiden alla.
"Isä ja minä"
Onnellinen tuo lapsi.
Isä ei ole suostunut asettumaan
yhteiskunnan tarjoamaan muottiin.
Ei ole suostunut menettämään
lasta sisällään.
Edelläni kulkee kaksikko
vaatteet lumisina, rukkaset märkinä.
Isällä kainalossa pulkka, ei salkku.
Ei kiirettä minnekään.
Käsi tarttuu käteen
tietä ylitettäessä.
Tuollaisen enkelin minäkin tarvitsisin.
Jolla olisi aikaa.
Muullekin kuin työlleen.
Joka osaisi nauraa.
Joku iso ihminen on uskaltanut
heittäytyä tuohon selälleen,
uskaltanut liata vaatteensa,
kehdannut kenties nauraakin.
Ääneen.
Tässä keskellä puistoa.
Vieressä pienempi enkeli.
Kirjoituksia enkeleiden alla.
"Isä ja minä"
Onnellinen tuo lapsi.
Isä ei ole suostunut asettumaan
yhteiskunnan tarjoamaan muottiin.
Ei ole suostunut menettämään
lasta sisällään.
Edelläni kulkee kaksikko
vaatteet lumisina, rukkaset märkinä.
Isällä kainalossa pulkka, ei salkku.
Ei kiirettä minnekään.
Käsi tarttuu käteen
tietä ylitettäessä.
Tuollaisen enkelin minäkin tarvitsisin.
Jolla olisi aikaa.
Muullekin kuin työlleen.
Joka osaisi nauraa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei!
Olipa kaunis ja koskettava runo! Ihan tuli kyyneleet silmiin. Miksi meillä on aina niin kiire?